Olen ollut koko ikäni 23-vuotta yksin. Joutunut kiusatuksi koulussa ja muutenkin syrjityksi ns. kavereiden osalta.Sairastan paniikkihäiriötä, masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jota nuo kiusaamiskokemuksen pahensivat entisestään. Olen ujo ja herkkä.
Joka päivä saan tuntea kurjia olotiloja, näköni on huono, hikoilen, sydämeni tykyttää, vatsaani koskee ja tunnen sairastavani sydänvikaa milloin aivokasvainta.Saan osakseni ilkeitä kommentteja ja arvostelevia katseita.Olen väsynyt, tahtoisin vaan vetää peiton korville nukkua, nukkua.Fyysisestikin olen väsynyt, varsinkin aamuisin en tunne itseäni nuoreksi pirteäksi naiseksi.Pääni ja näköni on ollut jo vuosia sumea. Monesti koen että ihmiset kohtelevat minua kuin monta vuotta nuorempaa. Näytän niin lapsekkaalta ja ilmeisesti käyttäydynkin. Masennukseni saa minut ärtyisäksi.En jaksaisi puhua tehdä yhtään mitään vaan maata sängyllä. Jännitän jo tulevaa miten jaksan pystyn olemaan töissä. Ihan tosissani uskon että sairastan jotain tautia, vaikka kokeitakin on otettu.Ahdistaa katsoa muita ihmisiä, jotka on pukeutuneet hienosti seurustelevat menevät naimisiin, elävät.Koetan piristää itseäni keinotekoisesti katsomalla jotain hauskaa, lukemalla, syömällä herkkuja, mutta se auttaa vain hetken, mutta ei poista tuota tyhjyyttä ahdistusta tarkoituksettomuutta sisältäni.
Luulen että jätän tämän kaiken taakseni pian.
Joka päivä saan tuntea kurjia olotiloja, näköni on huono, hikoilen, sydämeni tykyttää, vatsaani koskee ja tunnen sairastavani sydänvikaa milloin aivokasvainta.Saan osakseni ilkeitä kommentteja ja arvostelevia katseita.Olen väsynyt, tahtoisin vaan vetää peiton korville nukkua, nukkua.Fyysisestikin olen väsynyt, varsinkin aamuisin en tunne itseäni nuoreksi pirteäksi naiseksi.Pääni ja näköni on ollut jo vuosia sumea. Monesti koen että ihmiset kohtelevat minua kuin monta vuotta nuorempaa. Näytän niin lapsekkaalta ja ilmeisesti käyttäydynkin. Masennukseni saa minut ärtyisäksi.En jaksaisi puhua tehdä yhtään mitään vaan maata sängyllä. Jännitän jo tulevaa miten jaksan pystyn olemaan töissä. Ihan tosissani uskon että sairastan jotain tautia, vaikka kokeitakin on otettu.Ahdistaa katsoa muita ihmisiä, jotka on pukeutuneet hienosti seurustelevat menevät naimisiin, elävät.Koetan piristää itseäni keinotekoisesti katsomalla jotain hauskaa, lukemalla, syömällä herkkuja, mutta se auttaa vain hetken, mutta ei poista tuota tyhjyyttä ahdistusta tarkoituksettomuutta sisältäni.
Luulen että jätän tämän kaiken taakseni pian.
Vastaukset 20
Vanhimmat
on vapaa. Mutta mitä merkitystä sillä on, että muilla "näyttää menevän paremmin"? Mikä on onnellisuuden mittari?
Mulla lääkkeet, mutta ei ne poista sitä tuskaa ja niitä haavoja jotka mun sisälle on syntynyt.
Päivittäin koen kipua mielessäni.
lääkkeitä noihin kaikkiin...? Tai muuta tukea. Elämä on... =) Tai ei oo.
Älä luovuta! Kukaan ei ole tarpeeton tässä maailmassa. Masennuksen vuoksi vain ajatuksesi kulkevat negatiivisia latuja. Hae apua sitkeästi. Itseäni on jo pitkään auttanut lääke nimeltä Optipar. Lääkkeiden käyttö ei tee ihmistä huonoksi. Jotkut vaan ovat herkkiä ja jos lisäksi aivoissa välittäjäaineet eivät ole ihan kohdallaan, oireita tulee. Itsellänikin oli sairauksien pelkoa. Mutta sitten tulee taas pitkiä hyviä kausia, ettei muistakaan, että on ollut vaikeaa. Oletko lukenut Kalle Achten kirjan Masennuksesta voi päästä?
että olet kovin masentunut. Itsekin sen tiedostat ja puhut siinä tekstissäsi. Oletko koskaan kuullut analyyttisesta psykoterapiasta?
