Tuolla oli keskustelua siitä, että kaikkien sinkkuihmisten pitäisi tehdä päätös, että eivät sekaannu varattuihin. Sanottakoon heti jo, että itse en sekaannu varattuihin sinkkuna (enkä myöskään itse ollessani varattu, tietenkin!) eikä kyse ole nyt kakkonen vs. petetty asetelmasta. Jäi vain mietityttämään, että kumman te kokisitte sellaiseksi, jossa olisitte onnellisempi ja kumpi vaihtoehto mielyttäisi teitä enemmän.
A. Jokainen sinkku olisi visusti sitä mieltä, että varattuihin ei sekaannuta. Pakit tulisi aina varatuille ja jotenkin kummallisesti sinkut näkisivät milloin varattu valehtelee siviilisäädystään. Miehesi siis haluaisi pettää, mutta hänelle ei annettaisi siihen mahdollisuutta.
B. Jokainen varattu toimisi sen mukaan mitä oma moraali sallii. Miehesi voisi ehkä pettää sinua, mutta ehkä ei. Kuitenkin hän itse vaikuttaa siihen pettääkö vai ei. Ja jos olisi uskollinen niin päätös olisi lähtenyt hänestä itsestään eikä siihen vaikuttaisi se, tuleeko joku häntä iskemään.
Eli B:ssä voisi joutua loukatuksi tai sitten ei, mutta silloin puoliso itse on ollut halukas olemaan sinulle uskollinen. A:ssa et joutuisi koskaan kokemaan miltä tuntuu kun joutuu petetyksi fyysisesti, mutta puolisosi haluaisi tarrua tilaisuuteen jos sellainen hänelle annettaisiin.
Itselläni tuntuisi tuo A epäaidolta, pakottamiselta jossa ei ihmisen oikeilla tunteilla ole mitään arvoa...
A. Jokainen sinkku olisi visusti sitä mieltä, että varattuihin ei sekaannuta. Pakit tulisi aina varatuille ja jotenkin kummallisesti sinkut näkisivät milloin varattu valehtelee siviilisäädystään. Miehesi siis haluaisi pettää, mutta hänelle ei annettaisi siihen mahdollisuutta.
B. Jokainen varattu toimisi sen mukaan mitä oma moraali sallii. Miehesi voisi ehkä pettää sinua, mutta ehkä ei. Kuitenkin hän itse vaikuttaa siihen pettääkö vai ei. Ja jos olisi uskollinen niin päätös olisi lähtenyt hänestä itsestään eikä siihen vaikuttaisi se, tuleeko joku häntä iskemään.
Eli B:ssä voisi joutua loukatuksi tai sitten ei, mutta silloin puoliso itse on ollut halukas olemaan sinulle uskollinen. A:ssa et joutuisi koskaan kokemaan miltä tuntuu kun joutuu petetyksi fyysisesti, mutta puolisosi haluaisi tarrua tilaisuuteen jos sellainen hänelle annettaisiin.
Itselläni tuntuisi tuo A epäaidolta, pakottamiselta jossa ei ihmisen oikeilla tunteilla ole mitään arvoa...
Vastaukset 13
Vanhimmat
vaihtoehto B
mut niinhän asia tosin jo on. kyllä varatulla on valinnan vapaus, saa ihan itse päättää pettääkö vaiko ei.
Ensiksikään kaikki kakkoset eivät suinkaan ole sinkkuja, joten tilanne ei ole ollenkaan noin mustavalkoinen.
Mielestäni mieheni kakkonen ei vastuussa minulle mitenkään suhteestaan mieheeni. Olen ollut häneen kerran yhteydessä sekä kertonut mieheni ja kakkosen suhteesta mm. kakkosen miehelle. En tehnyt sitä kostonhalusta, jos olisin halunnut kostaa, olisin kertonut pettämisestä kakkosen täysi-ikäisille lapsille. Mutta mieheni kakkonen VAATI minua (mitä olen hänelle luvannut?) olemaan kertomatta miehelleen tapahtuneesta. Jos yleiset moraalisäännöt eivät toimi omalla kohdalla, miksi niiden pitäisi toimia toisen kohdalla.
Kakkonen on mielestäni vastuullinen omasta kakkosuudestaan. Jos kakkoseksi alkaa, kannattaa miettiä mahdollisia seurauksia. Jos ei itsekään kestä esimerkiksi roolinsa tuloa julki, ei kannata haavoittaa itseään alkamalla toiseksi naiseksi. Kun kolmidraama paljastuu, myöskään petetty tai petetyn ystävät eivät ajattele yhtään enempää kenenkään tunteita kuin pettäjä tai kakkonen ajattelevat. Kuinka moni kakkosista haluaa roolinsa paljastuvan esimerkiksi työpaikallaan, lapsilleen tai vanhemmilleen?
Omassa tapauksessani yksi oma ystävyyssuhteeni meni poikki mieheni pettämisen takia. Meitä on ollut kolme ystävätärtä, kaksi (minä ja "Liisa") naimisissa ja yksi "Salli" naimaton. Sallilla on ollut vuosia on/off suhde naimisissa olevan miehen kanssa, jonka olemme Liisan kanssa hiljaa hyväksyneet. Miehen vaimohan on ollut klassisesti hoitamaton, ylipainoinen, pienituloinen, läheisriippuvainen yksilö. Kun oman mieheni uskottomuus paljastui, myös ystäväni ja Liisa minä aloimme ajatella tuota Sallin miesystävän tilannetta toiselta kantilta. Entäpä jos petetty onkin ihan tavallinen nelikymppinen naisihminen? Niinpä kuukausien saatossa Salli jäi piiristämme pois, koska hän ei kestänyt kuulla minun tuskaani mieheni pettämisestä enkä minä toisaalta kestä kuulla Sallin vakuutteluja miehen rakkaudesta ja juttuja miehen kelvottomasta vaimosta. Kakkosuudella kuten yleensä kyseenalaisella käytöksellä voi olla monenlaisia seurauksia, eikä vähiten itselle. Kaikkia seurauksia ei voi ennakoida eikä kaikille käy suinkaan huonosti, mutta jotain voi miettiä etukäteenkin.
Omassa tapauksessani mieheni on ilman muuta syypää uskottomuuteensa. Hän on siitä varmasti kovimman hinnan maksanut, sillä hän ei halunnut erota uskottomuuden paljastuttua. Kävimme erota/ei-erota keskustelua vuoden ja voin sanoa, että se oli yhtä h...ä molemmille. Jos kakkonen ikinä välitti miehestäni yhtään, hän sai kyllä omalla osallisuudellaan myös mieheni elämän sekaisin. Tuntuu varmaan kamalalta ajatella, millaista tuhoa kahden ihmisen alunperin ihana suhde saa aikaan. Minun tai lasteni kohtalosta kakkonen ei ole vastuussa.
Tietenkin löytyy monia kakkosia. On kakkosia, joilla on omakin parisuhde (heidät tosin miellän aina pettäjäksi samalla tavalla kuin sen toisenkin osapuolen), on sinkkuja jotka hakeutuu salasuhteeseen tarkoituksella, on sinkkuja, jotka eivät edes tiedä miehen vaimosta/kumppanista, on petettyjä naisia, jotka kokevat saavansa kostaa salasuhteella, on entisiä....Löytyy vaikka minkälaisia tapauksia kaikista osapuolista.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että petetyn ei tarvitse sekoittaa työelämää asiaan, mutta se on ihan ookoo (jopa suotavaa) että jos sillä toisella on myös oma mies, niin hänelle kerrotaan mitä hänen selän takana tapahtuu. Kostomielessä tai ei, hyvä jokatapauksessa että tähän mieheen otit yhteyttä! Hän linkittyy yhtä vahvasti tuohon juttuun kuin kolme muutakin. Jos olisin toinen nainen ja pettäjä, niin en todellakaan odottaisi, että petoskumppanini vaimo olisi hiljaa asiasta miehelleni.
Mutta kuten jo sanottu niin kaikki osapuolet ovat lopulta ihmisiä. Täällä vallitsee nämä täysin virheelliset oletukset, että KAIKKI petetyt olisivat huonoja puolisoita ja KAIKKI toiset naiset TÄYSIN OMATUNNOTTOMIA. Viimeistään suhteen jälkeen voikin toinen nainen huomata, että hännelläkin on omatunto. Vaikka toinen nainen ei YKSIN (ei siis täysin syytönkään) ole asioiden kulkuun niin sitä kuitenkin voi huomata, että miten paljon tuskaa aiheutui sille petetylle ja miten oli itse edesauttamassa asiaa. Ja juuri tuo mistä sinäkin puhuit, mitä sitten kun vaikka hyvä ystävä tai muu lähimmäinen joutuu petetyksi? Uskaltaako siinä tuntea puhdasta vihaa petetyn puolesta? Onhan itse tehnyt siten kuin nämä petoskumppanit. Entä sitten kun löytää itse sen uuden kumppanin? Ei ole helppoa kertoa sellaisesta osasta historiaansa. Myös joutuessa/mennessä mukaan pettämiskuvioihin sitä alkaa huomaamaan kuinka yleistä pettäminen on ja sitä alkaa näkemään jokapuolella. Miten osaa luottaa toiseen ihmiseen? Nooh, näitähän voisi luetella loputtomiin.
Mutta kirjoituksesi antoi kuvan fiksusta ja vahvasta naisesta. Tsemppiä vaikka uskonkin ettet sinä sitä tarvitsekaan, asiat parantuvat varmasti vieläkin paremmaksi kuin ne joskus olivat.
Valitettavasti se on myös niin, että aika moni oppii vasta omista virheistään. Minä olen selvittänyt tiettyjä asioita itselleni ja olen jopa aika varma, että voisin joillekin tämänkin palstan kakkosille sanoa parin vuoden päästä, että mitäs minä sanoin. Mutta silti jokainen omakohtainen kriisi opettaa ihmistä ja toisaalta taas toisten kokemukset ja sanomiset on ihan yhtä tyhjän kanssa. Eli tuskinpa minunkaan kirjoituksestani oli oikeasti kenellekään asianosaiselle mitään hyötyä. Kunhan omia ajatuksiani itselleni selvittelen.
Pettäjä
Kakkonen
Petetty
Onko pettäminen oikein tai väärin?
Onko suhde varatun ihmisen kanssa oikein tai väärin?
Onko petetyksi joutuminen oikein tai väärin?
Uneimmat lienee parisuhteen alussa pyytävät ja toivovat uskollisuutta. Pettäjäksi ryhtyminen on oma valinta ja sen valinnan tuomien seurausten kanssa on elettävä ja niistä kannettava vastuu. Valinnan vapaus tuo meille aina vastuun TEOISTAMME.
Eniten ihmetyttää suhtautuminen suhteiin varattujen kanssa. Onko suhde varattuun hvyäksyttävä? Kuitenkin on jokaisen omassa päätäntävallassa - edelleen se valinnan vapaus! - onko nk. "kakkonen". Tämä valinnan vapaus tuo vastuun siitä suhteesta varattuun sekä sen surauksista. Nk. "kakkonen" ei PETÄ ketään, jos on itse sinkku. Hän on päättänyt omalla kohdallaan hyväksyä suhteen varattuun. Suhteen seurauksista hän joutuu kantamaan vastuun siinä missä pettäjäkin.
Petetty on näistä kolmesta se, jolle ei annettu missään vaiheessa mitään mahdollisuutta valita osaansa kolmiodraamassa. Kuitenkin näyttää siltä, että petetylle vieritetään kaikki vastuu tilanteesta: hän epäonnistunut suhteen hoidossa, tai ulkonäöllisesti puutteellinen, ja on sillätavoin ikään kuin syyllinen kumppaninsa muuttumiseen pettäjäksi. Nk. "kakkonen" perustelee (miksi ihmeessä?!) siuhdettaan varattuun sillä, että eihän se pettäjä olisi hänen kanssaan, jos olemassa olevassa suhteessa kaikki olisi hyvin. Voiko nk. "kakkonen" perustella omaa valintaansa ja tekoaan täysin itselleen kuulumattomalla asialla? Tässäkin nk. "kakkonen" vierittää vastuun suhteestaan varattuun petetylle. Että ikään kuin se petetty teki hänestä "kakkosen". Eli emmekö siis sittenkään hyväksy suhteit varattuihin..?
Pettey saa roolin. Ei ole valinnna vapautta, ei siis vastuutakaan. Paitsi että petetty koetetaan saada syyllistettyä niin tilanteestaan, että hän olisi hiljainen ja huomaamaton. Hänen olisi kannettava uskottomuudesta vastuu eroamalla. Hänen on ymmärrettävä olla puuttumatta nk. "kakkosen" elämään, koska tämä on täysin ulkopuolinen..
Pointtina on siis se, että vastuun kaikesta haluamme laittaa petetylle. Siksikö, että sekä pettäjä että nk. "kakkonen" tietävät, että teoistaan eivät kykene vastuuta kantamaan? Tämä petetyn syyllistäminen joka asiasta kuulostaa siltä, että sekä pettäjä että nk. "kakkonen" tietävät toimivansa väärin? Hyökkäys on siis paras puolustus? Vähän niin kuin lasten suusta: "mutta kun toi..".
Mihinkään muuhun en haluaisi ketään "pakottaa" kuin vastuun ottamiseen omista valinnoistaan, teoistaan ja niiden seurauksista. Emme Suomessa haasta hampurilaisravintoloita oikeuteen liikalihavuuden aiheuttajina. Siinäkin on kuluttajalla itsellään vastuu. Tietoa on riittävästi nyky-yhteiskunnassa eri valintojen ja tekojen seurauksista.
Huolestuttava kehitys on Suomessa käynnissä. Meillä on esim. kymmeniä tuhansia lapsia sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Meillä joka kolmas (joiden arvioiden mukaan peräti joka toinen) kärsii mielenterveydellisistä ongelmista. Alkoholin kulutus kasvaa, ja sen mukanaan tuomat ongelmat lisääntyvät. Ja luvut on niin suuria, että ei voida olettaa, että VAIN PARISUHTEISSA/PERHEISSÄ elävillä olisi näitä ongelmia. Kaiken huipuksi tilastojen mukaan sekä alkoholin käyttö että mielenterveysongelmat lisääntyvät eronneilla ihmisillä. Miksi, jos suhde oli huono, piti pettää ja sitten erota? Tai miksi nk. "kakkonen" juo tai on mielenterveysongelmainen, jos hän on elämäänsä tyytyväinen ja kokee tekevänsä oikein?
Veronmaksajana olisin iloinen, jos yhteiseen kassaan kerättyjä varoja voisimme käyttää hvyinvoinnin lisäämiseen, eikä kuten nyt ongelmien poistamiseen. Yksilötasolla meillä on jokaisella vastuu teoistamme ja niiden vaikutuksista yhteiskuntaamme. Toimintaamme säädellään laein ja asetuksin. Ja tuntuu kummalliselta, että ihmisyyden osa-aluetta, jota ei ole sanktioitu, hoidamme välittämättä seurauksista. Olemmeko siis sellaisia, että emme osaa miettiä valinnan vapuden tuomaa vastuuta ellei se ole rangaistukäytännön piirissä?
Pettäjä ja kakkonen ei ole ainakaan unohtunut, heidän vastuustahan puhuin. Ja vaikka jotkut toista mieltä ovat, niin minusta on vaikea kuvitella että sillä petetyllä olisi jotain vastuuta pettämiseen jossa hän ei edes aktiivisesti toimi. Pettämistä syntyy vain jos pettäjän moraali ei estä pettämistä, ei siihen lopulta sen petetyn ominaisuudet vaikuta mitenkään.
Ja kuten kaikki tietää, niin vaikea täällä on puhua niin tyhjentävästi. Ehkä johtuu myös omasta logiikastani että pettäminen on väärin, eikä sitä tarvitse edes mainita. Myös suhde varattuun, mutta mielestäni siis pettäjän on kannettava se suurin vastuu. Kyllähän se olisi hauskaa jos kaikki muut päättäisivät pettäjän puolesta ettei kukaan heistä ryhdy suhteeseen hänen kanssaan, mutta miksei pettäjä itse voi päättää ettei petä ja jos pettää niin hänestähän se kaikki on lähtöisin? Eikö pettäjää saa pitää muuna kuin tahdottomana säkkinä, jota voi heitellä miten vaan eikä hän siten voi kantaa vastuuta pettämisestään? Aina oltava syy jossain muussa?
No mutta kuten varmaan huomasit niin puhuin sinkun ja varatun vastuusta. Olisi kai pitänyt selventää että varatulla tarkoitan PETTÄVÄÄ varattua ja sinkulla sitä, joka voisi ajautua KAKKOSEKSI. Eli juuri tuo petetty oli jätetty ulkopuolelle. Harmi että tämäkin ymmärrettiin taas sillä tavalla ja otettiin osaksi kakkosen ja petetyn ikuista sotaa palstalla.
Käsitiköhän viestini väärin..?
Mutta tähän vastaukseen..
Pettämistä ei synny, jos pettäjän moraali sallii pettämisen. Pettämiseen tarvitaan AINA toinen osapuoli, jonka moraali sallii suhteen varattuun. Kukaan ei vieläkään kykene sanomaan mielipidettään siitä, onko suhde varattuun hyväksyttävä MISTÄÄN OLOSUHTEISTA RIIPPUMATTA, siis ihan yleisellä tasolla.
Pettäjän vastuuta ei mielestäni voi millään tavoin ulottaa koskemaan sitä "kakkosta". Hän tekee valinnan oman moraalinsa kautta ja vastaa itse suhteestaan varattuun. Vai onko sitten "kakkonen" tahdoton säkki, joka tekee niin kuin pettäjä sanoo? Eikö olisikin hauskaa, jos päättäisimme "kakkosten" puolesta, että he eivät olisi "kakkosia"? Kyllä heillä on vapaus valita roolinsa siinä missä pettäjälläläkin. Ja yhtään "kakkosta" ei olisi ilman pettäjää, ja vastaavasti yhtään pettäjää ei olisi ilman "kakkosta".
Onko ajatuksena siis se, että pettäjän pitäisi omien valintojen ja tekojen lisäksi ottaa vastuu myös "kakkosen" toiminnasta?
Petetyllä ei ole sen enempää vastuuta pettämisestä kuin rinnakkaissuhteesta. Siitä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Täytyy olla melkoisen heikko ihminen, jos omia, vapaasti valitsemiaan tekoja perustelee jollakin toisella ihmisellä, tai muulla asialla. Se on tämänkin palstan ikuinen vitsaus..
"Kakkosten" ja petettyjen sota tällä palstalla on mielenkiintoinen. Tämän palstan sanat, olettamukset ja keskustelujen ilmapiirit elävät vain täällä. Täällä luotetaan satuttavien sanojen voimaan. Täällä oksennetaan toisten niskaan, kun itsellä paha olla. Mielenkiinnolla odotan, milloin sama käytäntö siirtyy live-elämään..
Alkuun palatakseni kyse oli siitä, että jos ajatellaan jommankumman olevan vastaan pettämistä, niin haluan sen olevan puolisoni. Enkä siten, että se ulkopuolinen on ainoa, joka estää pettämisen ja puolisoni olisi ollut valmis pettämään. Mutta jos pettämistä syntyy niin kumpikin osapuoli sitä on tahtonut. Ei minua loukkaisi se, että ulkopuolinen haluaisi suhteen vaan se, että puolisoni niin tekisi. Ja arvokkaampaa on se toisen puolison moraali, ei ulkopuolisen.
Kyllä minua loukkaisi myös se, että ulkopuolinen haluaisi suhteen minun mieheni kanssa. Tietysti tärkeintä on se, että mieheni haluaa olla uskollinen, mutta kieroja naisia on olemassa. Nainen saattaa esim. väittää miehelle olevansa vain miehen kaveri ja pikkuhiljaa ujuttautuu miehen elämään. Kyselee meidän parisuhteesta, on auttavinaan jos miehellä on huolia ja kuinkas ollakaan pian tämä ulkopuolinen nainen tietää meidän suhteesta enemmän kuin minä itse ja antaa miehelle neuvoja, jotka lopulta aiheuttaa sen, että luulee olevansa rakastunut toiseen.
No joo tässä hieman provoa ja mielikuvitus laukkaa, mutta ei täysin mahdoton kuvio.
Lisään vielä että olen samaa mieltä kuin sinä, mutta vastaappa tähän: jos puolisosi haluaisi pettää muttei saa ketään mukaan pettämiseen niin pysyykö hän kanssasi katkeraan loppuun asti vai ottaisiko eron? Ja kumpi olisi parempi?
Maailmaan mahtuu monenlaista ihmistä, varmasti kuvailemiasikin. Mutta silloinhan se ei yhtään haittaa jos mies sanoo no thanks, silloinhan se olisi vain positiivista. Jos puolisoni haluaisi jatkuvasti pettää ja hakisi seuraa (saamatta kuitenkaan sitä) esimerkiksi näiltä nettideitti-systeemeistä, niin kyllä toivoisin että mies eroaisi. Ja jos minä tietäisin, niin eroaisin. Eihän sellainen loppujen lopuksi minkään arvoista olisi, jos toinen aktiivisesti ja kokoajan haikailisi jotain muuta ja pettäisi jos tilaisuuden saisi. Eli parempihan se ero olisi, tiedä häntä sitten mitä se toinen siinä kohtaa tekisi.
Siitä tuli taas mieleen yksi kysymys näin yleisesti jos tämän joku sellainen lukee (sinkku tai pettämiseen halajava); Kun jotkut varatut hakevat netistä seuraa niin vastaakohan niihin sinkkunaiset ollenkaan vai vain toiset varatut. Helpompi käsittää kun pettämiseen ajaudutaan, mutta onko oikeasti sellaisia, jotka haluavat ja tarkoituksella hakevat salasuhdetta vaikka itse olisi vapaa. Tämä on aina ihmetyttänyt eikä tämän ihmisen pieni ymmärrys oikein toimi. Kun ei ole valmiiksi ihastunut varattuun.
Mieheni pettämiseen liittyy "hauska" yksityiskohta. Hänen kakkosensa oli myös varattu ja minä sain tietää kummallisten yhteensattumien kautta mieheni ja kakkosen jutusta. Kakkonen tietysti pelkäsi jutun menevän miehensä korviin ja alkoi kummallinen näytelmä, jossa nelivitonen kakkonen (=ei mikään kokematon neiti) alkoi syyttää miestäni koko jutusta ja vaati, että mieheni velvollisuus on pitää minut hiljaisena. Voiko siis parisuhteessa eläneen ihmisen pakottaa johonkin suhteeseen? Luulen, että yksi syy, miksi mieheni ei sittemmin halunnut mitenkään suojella kakkosensa yksityisyyttä oli se, että kakkonen otti marttyyrin roolin ja syytti silloista miestäni koko jutusta.
kyllä on pettäjän.Pettäjä yleensä valehtelee tapaamalleen valloitukselle vähintään yhtä paljon kuin puolisolleenkin.
Siinä se pettäjä sitten sukkuloi valheiden keskellä ykkös- ja kakkospesän välillä.
Petturi on petturi joka pettää myöhemmin myös kakkosta, valehdellen tälle ja kolmoselle.
vastuu pettäjällä tietty!! täytyyhän se kirkossakin virsi laulaa jos nokan edessä kirja auki on.