Kuinkas mahtavat avioparit tavallisesti toisiaan muistavan hääpäivinä? Meillä on niin, että mies ei sano hääpäivänämme halaistua sanaa koko asiasta ja jos huomautan että tänään on meidän hääpäivä niin se toteaa: MITÄ SITTE? Että sen verran "arvokas" minä hänelle olen. Olemme olleet naimisissa jo 22 v. ja yhtenäkään hääpäivänä en ole saanut mitään erityistä huomiota häneltä.
Ei siis ihme että en enää tunne olevani kuin välttämätön paha.
Kuinka muistatte hääpäivinä?
Osaton
112
51358
Vastaukset
- sinä
tilaisit ravintolasta pöydän ja veisit hänet syömään,sillä hääpäivä on yhteinen juhla.
Jospa hän seuraavana vuonna yllättäisi sinut - Osaton
Lisään vielä että mieheni halusi hääpäivämme iltanakin ystäväni mukaan kun menimme katsomaan uudenvuoden ilotulitusta. Häämme kun olivat uudenvuoden aattona. Että sitäkin vähän ihmettelin ja ystäväni myös, koska hän tietenkin ajatteli että haluaisimme olla kahden.
- varmari
Ystäväsi olisi kohteliaasti voinut kieltäytyä. Tai olisit voinut itse sanoa asiaan jotain. Jos vain menee sen mukaan mitä muut ilmoittavat on turha valittaa.
- Osaton
varmari kirjoitti:
Ystäväsi olisi kohteliaasti voinut kieltäytyä. Tai olisit voinut itse sanoa asiaan jotain. Jos vain menee sen mukaan mitä muut ilmoittavat on turha valittaa.
Niin, ystäväni ei suinkaan tullutkaan mukaamme koska käsitti tilanteen älyttömyyden. Olisi hänelläkin varmaan ollut tunne että on kolmas pyörä.
- Oksanomistaja
kun hääpäivää halutaan juhlistaa. Mä ainakin annan muijalle joka hääpäivä ( ja usein muulloinkin ) tuoreen tulppaanin ja kaksi sipulia. On parasta, että minä itse annan ne muijalle, kuin , että naapurin isäntä niitä toisi meidän muijan vaasiin. Tulppaanin pano muijan vaasiin onkin oikea taitolaji; siinä kun on pantava nuppu edellä ja sipulit sitten vasta perästä.
- Anonyymi
Oksanomistaja kirjoitti:
kun hääpäivää halutaan juhlistaa. Mä ainakin annan muijalle joka hääpäivä ( ja usein muulloinkin ) tuoreen tulppaanin ja kaksi sipulia. On parasta, että minä itse annan ne muijalle, kuin , että naapurin isäntä niitä toisi meidän muijan vaasiin. Tulppaanin pano muijan vaasiin onkin oikea taitolaji; siinä kun on pantava nuppu edellä ja sipulit sitten vasta perästä.
Melko huonon vitsin murjasit , ei ollut hauska.
- puoliso
Meillä tuli suhteessa täyteen viisi vuotta.Kahtena viimeisenä vuotena mies ei ole ollut tietävinäänkään päivästä.Ennen käytiin sentään syömässä ja juhlimassa.Odotin jotenkin kun tulee viisi vuotta täyteen että olisi viennyt jonnekin syömään,mutta ei.Illalla laitoin minihameen,meikkit,piikkarit ylleni.Menin hänen luokseen ja sanoin.Meillä on tänään viisivuotispäivä,muttei herran kannattanut vaivautua järjestää mitään ,joten voin juhlia yksin ihan privaatisti vaan.Suu loksahti auki, änkytti jotain epämääräistä ja samassa häivyin.Aamulla kysyi,oliko kivaa ,vastasin oli.Vietin erään herrasmiehen kanssa illan tanssien, joka ei voinut ymmärtää mieheni käytöstä.
