Mikä on riittävästi.....
On sitten kyse pettämisestä, tai hiipuvasta suhteesta jahkaillaan seksin määrällä.
Tässä pieni kertomus nykyään sinkkunä elelevältä
naisihmiseltä.
Aikoinani pitkän avoliiton aikana aina ihmettelin että seksi on täysin yliarvostettu juttu. Kun piti ( ja huom, mulle se oli piti ) seksiä harrastaa mä toivoin aina että; sais toi nyt ni tää loppuis. Kamalaa ajatellakin asiaa näin jälkikäteen. Mä totesin olevani sitte "kylmä nainen"
Elämämme paras päätös oli erota, mies on ihan mukava, jollekin muulle kuin minulle. Tapasin sitten uuden miehen, mitä ihmettä tapahtuikaan.
Mähän halusin sitä heti ihan mahdottomasti. Karkasin ruokatunnilla rakastelemaan ja iltaisinkin vielä.
Tuntu ettei mikään riitä. No, suhteet ei aina ole ikuisia seksistä huolimatta ja neljän vuoden jälkeen sekin romanssi päättyi.
Törmäsin sitten pariin mukavaan mieheen, mutta ei toi seksi taaskaan ollu mitään , eikä tuntu miltään. Ei vaan haluttanu. Pari kuukautta jaksoi katella, silloin vasta olin tajuamassa mistä kiikastaa....
Kokeilin sitten vielä kolmisen vuotta seurustelua, mutta sitten naksahti; kun en tätä miestä halua, on se minulle väärä. Ja mies oli kaikin puolin hyvä, kiltti ja kunnollinen.
Mutta kun se ei riitä!!!
Sitten taas kateltiin ympärille ja kyllä mä nyt olen täysin vakuuttunut että on olemassa meille oikeita ja vääriä ihmisiä. Seuraavaa miestäni halusin ensi suudelmasta. Seksin pitäisi olla fantastinen juttu, mutta molempien täytyy haluta samalla tavoin. Ja tässä tulee se kuuluisa kemia mukaan, toisia haluaa ja toisia ei. Pettänyt en ole ketään seurustelukumppaneistani, suhteesta olen kyllä lähtenyt kävelemään, kun ei haluta niin ei.
Eikä tässä nyt ole kyseessä mikään seksipeto juttu, se mikä toiselle on paras, voipi toisen kanssa olla tosi surkee. Ja tiedoksi alemmuuskomplekseista kärsiville, se mulle fantastisin on ollu "pienen" omaava ja kaiken lisäksi erektio-ongelmista kärsivä. Mutta seksiä paljon haluava ja nautimme molemmat valtavasti.
Pysähtykääpä joskus miettimään suhteitanne ja sitä miten haluttaa vai eikö? Moni väittää ettei seksillä ole niin merkitystä, mutta miksi siitä tai sen puutteesta sitten itketään niin paljon?
Ei seksi pelkästään suhdetta kanna, mutta sen puute helposti rikkookin....
Comments?
On sitten kyse pettämisestä, tai hiipuvasta suhteesta jahkaillaan seksin määrällä.
Tässä pieni kertomus nykyään sinkkunä elelevältä
naisihmiseltä.
Aikoinani pitkän avoliiton aikana aina ihmettelin että seksi on täysin yliarvostettu juttu. Kun piti ( ja huom, mulle se oli piti ) seksiä harrastaa mä toivoin aina että; sais toi nyt ni tää loppuis. Kamalaa ajatellakin asiaa näin jälkikäteen. Mä totesin olevani sitte "kylmä nainen"
Elämämme paras päätös oli erota, mies on ihan mukava, jollekin muulle kuin minulle. Tapasin sitten uuden miehen, mitä ihmettä tapahtuikaan.
Mähän halusin sitä heti ihan mahdottomasti. Karkasin ruokatunnilla rakastelemaan ja iltaisinkin vielä.
Tuntu ettei mikään riitä. No, suhteet ei aina ole ikuisia seksistä huolimatta ja neljän vuoden jälkeen sekin romanssi päättyi.
Törmäsin sitten pariin mukavaan mieheen, mutta ei toi seksi taaskaan ollu mitään , eikä tuntu miltään. Ei vaan haluttanu. Pari kuukautta jaksoi katella, silloin vasta olin tajuamassa mistä kiikastaa....
