Minua rupeaa kiinnostamaan uskovien oma seksielämä. Minä tulin uskoon viime vuonna ja poikaystäväni on myös uskossa jo kauan, mutta aiomme harrastaa seksielämää (olen ollut seksielämässä ennen kuin tapasin nykyisen kullani, mutta poikaystäväni ei ollut koskaan yhdynnässä) vasta naimisiinmenon jälkeen. Olen usein miettiny millaista muiden uskovien seksielämä oikein on? Liian villiä, mielikuvitusta ja leluja seksikaupasta vai vain tavallinenja kiltti seksielämä, siis yhdyntää ja suuseksiä, eikä muuta vai kuinka?? Rupes vain kiinnostamaan...
Anteeksi kovasti, jos tämä loukkaa jotakuta! Ei ollut tarkoitus loukata ketään, vaan halusin vain utella hieman.
Anteeksi kovasti, jos tämä loukkaa jotakuta! Ei ollut tarkoitus loukata ketään, vaan halusin vain utella hieman.
Vastaukset 20
Vanhimmat
uskovien seksielämä noudattele melko tavanomaista linjaa?
Itse luen itseni uskovaiseksi, mutta uskonnollisuuteni on aika käytännöllistä. Rukoilen ja kiitän aina kun siltä tuntuu. Kirkossa käyn harvoin. Tunnen uskovia, helluntailaisia, adventisteja, jehovan todistajia, lestadiolaisia, mormoneja, ortodokseja kuin ev.lut seurakuntaan kuuluviakin. Tunnen myös ihmisiä, jotka eivät usko. En usko, että uskolla on juuri mitään tekemistä seksielämän kanssa!
Harrastin seksiä kohtuullisesti ennen naimisiinmenoani tai pitäisikö sanoa, että tulevan mieheni kanssa kohtuuttomastikin. En olisi ikinä mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka kanssa en ole rakastellut!
Välillä on villimpiä (seksiasuja, onko ne villejä?)) sessioita suuseksillä höystettynä välillä nopeampaa toimintaa...
Minun mielestäni olisi ainakin hyvä avoimesti keskustella seksuaali asioista ennen naimisiin menoa. Jos toisella tai ei kummallakaan ole kokemuksia siitä, niin mistä tietää miten se avioelämässä sujuu. Motto, että kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, on aika heppoinen. Miellyttääkö samat asiat? Onko seksuaali elämä molemmille yhtä tärkeäää? Sinä on monia kysymyksiä mitä olisi syytä huomioida, ettei avioliitto kärsisi patoutumista...
Uskonnollisissa piireissä on ahdasmielisiä ryhmittymiä, joissa seksi on vain lisääntymistä varten. Ei nautintoa varten...
Uskonnollisissa piireissä on ahdasmielisiä ryhmittymiä, joissa seksi on vain lisääntymistä varten. Ei nautintoa varten...
---
Tuollainen mielipide ei löydy mistään uskontokunnista, vaan vain sinun päästäsi.
En oikein ymmärrä, minkä vuoksi sinä enää säästät neitsyyttäsi, kun olet sen jo hukannut aikoja sitten. Mitä sitten meinaatte tehdä, kun hääyönä hermostuneena tuhraatte ja homma menee ns. reisille? Eikö olisi mukavampi harjoitella etukäteen, jotta hääyönä olisi edessä oikea seksuaalinen iloittelu?
mitäpä se sun napaa kutittaa menee reisille tai minne menee?!
Avaajalle sanoisin, että ihan normaalia seksiä. Tosin mitään nahkaruoskia tai muita seksishopin kamoja ei tarvita. Ei myöskään pornolehtiä tai -videoita, koska ne vääristävät täysin kuvan seksuaalisuudesta.
Enpä olisi itse sitä mieltä, että jos kerran on hypännyt sänkyyn niin lopulla ei olekaan väliä.
Omat vanhempani tulivat uskoon seuruteluaikoinaan, kun he olivat jo olleet yhdynnässä. He pohtivat asiaa ja päättivät jättää seuraavan kerran häävuoteeseen. Ja kai se sitten oli oikea päätös heille, vaikka ei kai siitä ekasta sähläyksestä tiedä millainen "seksi-ihminen" toinen on.
"mitäpä se sun napaa kutittaa menee reisille tai minne menee?!"
Erehdyin luulemaan, että tämä on keskustelupalsta, jossa jokainen saa kirjoittaa oman mielipiteensä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin ilmoituspalsta, jossa vain jees-miehet saavat kirjoittaa?
"Erehdyin luulemaan, että tämä on keskustelupalsta, jossa jokainen saa kirjoittaa oman mielipiteensä."
toki saa ja esittää omat mielipiteensä.
Silti ei pidä ruveta antamaan typeriä neuvoja.
