Itselläni on suurimpana syynä seurustelemattomuuteeni se, että en osaa jutella naisten kanssa riittävän sulavasti. Totuushan vaikuttaa olevan se, että ulkonäöllä, käyttäytymisellä, sivistyksellä tai pukeutumisella ei ole juurikaan väliä kunhan osaa jutella oikein. En osaa olla smooth enkä pysty edelleenkään luomaan merkityksetöntä keskustelua tyhjästä.
Tietysti olen ollut usein sellaisissa paikoissa, joissa olisi mahdollista tutustua uusiin ihmisiin, mutta enpähän vaan tutustu. Aikoinaan yliopistossa ollessani opiskelin joutessani paljon kieliä ja niillä kursseillahan oli valtaosa naisia, mutta eipä vaan syntynyt oikeastaan minkäänlaista keskustelua. Tarkemmin ajatellen samoilla kursseilla olleet naiset eivät edes moikanneet käytävällä vastaan tullessaan, vaikka miehet usein niin tekivät, vaikka en sen tarkemmin olisi kumpiakaan tuntenut.
No nykyään ei pahemmin huvita enää edes yrittää luoda ensikontaktia tai tehdä tutustumisyrityksiä, kun tulos on sama kuin kääntäisin itse puukkoa haavassani. Ja se puukko on jo alkanut pyöriä tyhjää siinä haavassa, joten paranemista ei ole näkyvissä. Pikemminkin sisäistä mädäntymistä.
Hymy on hyytynyt, kun tietää, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeammaksi tämä touhu tulee.
Tietysti olen ollut usein sellaisissa paikoissa, joissa olisi mahdollista tutustua uusiin ihmisiin, mutta enpähän vaan tutustu. Aikoinaan yliopistossa ollessani opiskelin joutessani paljon kieliä ja niillä kursseillahan oli valtaosa naisia, mutta eipä vaan syntynyt oikeastaan minkäänlaista keskustelua. Tarkemmin ajatellen samoilla kursseilla olleet naiset eivät edes moikanneet käytävällä vastaan tullessaan, vaikka miehet usein niin tekivät, vaikka en sen tarkemmin olisi kumpiakaan tuntenut.
No nykyään ei pahemmin huvita enää edes yrittää luoda ensikontaktia tai tehdä tutustumisyrityksiä, kun tulos on sama kuin kääntäisin itse puukkoa haavassani. Ja se puukko on jo alkanut pyöriä tyhjää siinä haavassa, joten paranemista ei ole näkyvissä. Pikemminkin sisäistä mädäntymistä.
Hymy on hyytynyt, kun tietää, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeammaksi tämä touhu tulee.
Vastaukset 13
Vanhimmat
voi voi...kaikki ei ole samasta puusta veistettyjä...tosiaan.
ei voi sanoa muuta kun jos et saa sanaa suustasi niin minkäs sille tekee. ei kukaan halua seinälle puhua...
ehkä ainut toivosi on esittää mykkää tai odottaa että joku tulisi sinulle puhumaan. tai ainahan voi ruveta vaikka homoksi...heh heh, se oli vitsi älä suutu...
siis joo korjaus... eihän ongelma ollutkaan siinä etteikö sinulle puhuttaisi tai muuta sellaista...
...koko naissukupuolen puolesta ylläolevien viestien johdosta. Hävettää suoraan sanoen toi Christinan teksti... Anteeksi kaikki miehet ja etenkin alkuperäinen, ei me kaikki naiset noin ääliöitä olla että mennään tollasia typeryyksiä laukomaan...
Tsemppiä alkuperäiselle kirjoittajalle ujoudesta huolimatta, sun pitää vaan koettaa rohkaista itseäsi niin uskon, että kyllä se siitä :-) Ei niitten juttujen oikeasti mitään kovin kummoisia tarvi olla, olet ihan oma itsesi vaan ja kyselet vaikka kuulumisia tai toteat jotain arkipäiväistä. Ja sitten kun nainen juttelee takaisin niin revit siitä sitten lisää jutun aihetta. Mut ihan tärkein sosiaalisissa kontakteissa on kuitenkin mun mielestä hymy ja avoin katse. Jos joku tuttu - tai vaikka tuntematonkin - nainen tulee vastaan niin hymyilet sille ja vaikka moikkaat. Hymyilevää ihmistä on paljon helpompi lähestyä kuin totista vastaantulijaa, joka pälyilee tai tuijottelee lattiaan. Hymy avaa portteja yllättävänkin paljon, kokeile vaikka!
Hyvää kevättä sulle!
koko naissukupuolen puolesta noitten Christinan viestien johdosta. Hävettää meidän naisten puolesta, ei me kaikki todellakaan noin idiootteja olla että mennään laukomaan tollasia typeryyksiä...
Tsemppiä sulle ujoudesta huolimatta, sun pitää vaan koettaa rohkaista itseäsi niin uskon, että kyllä se siitä :-) Ei niitten juttujen oikeasti mitään kovin kummoisia tarvi olla, olet ihan oma itsesi vaan ja kyselet vaikka kuulumisia tai toteat jotain arkipäiväistä. Ja sitten kun nainen juttelee takaisin niin revit siitä sitten lisää jutun aihetta. Mut ihan tärkein sosiaalisissa kontakteissa on kuitenkin mun mielestä hymy ja avoin katse. Jos joku tuttu - tai vaikka tuntematonkin - nainen tulee vastaan niin hymyilet sille ja vaikka moikkaat. Hymyilevää ihmistä on paljon helpompi lähestyä kuin totista vastaantulijaa, joka pälyilee tai tuijottelee lattiaan. Hymy avaa portteja yllättävänkin paljon, kokeile vaikka!
