...Johtuu varmaan huonosta itsetunnostani, että kysyn tätä, mutta kertokaa niin miehet kuin naisetkin, että miten valitsette sen kumppaninne??
Aina löytyy jostain kuitenkin kauniimpi, älykkäämpi, hauskempi ja hoikempi kuin nykyinen?
Aina löytyy jostain kuitenkin kauniimpi, älykkäämpi, hauskempi ja hoikempi kuin nykyinen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se on naisen valinta. Miehet nyt on aivan arvoitus:)
perustelepas tyttö kantasi ,,
;)
Kun se kuumenee voimakkaasta passiónesta!!
Kai se menee tosiaan jollain vaistolla. Kun tutustuu ihmiseen, jonka kans on helppo ja hyvä olla ja vielä jotain sellasta pikkusta väreilyäki mielellään.
Jotenki tuntuu, että jos pitää tosissaan "valita", ni sillon ei taida oikeeta tyyppiä olla näköpiirissä. En mä ainakaan pysty ihastua järkeilemällä.. :)
ympärillä näkyy niitä kauniimpi, hoikempi ja ehkä parempia yksilöitä jos mielensä sinne antaa harhailla. Mutta tosihan on se että jos itselleen oikean ihmisen löytää ei katse enää havaitse niitä ympärillä liikuskelevia muita ehdokkaita. Mielenkiinto kohdistuu vain ja ainoastaa siihen yhteen ihmiseen. Kyllä toi "sydän" noissa jutuissa on sellainen elin et se tekee valinnat ihmisen puolesta jos sille vaan pystyy antamaan vallan. Jollei siihen kykene niin vastassa ei ole oikea ihminen tai sitten itse ei ole valmis vastaanottamaan sitä toista, siitä syystä tuo katse harhailee ja näkee aina niitä "parempia" yksilöitä.
valitsin aikoinaan tyttöystäväni, enkä ikinä ole päätöstä katunut. Ulkonäkö antaa anteeksi monia muita puutteita. Elämme pinnallisessa maailmassa joten siksi ulkonäöllä ON väliä!
t: Onnellinen mies
Niin, kyllä se vaan tosiasia on, sekä miehille että naisille, että ulkonäöllä on merkitystä. Ulkonäöllä saa jalan oven väliin alussa mutta myöhemmin ainakin mulla muut ominaisuudet tulee tärkeiksi. Rehellisyys, sosiaalisuus, iloisuus ja jotenkin vain se että ihminen tuntuu IHANALTA, noilla on mulle merkitystä. Ulkonäöstä pitää muistaa se, että me kaikki ns. rupsahdetaan jossain vaiheessa joten kyllä muut asiat kuin esim. naisen kauneus on tärkeämpiä asioita. Mutta kyllä kieltämättä myönnän että oon pinnallinen ja naisen pitää miellyttää silmää että haluaa tutustua paremmin.
Saat pojot siitä että olet rehellinen. Kyllä sinä poikamiehenä tiedät, ettei meitä miehiä paljon kiinnosta rumia naisia. Huvittava joskus lukea kuinka jotkut miehet pitää rehellisyys tärkeänä ominaisuutena, vaikka ne eivät itsekään olisi niin rehellisiä että myöntäisivät ulkonäön tärkeyden. Näitäkin löytyy.
vaaditaan molemminpuolista "tunteenpaloa". Itse ainakin vaadin kumppaniltani sivistystä. On kiinostunut muistakin asioista, kuin Tanssii tähtien kanssa. Niinkuin Hossi tuossa sanoi, että kun tapaa hänet, ei sitä edes vilkuile muualle. Sit kyllä on jotain pielessä, jos aina etsii kauniimpaa, älykkäämpä, hauskempaa ja hoikempaa kuin nykyinen. Itse olen ainakin onnellinen, kun löysin treffisivuilta ihastuttavan naisen. Älykäs, hurmaava ja kaikin puolin toiset huomioonottava. Siis lähes täydellinen
Minulle paras on sellainen, joka tekee elämästäni paremman* mitä se ennestään on. Täytyy myöntää, että homma on aika vaikea, sillä olen varsin tyytyväinen tässä uusio-sinkku & äidin roolissa.
