Olen viestitellyt yhden miehen kanssa. Tähän saakka lähinnä työasioista. Sitten uskallauduin ilmaisemaan hänelle kiinnostukseni, johon hän myös vastasi kertomalla seurustelevansa. Oli hienoa, että hän vastasi. Kiitin häntä vastauksesta ja pahoittelin siinä samalla sitä, mikäli olin ollut liian tunteilevainen. Toivotin hänelle hyvää jatkoa...mutta jotenkin kai jäin odottelemaan, että mies olisi jotenkin reagoinut tuohon pahoitteluuni. Pitäisikö siis päätellä, että hän loukkaantui tai järkyttyi viestistäni..en tiedä...
Vastaavatko miehet vain, jos heiltä selvästi kysytään jotain?
Vastaavatko miehet vain, jos heiltä selvästi kysytään jotain?
Vastaukset 27
Vanhimmat
pahoittelin siis mahdollista tunkeilevuuttani..en tunteilemista;)
Älä hätäile. Luultavasti mies vain ei oikein tiedä, mitä vastata, joten hän ei vastannut ollenkaan. Luultavasti hän vähän miettii, että miten sinua pitäisi kohdella. Näytä, että välillänne ei ole mikään muuttunut, niin kaikki menee hyvin. Älä enää puhu ihastuksestasi, vaan jatka niin kuin ennenkin, niin mieskin uskaltaa jatkaa yhteydenpitoa kanssasi.
..eiköhän tuossa nyt käynyt lopultakin niin, että kun mies ilmoitti seurustelevansa, hän samalla katsoi sen osa-alueen loppuun käsitellyksi.
Mies vaikuttaakin siis tältä pohjalta arvioiden harvinaisen yksi-avioiselta, joten luulenpa että juttu loppui tuohon...
Kuitenkin.., jos haluat purkaa reppuasi lisää..,mitä jos vaikka kilauttaisit tohtorille... =) 040-8393377
Niin minäkin ajattelin..mutta tarkoittaako se, että emme voisi enää olla kavereitakaan... Kiitos tohtori=)
Olisiko parempi, että antaisin hänen nyt miettiä ihan rauhassa? Hankalaa, kun en viitsisi tunkeillakaan, mutta toisaalta, miten hän suhtautuu, jos minusta ei nyt mitään kuulukaan? Entä, jos hän käsittää ne minun hyvänjatkon toivotukset niin, etten minä halua olla enää yhteydessä...arghhh...
Minusta sinun kannattaa jatkaa ns. normaalisti, eli ole yhteydessä niin kuin olit ennen kuin kerroit tunteistasi. Et ole tehnyt mitään väärää, joten ei sinun tarvitse tekojasi hävetä tai katua. Mies varmaan miettii, miten hänen pitäisi käyttäytyä, ettei antaisi sinulle vääriä signaaleja. Siksi hän saattaa olla aikaisempaa etäisempi hetken aikaa. Pidä vain itse yhteyttä normaalisti, eli älä tunkeile, mutta älä myöskään lopeta yhteydenpitoa normaalisti. Yritä viestittää jotenkin, että haluat olla hänen ystävänsä, jos sitä haluat.
Niin..ongelma on vain siinä, ettemme me niin paljoa ole viestitelleet. Minä olin se, joka aina otti yhteyttä. Oli helppo kysyä häneltä jotakin työasiaa ja hänesta oli valtavasti apua. Tosin teinhän minä joskus myös tikusta asian.
En tiedä, voinko laittaa enää viestiä ja kysyä kuulumisia. Täytyy rauhoittaa tämä elämä. Ehkä kysyn sitten joskus, jos jotain tulee mieleen...ehkä keväällä...en tiedä..
En lopeta yhteydenpitoa, mutta tuskin tänä vuonna tulee enää pahemmin viestiteltyä, ellei hänestä sitten kuulu.
Kiitos Sinulle=)
"Anna"
Tämä vaikuttaa pattitilanteelta. En suosittele asian unohtamista, ellet ole varma että se auttaa.
Mikäli olet ihan oikeasti rakastunut tuohon mieheen niin voisitko sopia hänen kanssaan tapaamisen? Hieman tilanteen mukaan kertoisit, varovasti hänelle tunteesi ja kysyisit mitä mieltä hän on jatkosta.
