Puhutaan, että ihmisillä on vain yksi elämä. Mutta eikö se pitäisi sitten elää onnellisena? Onko lapset tärkeämpiä vai oma hyvinvointi? Olen siis naimisissa. Haaveilen vaan koko ajan jostakin upeasta miehestä, joka veis jalat alta, hemmottelisi, ottaisi syliin ja opeteltais kunnolla tanssiin ja käytäis tansseissa. Kotona kyllä minua rakastetaan. Mutta en halua, että minuun kosketaan. Vain velvollisuuden tunnosta hoidan kaiken kontaktin mieheeni, väärin sekin molemmille. Välillä tekisi mieli oksentaa, sairasta ja silti haluaisin kosketuksia. En haluaisi loukata ketään. Mutta kun seksikään ei onnistu mieheni puolelta, ei oikein huvittaisi ollenkaan likastaa itseään.
Vain yksi elämä?!?
Haaveilija
6902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muutaman, yleensä parin vuoden kuluttua, se uusi upea mies tympii taas. Haet vielä 50 sitä jalat alta tunnetta ellet kestä arkea ja yritä tehdä sille jotain, niin että olet elämääsi tyytyväinen.
ps. tulet olemaan helppo nakki panomiehelle, joka osaa kuiskata muutaman rakkauden sanan korvaasi.
Kyllä se niin on, ellei sitten satu uskomaan sielunvaellukseen. Oma ja lasten hyvinvointi eivät välttämättä ole toisistaan riippumattomia. Eli tuskin kannattaa jäädä odottelemaan että asiat paranevat itsestään jos tuota oloa on kestänyt kauemmin kuin hetki. Eli ratkomaan ongelmaa oman miehen kanssa tai sitten eroat ja alat etsiä uutta onnea. Ellet sitten usko sielunvaellukseen ja jaksat odottaa seuraavaa elämää.
miehestä... tuatanoinnii... neet kaik o varattunna! :)
joka on valintoja täynnä, miten haluaa huomisen elää.
Tyytyväisyys on sellainen asia, että meistä jokainen on siitä vastuussa itse. Kukaan ei voi tulla ja antaa tyytyväisyyttä tuosta noin.
Tyytyväisyyteen täytyy oppia, jos näyttää, että kaikki on päin peetä. Ei se vika ole ympäristössä, vaan jossakin muualla.
Ongelmathan hoidetaan sillä tavalla, että viis miehestä, viis lapsista, kunhan lakaisen kaiken maton alle ja päätä pahkaa tuntemattomaan täydelliseen tyytyväisyyteen. Naurettavan lapsellinen jo ajatuksenakin tuo edllinen, eikä kerron mistään muusta kuin kyvyttömyydestä kohdata arki ja sen ongelmat, joita tulee väistämättä hiukkaakin pidemmässä suhteessa.
En tiedä oletko, toivottavasti et, yksi niiden kymmenien tuhansien joukossa, jotka kyllä "tietävät" mutta lyövät päänsä petäjään ja lujasti ja sitten jälkikäteen kadutaan kun on jotain rikottu pysyvästi ja jota ei kukaan enää korjaa ennalleen.
Onkohan sama tällä nimimerkillä useissa kirjoituksissa. Tarkkanäköinen aikuinen mies, jolla on näkemystä. No, joo...
Aurinkoista kevättä!
perheterapiaa. Ei kannata erota,jos on muita vaihtoehtoja, ei varsinkaan haaveiden takia. Eron jälkeen silmäsi kyllä avatuisivat todellisuuteen. Yrittäkää parantaa suhdetanne, se vie aikaa, ei ole helppoa ja vaatii paljon tahtoa ja työtä sekä itsetutkiskelua ja rehellisyyttä. Kannattaa nähdää vaivaa nykyisen suhteen eteen, muuten voit vielä löytää itsesi samasta tilanteesta uudelleen toisen miehen kanssa.