- Osaton
Niin, varmaankin miehesi jäi miettimään asioita. Tekisi kyllä hyvää minunkin miehelleni. Joskun on hyvä herättää unesta että vaimokaan ei ole itsestäänselvyys.
- ..noin.
Miksi naiset aina odottavat, että mies muistaisi hääpäivänä "viedä syömään" tai antaa lahjoja. Miksei nykyajan nainen voisi tehdä samoin? Olen itse naimisissa ja meillä homma toimii puolin-toisin. Eli pois vaan naiset avuttomuus, kyllä nainenkin voi antaa lahjan ja viedä syömään, eihän sitä muuten voi vaatia mieheltäkään!
- voinut
Olisithan voinut tilata taksin ja kutsua hänet sinun kanssa juhlimaan. Toi ideasi olisi voinut parantaakin teidän välejä eikä tuoda vain sulle typerää oman egon pönkitystä, josta et kuitenkaan ollut onnellinen.
- joka kerta
..noin. kirjoitti:
Miksi naiset aina odottavat, että mies muistaisi hääpäivänä "viedä syömään" tai antaa lahjoja. Miksei nykyajan nainen voisi tehdä samoin? Olen itse naimisissa ja meillä homma toimii puolin-toisin. Eli pois vaan naiset avuttomuus, kyllä nainenkin voi antaa lahjan ja viedä syömään, eihän sitä muuten voi vaatia mieheltäkään!
Minä muistan miestä aina kun hällä synttärit tai mitä vaan. Ehkä hän senkin takia on niin passiivinen. Odottaa aina että mitä seuraavaks tapahtuu. Mun mies ei koskaan vie mua syömään mutta enpä sitä kaipaakaan - voin mennä itsekin.
- Toinen osaton
Kuulostaapa tutulle, kun ei meilläkään mies halua muistaa hääpäivää, eikä mitään muitakaan merkkipäiviä.
Tässä on vähän aikaa sitten aloittamani ketju samasta aiheesta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001391&posting=22000000014466181- puoliso
tosi pahalta lukea kirjoittamaasi.Minulla on ollut hyvin paljon samanlaista elämässäni.Ex-mieheni ei ole myöskään harrastanut mitään muistamisia.Ei edes lapsille opettanut äitienpäivästä mitään.Välillä meinasi päästä itku.Muistan kun oli ensimmäinen äitienpäivä,hän ei reakoinut siihen millään tavalla.Olin onnesta mykkyrällä pienestä vauvasta,aivan kuin se päivä ei olisi merkannut hänelle mitään.Olen aina vain kaiken repinyt itsestäni niin lapsien kuin miehenikin eteen.Ihan kuin sen myötä arvostus katoaisi.Olen itsestäänselvyys kaikille,en ansaitse kiitosta ja muistamista milloinkaan.Viime vuonnakin yritin järjestää ylläreitä (olen uudessa suhteessa)miehelleni.Konsertteja,pikkujouluja hyvin kelpasi muttei hän koko vuonna panostanut suhteeseemme millään tavalla.Työ ja telkkari on tärkeintä elämässä seksistä nyt puhumattakaan.Välillä tuntuu että miehet on aivottomia idiootteja parisuhteessa,sittenkö se vasta huomataan kun nainen häipyy.Ei ole ihme,että 80% naisista tekee eropäätöksen ja häipyy...
- aivoton idiootti
puoliso kirjoitti:
tosi pahalta lukea kirjoittamaasi.Minulla on ollut hyvin paljon samanlaista elämässäni.Ex-mieheni ei ole myöskään harrastanut mitään muistamisia.Ei edes lapsille opettanut äitienpäivästä mitään.Välillä meinasi päästä itku.Muistan kun oli ensimmäinen äitienpäivä,hän ei reakoinut siihen millään tavalla.Olin onnesta mykkyrällä pienestä vauvasta,aivan kuin se päivä ei olisi merkannut hänelle mitään.Olen aina vain kaiken repinyt itsestäni niin lapsien kuin miehenikin eteen.Ihan kuin sen myötä arvostus katoaisi.Olen itsestäänselvyys kaikille,en ansaitse kiitosta ja muistamista milloinkaan.Viime vuonnakin yritin järjestää ylläreitä (olen uudessa suhteessa)miehelleni.Konsertteja,pikkujouluja hyvin kelpasi muttei hän koko vuonna panostanut suhteeseemme millään tavalla.Työ ja telkkari on tärkeintä elämässä seksistä nyt puhumattakaan.Välillä tuntuu että miehet on aivottomia idiootteja parisuhteessa,sittenkö se vasta huomataan kun nainen häipyy.Ei ole ihme,että 80% naisista tekee eropäätöksen ja häipyy...
Mitäpä jos joskus ajattelisit "miehen aivoilla"?
Miksi naisen tapa on se ainoa oikea?
Itse en osta lahjoja kenellekään, koska se mielestäni on väärin. Arvaapa arvostaako kukaan minun suhtautumistapaani?
Mies on heti aivoton idiootti, jos ei tee parisuhteessa kaikkea juuri naisen mielen mukaan. - puoliso
aivoton idiootti kirjoitti:
Mitäpä jos joskus ajattelisit "miehen aivoilla"?
Miksi naisen tapa on se ainoa oikea?
Itse en osta lahjoja kenellekään, koska se mielestäni on väärin. Arvaapa arvostaako kukaan minun suhtautumistapaani?
Mies on heti aivoton idiootti, jos ei tee parisuhteessa kaikkea juuri naisen mielen mukaan.ajatella,kun niitä ei näytä olevan ollenkaan.
Maksaako se liikaa jos muistaa omaa rakastaan.
Eikö se kuulu parisuhteen hoitoon,molemminpuolinen huomioon ottaminen ja muistaminen.Ei se parisuhde kuki ellei sitä millään hoideta. - aivollinen
aivoton idiootti kirjoitti:
Mitäpä jos joskus ajattelisit "miehen aivoilla"?
Miksi naisen tapa on se ainoa oikea?
Itse en osta lahjoja kenellekään, koska se mielestäni on väärin. Arvaapa arvostaako kukaan minun suhtautumistapaani?
Mies on heti aivoton idiootti, jos ei tee parisuhteessa kaikkea juuri naisen mielen mukaan.jos naisen mielestä on väärin levittää sellaiselle miehelle joka ei huomioi ja muista koskaan häntä millään tavalla.Mielestäni EI!
- itsekunnoituksen
puoliso kirjoitti:
ajatella,kun niitä ei näytä olevan ollenkaan.
Maksaako se liikaa jos muistaa omaa rakastaan.
Eikö se kuulu parisuhteen hoitoon,molemminpuolinen huomioon ottaminen ja muistaminen.Ei se parisuhde kuki ellei sitä millään hoideta.Aivan, MOLEMMINPUOLINEN huomioiminen.
Jos mies ei halua ostaa lahjoja, eikä etenkään niitä vastaanottaa, on huomioitava myös hänen näkökantansa. - lettumaaria
puoliso kirjoitti:
tosi pahalta lukea kirjoittamaasi.Minulla on ollut hyvin paljon samanlaista elämässäni.Ex-mieheni ei ole myöskään harrastanut mitään muistamisia.Ei edes lapsille opettanut äitienpäivästä mitään.Välillä meinasi päästä itku.Muistan kun oli ensimmäinen äitienpäivä,hän ei reakoinut siihen millään tavalla.Olin onnesta mykkyrällä pienestä vauvasta,aivan kuin se päivä ei olisi merkannut hänelle mitään.Olen aina vain kaiken repinyt itsestäni niin lapsien kuin miehenikin eteen.Ihan kuin sen myötä arvostus katoaisi.Olen itsestäänselvyys kaikille,en ansaitse kiitosta ja muistamista milloinkaan.Viime vuonnakin yritin järjestää ylläreitä (olen uudessa suhteessa)miehelleni.Konsertteja,pikkujouluja hyvin kelpasi muttei hän koko vuonna panostanut suhteeseemme millään tavalla.Työ ja telkkari on tärkeintä elämässä seksistä nyt puhumattakaan.Välillä tuntuu että miehet on aivottomia idiootteja parisuhteessa,sittenkö se vasta huomataan kun nainen häipyy.Ei ole ihme,että 80% naisista tekee eropäätöksen ja häipyy...
