Kaipaisin ohjeita teiltä, jotka olette ehkä saman läpikäyneet. Miten saisin vaihtelua ja elämäniloa suhteeseemme, joka tuntuu olevan tällähetkellä aika pahassa kriisissä?
Mieheni ei ole pätkääkään kiinnostunut minusta eikä tekemisistäni, vaikka OLEN yrittänyt häntä miellyttää tavalla jos toisellakin. Pelkään tietysti syrjähyppyäkin. Olen kyllä lihonut aikalailla viimeisen vuoden aikana, mutta siitä kysyessäni mies väittää, ettei ole niin pinnallinen että moinen vaikuttaisi. Hän ei kuitenkaan halua rakastella tai muuten osoittaa mielenkiintoaan minua kohtaan. Vaikeaa on myös se, että kaikki asioista huollehtiminne kaatuu minun niskaani. Jos mainitsen tästä, hän suuttuu. Ei saisi huomautella, heti on ilkeä. Asiat eivät kuitenkaan toimi ilman huolehtimista, eikä hän itse huolehdi edes päälleen laittamisesta järjen kanssa.
Tämä käy psyykkisesti rankaksi minulle, joka haluaisin enemmän kuin mitään muuta, että me onnistuisimme (takana ero). Hän itse on alusta saakka ollut sitä mieltä, että kaikesta pitää keskustella, mutta nyt häntä ei saa keskustelemaan millään. Hän vaikenee kaiken kuoliaaksi.
Ei auta, vaikka olen yrittänyt miettiä niitä syitä, joita itse voisin korjata, kun hänestä ei saa mitään irti. Lastakin halusimme kovasti molemmat, mutta sekin on nyt mahdotonta, kun kaikki muu tuntuu olevan tyhjän päällä. Eikä lapsia sitäpaitsi pyhästä hengestä synny, kun ei rakastellakaan. Oma elämäniloni kuolee tämän myötä, kaikki voima tuntuu katoavan.
Tarvitsisimme apua, tai ainakin minä tunnen tarvitsevani. Mies vaan hymähtelee ja sanoo, ettei hänestä mikään ole vialla. Miten on..?
Mieheni ei ole pätkääkään kiinnostunut minusta eikä tekemisistäni, vaikka OLEN yrittänyt häntä miellyttää tavalla jos toisellakin. Pelkään tietysti syrjähyppyäkin. Olen kyllä lihonut aikalailla viimeisen vuoden aikana, mutta siitä kysyessäni mies väittää, ettei ole niin pinnallinen että moinen vaikuttaisi. Hän ei kuitenkaan halua rakastella tai muuten osoittaa mielenkiintoaan minua kohtaan. Vaikeaa on myös se, että kaikki asioista huollehtiminne kaatuu minun niskaani. Jos mainitsen tästä, hän suuttuu. Ei saisi huomautella, heti on ilkeä. Asiat eivät kuitenkaan toimi ilman huolehtimista, eikä hän itse huolehdi edes päälleen laittamisesta järjen kanssa.
Tämä käy psyykkisesti rankaksi minulle, joka haluaisin enemmän kuin mitään muuta, että me onnistuisimme (takana ero). Hän itse on alusta saakka ollut sitä mieltä, että kaikesta pitää keskustella, mutta nyt häntä ei saa keskustelemaan millään. Hän vaikenee kaiken kuoliaaksi.
Ei auta, vaikka olen yrittänyt miettiä niitä syitä, joita itse voisin korjata, kun hänestä ei saa mitään irti. Lastakin halusimme kovasti molemmat, mutta sekin on nyt mahdotonta, kun kaikki muu tuntuu olevan tyhjän päällä. Eikä lapsia sitäpaitsi pyhästä hengestä synny, kun ei rakastellakaan. Oma elämäniloni kuolee tämän myötä, kaikki voima tuntuu katoavan.
Tarvitsisimme apua, tai ainakin minä tunnen tarvitsevani. Mies vaan hymähtelee ja sanoo, ettei hänestä mikään ole vialla. Miten on..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulosti tutulta. Meillä oli ennen sama tilanne. Mies lopetti seksin kuin seinään, halauksetkin hän muutti lempeiksi, lohdullisiksi. Minä huusin kuin hinaaja, nalkutin koko ajan, vaadin asialle tehtävän jotakin. Hän asetti ehtoja. Silti mikään ei muuttunut.
