Olen 26-vuotias kaunis (pakko mainita, koska muuten haukutaan katkeraksi rumilukseksi :) nuori nainen, enkä ole koskaan seurustellut ja toivottavasti en tule koskaan seurustelemaankaan. En halua lapsia, joten itsenäinen ja itsellinen elämä on just perfect. Olen onnellinen kun kotona ei ole ketään odottamassa ja saan tehdä ihan mitä haluan ja milloin haluan. Enkä harrasta irtosuhteitakaan, joten täten todistan, että elämä ilman miehiä on mahdollista - ja ihanaa! En kyllä kuitenkaan tunne ketään, joka oikeasti ajattelisi samalla tavalla kuin minä. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän haku päällä. Itse olen kuitenkin löytänyt rauhan ja olen siitä onnellinen :)
Ihanaa ilman miestä
näin on hyvä
202245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Joskus sorrun oikeaankin mieheen, mutta ei kerrota siittä kelleen, eihän?
Olen monta vuotta elänyt erossa naisista ns. seesteistä elämää.Tasaista elämää ja ihan kivaa,ei huolia, ei sydänsuruja eikä nalkuttavaa akkaa.Mutta mutta, viime syksynä kohtasin muutamia aivan ihastuttavia naisia ja nyt on niin kevättä rinnassa ja linnut laulaa.Ei sille vaan mitään mahda, ei niistä ihanuuksista voi erossakaan olla.
onnea vain elämällesi..!! :)
...kiva kuolla yksin vanhuusvuosina... onneavaan!!! Ja kauneus on katsojan silmässä... et välttämättä ole niin kaunis kuin luulet... se selittäisi seurustelemattomuutesi, tuskin se dildo niin kiva kaveri on...
Vaikka kauneus olisikin katsojan silmässä, niin huomauttaisin, että seurustelu ei ole vain kauniiden ihmisten etuoikeus. Kyllä valtaosa ihmisistä elää parisuhteessa ulkonäöstä huolimatta. Kyllä niille vähemmänkin hyvännäköisille kumppani on näyttänyt löytyvän, jos vain sellaisen on halunnut.
Minä taas olen "kateellinen" positiivessa mielessä - itsekin haluaisin olla samanlainen aloittajan kanssa. Se, ettei miestä ole ei sitä tarkoita, että kuolisi yksinäisenä ja onnettomana ym. Oletkos koskaan tullut miettineeksi, että ihmisellä voi olla ystäviä, sukulaisia - ei miehettömyys todellakaan tarkoita mitään yksinäisyyttä. Ja sitä paitsi vaikka se elämänkumppani olisikin ei se takaa sitä etteikö olisi lopulta yksinäinen vanhuus ja yksin kuolisi. Miehethän kuolevat yleensä paljon ennen naisia, siksihän naisleskiä niin paljon on. Mies ei todellakaan takaa mitään.
kumppani löytyy...selvä se.jos tyydyt johonkin mikä saa yökkäämään jo ennenkuin ajatus on kunnolla lähteny liikkeelle..ja pitäs siinä muka sitten vielä hoitaa suhdetta ja olla intiimisti?no huh huh..!!
Olen ihan kivan näköinen, eikä tarvitse koskaan yksin olla ravintolassa, seuraa saisin aina mukaani.. Mutta en kaipaa ketään, mulla on kaikki hyvin! Jos nyt joskus joku kolahtaa, niin ei se mikään paha asia ole, mutta onnellisin olen näin, yksinäni! En ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi, mulla on ystäviä ja kavereita, harrastuksia ja muuta tekemistä.
Tätä ei kai saisi ääneen sanoa, eikä edes kirjoittaa, mutta ilman miestä elämä on niin älyttömän paljon helpompaa! Tiedä sitten johtuuko siitä, että mun pari seurustelukumppaniani ovat olleet niin vääriä ihmisiä mulle.. Jos jotain sopivampaa jossain joskus on, en sulje kuitenkaan pois mahdollisuutta seurustella. Mutten etsi mitään. Elämä on ihanaa!
