Olen ikäni kaiken ihmetellyt niitä jotka kertovat itsellään olevan sellainen "vika" etteivät kestä ajatusta että heidät pairsuhteessa jätetään, ja sen vuoksi he itse aina ryntäävät jättämään toisen heti kun näkyy kylmenemisen merkkejä. Siis vaikka haluaisivat jatkaa niin jättävät ennen kuin toinen ehtii tehdä sen.
Minulla on päinvastainen vika. En pysty jättämään toista siinä vaiheessakun näyttää ilmeiseltä ettei hän enää välitä, vaan roikun kiinni ja toivon ja odotan että kaikki palaa ennalleen. Niin ei koskaan käy, vaan saan kokea sen surun ja nöyryytyksen että minut jätetään. Siinä vaiheessa olen raivoissani itselleni siitä etten itse jättänyt häntä kun huomasin merkkkejä tunteiden loppumisesta, koska olisin ainakin säilyttänyt arvokkuuteni pystyessäni k'ytännössä pitämään kiinni sellaisesta periaatteesta etten roiku väkisin vaan irrottaudun ja luovun, jos en saa rakkautta.
Nyt olen taas sellaisessa tilanteessa, jossa näen selviä merkkejä toisen välinpitämättömyydestä.
Enkä osaa TAASKAAN eropäätöstä!!!! Ajatuskin siitä että jättäisin hänet tappaa minut!
Minulla on päinvastainen vika. En pysty jättämään toista siinä vaiheessakun näyttää ilmeiseltä ettei hän enää välitä, vaan roikun kiinni ja toivon ja odotan että kaikki palaa ennalleen. Niin ei koskaan käy, vaan saan kokea sen surun ja nöyryytyksen että minut jätetään. Siinä vaiheessa olen raivoissani itselleni siitä etten itse jättänyt häntä kun huomasin merkkkejä tunteiden loppumisesta, koska olisin ainakin säilyttänyt arvokkuuteni pystyessäni k'ytännössä pitämään kiinni sellaisesta periaatteesta etten roiku väkisin vaan irrottaudun ja luovun, jos en saa rakkautta.
Nyt olen taas sellaisessa tilanteessa, jossa näen selviä merkkejä toisen välinpitämättömyydestä.
Enkä osaa TAASKAAN eropäätöstä!!!! Ajatuskin siitä että jättäisin hänet tappaa minut!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sellaiset ihmiset, jotka eivät kestä jätetyksi tulemista, ovat todennäköisesti kykenemättömiä järkevään parisuhteeseen, koska ylpeys on heille tärkeämpää kuin rakkaus. Olen enemmän samaa ryhmää kuin sinä ja siinäkin on omat ongelmansa. Toisaalta tiedän, että vaikka tulisin jätetyksi, olen yrittänyt kaikkeni ja en voi soimata itseäni siitä että olisin vain jättänyt toisen. Ei tarvitse niitä iänikuisia mitä jos- lauseita.
Toisaalta itseä voi ruoskia myös siitä, että on ollut jo liiankin sokea toisen käytökselle, tuollainen olis varmaan jotain pettämis ym. juttuja. Mutta kannattaa jutella miehes kans, niin sillä on ainakin mahikset onnistua!
kyllä se on parempi kuin, tulla jätetyksi ainakaan ei tunnu niin pahalta, jää itsetunnon rippeet jäljelle, vaik välillä jättökin tuntuu pahalta mut kun ei ole vaihto-ehtoja.
se että ns. "tulee jätetyksi" tarkoita että se itsetuntoa veisi. Itselläni ainakaan. Oma itsetuntoni on suhteen jälkeen paljon parempi kuin suhteen aikana kun sain kokemuksen siitä miten vahva olen toisen heikkoudesta huolimatta.
olisi toinen? eikö sekään tekisi jättämisestä helpompaa?