Monen vuoden jälkeen hän suostui hakemaan apua. Ei se tilannetta muuttanut, seksi oli kuollut suhteestamme eikä se takaisin tullut, vaikka minä olisin halunnut ja vaikka kaikki tehtiin kuten hän halusi.
Nyt jälkeenpäin olen jutellut tästä ajasta monien kanssa ja olemme todenneet, että hän oli tavallaan jo päätöksen tehnyt, hänen osaltaan parisuhteen loppulaskenta oli jo alkanut.
Jos parisuhteessa ei seksi toimi, tai sitä ei ole, se ei ole enää parisuhde.
Vika ei ole sinun. Sinun ei kuulu hakea apua omaan seksuaalisuuteesi, sinun ei tarvitse muuttua. Kyse on miehestäsi ja hänen ongelmastaan. Jos se ei ole seksuaalinen haluttomuus tai kyvyttömyys, se on haluttomuus jatkaa suhdettanne. Sen sijaan että hän ottaisi vastuun em. asiasta tai erosta, hän sysää vastuun sinulle.
Katso ihmisiä ulkona tuulipuvuissaan, verkkareissaan, toppahaalareissaan. Tavallisia tasapaksuja homssutukkaisia perheenäitejä. Tai vatsakkaita miehiä verkkareissaan. Ovatko he kaikki ilman seksiä siksi, että elämä ja aika on tuonut muutaman liikakilon, rahaa ei ole käydä kampaajalla tai ostaa uutta jakkupukua / trendikästä asukokonaisuutta? Ovatko kaikki ilman rakkautta hyväksyntää seksiä ellei ole kuin muotilehden sivuilta reväisty malli? EI!
Jos miehesi ei sinua halua ja on tyytymätön sinuun.. tilanne ei siis laukea sillä että muutut toisenluonteiseksi tai laihdut 10 kg.
Mies pitäisi saada puhumaan, että mitä hän haluaa suhteeltanne.
Me päädyimme eroon. Olin sanonut, että en aio enää odottaa vuositolkulla, asia = seksi ratkaistaan nyt! Käytännössä mies nakkasi minut ulos yhden julmetun riidan päätteeksi, riitoja oli ollut sitä ennen joka päivä monta vuotta, olin tosi vee-mäinen ämmä joten eihän minun kanssani voinutkaan.. vai kumpi oli ennen, muna vai kana?
Niinikään jälkeenpäin selvisi, että miehelläni oli toinen. Kiinnostus tähän naiseen oli varmaan virinnyt jo paljon aiemmin, ja siksi seksitöntä elämää vuosikausia(?). Sen sijaan että hän olisi ajoissa =heti tehnyt ratkaisun mitä tekee, hän kellui, oli vain, kanssani seksittömässä suhteessa ja odotti, että minä ymmärrän lähteä.. (?)
Kuulostaa vain jotenkin niin, että sulla on samankaltainen tilanne.
MEillä on vain yksi elämä. Ei sitä kannata tuhlata ja itseään kiusata psykiatrisen hoidon tarpeeseen asti vain siksi, että mies ei tiedä mitä haluaa.. Aina kannatta yrittää korjata suhde, mutta ei sitä yksin voi tehdä. Jos toinen ei halua, on vaihtoehdot aika vähissä.
Kaunis kiitos sinulle vastauksestasi, N. On todella kammottava tyhjyys sisuskaluissa, kun ei enää osaa itse tehdä mitään.
Olen itse halunnut eron edellisestä liitostani, ja se kariutui niin proosallisesti uuteen rakastumiseen. Toki sitä ennen oli ollut jo jonkin aikaa pliisua parisuhdetta silloisen kumppanin kanssa, eikä seksi maistunut (minun puoleltani) miltään enää aikoihin. Pidän itseäni aika seksuaalisena olentona, joten en ole onnellinen enkä tyytyväinen, jos erotiikka puuttuu elämästäni. Kun siihen lisätään vielä se, ettei kumppani halua tehdä mitään yhdessä - ei edes koiran kanssa lenkille yhdessä - on kuvio aika kumma. Jos jossain liikumme tai teemme jotain satunnaisesti yhdessä, tunnen olevani lähinnä ilmaa. Minua ei huomioida, ei edes välitetä, pysynkö joukon mukana. Tunnen sen loukkaavana.