Älä vahingoita itseäsi, masennus on parannettavissa, mutta jos teet itsellesi jotain se on lopullista.
Kuulostaa siltä, että pidät itseäsi kauhean pahana - sinussa täytyy olla joku kauhea tautikin, kun "olet niin paha". En usko että se pitää paikkansa, et sinä ole paha etkä huono etkä tarpeeton, olet vain masentunut ja allapäin.
Mitä jos hakisit apua? Missä vanhempasi ovat? Sisarukset? Voisitko jutella heidän kanssaan asiasta, tiedustella tapahtuiko vaikkapa lapsuudessasi jotain traumaattista joka saattaisi nyt "kolista kaapista".
Mikset kirjoittaisi tänne vielä ja kertoisi anonyymisti vähän lisää, ehkä se helpottaisi omaa ajatuksen kulkua ja selkeyttäisi tilannettasi?
tarpeeton, ja vaikkei olisikaan, niin mihin silti ihmistä tarvitaan?
...toinen ihminen. Ei kukaan tai mikään muu. Mutta se onkin jo paljon, että toinen ihminen tarvitsee minua, sinua ja viestiketjun avaajaa.
ei välttämättä. Eikös se ollut koko viestin idea?
että silti, selvästikin, voidakseen hyvin ihminen tarvitsee _jotain_. Ei tarvitse olla haluttu, jos ei ole.
Jos häipyisin kauas jonnekin Lapin erämaahan ja pysyisin poissa ärsyttämästä kanssa ihmisiä äänelläni, ilmeilläni ja olemuksellani.
mua hymyilemässä yksin baari tiskillä, tai muuten tekemässä toisten töitä uhraten omat tarpeensa.
Kävin tässä taannoin baarissa sain olla yksin koko ajan. Oli hiljainen ilta ja silti törmäsin entisiin kiusaajiini.
Älä uhraa omia tarpeitasi niin kuin tos aiemmin sanoit, älä ajattele että olisit ärsyttävä -ehkä muut on, et sä.
Oli mullakin vuosia kaikenlaista -ja sun ikäisenä varsinkin kaikenlaista oiretta -paniikkihäiriö, migreeni, muita kipuja, luuloja, pelkoja, epävarmuutta, masennusta, paikat jumissa, stressiä ja ties mitä. Vaikuttaa että sulla on stressi joka aiheuttaa masennusta ym oireet ja kiusaamiset häiritsee ja jotkut asiat ja tapahtumat, oot niin nuorikin että... tollasta on muillakin... on ja ollut
Parin vuoden päästä voit olla täysin parantunut, uskon että parannut ehdottomasti. Älä ny uhraa ajatuksia kiusaajille, vaan hanki parempaa seuraa. Jossain vaiheessa tiedät mikä noihin sun oireisiin ja asioihin auttaa. Positiivinen ajattelu auttaa, aina ei tarvii jaksaa -lepoa tarpeeksi. Anna aikaa... kärsivällisyyttä...
Jos tuntuu pahalle lääkkeestä huolimatta, oikea lääke -annostus kans(?), psykiatri ja itse kun mietit mikä sua vaivaa ja auttaa. Sitten keskityt vaan hyviin asioihin. Älä välitä ikävistä ihmisistä, ne on tehneet väärin -saa ansionsa mukaan aikanaan, elämme tässä ja nyt ja voi tehdä paremman tulevaisuuden -kivemmat ihmiset tai ihminen. Miksi uhrata ajatustakaan ikäville ihmisille.
Ai joo, munkin näkö oli sumea ja korvat suhisi joskus lisäksi, e-pillerit voi tehdä näölle ton tai stressi. Kun stressin sain pois aikanaan ja uskoin että voin nähdä hyvin, palasi hyvä näkö... oikea ihmeparantuminen näössa
Itse olin lähes ilman lääkkeitä kaikki vuodet ja ei mitään psykiatria, jokin kriisikeskus tyyppinen kyllä anonyyminä. Olisi ollut ehkä parempi ne lääkkeet lisäksi.
