Vihdoin sen keksin

Alan vihdoinkin päästä perille! Olenkin jo tarpeeksi kauan pohtinut ja miettinyt ja surkutellut... MIKSI olen edelleen 24-vuotiaana sinkku, MIKSI en koskaan ole oikeasti seurustellut, MIKSI en anna kenellekään edes mahdollisuutta ja MIKSI päätän aina ihastua sellaiseen mieheen jota en todellakaan voi saada? Nyt sen tiedän: lapsuudestahan se kumpuaa!

Olen aina ollut herkkä, kokenut ympärillä olevien ihmisten tuskan jopa raastavammin kuin omani. Olen KOKO IKÄNI kuunnellut kuinka vanhemmat riitelevät. Isä huutaa äidille, täysin asian vierestä kiukun puuskassaan kuinka KAIKKI, aivan kaikki ongelmat johtuvat siitä että äiti on ruma, laiska ja lihava v....mainen akka!!! Isässä itsessään ei koskaan ole mitään vikaa. Kuulen myös joka päivä kuinka veljeni on hyvä kaikessa, yleensäkin syystä että hän on poika ja harrastukset isän kanssa yhteneviä. Naiset ovat riesa eikä kenenkään pitäisi mennä naimisiin.

Nykyään on toisin. Isä ja äiti ovat eronneet, jutelleet joitakin asioita selviksi ja näyttävät jopa ystävystyneen. En voi myöskään sanoa isän koskaan minua haukkuneen, suoraan. Hän on aina ollut minulle kiltti ja auttavainen.

Ongelma lienee onkin tämä: Olen pohjimmiltani kuitenkin isän tyttö. Isä on tärkein ja ensimmäisin miesmallini tässä elämässä. Samanaikaisesti äiti on tärkein malli naisesta. Ja yllä kertomani perusteella MITÄ minulla on odotettavaa parisuhteesta?

Mies löytää minut, tutustumme. Kaikki tuntuu ihanalta, kunnes päästän hänet lähelle. Tulee ensimmäinen riita, ja hän haukkuu minut pystyyn. Minusta tulee ruma, laiska, lihava v....mainen akka!

TIEDÄN etten minä ole äitini eikä kaikki miehet jos yksikään isäni kaltainen. Olen minä, yksilö joka on katsellut järjetöntä parisuhdetta ikuisuuden verran liian kauan. Ymmärrän sen. Mutta MITEN sisäistää se?
4868
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Mun mielestä kaikille pitkään sinkkuna oleville pitäisi olla tarjolla valtion rahoittamaa psykologista "hoitoa". Jos on pitkään sinkkuna niin ainahan siihen on jokin syy kuten juuri jokin lapsuuden "trauma" niin kuin sinulle. Yleisin syy taitaa olla juuri se huono itseluottamus ja siihen taas jokin syy ja parannuskeinot.

Sinkkuus laitetaan yleensä huonon tuurin, ulkonäön tms. piikkiin. Henkinen sairaus se vaan on, joka on hoidettavissa.

Äänestä
  • Aivan näin! Olinkin pitkään sitä mieltä että se on ainoastaan vain minäminäminä missä on jokin fyysinen VIKA. Mutta päässähän se probleema luuraakin, eikä enää edes ahdista! ;b Sehän olikin perheen aikaansaannosta...

    Äänestä

Olet jo pitkällä kun olet "terapoinut" itsesi noinkin pitkälle. Jatka vaan samalla asenteella ja pidä silmät auki.

Toivon, että tuleva ihastuksesi kohde on suht.koht. tasapainoinen, ettei yhtälöstä tule liian haastava.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kotipsykologi kirjoitti:

Alan vihdoinkin päästä perille! Olenkin jo tarpeeksi kauan pohtinut ja miettinyt ja surkutellut... MIKSI olen edelleen 24-vuotiaana sinkku, MIKSI en koskaan ole oikeasti seurustellut, MIKSI en anna kenellekään edes mahdollisuutta ja MIKSI päätän aina ihastua sellaiseen mieheen jota en todellakaan voi saada? Nyt sen tiedän: lapsuudestahan se kumpuaa!

Olen aina ollut herkkä, kokenut ympärillä olevien ihmisten tuskan jopa raastavammin kuin omani. Olen KOKO IKÄNI kuunnellut kuinka vanhemmat riitelevät. Isä huutaa äidille, täysin asian vierestä kiukun puuskassaan kuinka KAIKKI, aivan kaikki ongelmat johtuvat siitä että äiti on ruma, laiska ja lihava v....mainen akka!!! Isässä itsessään ei koskaan ole mitään vikaa. Kuulen myös joka päivä kuinka veljeni on hyvä kaikessa, yleensäkin syystä että hän on poika ja harrastukset isän kanssa yhteneviä. Naiset ovat riesa eikä kenenkään pitäisi mennä naimisiin.

Nykyään on toisin. Isä ja äiti ovat eronneet, jutelleet joitakin asioita selviksi ja näyttävät jopa ystävystyneen. En voi myöskään sanoa isän koskaan minua haukkuneen, suoraan. Hän on aina ollut minulle kiltti ja auttavainen.

Ongelma lienee onkin tämä: Olen pohjimmiltani kuitenkin isän tyttö. Isä on tärkein ja ensimmäisin miesmallini tässä elämässä. Samanaikaisesti äiti on tärkein malli naisesta. Ja yllä kertomani perusteella MITÄ minulla on odotettavaa parisuhteesta?

Mies löytää minut, tutustumme. Kaikki tuntuu ihanalta, kunnes päästän hänet lähelle. Tulee ensimmäinen riita, ja hän haukkuu minut pystyyn. Minusta tulee ruma, laiska, lihava v....mainen akka!

TIEDÄN etten minä ole äitini eikä kaikki miehet jos yksikään isäni kaltainen. Olen minä, yksilö joka on katsellut järjetöntä parisuhdetta ikuisuuden verran liian kauan. Ymmärrän sen. Mutta MITEN sisäistää se?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu