Monetko treffit mielestänne pitää katsoa, ennen kuin tietää onko jutulla mahdollisuuksia?
Tapasin baarissa erään miehen ja on nähty kaksi kertaa sen jälkeen ja jonkin verran pidetty yhteyttä sähköpostilla. Mies on ok näköinen, fiksu, kohtelias, varmaan olisi vaikka hyvä aviomies. Mutta. Kun minua ei vain sytytä. En erityisesti odota hänen yhteydenottojaan, en erityisemmin halua suudella häntä, en pysty kuvittelemaan, että harrastaisin seksiä hänen kanssaan. Minua ei ole aiemminkaan kohdannut "rakkaus ensisilmäyksellä", joten siinä mielessä ei ole ihmekään, mutta pitäisikö siltikin minusta nyt jo tuntua toisenlaiselta, jos tästä olisi tullakseen ikinä mitään? Tämä "ei tunnu miltään" on minusta outoa, koska miehessä ei kertakaikkiaan ole mitään vikaa ja hyvin mielelläni kuitenkin juttelen hänen kanssaan. Vai täytyisikö vain katsella ja treffailla vielä?
Tapasin baarissa erään miehen ja on nähty kaksi kertaa sen jälkeen ja jonkin verran pidetty yhteyttä sähköpostilla. Mies on ok näköinen, fiksu, kohtelias, varmaan olisi vaikka hyvä aviomies. Mutta. Kun minua ei vain sytytä. En erityisesti odota hänen yhteydenottojaan, en erityisemmin halua suudella häntä, en pysty kuvittelemaan, että harrastaisin seksiä hänen kanssaan. Minua ei ole aiemminkaan kohdannut "rakkaus ensisilmäyksellä", joten siinä mielessä ei ole ihmekään, mutta pitäisikö siltikin minusta nyt jo tuntua toisenlaiselta, jos tästä olisi tullakseen ikinä mitään? Tämä "ei tunnu miltään" on minusta outoa, koska miehessä ei kertakaikkiaan ole mitään vikaa ja hyvin mielelläni kuitenkin juttelen hänen kanssaan. Vai täytyisikö vain katsella ja treffailla vielä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä se vain niin on, että ei tainnut sytyttää? Ainakin minä olen "lempannut" monta hyvää miestä kun ei vain ole voinut kuvitellakaan mitään fyysistä kanssakäymistä. Ja sitten kun kolahti huomasin olevani tekemisissä sosiaalisesti vammaisen pelimiehen kanssa. Mutta minkäs teet, ehkä joskus vielä löytyy sytyttävä ja kunnon mies samassa pakkauksessa...
Jos ei nappaa ni ei nappaa. Ei kannata väkisin jatkaa tapailua, koska onhan se mahdollista kiintyy toiseen, mut jossain on varmasti joku parempi. Turha siis jatkaa treffailua jos ei heti ole täysillä kiinnostunut. Tietty jos vain kaverimielessä tapailee,ni sit on eri asia.
intohimoinen rakastaja vai hyvä aviomies... muista kuitenkin, että harvoin saa kaikkea hyvää samassa paketissa. Et sitten ainakaan putoa niin kovaa sieltä tunteiden huipulta jos sen tien valitset.
Kolme kertaa kun näkee ihmisen, niin siitä tietää jo kolme kertaa enemmän. Kolme kertaa jos ei sytytä, niin silloin voi lopettaa.
"Minua ei ole aiemminkaan kohdannut "rakkaus ensisilmäyksellä", joten siinä mielessä ei ole ihmekään, mutta pitäisikö siltikin minusta nyt jo tuntua toisenlaiselta, jos tästä olisi tullakseen ikinä mitään?"
Tuo käsite "rakkaus ensi silmäyksellä" kuuluu useimmin Hollywoodiin kuin tosielämään. En sano, että se ei olisi mahdollista, mutta se ei ole läheskään niin tavallista onnellisissa parisuhteissa kuin Hollywood antaa ymmärtää.