Olen itse ollut tilanteessa jossa tein näin. Tunteeni eivät saaneet vastakaikua, mutta minua ei täysin torjuttukaan. Jatko ei mennyt yhtä hyvin, ja on hetkiä jolloin toivoin etten olisi kertonut tunteistani, mutta kaiken kaikkiaan olen oppinut prosessissa paljon.
Mikäli jäädytät tilanteen vaarana on että tunne-elämäsi jää jumiin. Myöhemmin saattaa harmittaa kun et ottanut härkää sarvista ja selvittänyt tilannetta ja jatkanut siitä eteenpäin.
Sitäpaitsi, vaikka mies seurusteleekin, ei se tarkoita välttämättä sitä ettei hän saattaisi olla kiinnostunut Sinusta. Ellet selvitä asiaa et todennäköisesti saa sitä muutenkaan selville.
-.-
Anna Anna
Näyttää siltä, että kiinnostus on nyt hiukan yksipuoleista. Voit tietenkin lähetellä viestejä, mutta et kuitenkaan tiedä miehen henkilökohtaista elämän tilannetta ja hän ei ehkä viitsi alkaa sotkea sitä ja antaa vielä sinulle turhaa toivoa.
Lähetä hänelle viesti missä kysyt suoraan oliko viestisi liian tungetteleva(tuntematta sitä) tai jos se oli vihjaileva, niin hän ei ymmärtänyt viestiäsi.
Kertoisin tunteeni? Ai kertoisin, että haluaisin jatkaa kaverina kaikesta huolimatta? Tapaamisen järjestäminen on hieman hankalaa, mutta jos hän haluaisi, hänellä sen järjestäminen olisi mahdollista. Itse asiassa hänelle tuleekin eteen tilanne, jossa tapaamiseni olisi luontevaa. Toivotaan, että hän siihen mennessä on ratkaissut tunteensa tai ajatuksensa minun suhteeni ja sen suhteen, miten minua kohtaan pitäisi käyttäytyä.
Jos hän ei tunne minua kohtaan mitään sellaista, mitä minä tunnen, eikö hän kuitenkin voisi olla kaveri?
Hassua minusta on se, että jotenkin minusta tuntui, että hän oli kiinnostunut minusta (punastumiset, yritti keksiä keksimällä puhumista, oli kysellyt seurusteluani jne.) ja kuitenkin... niin en minä tiedä, mitä oikeastaan edes odotin. Tuntuu kuin olisin tuntenut hänet jo kauan. Minun oli helppoa kertoa hänelle tunteistani, koska jotenkin jostakin syystä hän on yksi luotettavamman tuntuisia ihmisiä, joita tunnen. En odottanut mitään kuumaa tulista suhdetta, enkä tiedä, odotinko hän ilmaisevan edes kiinnostustaan. Halusin vain olla ensimmäisen kerran rehellinen tunteissani ja kertoa suoraan, mitä tunnen. Minusta hänelläkin oli oikeus siihen.
Niin kiinnostus parisuhde/seurustelu mielessä oli varmasti yksipuolista. Kiinnostus kaveruuteen...hmmm...en tiedä...jotakin oli, mutta en osaa määritellä sitä..ehkä ystävällisyyttä, sympatiaa...hmm...samaistumista toisen ajatusmaailmaan..heh..en tiedä. En minä enää mitään viestejä laittele. Ehkä se vain on niin, että asiat tapahtuvat, jos ovat tapahtuakseen. Hänen elämäntilannettaan en todellakaan tiedä, enkä koe, että minulla olisi minkäälaista oikeutta siihen puuttuakaan. Olen ilmaissut tunteeni ja hän saa päättää, miten tästä eteenpäin. Jos hän tarvitsee aikaa, hän saa sitä...Joka tapauksessa minut tekee onnelliseksi, jos hän on onnellinen..vaikka se onnellisuus syntyisi jonkin toisen ihmisen kuin minun kanssani.
"rehellinen"
Niin ajattelin että olet rakastunut/ihastunut häneen. Se mitä kerrot hänen käyttäytymisestään voisi todellakin viitata kiinnostukseen. Ja voisithan ilmaista asian varovasti, kautta rantain, seuraten hänen reaktiotaan ja vastaustaan. Mikäli hänkin on kiinnostunut Sinusta saattaisi yhteinen maaperä löytyä.
Joka tapauksessa suhtautumisesi häneen avoimmus ja rehellisyys voi toimia antoisan suhteen pohjana, ystävyys- tai muun. Mitä muuten kerroit seurusteluistasi? Jos hän on ujo ja vielä koki vastauksesi torjuvaksi voi olla että hän arastaa yhteyden ottoa, jos tapaamisen järjestäminen on Sinulle hankalaa muttei mahdotonta, niin suosittelisin koettamaan.
-.-
"Anna"
Harhailen vielä hiukan tämän verkon parissa, mutta olet kai sama henkilö kuin äskeisessä vastauksessaninkin?
Kertomasi kuullostaa hieman samanlaiselta kuin mitä minulla on kokemusta sielunyhteydestä. Kuinka vanha muuten - suunnilleen - olet?
Itse jouduin pohtimaan sielunyhteysasiaa oikein olan takaa vasta muutama vuosi sitten erään henkilön kohdattuani. Yhteys kutakuinkin katkesi erinäisistä syistä, mutta kiinnostus ilmiöön jäi. Sen aikaa mitä se kesti se oli kuitenkin niin poikkeuksellisen intensiivinen kokemus minulle että olisin suonut sen jatkuvan, ystävyytenä, rakkausuhteena tai oikeastaan missä muodossa vain.
-.-
Ilmaisin hänelle kiinnostuksestani jo siinä tekstiviestissä sanomalla, etten saa häntä mielestäni jne...Siihenhän hän sitten reagoi kertomalla seurustelevansa! Eli jos hän olisi kiinnostunut tuskinpa hän oli vastannut minulle seurustelleensa jo pitkään.Harmi vain, että ystävyytemme pilasin täysin!
Ja jatkoa vielä..
Kuvittelin, että siitä tekstiviestistäni huolimatta olisi mahdollista jatkaa kavereina, mutta ei se näköjään ole mahdollista.
Olemme samalta paikkakunnalta kotoisin, muutimme opiskelemaan samaan kaupunkiin ja sieltä vielä samaan kaupunkiin töihin. Luulin, että em.asiatkin jo meitä jollakin tavoin yhdistäisivät, mutta ei niin ei.
Mietin aikaisemmin sitä tapaamisen järjestämistä. Joku (sinäkö?) sitä ehdottikin. Se olisi ollut pahinta, mitä olisin voinut tehdä. Tapasin hänet nyt viikonloppuna sattumalta ravintolassa. Käyn raflassa tosi harvoin ja sen ainoan kerran kun satun käymään, niin tämä mieskin ilmaantui sinne. Emme asu edes samalla paikkakunnalla, joten minusta se oli tosi yllätys. Ja mitä teki hän. Ei tullut juttelemaan, vaan oli kuin minua ei olisikaan. Meninpä sitten itse ja kysyin siitä viestistäni; olinko mahdollisesti loukannut häntä. Sitten ajattelin, että olisimme voineet jatkaa juttelua tanssiessa ja pyysin häntä, mutta pettymyksekseni sain rukkaset. Mikä on homman nimi ja missä mennään??Tuli kiusaantunut olo ja tajusin, että se siitä kaikesta sitten..enköhän minä ole jo itseäni tarpeeksi tyrkyttänyt. Täytyy sanoa, että kyllä pahalta tuntuu ja varsinkin, kun tuttu ihminen sen tekee.Ehkä meistä sittenkään ei olisi tullut mitään, ehkä kaikki kuvitelmat jostakin yhteisestä olikin vain harhaa.Mutta kaveruutta, sitä en olisi tahtonut menettää:(
"Anna"
Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä että hän tällä hetkellä tulkitsee Sinun rakastuneen häneen ja ei katso voivansa vastata tunteisiin. Sellaista sattuu - usko pois minulla on omakohtaista kokemusta!
Oma tapaukseni - erikoinen sielunyhteys - päättyi (?) hieman samalla tavalla. Rakastuin siinä ohessa ennenkuin tajusin oikein koko asiaa ja kerroin siitä hänelle. Aluksi hän oli valmis jatkamaan ystävyyspohjalta, mutta myöhemmin hän koki tunteeni ja voimattomuuden vastata niihin liian raskaiksi ja käytännössä katkaisi yhteyden. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan lopussa, odottelen että saisin viritettyä ystävyyden välillemme. Odottamista - ehkä vuosia, vuosia on jo kulunut - se vaatii.