"Olen ihan kivan näköinen, eikä tarvitse koskaan yksin olla ravintolassa, seuraa saisin aina mukaani.. Mutta en kaipaa ketään, mulla on kaikki hyvin!"
Taas ties jo kuinka mones nainen, jonka täytyy alleviivata, että "Mulla ei koskaan ikinä mitenkään millään tavalla missään ole ongelmia saada miestä, siis mä vaan kävelen baariin ja KAIKKI miehet tulee mun luokse! Ja en oo katkera! Enkä luule itestäni liikoja!... Enkä oo katkera, sanoiks mä jo sen?"
kovin katkeralta, miksi? Harmittaako sua, kun pari viikkoa sitten selitin sulle ravintolassa, etten halua mitään muuta kuin jutella sun kanssasi? Vai harmittaako se, että olen todellakin onnellinen, ja ilman miestä? Tuo on vaan totuus, että seuraa olisi tarjolla. Tulee soittoja, viestejä, käydään jopa ovella. Välillä ahdistaakin ihan, kun haluaisin olla itsekseni. Nyt sun kuuluisi sanoa, että odotas vaan, parinkymmenen vuoden päästä ei enää kukaan käy ;). Ei olisi tarvis nytkään käydä ;). Kunhan sinua hieman härnätäkseni nyt tuonkin kerroin.
Voihan olla myös niin, että koska en etsi kumppania, olen luonnollinen ja rento, mun ei tarvi pingottaa mitään.. Mun on helppo jutella ihmisten kanssa, viihdyn ihmisten seurassa.. Siis olen ehkä helpompi lähestyä kun joku asentoa hakeva paniikinomaisti paria hakeva nainen.
Yksi ehdottomasti kielletty asia suomenmaassa on kertoa olevansa onnellinen! Johan on kaikenmaailman katkeruudet yrittämässä kampituksia ja levittemässä ilkeitä juoruja. Eihän se ole niiltä katkerilta pois, eikä keneltäkään muultakaan, jos joku osaa iloita elämästään! Väittäisin, että mulla on jopa jotain annettavaa näille katkerille, vaikkapa iloinen hymy!
Miksi väität, että kirjoitin että kaikki miehet ovat perääni? Jokaisella on omanlaisensa maku, tuskin viehätän kaikkia. Siihen, että seuraa riittää, riittää tosiaan se yksi mies. Eikä ne miehet tule aina mun luokseni, minäkin menen juttelemaan tutuille ja tuntemattomille. Usein vaan käy niinkin, että joku tuntematon tulee siihen tuttujen seuraan tutustumaan.
'En ole katkera' joudutaan sanomaan juuri siksi, että joku sinun kaltaisesi on ensimmäisenä väittämässä kuitenkin niin takaisin. Kuulostat kylläkin itse tosi katkeralta ja pahoinvointiselta kirjoitustyylisi perusteella.
Ei tuossakaan kukaan sanonut, että KAIKKI miehet tulevat hänen luokseen. Kirjoittaja sanoi vain, että monet tulevat ja joidenkin tuleminen jopa ahdistaa. Ei se ole itsestään liikoja luulemista. Et ole varmaan itse joutunut kokemaan sellaista, mutta moni nuori nainen on.
Juuri näin, tuntuu olevan synti sanoa olevansa onnellinen YKSIN. Heti on jotkut katkeroituneet, elämäänsä kyllästyneet syyttelemässä ties miksi. Ja kummajaiseksi, epänormaaliksi luullaan - etenkin jos ulkonäössä tai muussakin ei vikaa. Kateellisia ihmisia piisaa, eivät kestä kuulla, että jotkut voisi olla tyytyväisiä elämäänsä ilman parisuhdetta tai sen hakemista (korkeintaa ihan pienen hetken, jos sellainen tila pitempään jatkuu, on se jo tosi epäilyttävää).
