Miehen pappa kuoli syksyllä ja pesänselvitystä on vanutettu ja venytetty. Nyt se sitten tehtiin ja kaikki meni pykälien mukaan. Paitsi yksi juttu. Minun ja mieheni esikoinen, nyt 11 v, oli papan ensimmäinen miespuolinen lapsenlapsi ja tästä syystä pappa halusi erikoisesti muistaa lasta, vanhanaikainen kun oli. Kun poika täytti 1 v, pappa avasi pojalle tilin ja ajattelimme, että pappa pistää sinne satasen pari ja kiitimme kovasti. Tiliotteessa näky aina pieni lisäys/vuosi. No sitten kun miehen isä joulun alla selvitti papan papereita, kävi ilmi, että se pappa olikin LISÄKSI avannu pojalle jonkun rahasto-osuustilin ja tallettanut sinne v. 1999 40 000 markkaa ja maksanut lahjaverot ja kaikki siitä summasta ja sitä hynää onkin yhtäkkiä melkein 22 000 euroa! Nyt on piru merrassa tuon takia, miehen siskot ja niiden lapset ja miehen äitikin kimpussa ja vaativat meiltä tuota summaa takasin. Puhelinrumba on ympärivuorokautinen ja meikä on muuttunut huijaavaksi huoraksi, joka lähetetään Kakolaan. Rikosilmoituskin on tekeillä ja lakitupa kuulemma odottaa. Eikä edes mies kuulemma tiennyt mitään koko jutusta, ainakin vannoo ja vakuuttaa niin. Tilanne on täysin hysteerinen, ja eilen miehen sisko oli soittanut poliisit meille. Pollarit oli käyny meidän ovella, kertoivat naapurit, mutta eihän meillä ollut ketään kotona. Tänään ei ole skoudeista kuulunut, siskosta kyllä sitäkin enemmän. Jos nyt löytyy joku saman kokemuksen omaava, niin taatusti tarvitaan vinkkejä! Lakitoimistoon on aika vasta ens viikolla, joten ehdin tulla hulluksi ennen sitä.
Papan lahjarahoista sota
ev65
134289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pappa on muistanut lasta.
Ei sinua, ei miestäsi. Asia ei kuulu sinulle. Älä sano mitään ennen kuin tapaat lakimiehesi.
Papalla on ollut oikeus tehdä lahjoitus, niin että poliisia tässä ei olisi tarvittu.
Vedä puhelin irti seinästä. Eihän se summa sentään oikeuta ketään tekemään teitä hulluiksi!
Ei lahjojen antaminen ole kiellettyä tai rikollista. Ehkä epäoikeudenmukaista, mutta eihän se teidän vikanne ole.
Jäitä hattuun. Odottele lakimiehen tapaamista. Älä sorru mihinkään väittelyihin miehen suvun kanssa ennen sitä. Sano sisarelle ja äidille ym. että selvitätte asiaa parhaillaan ettekä keskustele siitä ennen selvitystyötä. Piste. Pappa lienee ollut täysissä järjissään, kun on pojanpojalleen osakkeita vai mitä ne oli, antanut. Suku sadatelkoon kuollutta pappaa, eikä teidän perhettä. Vaikka olisitte tienneetkin tulevasta perinnöstä,niin se ei kuulu muulle suvulle.
