Luulin suhteemme olevan kunnossa ja mieskin vakuutti niin. Näimme usein, meillä oli yhdessä hauskaa ja sanoimme toisillemme mitä ihanimpia asioita. Kiinnyin häneen todella.
Ja nyt yhtäkkiä huomaan olevani tilanteessa jossa en ole kuullut miehestä kahteen viikkoon mitään. Ei vastaa tekstiviesteihin, eikä ota yhteyttä itsekään. Enää en kehtaa itse häntä lähestyä, minun kantani pitäisi olla jo selvä yhteydenottojen vuoksi.
Eniten sattuu se etten ymmärrä koko asiaa. Mies ei ole antanut mitään syytä. Emme riidelleet ja muutenkin kaikki oli hyvin. Tai siis niin luulin. Tuntuu uskomattomalta ettei hän arvosta minua sen vertaa että viitsisi kertoa minulle missä mennään. Ehkä voisin hyväksyä suhteemme lopun ja päästä yli, jos tietäisin mikä meni vikaan. Ja olo on todella paha. Toisaalta olen alkanut miettiä mitä teen elämässäni tuollaisella ilmiselvästi selkärangattomalla miehellä.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Mies(tai nainen) haihtuu elämästäsi ilman näkyvää syytä.. Ja jättää sinut yksinäsi miettimään, mikä meni vikaan. Kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun asti, ja miettiä asiaa.. Itse olen miettinyt tätä jo ihan liikaa.
Ja nyt yhtäkkiä huomaan olevani tilanteessa jossa en ole kuullut miehestä kahteen viikkoon mitään. Ei vastaa tekstiviesteihin, eikä ota yhteyttä itsekään. Enää en kehtaa itse häntä lähestyä, minun kantani pitäisi olla jo selvä yhteydenottojen vuoksi.
Eniten sattuu se etten ymmärrä koko asiaa. Mies ei ole antanut mitään syytä. Emme riidelleet ja muutenkin kaikki oli hyvin. Tai siis niin luulin. Tuntuu uskomattomalta ettei hän arvosta minua sen vertaa että viitsisi kertoa minulle missä mennään. Ehkä voisin hyväksyä suhteemme lopun ja päästä yli, jos tietäisin mikä meni vikaan. Ja olo on todella paha. Toisaalta olen alkanut miettiä mitä teen elämässäni tuollaisella ilmiselvästi selkärangattomalla miehellä.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Mies(tai nainen) haihtuu elämästäsi ilman näkyvää syytä.. Ja jättää sinut yksinäsi miettimään, mikä meni vikaan. Kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun asti, ja miettiä asiaa.. Itse olen miettinyt tätä jo ihan liikaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta enpä osaa muuta sanoa kuin että tuollaisia ihmisiä vain on. Lähinnä kai mitä voi tehdä on se että jatkossa ihmistuntemus (tai itsekunnioitus?) kehittyisi siihen malliin ettei vastaavaan enää lankeaisi. Omasta tapauksestani nimittäin voin sanoa että merkit tulevasta olivat nähtävissä jo paljon aikaisemmin, mutta en halunnut nähdä niitä.
Kävipä mullekkin joskus muinoin noin, ei asuttu samalla paikkakunnalla.. oli just tulossa se hetki kun tapaisimme taas... mutta miespä hävisi..Siis aivan kirjaimellisesti.Yhteyttä ei saanut eikä hänestä mitään kuulunut.. Annoin ajan kulua enkä edes yrittänyt etsiä.. muutaman kk:n kuluttua mies otti yhteyttä.. oli kuin ei mitään...Ei selityksiä, enkä enää vaivautunut edes kysymään. ajattelin vain itsekseni etten mä ole tollaista ansainnut, ja vaikka mulla oli tunteita.. syviäkin häntä kohtaan mä käänsin kylmästi selkäni enkä alkanut alusta.. silloin sattui, ja välillä vieläkin vihlaisee kun muistelen..
Mutta itseäni en anna jalkamatoksi talloa.
Onko hänellä kaikki kunnossa?? Jos yhteydenpito loppui kuin seinään, oletko nähnyt häntä elävänä jossakin?
minulle on käynyt näinäpäivinä juuri näin. olen tekstaillut ja tuntenut miehen jo kauan. kuitenkaan emme koskaan ole virallisesti seurustelleet, vaikka tiedän/tiesin molempien tunteet toisiamme kohtaan. Yhtäkiä kaikki muuttui, en tiedä mitä mies säikähti, säihkähtikö mitään.. Kuitenkin hän lopetti kaikki yhteyden pitonsa. ainoa viesti minka sain oli että sori ku sekoili kännissä laittaessaan mulle viestiä. Siinä kaikki. Sen koommin ei muuta kontaktia ole ollu. Kaikki loppui kuin seinään ja olen vailla vastauksia. Syyttelen itseäni ja tunnen olevani huono, vaikka minä en ole se jonka pitäisi hävetä..
:( ikivä vaan on valtava, ja mietin mikä minussa on vikana. Jokuhan minussa on oltava, jos noin käy.
Ehkä se kuoli. Etkö voi soittaa sille ja kysyä onko hengissä vielä?
Kävipä kerran niin että olin tutustunut mieheen netin kautta oltiin yteydessä oltu paljon ja hyvinkin pitkään (vuosia, kerran parin vuoden tauko) Noh meinattiin sitten tavata ja muuta. Miehellä kuitenkin oli elämä menossa aivan päin helvetti exän takia ja kaikkea muuta. Sitten en enää kuullutkaan hänestä mitään. Olin täysin murtunut. Sitten 4kk viimeisen yhteydenoton jälkeen miehen veli ilmoitti että kultani oli yrittänyt itsemurhaa... siksi en ollut kuullut mitään hänestä.
Voi näinkin käydä...
kyllä se hengissä on.. ainakin meseen ilmestyi.. vaan eipä mitään sielläkään sanonut.. Tällä hetkellä ikävän ja pahan olon on korvannut suuttumus ja halveksunta kyseistä ihmistä kohtaan. Teidä sitten onko yhtään parempi näin.
ihan mielenkiinnosta vain: onko kaikki näin lapsellisesti suhteensa päättäneet muutes olleet miehiä? hmmm... interesting
kohdallenne arvon naiset on taitanut sattua pahemman luokan pelimiehiä.. mutta on meitä kunnollisiakin yksilöitä vielä vapaalla jalalla