Ehkäpä rikkiviisaana esiintyminen kuuluu sinun luonteenpiirteisiisi, koska tuolla toisaalla puhuit täyttä potaskaa puolisoiden omaisuuden jaosta avioerotilanteessa.
Onneksi joku viisaampi korjasi, ettei palstalaisille jäänyt aivan väärää käsitystä asioiden todenperäisyydestä.
Pistätkö linkin siihen viestiini, joka muka oli potaskaa, niin voin käydä korjaamassa asian oikeaksi. Luulen, että minulla on hieman enemmän tietoa osituksesta kuin jollain teinipellellä.
Puhumattakaan siitä, että väität kirjoitustani potaskaksi ilman perusteluja. Tosin tuttuahan se on täällä. Toisten kirjoituksia ei hyväksytä, mutta perustelujakaan ei esitetä.
"Pieleen meni
Kirjoittanut: AM, 15.10.2002 klo 15.55
Minähän kirjoitin tekstissäni avon työmatkasta. Mahtaakohan avo olla töissä, jos hän lähtee joskus työmatkalle??? Eli se siitä "mies on töissä, nainen kotona" -ajattelusta.
Luulosi omaisuuden jakamisesta avioeron sattuessa on väärä. Nykyään hyvin usein omaisuus jaetaan oikeudenmukaisesti, ei 50-50-menetelmällä. Minulla on yksi ero takana, ja silloin sain pitää autoni ja asuntoni. Vaimo sai koiran, ja senkin siksi, että se oli hänen lemmikkinsä. Kumpikin otti sen, mitä oli tuonut, ei enempää eikä vähempää. Jos avioliitto on ollut pitkä, jako voi mennä tasan, mutta se ei mene tasan automaattisesti."
"Korjataan
Kirjoittanut: §, 15.10.2002 klo 18.05
"Luulosi omaisuuden jakamisesta avioeron sattuessa on väärä."
Minä en luule mitään vaan minä TIEDÄN.
Avioliiton purkautuessa joko avioeroon tai puolison kuolemaan suoritetaan omaisuuden ositus. Osituksessa määritellään kummankin netto-omaisuus eli varat-velat. Tämän jälkeen netto-omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella. Se, jonka osuus on pienempi, on oikeutettu saamaan erotuksen ns. tasinkona.
Joskus laissa määrätyin erityisperustein voidaan suorittaa ns. osituksen sovittelu eli poiketa kyseisestä PÄÄSÄÄNNÖSTÄ. En rupea tässä selvittämään osituksen sovittelumääräyksiä tarkemmin.
Osapuolet voivat kyllä sopia vapaasti keskenään omaisuuden jaosta, mikäli kumpikin siihen suostuu. Silloin saavat kissat ja koirat, marsut ja hamsterit mennä minne haluavat.
Lain mukainen menettely on yllä kuvaamani, elleivät osapuolet toisin sovi."
Tässä haluamasi kommentit, jotka löytyvät hieman aiempaa otsikon "Toisen kännykän ronkkiminen" alta.
PS. Believer = §
Eikä mikään teinipelle - pikemminkin pykäläkettu.
Osaat kyllä lukea lakikirjaa, mutta ilmeisesti sen soveltamisesta et tiedä mitään. Nykyään tosiaan on käytäntönä se, että lyhyessä avioliitossa ositus tehdään oikeudenmukaisesti, eli poiketaan siitä 50-50-menetelmästä. Siis käytäntönä on, että lyhyessä avioliitossa poiketaan pääsäännöstä. Tiedän, mitä laki sanoo, tunnen sen riittävän hyvin tältä osin. Sen lisäksi tiedän, miten nykyään asiat käytännössä hoidetaan. Se lienee sinulle outoa.
Mutta jätetään tuo, koska et kuitenkaan myönnä olevasi väärässä. Sen sijaan penäsin perusteluja sille, miksi en sinusta saisi kirjoittaa mielipidettäni tähän keskustelusäikeeseen. Kommenttisi aikaisemmin oli sen suuntainen, että en olisi saanut omaa kommenttiani kirjoittaa. Eli, jos mielipiteeni on väärä, perusteluja kiitos. Mielipiteenihän on, että esiaviollinen seksi on hyvää ja suositeltavaa. Sitä olen perustellut sekä tässä että muissa keskustelusäikeessä. Minun viestini on helppo erottaa toisista. Käytän aina samaa nimimerkkiä.
"Tiedän, mitä laki sanoo, tunnen sen riittävän hyvin tältä osin."
tiedät.
Luulet vain tietäväsi.
Ei yhden avioeron pohjalta kannata pullistella liikaa lainsäädännöllisellä tietämyksellä.
Siinä munaa vain itsensä.
Etkö osaa lopettaa ajoissa? Voisin tietysti kertoa tässä, kuinka monta vuotta olen lakia opiskellut, mutta en viitsi, koska pyrin olemaan mahdollisimman pitkälle anonyymi. Kerron siis vain, että olen perehtynyt kohtuulliseen määrään osituksia, jotta tiedän, mikä on käytäntö. Kuten varmaan tiedät, laki antaa mahdollisuuden poiketa 50-50-pääperiaatteesta. Käytännössä sitä mahdollisuutta käytetään usein johtuen mm. siitä, että päätöksistä pyritään tekemään kohtuullisia kummallekin osapuolelle. Ei ole oikein, että parin vuoden avioliiton jälkeen toinen puolisoista on oikeutettu toisen omaisuuteen, jos avioliiton alussa omaisuusero on ollut huomattava. Omaa avioeroani käytin esimerkkinä, koska en oikein voi muiden erotietoja täällä levitellä. Älä viitsi enää nolata itseäsi enempää.
"Voisin tietysti kertoa tässä, kuinka monta vuotta olen lakia opiskellut, mutta en viitsi, koska pyrin olemaan mahdollisimman pitkälle anonyymi. Kerron siis vain, että olen perehtynyt kohtuulliseen määrään osituksia, jotta tiedän, mikä on käytäntö."
höpö!
"Tämän jälkeen netto-omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella." Netto-omaisuuksia ei lasketa missään kohdassa yhteen.
Ositus menee näin:
Molempien omaisuus lasketaan yhteen ,joista vähennetään omat velat, jäljelle jää:
Sinun omaisuus 50000 e
Minun omaisuus 30000 e
Sitten suoritetaan vähennyslasku:
50000e - 30000e = 20000e
Tämä 20000e jaetaan vasta kahdella.
Vastaus:
10000e = tasinko.
Näin ei toimita jos kyseessä on avioehto tai hyvin lyhyt avioliitto.
Lopputulos on presiis sama, suoritetaan osituksen loppuunvienti sinun tai minun esittämällä tavalla.
Sinun netto-omaisuus = 50.000
Minun netto-omaisuus = 30.000
Lasketaan yhteen 50.000 30.000 = 80.000
Tämä jaetaan kahdella 80.000:2 = 40.000
Se, jonka netto-omaisuus on suurempi, antaa erotuksen toiselle tasinkona:
50.000 - 40.000 = 10.000 tasinkona minulle
"Näin ei toimita jos kyseessä on avioehto tai hyvin lyhyt avioliitto."
Väärin!
Lyhyen avioliiton kohdalla tämä ei ole automaatio kuten esität, vaan AL 103b §:n mukaan:
"Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.
Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi, ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."
Avioliiton kestoaika on siis yksi mahdollisessa osituksen sovittelussa huomioon otettava seikka, mutta silloinkaan sovittelu ei ole EHDOTON vaan harkittava asia.
Osituksen sovittelusäännöksellä pyritään estämään mm. ns. rahastusavioliitto eli pika-avioliitto ja pikaero. Aiemmin omaisuus meni tasan, mutta ei enää nykyään kyseisen osituksen sovittelupykälän ansiosta.
"Näin ei toimita jos kyseessä on avioehto tai hyvin lyhyt avioliitto.
Väärin!"
Miten niin väärin?
"Osituksen sovittelusäännöksellä pyritään estämään mm. ns. rahastusavioliitto eli pika-avioliitto ja pikaero."
Kuka ei haluaisi käyttää tuota sovittelusääntöä jos siihen on aihetta?
tunne kovin tarkkaan juridiikkaa.
Sanoit:
"Näin ei toimita jos kyseessä on avioehto tai hyvin lyhyt avioliitto."
Eli ilmaisusi on EHDOTON.
Sitä ei ole lakiteksti, vaan se sanoo "Ositusta voidaan sovitella..." ja yhtenä huomioon otettavana tekijänä mahdollisessa sovittelussa on avioliiton kestoaika.
On tärkeä ero sillä, tehdäänkö joku asia AINA vai VOIDAANKO tietty asia tehdä.
enpä usko että uskonto (siis ainakaan ev.lut.) vaikuttaa millään tavalla seksielämään. ainut ehkä tuo että useammalla on tuo naimisiinmenoperiaate, eli ei esiaviollista seksiä. Mutta muuten seksi ei poikkea, ne ovat ihmiskohtaisia mieltymyksiä, ei uskontokohtaisia.
Olemme kumpikin uskossa, vain kihloissa, mutta menossa naimisiin, ja meillä on paljon lapsia edellisistä liitoistamme. Meistä rakkaus on Jumalan lahja. Siihen liittyy myös seksuaalisuus, jossa eri ihmiset ovat ihan erilaisia. Me olemme kumpikin hyvin seksuaalisia ja katsomme sen olevan yksi saamistamme lahjoista. Rakastelemme paljon ja käymme kirkossa usein, emmekä tunne mitään syyllisyyttä, vaan iloa, vaikka joskus on ollut vähän kiire kirkkoonkin.