Voi voi pojat on poikia... mitä isä edellä sitä poika perässä näin se menee ketju ei katkea. Poikkeuksia on mutta niissä on sit joku muu valuvika...
Kun vaimo lähtee on jo ovella tai läheisyydessä taas joku hyväuskoinen eukko tulossa kimppaan ja ukko on mielissään mikään ei muutu. - meijjänmuijja
aivoton idiootti kirjoitti:
Mitäpä jos joskus ajattelisit "miehen aivoilla"?
Miksi naisen tapa on se ainoa oikea?
Itse en osta lahjoja kenellekään, koska se mielestäni on väärin. Arvaapa arvostaako kukaan minun suhtautumistapaani?
Mies on heti aivoton idiootti, jos ei tee parisuhteessa kaikkea juuri naisen mielen mukaan.Yleensä perheessä on vaimo se joka hoitaa muistamiset,kortit,anopin yms sukulaisten juhtat.
Näin on hyvin monessa perheessä.... Meilläkin...
Vietimme 35 v hääpäivää , minä laitoin hyvää syömistä velipojat vaimoineen pyysin kylään ei siinä lahjoja annettu eikä odotettu kun pitkin vuotta ostetaan mitä tarvitaan ja tuntien mieheni mielikuvituksen lahjaostoissa ( joskus on saatu juu lahjoja) oli parempikin ettei ostettu on paree ostaa itte lahjansa saa mieluusta. Ylämäkeä ja alamäkeä on piisannut ja toivottavasti piisaakin vielä. - muu elämä
puoliso kirjoitti:
tosi pahalta lukea kirjoittamaasi.Minulla on ollut hyvin paljon samanlaista elämässäni.Ex-mieheni ei ole myöskään harrastanut mitään muistamisia.Ei edes lapsille opettanut äitienpäivästä mitään.Välillä meinasi päästä itku.Muistan kun oli ensimmäinen äitienpäivä,hän ei reakoinut siihen millään tavalla.Olin onnesta mykkyrällä pienestä vauvasta,aivan kuin se päivä ei olisi merkannut hänelle mitään.Olen aina vain kaiken repinyt itsestäni niin lapsien kuin miehenikin eteen.Ihan kuin sen myötä arvostus katoaisi.Olen itsestäänselvyys kaikille,en ansaitse kiitosta ja muistamista milloinkaan.Viime vuonnakin yritin järjestää ylläreitä (olen uudessa suhteessa)miehelleni.Konsertteja,pikkujouluja hyvin kelpasi muttei hän koko vuonna panostanut suhteeseemme millään tavalla.Työ ja telkkari on tärkeintä elämässä seksistä nyt puhumattakaan.Välillä tuntuu että miehet on aivottomia idiootteja parisuhteessa,sittenkö se vasta huomataan kun nainen häipyy.Ei ole ihme,että 80% naisista tekee eropäätöksen ja häipyy...
Eiköhän muu elämä, elämä yleensä, ole tärkeämpää kuin jotkut hekutin pikkujoulut ja muu kaupallinen sössö? En tajua tommosia kissanristiäisten viettäjiä.
Joko sä olet oikeasti onnellinen, eli aina onnellinen tai sit sä et ole sitä koskaan. Pikkujoulut ei kenenkään onnellisuutta lisää, vaikka kuinka tarkkaan tekisit kaiken kuten naistenlehdessä kerrotaan. Ja mitä vikaa on seksissä? Jos harrasta sksiä ja saa orkun usein, katoaa aika kivasti rakkaudettomuuden yms. tunteet koska seksi on perustarve joka laukaisee monia muita tarpeita.