Sinunkin saattaisi olla parasta odottaa tämän suhteen kanssa, mutta samalla koettaa jatkaa elämääsi muiden kanssa. Mikäli kokemuksesi vastaa kovinkin omaani se tuntuu ainutlaatuiselta - etenkin jos olet alle neljänkymmenen - mutta nyt viisastuneena uskon että voit löytää vielä jotain aivan vastaavaa, ja ehkä parempaakin. Miehen täydellisestä torjunnasta päättelisin, ettei hän kuitenkaan ehkä olisi kyennyt käsittelemään sielunyhteyden kaltaista syvää tunnetta.
-.-
"ei katso voivansa vastata tunteisiini" Miksi ei? Koska ei tunne minua kohtaan mitään? En minä opi koskaan tulkisemaan ihmisiä! kaikki ne punastumiset ja puheet siitä, ettei oikein keksi mistään puhumista...Tässä tilanteessa olisi hyväksyttävä vain, ettei hän ole kiinnostunut minusta ja ystävällisyyttään teki mitä teki. Minä erehdyin vain kuvittelemaan liikoja. Olisin tietysti voinut olla kertomatta tunteistani, olisin voinut toimia järkevästi, mutta mitä minä tein!! Toisaalta tulipahan oltua rehellinen, eikä tarvitse miettiä, että mitäs jos!Pahahan se on huomata olleensa kaiken suhteen täysin väärässä. En uskalla luottaa omiin tunteisiini enää.
Toivottavasti teidän ystävyytenne viriää jälleen. Mietin vain, kannattaisiko sinun yrittää tehdä jotain? Jaksatko vain odottaa?
Niin..mistäpä näitä tietää. Täytyy nyt vain jättää koko juttu taka-alalle ja luottaa siihen itsensäsuojeluselitykseen, että parempi näin!
Itsetunnon päällehän tämä käy. Hän oli hyvännäköinen ja olisikinhan se ollut kaukaa haettua, että hän olisi minusta kiinnostunut.
En etsi mitään muuta, vaikka tiedänkin,miten monia varmasti parempiakin vaihtoehtoja olisi.
"Anna"
Tällaistahan tämä elämä on...
Kokemuksesi muistuttaa kovasti omia kokemuksiani aiemmilta vuosilta. On liian pitkällistä mennä tässä yksityiskohtiin. Kuitenkin itse huomasin juuri kuvaamani prosessin myötä että vaikka olin aina kuvitellut etten ymmärrä onko toinen rakastunut minuun vai ei, että tilanne oli se, että tiedostamatta sen ymmärsin hyvinkin.
Se että olen joutunut kokemaan monia "onnettomia" rakkauksia on paljolti itsestäni johtuvaa, näin jälkikäteen tarkastellen. En ole halunnut että kukaan on minusta riippuvainen tavalla joka rakastumiseen liittyy. Miksi näin on, se on vielä pidempi juttu.
Pointtini tässä kuitenkin on että älä lannistu, vaan koeta oppia lisää itsestäsi. Ja ennenkaikkea luota omiin tunteisiisi! Mene niiden mukana, vaikka se tuottaisi tuskaakin, se on ainoa tapa kasvaa tuntemaan itseään entistä paremmin. Järkevästi toimien ei opi juuri mitään, jauhaa vain paikallaan.
Eikä sitäpaitsi ole mitenkään selvää ettei hän olisi tuntenut jotain Sinua kohtaan. Mikäli hän käyttäytyy asiallisesti hän todella pidättäytyy kontakteista Sinuun mikäli hän on tällä hetkellä sitä mieltä ettei hänellä ole tarjottavana Sinulle mitään. Mitä hän tuntee tai on tuntenut ei selviä kovin helpolla. Hän ei välttämättä tiedä sitä itsekään.
Anna ajan kulua, ja pidä silmät auki, mitään ei tarvitse etsiä kunhan pitää mielen avoimena.
-.-
Voiko olla mahdollista, että hän tuntisi jotain? Minusta on tuntunut, että jotain ilmassa on. Sen vuoksi onkin outoa huijata itseään ajattelemalla, että kaikki johtuu vain omista kuvitelmistani.
Tuo asiallisuus ja virallisuuskin minua on ihmetyttänyt. Hän ei millään tavoin päästä lähelleen. Minusta aina tuntui kuin hän olisi pelännyt kysyä minulta mitään henkilökohtaista. Hän myös vältteli kysymyksiä, joihin olisin joutunut vastaamaan siivilisäädystäni. Tuntui, kuin hän olisi tiennyt minusta paljonkin. Useimpiin kysymyksiini hän itse ensin vastattuaan kysyi minulta samat asiat. Paitsi niihin, joissa seurusteluni olisi tullut esille.