Tuskinpa kukaan lahjoitukselle mitään voi. Olihan papalla oikeus lahjoittaa rahansa. Eihän poikaanne kai rintaperilliseksikään voida katsoa. Nämä ovat monimutkaisia juttuja, joten kyllä on parasta kuunnella lakimiehen neuvoja. Meillä oli vähän samantapainen juttu, tosin pienemmässä mittakaavassa. Miehen isällä oli arvokas keräilykokoelma. Hän oli yleensä huonoissa väleissä kaikkien muiden lastensa kanssa, paitsi mieheni ja samalla meidän perheemme kanssa. Kerran hän tarjosi sitä keräilykokoelmaansa miehelleni, joka kuitenkin kieltäytyi. Minä olin samaa mieltä ja sanoinkin miehelleni, että mikäli hän sitä vielä tarjoaa, niin älä vain missään tapauksessa ota sitä. Tiesinhän minä mikä sota siitä olisi syttynyt sisarusten kesken. Sitten kävi niin, että meille tuli papan kanssa erimielisyyksiä osittain väärinkäsitystenkin takia. Välit tulehtuivat pahasti ja siinä vaiheessa pappa tukeutui tyttäreensä, mitä hän ei ollut koskaan ennen tehnyt. Sitten pappa kuoli ja oli perunkirjoitustilaisuus. Vain lapset olivat läsnä. Me aviopuolisot olimme toisessa huoneessa. Kuinka ollakaan tulin sanoneeksi sisaren miehelle, että papalla on sellainen keräilykokoelmakin. Mies tuli vähän omituisen näköiseksi ja hiljeni vähäksi aikaa. Mietti ilmeisesti mitä sanoa. Lopulta hän sanoi, että pappa oli antanut sen heidän tyttärelleen, kun hän on sellaisista asioista kiinnostunut, eikä siitä sitten niin kamalasti olisi riittänyt, jos se olisi jaettu kaikille lastenlapsille. En voinut olla sanomatta, että pappa oli aikaisemmin tarjonnut sitä miehelleni, joka oli kieltäytynyt. Siitä ei koskaan puhuttu sen jälkeen. Toiset sisarukset eivät tienneet asiasta, enkä minä kertonut. En halunnut riitaa sisarusten välille. Ei meitä se raha niinkään harmittanut. Olihan papalla todella oikeus antaa se kenelle halusi. Siitä vaan tuli vähän kurja olo, kun he olivat heti valmiina toisilta salaa ottamaan sen. Sanoipa sisaren mies vielä, että he ovat ottaneet selvää, ettei sitä tarvitse ilmoittaa perunkirjoituksessa, kun tyttö ei ole rintaperillinen. Toisin sanoen he olivat kuvitelleet, että asia pysyisi salassa. Kun sisar muutenkin sitten jakoi irtaimiston ottaen itselleen kaikki parhaat tavarat, se synnytti pahaa mieltä toisten sisarusten kesken. Me emme edes mitään halunneet ja sanoimmekin, että meille ei mahdu mitään, joten ottakaa vapaasti mitä tahdotte. Teidän tapauksenne on erilainen, kun ette tienneet mitään papan järjestelyistä. Kurjaa on kuitenkin se, että siinä voi mennä välit kokonaan poikki sukulaisiin. En kyllä ymmärrä mitä tekemistä niillä poliiseilla siellä oli. Tuntuu kuitenkin, että vaikka tekisitte nyt mitä tahansa rahojen suhteen, niin välit saattavat mennä poikki, joten ottakaa mitä saatte. Niin ne toisetkin tekisivät.
Äidilleni kävi niin, että vanha isänsä kerran työnsi tämän kouraan mummivainajan sormukset. Pappa oli sanonut että "ota sinä nämä". Äiti hoisi pappaa, äidin neljä siskoa asuivat muualla.
Pappa kuoli ja äidille tuli kamala mieli niistä sormuksista, kun siskot varmaan räjähtäisivät, jos kuulisivat, että ne on hänellä. Hän ei ole uskaltanut kertoa ja ne ovat nyt sitten äidin korulippaassa tallessa.
Eli hankalia tilanteita syntyy, halusi tai ei.
Itse asiassa te edes ette saa lahjoittaa poikanne rahoja suvun muille jäsenille. Ensiksikin siitä pitäisi maksaa lahjavero. Toisekseen teidän pitää poikanne huoltajana hoitaa poikanne rahoja ajatellen hänen parastaan. Ette siis saa käyttää rahoja omiin menoihinne vaan rahat tulee käyttää niin, että poikanne saa parhaan mahdollisen hyödyn. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että annatte rahojen olla rahasto-osuustilillä.
Voimia teille, jotta jaksatte ahneiden sukulaisten kanssa.
Omaa kokemusta löytyy, hermot meni aika monelta, ja välit ikiajoiksi.