* Paremmalla tarkoitan molemmin puolista hyvää oloa ja asioiden sujumista.
myönnän, että ite olen aika flirtti luonne, mutta kuitenkin ehdottoman uskollinen. Vaikka oma mieheni on komea ja rakastaa minua valtavasti, en voi silti väittää, ettenkö katsoisi joskus muita miehiä. En kuitenkaan ole vaihtamassa keneenkään toiseen, en katso muita miehiä sillä mielellä.
En tiedä sitten mistä se päätös alkuaan syntyy, todennäköisimmin rakkaudesta ja toisen kunnioittamisesta. Varmasti tulee elämässä hetkiä, jolloin miettii, että onkohan se ruoho vihreämpää aidan toispuolella...täytyy kuitenkin punnita asioita, ja tajuta se, että monesti sitä haikailee niiden asioiden perään, joita ei omasta kumppanista löydy.
Itseäni joskus harmittaa se, että mieheni ei ole lainkaan kiinnostunut matkustamisesta. Meillä olisi siihen taloudellisesti mahdollisuus, mutta kun miestä ei kiinnosta, ni en voi väkisin raahata Euroopan kulttuurinähtävyyksiä ihailemaan. Monesti jos näistä asioista kinastellaan, ja varsinkin jos kohtaa jostain syystä jonkun, kelle nämä asiat ovat yhtä tärkeitä kuin minulle, alkaa miettiä että onkohan sitä kuitenkaan oikean ihmisen kanssa. Mut siinä vaiheessa pitää tajuta, että kaikkea ei voi saada. Toinen täytyy hyväksyä sellaisena kuin on. Jollei siihen pysty, voi jatkaa etsimistä, ja ehkä pitkän tuloksettoman etsimisen jälkeen huomata, että ilmeisesti täytyy laskea rimaa ja olla valmis kompromisseihin.
No tulipa tästä pitkä ja aiheen ohi menevä sepustus. Kuiteski, ite en pidä sitä outona, että kattoo muita ihmisiä, ja saattaa joskus jopa ihastua johonkuhun toiseen. Silloin on se hetki, jolloin omaa parisuhdetta koetellaan. Jollei se kestä tällaisia asioita, niin ei niin ole sitten tarkoitettukaan. Silloin rakkaus ei ole riittävää. Tai on, mutta sen ehkä tajuaa vasta myöhemmin jos on uuden valintansa jälkeen saanut paskaa niskaan.
tiesit sen jo. ulkonäön perusteella valitaan ja jätetään kun seuraava parempi ilmestyy.
Nykyaikana ihmisillä ei ole varsinaisesti mitään todellisia ongelmia Suomessa, täällä on hyvinvointia, demokratiaa ja suht vauras yhteiskunta. Silloin jää aikaa vatvoa omaa tunnemaailmaansa ja pohtia loputtomiin, että miltähän musta nyt tuntuu. Kumppanin löytäminen tuntuu olevan ihmisille se elämän vaikein ongelma. Ennenvanhaan (siis ei välttämättä vanhaan hyvään aikaan:)) tuntui että nämä asiat olivat sinänsä aika yksinkertaisia ja ehkä luontevampia. Mentiin kylille tai tansseihin ja sitten siellä katsottiin se oma tyttö. Ja jos poika oli kunnollinen ja luotettava (noh, mistä sitä silloinkaan tiesi) niin siitä sitten kohtapuoliin laitettiin hynttyyt yhteen, jos tyttö niin tahtoi. Sattuma ratkaisi myös paljon, ei silloin etsitty kumppania projektinhallinnan keinoin. Mutta ihmiset luuluvat, että nykyään nämä kaikki mediat antavat heille tehokkaimmat työkalut löytää se alfauros tai povipommi. Ihmisten välillä tehdään "Benchmarkingia" ja arvoanalyysejä...niin ja silloinhan saadaan aina optimaali tulos. Ei toimi välttämättä taloudessa eikä todellakaan ihmissuhteissa. Seurauksena on paljon "tunnekonkurssin" tehneitä:)