Lähes 20 avioliittovuoden jälkeen sain perjantaina tietää, että miehelläni on ollut suhde toiseen naiseen n. 5 kk. Silloin rysähti elämältä pohja pois ja tuntuu, ettei elämällä ole mitään merkitystä enää. Kertokaa hyvät ihmiset, miten tästä selviää? Milloin tuskan määrä vähenee? Suhde on vakavaa ja avioliittomme on varmaan ohitse, vaikka mitään päätöksiä ei ole vielä tehty. Ajatukset kiertävät vain koko ajan tätä asiaa, vatsassa on kiertää, ruoka ei maistu, uni ei tule. Miten tästä selviää?
Miten tästä eteenpäin?
rapunainen63
61208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siitä selviää. Minulla on takanani myös pitkä avioliitto, nyt on menossa harkinta-aika avioerossa.
Reaktiosi ja oireesi ovat aivan samat kuin minulla. Mutta kyllä ne pikkuhiljaa helpottavat, ikäänkuin vaimenevat. Mutta neuvoisin sinua kääntymään ammattiauttajan puoleen. Tuntuu hirveän hyvältä puhua ns. ulkopuoliselle. Hän osaa tehdä myös oikeita kysymyksiä jotka auttavat ajattelemaan asioita selkeämmin. Tietysti olisi hyvä jos puolison kanssa pystyisi juttelemaan, mutta se taitaa olla vaikeata koska uskoton ei halua käsitellä koko asiaa. Näin ainakin oli meillä.
Omasta tilanteestani en oikein tiedä mikä se on. Vaikka välillä asiat tuntuvat selviävän, yht. äkkiä jokin aivan mitätön juttu palauttaa kaiken mieleen.
Olisiko sinulla mahdollista lähteä pois joksikin aikaa? Se voisi helpottaa. Ja ota yhteyttä ammattiauttajaan.
voimia sinulle
Mikähän siinä on,kun suhde paljastuu,niin pettäjä ei halua keskustella asiasta,kertoo vain jotain ympäripyöreää ja jos haluaa kysyä jotain asiasta,niin vastaus on,että se on jo käsitelty
ja sillä sipuli.Tahtoo vain mielikuvitus laukata,kun ei saa kunnon vastausta.
Tämä ei ole mikään maailman paras neuvo, mutta uusi suhde auttoi minua. Aloin tosin typerästi tapailemaan suunnilleen ensimmäistä mahdollista miestä. Suhde kesti nelisen vuotta. Mutta, sen avulla pääsin eroon entisen muistosta oikeastaan aika kivuttomasti loppujen lopuksi, vaikka alussa oli nuo samat merkit, syömättömyys, itkin ja itkin vain, elämä ei huvittanut enää.
Ehkä tähän pätee vanha sanonta: "sillä se lähtee millä on tullutkin" :-)
ja suosittelen menemistä ammattiauttajan pakeille, sillä minäkään en olisi yksin selvinnyt, vaikka ensin luulin niin.
Hirveän kipeää tekee kaikki, ei voi mitään, ja sitä ei pidä ainakaan kieltää ja yrittää sammuttaa.
Toisaalta ahdistuksessa ja pahassa olossa pitääkin muhia, ei siitä muuten pääse eroon, mutta ei sinne pidä jäädä.'
Olisi tehnyt mieli lähettää lasku kummallekin, mutta itse sen kiristellen maksoin.
siitä selviää, vaikka v***aa se aivan h********i. Itse pääsin yli vain lääkkeillä, koska kärsin niin pahoista mielialahäiriöistä. Kuuluin niihin onnettomiin sinisilmiin,jotka ylistivät ihanaa miestänsä vähän kaikille. On siinä ihmettelemistä ja sääliä riitänyt joillekin asiasta tietoisille. No hyvä mieshän se oli, itse en taida olla enää niin hyvä. Oletko saanut selville millainen tapaus miehelläsi oli? Jos se oli tavanomainen seksiin ja oman arvon kohottamiseen liittyvä, niin kyllä se siitä ohi menee. Varsinkin kun mies joutuu huomaamaan, että tulos olikin jotakin ihan muuta.
Miehelläni se on vakavampi tapaus, mutta meillä on se hyvä puoli, että hän on reissuhommissa, eli minun ei tarvitse nähdä häntä joka päivä. Lisäksi olemme pystyneet puhumaan todella asioista niiden oikeilla nimillä. Hirvittävän kipeää se tekee, mutta lohduttavaa kuulla, että siitä selviää ajan saatossa. Minulla on erittäin hyvä ystävä, joka on kokenut tämän saman jutun ja hänen kanssaan keskustelut ovat auttaneet valtavasti.Mutta kyllä meidän tarina on loppu, se on tosiasia, joka täytyy hyväksyä. Kiitos neuvoista, se lohduttaa, kun huomaa, että monet, monet muutkin ovat olleet samassa tilanteessa ja selvinneet.