Kokeilin sitten vielä kolmisen vuotta seurustelua, mutta sitten naksahti; kun en tätä miestä halua, on se minulle väärä. Ja mies oli kaikin puolin hyvä, kiltti ja kunnollinen.
Mutta kun se ei riitä!!!
Sitten taas kateltiin ympärille ja kyllä mä nyt olen täysin vakuuttunut että on olemassa meille oikeita ja vääriä ihmisiä. Seuraavaa miestäni halusin ensi suudelmasta. Seksin pitäisi olla fantastinen juttu, mutta molempien täytyy haluta samalla tavoin. Ja tässä tulee se kuuluisa kemia mukaan, toisia haluaa ja toisia ei. Pettänyt en ole ketään seurustelukumppaneistani, suhteesta olen kyllä lähtenyt kävelemään, kun ei haluta niin ei.
Eikä tässä nyt ole kyseessä mikään seksipeto juttu, se mikä toiselle on paras, voipi toisen kanssa olla tosi surkee. Ja tiedoksi alemmuuskomplekseista kärsiville, se mulle fantastisin on ollu "pienen" omaava ja kaiken lisäksi erektio-ongelmista kärsivä. Mutta seksiä paljon haluava ja nautimme molemmat valtavasti.
Pysähtykääpä joskus miettimään suhteitanne ja sitä miten haluttaa vai eikö? Moni väittää ettei seksillä ole niin merkitystä, mutta miksi siitä tai sen puutteesta sitten itketään niin paljon?
Ei seksi pelkästään suhdetta kanna, mutta sen puute helposti rikkookin....
Comments?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä seksi kivaa oli, silloin joskus.
Saattaisi olla vieläkin, tosin harvemmin kuin
parikymppisenä. Vaimoni kuitenkin sairastui vakavasti kuusi vuotta sitten ja joutui kahdestikin leikkaukseen. Samalla häneltä katosivat kaikki halut seksin suhteen. Nykyisin rakastelemme ehkä kaksi-kolme kertaa vuodessa, sekin määrä on hänelle vaikeaa. Vaihtaisinko sopivampaan ja halukkampaan ? Antaisin pitkät lähes kolmenkymmenen vuoden suhteelle, josta on kaksi lasta ja yksi lapsenlapsikin. Kun muuten kuitenkin viihdyn vaimoni kanssa hyvin, arvostuksemme ja maailmankatsomuksemme on hioutunut suunnilleen samanlaiseksi ja nauramme samoille asioille. Lähellä on hyvä olla. Tuskinpa siis tekisin niin.
Seksi on suuresti minun mielestäni suuresti yliarvostettu. Jos vaihtaisin kumppania pelkän seksin perusteella, tuntisin olevani lähempänä eläintä, kuin ihmistä. Vasta nämä, vaikeat vuodet, ovat opettaneet minulle, mitä rakkaus on.
En silti lähde tuomitsemaan ketään. Meillä jokaisella on vain yksi elämä ja jokainen koettaa elää sen niin kuin se itselle parhaiten sopii.
Toivon sinullekin onnea jatkossa.
..se sinä olet .. olet suuren rakastavan sydämen omaava. kaikista meistä ei vain ole tuohon. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Kaikkea hyvää sinulle.
Nostan hattua elämällesi ja päätöksillesi, ei itselleen riittävää suhdetta kannata karikoida.
Mutta silloin sinulla ei sitten pettäminenkään ole mielessä ja se on suhteessa pääasia ja koko tämä kirjoituksen lähtökohta. Ei pelkkä seksin ihannointi ja "yliarvostus", niinkuin ehkä ymmärsit.
Mutta kuten sanottu, se mikä toiselle sopii, ei vaan tee jotakuta muuta onnelliseksi.