Hyvää kevättä sulle!
Kyllä sitä oppii matkanvarrella. Itse olin saakelin ujo 20 vuotiaana. Menin ihan lukkoon naisten kanssa jopa kännissä. Kun ujouden takia menettänyt monta naista, niin alkaa olla hälläväliä meininkin. Eikä minua ujostuta enään ollenkaan, jos saan naiselta numeron vaikka baarissa, niin varmasti otan yhteyttä. Tosin nykyään on apuna tekstiviestit, sähköpostit ja netti. Näillä on vähän helpompi lähestyä kuin muinoin kun piti puhelinkopista soittaa ;)
Mä olen ollut myös aika ujo öbaut 26-vuotiaaksi ainakin ja se on todellakin haitannut suhteissa naisiin. Ulkonäkö on kohdallaan ja urheillut olen koko ikäni, mutta eipä se naissuhteissa paljon ole auttanut. Jotenkin on ihan uskomattomasti jopa vituttanut, kuinka helppoa on ihan tavallistenkin naisten vaan tulla baariin ja heti on heille seuraa löytynyt. Tottakai ymmärrän, että siellä on kaikki vonkaajat yrittämässä onneaan, mutta pelkästään se huomio imartelee naisia ja olisi kyllä imarrellut minuakin. Mutta miehen on itse tehtävä oma elämänsä, eikä odotettava jonkun naisen tulevan sitä ehdottamaan. Tämän takia on niin vaikea uskoa kaikenmaailman teennäiseen lässytykseen tasa-arvosta. Niinkauan kuin mies iskee ja nainen yrittää houkutella passiivisesti miehiä luokseen, mitään todellista tasa-arvoa ei naisten ja miesten välillä voi syntyä. Jos joku uskoo, että Jennin ja Kimin suhde on rakkautta, niin samantien voi uskoa joulupukkiin:) Mutta onnea ja menestystä vaan Kimille, miehet eivät ole kateellisia toisilleen. Ovatko naiset?
ei ne jotka selittää kaikkea kaunista ja on sisältä muuta. Ole tyytyväinen itseesi. Kyllä löytyy naisia jotka arvostaa sun kaltasta!
Erittäin fiksusti kirjotettu!
Sinä (oletan että olet nainen) sait tuolla kommentillasi minulta paljon pisteitä. Kunpa yhtä fiksuja olisi enemmänkin liikkeellä ja sellaisen tapaisi.
Liian monet naiset tekevät sen virheen, että antavat itsensä ihastua puheliaisuuteen. Keskitasoinen puhelias mies iskee naisen, mutta hyvä hiljainen ei. Vähäpuheisissa keskimääräinen taso on siten varmasti parempi... vink vink naiset, voitte saada paljon parempaa suosimalla ujoa miestä.
yks kysymys sulle, ja samalla muillekin ujoille miehille! olen kyllä samaa mieltä tuosta, että ujot miehet on hyviä jne., mutta esim. mä arvostan keskustelu- ja kommunikointitaitoa yli kaiken, eli mitenköhän noiden asioiden kanssa sitten on loppujen lopuksi? eli jutteleeko mies sitten parisuhteessa(kaan) niistä asioista, mistä ehkä pitäisi, vai onko vielä parisuhteessakin hieman puhumaton? itse toivoisin kyllä löytäväni sellaisen miehen, joka on kunnollinen ym., mutta joka myös osaisi keskustella tarpeen vaatiessa.
Itse olen sellainen, että isossa seurassa harvoin pääsen juttuun mukaan enkä oikein uskalla mennä juttelemaan tuntemattomalle... en tiedä, pitääkö kukaan jutuistani. Pienessä ja tutussa porukassa tulee juteltua paremmin, ja luottamuksen synnyttyä olisin valmis keskustelemaan kipeistäkin asioista myös oma-aloitteisesti.
Joillakin puhumattomuus voi olla haitallisenkin voimakasta. Ehkä asiaa kannattaa tunnustella varovaisilla kysymyksillä tai kommenteilla, jotka jossakin määrin koettelevat miehen itsetuntoa. Suhtautuminen tähän (närkästyminen ja välttely / asian suoraselkäinen kohtaaminen) kertoo mielestäni aika paljon tulevasta.
Niin, en väitä itsekään just olevani mikään sosiaalisuuden huippu, mutta juuri tutussa seurassa tykkään jutella aika paljon... ja juuri parisuhteessa nuo kommunikointitaidot ois aika tärkeitä, ainakin mulle.
Mutta kiva kun vastasit, niin tiedän sitten, miten ujoihin miehiin vois suhtautua ja mitä niiltä mahdollisesti vois odottaa, eli tulisko niiden kans ihan loppupeleissäkin juttuun :).
Halusin vaan kertoa oman tarinani, miten tapasin poikaystäväni. Hän tuli luokseni hyvin ujona, sanoi vaan moi ja että haluaisinko jutella hetken aikaa. Minuun teki vaikutuksen se, ettei hänellä ollut mitään roolia päällä. Jotenkin tuli myös tunne, että hän sillä tavalla myös pisti enemmän itsestään likoon.
Nyt ei poikaystävästäni ole enää merkkiäkään ujoudesta. Minusta on nyt näin jälkeenpäin ajateltuna aika kivaa, että aiheutin tällaisen hetkellisen ujouden hänessä. :)
Naisille tiedoksi; siitä ujon oloisesta miehestä voi kuoriutua helmi! Ja hei varmaan moni nainen tämän jo tietääkin! Tsemppiä sulle!