Voisitko kysyä asiaa vaikka pankinjohtajaltasi,ennen lakimiesaikaa?Hekin tietävät yleensä näistä asioista.Rahat on talletettu vuosia sitten,vuosittain varmaankin jonkun summan saa laittaa ilman veroja,en ole varma.Minun pappa teki samoin,mutta kaikille lapsenlapsille,joten siitä ei noussut haloota.Kysehän on siitä,että kaikki lapset eivät ole olleet tasa-arvoisia,ja se ottaa päähän sukulaisia,ja se on ymmärrettävää,mutta,,kuka sen tietää,vaikka muutkin olisivat saaneet jotain pitkällä tähtäimellä.Ehkä pappa on huomioinut sen jotenkin.Niin tai näin,niin pappa on tahtonsa ilmaissut vuosia sitten,enkä usko että siinä on mitään väärää.Onko pappa lahjoittanut jotain muuta omaisuutta muille sukulaisille?Minusta tekin voisitte soittaa poliisille?Koska oli asia kuinka tahansa,niin ette ole tehneet rikosta,mutta teidänkin turvallisuus voi olla uhattuna.
Perintöä ettei tulisi riitaa perinnönjaosta.
Kaikki mitä eläessään lahjottanut ja lain mukaan ei todellakaan kuullu kummin kaiman serkun siskolle.
Osanottoni vain ikävän tapauksen johdosta, jokainen tuhlaa eläessään omiaan.
Siis todella törkeetä tollanen käytös,eipä taida suku kunnioittaa vanhan ihmisen viimeisiä toiveita.Sotahan tosta syttyy,jos ovat noin kateellista ja ahnasta porukkaa.Voimia teille ja pojalle varsinkin vaikka ei aikuinen viellä olekkaan ja tuskin ymmärtää viellä koko asiaa.sitten kun musta aika jättää niin en jätä kenellekkään yhtään mitään hassaan kaiken ostan vaikka tulitikkuja koko omaisuudellani tai poltan kokoroskan eipähän tule turhia riitoja
Vaari on eläessään tehnyt itse omat rahastosopimuksensa teidän mukulalle.
Asia ei kuulu muulle suvulle pätkän vertaa, eikä teillekään muuten kuin että olette kersan huoltajia.
Ja se 40 000 mk, eli about 7000e oli sitä paapan omaa, lahjoittamaa rahaa, loput on tullut voittoa joka on pääomatuloa sille teidän lapselle, yhtä hyvin olis voinu mennä miinukselle jos olis ollut huonot sijoitukset. Jos jostain summasta olisi ylipäätään mahdollista riidellä niin se on se 7000e.
Suku saa marista ja haastaa oikeuteen, loppujen lopuksi joutuvat kummiski maksamaan oikeuskulut ja senttiäkään tuskin saavat. Välithän siinä tietysti menee poikki, ei tuommoisen hötäkän jälkeen mikään ole niinkuin ennen.
Teidän ei niitä rahoja sitten pidä sieltä nostaa vaikka huoltajia olettekin. Se on lapsen asia sitten kun on siinä iässä että voi lain mukaan hoitaa omia raha-asioitaan. 7 vuotta on jo triplannut potin, odottakoon vielä 10 vuotta lisää ja katsokoon millainen summa siellä sitten on. Arvonnoususta älkää hiiskuko suvulle.
Mahtaa paapalla olla pilvenreunalla ihmettelemistä, itkeekö vai nauraako.
Olet jo tavannut lakimiehen. Mitä hän sanoi?
Kyllä kai palstan kirjoittajat ovat oikeassa?
Lapsi on papan rahat saanut ja hänelle ne kuuluvat, parkukoon muu suku kuinka tahansa.
Rahat kuuluvat lapselle, joten ei teilläkään ole mahdollisuuttaa niihin puuttua.
Sukulaisesi ovat selvästi syyllistyneet perättömään ilmiantoon, ja sellaisesta määrää Suomen laki suhteellisen ankaran rangaistuksen. Joten eikun poliisilaitokselle vaan...