Hyväksikäyttääkö lapsesi

pitämään terveesti omia puoliaan ja opetella ainakin välillä sanomaan myös: "Ei."

Olen usein ihmetellyt, miksi ihmisten on vaikeata olla rehellinen kaikkein rakkaimmille ja läheisimmille ihmisilleen. Mielestäni viimeistään mummoiässä olisi aika opetella ja antaa jälkeläisillekin hyvä malli.
Kuka tietää, jos vaikka nuoret vanhemmat yrittäisivät järjestää mummoille ja papoille tilaisuuksia viettää aikaa jälkikasvunsa kanssa. Luulen, että kaikki olisivat tyytyväisempiä kun tietäisivät, mitä toiset haluavat ja sopisivat yhteiset pelin säännöt.

Kyllä ihmissuhteet ovat vaikeita. Joskus kuvitellaan tietävämme, mitä toiset toivovat, vaikkei edes kysytä tai ei uskalleta omassa suuressa epäitsekkyydessä rehellisesti kertoa, mitä itse haluaisimme. Sitten valitetaan naapureille ja muille vieraille, miten raskas osa on itselle langennut.
Tai vanhukset toteavat viettäneensä x kymmentä vuotta yhteiset lomansa niin kuin ovat kuvitelleet puolisonsa haluavan. Molemmat ovat halunneet olla kilttejä ja miellyttää toista. Sen seurauksena molemmat ovat olleet tyytymättömiä, mutta mielestään ah, niin epäitsekkäitä, ja kaiken lisäksi on tehty jotain, mitä kumpikaan ei ole koskaan todella halunnut. Siitä on sitten hauska keskustella ja ottaa opiksi, kun on jo liian myöhäistä tehdä muuta kuin puhua.

Parannetaan omat tapamme ennen kuin on liian myöhäistä.;)

mummolla. Ei meillä 3 villiä sotilasta jatkuvasti "yökylässä" (hyi mikä sana) ole. Tein tyttärelleni sen selväksi heti tuoreeltaan ja en ole huomannut heidän siitä pahoillaan olevan. Keikkakalenteria kyselevät, jos tarvitsee lapsenvahtia. Mielelläni hoidan kun on tarvis.

malli on saatu omilta vanhemmilta. Jos heidät itsensä on viety aina mummolaan hoitoon, jotkut ovat vieneet jopa kokonaisiksi lomiksi esim. maalle, sen nimissä että lapsilla on muka kivempaa siellä,jotta vanhemmat itse ovat saaneet olla rauhassa. Niillä nuorilla pareilla on sitten se malli tuolla ydinjatkoksessa ja he ajattelevat että se kuuluu asiaan että isovanhemmat hoitavat. Mutta mutta... kuinkas onkaan? Nämä mukavuudenhaluiset nykyajan keski-ikäiset mummot eivät haluakaan olla samanlaisia kuin heidän omat vanhempansa. Itsellään on "mummulaparkki" kyllä ollut käytössä mutta sitten kun ollaan itse mummoja ja pappoja niin se ei enää olekaan kiva asia.
Enpä tiedä miten itse mahdan tehdä kun mummoksi tulen, mutta enpä koskaan saanut kummaltakaan mummolta hoitoapua lapsilleni (toinen oli sydänvikainen ja vanha ja toinen mukavuudenhaluinen). Mutta tätä sääntöä voisi pitää ohjeena, että jos on itse ollut hyväksikäyttäjä niin on tavallaan velvollinen jatkamaan perintöä antamalla vuorostaan omille lapsilleen ainakin kohtuuden nimissä hoitoapua. Jos taas itse ei ole saanut apua, on kohtuullista saada viettää edes rauhallinen vanhuus.

vietti kaikki lomansa vanhempieni luona maalla, vanhempani sanoivat ettei kesä tunnu kesältä eikä joulu joululta jos Jussi ei ole täällä.
Toiset lapseni ei ole koskaan olleet vanhempieni luona yksin, eikä heillä ole samaa yhteyttä isovanhempiin.
Jussi oli mun sisarusparven jatkona, ja kuuluu samaan joukkoonkin.
Itse olen hoitanut paljon pojanpokaani, mutta olen tehnyt selväksi sen että minulla on oikeus myös kieltäytyä.
Käy niinkin päin, että jos joskus pyydän poikaa kaverikseni matkalle, he eivät anna häntä mukaani.

mummon ja vaarin silmäteriä.
Joskus olis kuitenkin lasten muistettava järjestää mummolle ja vaarille vaikka etelän matka palkkioksi.