Sen keksiminen mikä vaivaa, mikä auttaa ja mitä hyvää haluan elämääni auttoi ja IKÄ. Suosittelen myös juttelemista aina kun tuntuu siltä, jossain paikassa jne. Ei yksin kannata murehtia.
Ja jos haluat seuraa (kun kerroit että olit baarissa tai muualla), nii kannattaa olla itse aktiivinen (ja varovainenkin) -tää suomalainen meno on sellasta että vähän pitää itseään tunkea jonnekin. ja positiivista juttua nii siitää se lähtee ja alkututustumisen jälkeen ei tarvii nyt koko ajan höpöttää ihan välttämättä. :)
Itse en viihdy ihmisten kanssa niinkään, vähempi riittää, mulla on luottamus menny tai en pidä kaikista pinnallisista jne... mutta muutamia. Ja oon kyllä joskus ollut seurallinen ja tehnyt samoin kuin alussa tässä kerroin -kyllä ihmiset on seurastani tykännyt
Sinullakin on lähimmäisiä - olkoot ne sitten vanhempia, sisaruksia, muita sukulaisia, kavereita tai naapureita. Itsekin olen usein yksin ja mietin elämän merkityksettömyyttä. Mutta aina kun sitten viettää aikaa lähimmäisten kanssa, niin tulee kokemus, että maailmassa on jotakin, jonka vuoksi elää. Ja tulee tämä kokemus muuallakin: vaikkapa kirjoista, elokuvista tai musiikista, jotka sykähdyttävät. Tai sitten ihan arkipäivän pienistä asioista. Maailmassa ja elämässä on paljon kokemista ja nähtävää. Sitä ei vain aina muista.
Itseänikn on kiusattu koulussa ja olen yksinäinen. Olen myös ujo ja herkkä. Minulla on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa. Mutta en ole luovuttanut. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Voisiko elämää edes olla ilman hankaluuksia? Olisiko onnellisuuden kokemusta, ellei olisi surun kokemusta?
Koita jaksaa! Kaikilla on elämässä vaikeuksia, koska muunlaista elämää ei voi olla. Mutta kaikilla on myös hyviä hetkiä.
Paniikkihäiriö, masennus ja psykoosityyppinen masennus voi aiheuttaa luuloja että on joku tauti tai "vaara". Varsinkin paniikkihäiriöön kuuluu että luulee että kupsahtaa ihan just tai joku vaivaa. Asiat kyllä tutkitaan, mutta paniikkiluuloissa voi ajatella että mulla on se ja se -ei olekaan. Se ei ole totta ollenkaan! Pelot menee ajan myötä pois. Itelläkin ollut aikoinaan. Älä siis usko luuloja suotta ollenkaan. -Tee omassa tahdissa työtä tai koulua, tai muuta, mikä sulle sopii ja on oikea. Sydän tykyttää stressistä tai paniikista, pääset siitä kyllä ja muistakin oireista, jaksa vielä. -Älä ajattele tauteja mielummin ollenkaan vaan keskity muihin juttuihin. Rauhotut. Parannut kyllä. Meni aikaa enemmän tai vähemmän mielestäsi siihen. Nyt voit ainakin nauraa sille että minä pelkäsin sähköä joskus, ja olematonta säteilyä. Ja tautejakin, niin että piti ensiapuun useamminkin mennä.
Voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu kun omatki tunteet on samankaltasia. Et oikeesti oo yksin. Niin mustaki tuntu vielä muutama kuukausi sitten kunnes yhtenä päivänä vaan päätin että ei näin voi jatkua. Marssin lääkäriin ja kerroin sille kaiken mikä mua vaivaa. Sitten pääsin juttelemaan psykologille ja pikku hiljaa alkaa tuntumaan paremmalta. Mene sinäkin. Se osaa auttaa, se on sitä varten. Auttaisin jos pystyisin, mut muista. Yksin sä et oo :)
Taas sunnuntain ja paha olla. Onnelliset tyylikkäästi pukeutuneet parit kävelee yhdessä.
Tunnen ivalliset katseet kohdistuneena minuun. Tekisin mieli vajota maan rakoon.Rintaani pistää siis ihan oikeasti koskee.
Katson peiliin hiukseni hapsottavat, olen kalpea. Huokaus!Mässäilen suruuni kakkua, keksejä kaikkea mitä löytyy.Olen lihonnut kaikki paidat on jääneet pieniksi housut kiristää.