Eräs tuttavani sanoin äskettäin minulle, että ehkä hän yrittää piilottaa tunteensa asiallisuuden alle. On tietenkin mahdollista, ettei hän itsekään oikein tiedä mitä tuntee. Miten saisin hänet unohtamaan asiallisuuden? Jotenkin tuo lause("Mikäli hän käyttäyty asiallisesti...") sopii häneen hyvin. Kaverini mielestä on mahdollista, että hän haluaa ensin selvittää elämänsä eikä halua loukata minua. Kaverini tietää tämän miehen ja hänen mielestään kaikki merkit viittasivat ihastukseen. Nämä takapakit tulivat hänellekin isona yllätyksenä.
"anna"
Kuten kirjoitin, voi olla että hän ei itsekään pysty jäsentelemään tunteitaan. Voi olla että hän ei ole Sinusta kiinnostunut, mutta voi olla että on, mutta ei halua tehdä sen suhteen mitään.
Ongelma Sinun kannaltasi on että et pysty tarkastelemaan sitäkään asiaa - siis hänen tunteitaan - kovin objektiivisesti. Joku hänet hänet tunteva, ei häneen rakastunut ihminen ehkä voisi arvioida tilannetta, mahdollisesti juuri tuo kaverisi, mutta hän ei välttämättä ole riittävän analyyttinen ja tarkkanäköinen. Sinun on parasta kuitenkin - oli asian laita miten vain - kunnioittaa hänen julkilausuttuja toiveitaan, uskoit niiden todenperäisyyteen tai et.
En muuten muista miten on, oletko vapaa vai et? Jos seurustelet se tieto jo yksistään voi tyrmätä miehet. Näilläkin palstoilla on keskusteltu paljon "varattu" kysymyksestä ja käsittääkseni miehet keskimäärin suhtautuvat siihen ehkä hieman toisin kuin naiset keskimäärin, mutta yhtäkaikki, se saattaa olla este, aivan kuten hänen oma seurustelunsa ja lojaalisuutensa kumppanilleen. Tosin asia voi olla toisinkin päin.
Huomaat että mahdollisuuksia on monia, toivottaisin Sinulle vain jäitä hattuun. Mikäli et pääse tuosta miehestä eroon koeta päästä viettämään aikaa hänen seurassaan, mutta vältä minkäänlaista ahdistuksen tuottamista hänelle. Suhtautui hän miten tahansa Sinuun alunalkaen, voi kaikki olla pilalla mikäli hän ahdistuu Sinun huomiostasi, sitä on vaikea enää korjata.
Asiallisuus ja virallisuus saattaa olla hänen tapansa säästää Sinun tunteitasi, torjua ne kohteliaasti. Jos näin on, hän on todennäköisesti jo tehnyt tietoisen valinnan yrittää saada Sinut irti häneen kohdistuvista tunteista. Käyttäytyminen hillitysti ja rauhallisesti on käsittääkseni paras lähestymistapa silloin.
-.-
Luulisi että vähäisemmälläkin järjellä varustettu ymmärtää vastauksen!
Mutta ainahan sitä voi uskoa unelmiinsa.... oleko sä 11v?
Niin, oikeassa olet. Tyhmä olen ollut.
Sinun mielestäsi hän siis loukkaantui? Juttelin hänen kanssaan ja hän sanoi, eihän siinä mitään...ei siis loukkaantunut. Toisaalta tuskinpa hän sitä olisi minulle sanonutkaan, vaikka loukannut olisinkin. En minä kuvittele enää välillemme mitään. Jos joku minulta kysyisi, kannattaako ilmaista kaverilleen/tutulleen tunteitaan, niin vaustaukseni kokemusteni pohjalta on ehdottomasti ei.
Menetin kaverin enkä saa tilannetta enää mitenkään takaisin
ei selaisesta mies eikä kyllä nainekaan mitenkkän loukaannu.sillä se on asia asioiten joukossa vain ja siinä on se hyvä puoli jotta monemmat tietää sen olevan vain keskustelua .
erilaisina - jos ajattelet niin,ehkä semmosia löydätkin, jollet, ehkä löytyy samoinkin ajattelevia
erilaisina?
kun kysyi käyttäytyykö miehet näin, siis miehet, erillisenä sukupuolena.
miksi siinä olisi eroa naisen käyttäytymiseen, sitä tarkoitin.