Toisekseen; seksi on muutakin kuin rakastelemista, ei siihen hyvään oloon ja orgasmiin aina itse "aktia" tarvita.
kirjoituksesi herätti suurta kunnioitusta ja ihailua! ei voi muuta kun nostaa hattua sinulle!!
kaikkea hyvää teille! =)
En oikeasti tiennytkään, että on olemassa kaltaisiasi ihmisiä! Itse luulin olevani ainoa, sillä minulle seksi on ehdottomasti vain rakastamani kanssa jaettu nautinto, aloitinkin seksielämän vasta tavattuani "sen oikean", 24-vuotiaana. Ja samoin jos hänelle jokin sairaus tulee, loppuu minultakin seksielämä. Ei seksi pelkkänä seksinä ole mitään vanhaan kunnon rakasteluun verrattuna, oman rakastetun syleilyssäkin on jo niin ihana olla, ettei siinä seksiä enää kaipaakaan. Pelkkä sylissä olo on jo täyttymys..
Joskus sängyssä synkkaa, joskus ei.
Tapasin miehen, joka oli kaikin puolin ihana; romanttinen, hellä, rakastava jne jne. Olisin varmasti muuten voinut olla hänen kanssaa todella onnellinen, mutta kun kipinä puuttui. En vain halunnut häntä. Kosketus ei saanut aikaan väristyksiä, enkä yksinkertaisesti syttynyt.
Sitten tapasin poikaystäväni, ja ensimmäisestä rakastelusta alkaen meillä on sujunut sängyssä loistavasti. Joskus tuntuu, että pelkkä hänen katseensa saa minut villiksi.
Sitä kemiaa ja intohimoa tarvitaan suhteeseen.
Kyllä, kemiaa ja intohimoa tarvitaan, mutta on selvää, että aikojen myötä intohimo muuttuu ja sen tilalle tulee jotain muuta. Olisko syvää kiintymystä? Intohimo pulpahtelee pintaan vain silloin tällöin...
Niinpä... Mutta kyllä aluksi pitää olla intohimoa! Jos ei edes alussa ole sitä "tunteiden paloa", vaan tasaista arkea ja "kiintymystä", niin tylsäähän se on! Ymmärrän kyllä, että tunteet tasaantuu ja muuttuu, mutta kyllä ei niin heti alussa pidä olla!
Alussa intohimo? Ehkä, ehkä ei. Se riippuu aika paljon ihmisestä, milloin sitä kokee ja miten.
PALAVA intohimo äkkiä ns. ensisilmäyksellä, yleensä hiipuu hiljalleen ja sitä on todella vaikeaa sytyttää uudelleen. Kynttilä palaa kerralla kokonaan loppuun. Jos suhdetta on yritetty rakentaa tuon palavan intohimon varaan (toista ei kuitenkaan tunne ensisilmäyksellä...koskaan) on koko suhde omien mielikuvien varassa, puolin jos toisinkin. Pitäisi olla todella varovainen tällaisessa palavan intohimon suhteessa. Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä...
Intohimo voi myös olla myöhäissyntyistä. Kaveriinsakin voi rakastua tulenpalavasti. Silloin voi ottaa rennommin, koska TUNTEE ihmisen jo valmiiksi. Jos intohimo siirtyy taka-alalle, on vankka ystävyys jäljellä.
Halu rakastella toisen kanssa on pääasia, ei se intohimo! Itselleni se ei ole sama asia.
kun minulla on aina ollut aikas pienet halut... ensimmäisessä suhteessani en oikeastaan halunnut kun silloin tällöin, mutta nykyään haluni riippuvat paljon kuukautiskiertoni ajankohdasta!!
Kihlattuni taas ottaa sen aina itseensä jos en aina halua, silloin kun se haluaa, mutta kun en mä taas halua tehdä sitä' väkisinkään tai vaan mielyttääkseni häntä!!
ja mullakin on joskus sellanen olo, että tulispa toi ny jo, onko se kamalan väärin, sillä olemme kihloissa!!?
Myös minulla on aina ollut aika pienet halut. Alussa kyllä rakastelimme neljäkin kertaa päivässä, mutta lähinnä tein sen siksi että toinen halusi.. Ei se kuitenkaan jaksa pidemmän päälle innostaa touhuamaan.
Kyllä minäkin nykyään enimmäkseen "suostun pakosta" seksiin ja odotan että mieheltä tulisi pian. Myös minulla halut riippuvat täysin kuukautiskierrosta, toisin sanottuna minun tekee mieli vain kerran kuussa, ja sehän ei miehelleni riitä!