Tosielämässä tarvitset aikaa, jotta tunteesi tuota miestä kohtaan heräävät -jos heräävät. On mahdollista tietenkin sekin, että hän ei ole sinulle sopiva, mutta kannattaa katsoa jonkin aikaa. Tässä vaiheessa voit käydä muidenkin miesten kanssa treffeillä, kun suhteenne ei vielä ole intiimi. Siten saat lisää näkemystä juttuun.
Itse asiassa juuri aluksi kovimmalla liekillä palavat suhteet loppuvat todennäköisimmin "kuin seinään".
Itse tuossa tilanteessa olleena miehen asemassa, suosittelen ehdottomasti että jos sinulle on selvää, että ei kiinnosta niin heti asia selväksi. Se kirpaisee mutta mitä kauemmin asiaa viivyttelee niin sen vaikeammaksi asia muuttuu. Sitä paitsi tuhlaat molempien aikaa.
Yleensäkin, siinä vaiheessa kun huomaa, että itse on aina se, joka ottaa yhteyttä niin asiasta voi vetää omat johtopäätöksensä.
Pohdit suhteen syntyä. Minulla on kokemus hitaasti kehittyvästä ystävyydestä. Myös suhteesta ihmiseen, jota ensi tapaamiselle en edes unissani olisi kuvitellut päätyvän elämänkumppaniksi. Joskus vain käy niin, että suhde tarvitsee aikaa, yhdessä tekemistä, yhteisiä kiinnostuksen kohteita kasvaakseen läheiseksi, intiimiksi.
Tutustuin nykyiseen elämänkumppaniini työmatkalla. Istuimme vierekkäin seminaarissa. Meidät oli laitettu samaan pöytään illalliselle. Päädyimme samaan työryhmään ja sen jatkoksi projektiin. Työtoveruutta, kaikenlaisesta maan ja taivaan välillä puhumista kesti yli vuoden. Tavattiin työssä, tavattiin työn jälkeen "kaljalla", elokuvissakin. Hän oli usein nähty vieras kotonani, kun tarvittiin "talonmiehen" apua sellaiseen, josta en yksin selvinnyt. Oltiin kavereita, hyviä työtovereita ja molemmat vapaita ihmisiä.
Toisen seura alkoi vähin erin tuntua yhtä tärkeämmältä. Kunnes yksi talonmieskeikka päätyi siihen, että huomattiin viihtyvämme tosi hyvin yhdessä. Ilta muuttui yöksi ja yö aamuksi. Kiirettä ei ollut pois.
Siitä alkoi yhteinen taival. Naimisiin mentiin neljän kuukauden päästä ja nyt tätä yhdessä eloa on kestänyt 15 v.
jos ei sytytä, niin ei sytytä!!! Mulla on kaikki työkaverit miehiä, komeita, mukavia, huumorintajuisia. Mutten minä heidän kanssaan treffeillä käy, saati että he sytyttäisivät. Kyllä sen tietää, kun se sytyttävä kaveri kohdalle osuu=) ja onnea vaan etsintään. Hän ei ole se oikea sinulle, vaan jollekin toiselle. Et sinä ystävää, isää hae, vaan elämäsi miestä?
Tapasin netissä miehen jonka kanssa synkkas hyvin. Kun tavattiin oli ulkonäkö ja olemus kuitenkin aika yllätyksiä vaikka kuvan olin nähnytkin. Ei tehnyt ekoilla treffeillä mieli pussata saati sitten muutakaan. Päätin kuitenkin tavata vielä toisen kerran ja sitten räjähti potti. Voisin sanoa ihastuneeni silmittömästi toisilla treffeillä vaikka ekat eivät tuntuneetkaan missään. Tällä hetkellä homma on kovin alussa eikä jatkosta osaa sanoa.
Olen kuitenkin kokenut myös toisenlaisia tapauksia ja jättänyt homman aina kolmansien treffien jälkeen jos kipinä ei ole syttynyt. Väkisin ei kannata jäädä hinaamaan, siitä ei tule kuin ahdistusta molemmille osapuolille pidemmän päälle. Miehiä tulee aina uusia mutta sinua on vain yksi.