Juuri tuollaisen elämäntilanteen itselleni tällä hetkellä haluan. Muistan muutama vuosi taaksepäin hehkuttavani ystävälleni, miten ihanaa on, kun ei ole miestä eikä ole keneenkään ihastunut/rakastunut. Nyt taas sydän palasina ja helvetillinen ahdistus päällä, kun ei tiedä jatkosta mitään.
Onnea valitsemallesi tielle!
Toi kuulostaa siis just ihanalta :)
Itellä ei ikää ja sen tuomaa kokemusta oo juuri yhtään, mut sen verran oon jo oppinu et jos yksin vois olla niin ihanaa! Kyllä sitä toisinaan jotakuta kaipaa, mut ei juuri päättyneen jutun jälkeen kauheesti nappais kattella yhtään kakslahkeista ja pitää juttua yllä. Kyllä se vaan niin on, että yksin on hyvä. Ei huolta, ei murehdittavaa.
Onnee oikeesti tuolle "valitsemalles tielle" :) Hienoo et löytyy vielä vahvoja naisia jotka tuntuu olevan katoova luonnonvara :)
No siinä on sitten mennyt taas yksi hyvä nainen hukkaan. Have a nice rest of your life.
Kuullostaa ihanalta, minäkin haluaisin vapautua "miehen etsimis pakosta". Välillä tuntuu, että pakkomielle siitä on tullut. Kuitenkin olen vasta reilun vuoden ollut sinkkuna. Haluaisin myös sisäisen rauhan ja vapauden. Ehkä pääsen vielä siihen tilaan.
Ole onnellinen, että olet ilman miestä onnellinen - siihen ei moni pysty.
Kyllä minäkin pidän siitä, että voin elää miten haluan ilman parisuhdestressiä, mutta en sentään yritä uskotella itselleni, että olisin löytänyt "rauhan", "onnen" tai elämäni olisi "just perfect".
Jokaisella joka ei kykene minkäänlaiseen kanssakäymiseen vastakkaisen (tai saman) sukupuolen kanssa, on _aina_ jotain henkisiä tai fyysisiä ongelmia. Näitä asioita on kyllä tutkittu ja on todettu, että kaikilla ihmisillä on halu löytää kumppani. Se on yhtä perustavaa tasoa oleva tarve kun syöminen.
Kannattaa vaan olla rehellinen itselleen ja selvittää/myöntää ne itsessä olevat viat (ilmeisesti sinunkin tapauksessa henkiset sellaiset), jotka aiheuttavat tuon tietynlaisen eristäytymisen. Itse myös lähipiirille käyttäydyn aivan kuten naiset ei kiinnostaisi tippaakaan, mutta kyllä niitä todellisuudessa tulee päivittäin sivusilmällä vilkuiltua.
Jonkinlainen pointti kait on, että yksin voi teoriassa elää ihan ok elämän, mutta normaalia se ei ole missään tapauksessa.
Et ole koskaan seurustellut, etkä harrasta irtosuhteita.. Oletko siis edelleen neitsyt? Kaikella logiikallahan näin pitäisi olla. Mistä siis tiedät, vaikka seksi tai suhde toisi elämääsi jotain lisää..
Se on vähän sama ku jos banaani sanois olevansa onnellinen ettei oo peruna, eikä koskaan haluais ollakaan.. Mistä helvetistä se voi sen tietää, kun mikään oma kokemus ei tue sitä? Tai tietty aina voi sanoa suurinpiirtein mitä haluaa, mutta ihmettelen sitä, että olet niin varma siitä.
Itsekin olen varsin tyytyväinen tämän hetkiseen sinkkuuteeni, mutta en missään nimessä sano, että haluan pysyä lopun ikääni sinkkuna ja lapsettomana. Elän silleen hetken kerrallaan :)