Kuka helvetti menis hikiseen konserttiin istumaan ja kuuntelemaan joikumista tai korvat pois repivää räminää kun voisi kuunnella toisen seksiääniä petissä?
Etkö ole itse miettinyt miten kamalaa miehesi on roikkua sun perässä typerissä tapahtumissa kun vois tehdä jotain hyödyllistä, eli työtä tai seurata ajankohtaisia asioita tv:stä? ( se seksi on myös hyödyllistä, mutta ookoo, en nyt enää ala puhua siitä) - lahjomistako
puoliso kirjoitti:
ajatella,kun niitä ei näytä olevan ollenkaan.
Maksaako se liikaa jos muistaa omaa rakastaan.
Eikö se kuulu parisuhteen hoitoon,molemminpuolinen huomioon ottaminen ja muistaminen.Ei se parisuhde kuki ellei sitä millään hoideta.Jaa, niin lahjomistako parisuhde onkin? Kappas en ole huomannut. Ihmettelisin todella jos mies toisi mulle lahjoja tai kukkia tai järjestäisi kutsuja. Lapsenako minua pitäisi?
- sinä sitten
aivollinen kirjoitti:
jos naisen mielestä on väärin levittää sellaiselle miehelle joka ei huomioi ja muista koskaan häntä millään tavalla.Mielestäni EI!
Etkö sinä sitten harrasta seksiä teidän yhteisen nautinnon takia? Harrastatko sitä sen takia, että saisit muuta huomiota tai lahjoja? Jos näin on, niin kehoitan: lopeta parisuhde ja ala maksulliseksi naiseksi. Niille maksetaan joskus jo ennen panoa. Saisit lahjan jos etukäteen.
- kun,mies
sinä sitten kirjoitti:
Etkö sinä sitten harrasta seksiä teidän yhteisen nautinnon takia? Harrastatko sitä sen takia, että saisit muuta huomiota tai lahjoja? Jos näin on, niin kehoitan: lopeta parisuhde ja ala maksulliseksi naiseksi. Niille maksetaan joskus jo ennen panoa. Saisit lahjan jos etukäteen.
on munaton ja aivoton.Harrastisin mutta en maksusta ja mies ei ymmärrä siitä mitään.
- Pikku-Niina
muu elämä kirjoitti:
Eiköhän muu elämä, elämä yleensä, ole tärkeämpää kuin jotkut hekutin pikkujoulut ja muu kaupallinen sössö? En tajua tommosia kissanristiäisten viettäjiä.
Joko sä olet oikeasti onnellinen, eli aina onnellinen tai sit sä et ole sitä koskaan. Pikkujoulut ei kenenkään onnellisuutta lisää, vaikka kuinka tarkkaan tekisit kaiken kuten naistenlehdessä kerrotaan. Ja mitä vikaa on seksissä? Jos harrasta sksiä ja saa orkun usein, katoaa aika kivasti rakkaudettomuuden yms. tunteet koska seksi on perustarve joka laukaisee monia muita tarpeita.
Kuka helvetti menis hikiseen konserttiin istumaan ja kuuntelemaan joikumista tai korvat pois repivää räminää kun voisi kuunnella toisen seksiääniä petissä?
Etkö ole itse miettinyt miten kamalaa miehesi on roikkua sun perässä typerissä tapahtumissa kun vois tehdä jotain hyödyllistä, eli työtä tai seurata ajankohtaisia asioita tv:stä? ( se seksi on myös hyödyllistä, mutta ookoo, en nyt enää ala puhua siitä)Nyt on kyse ap:n hääpäivästä, eikä mistään helvetin rillumarei pikkujouluista.
Puolison huomioiminen (ei välttämättä lahjoilla) on tärkeetä, parisuhteen hyvinvoitiin kannattaa panostaa.
Minä ainakin haluan ilahduttaa kumppaniani, eikä siihen välttämättä tarvitä yhtään ylimääräistä euron kuvaa. Kienot on monet.
Käyttäkää mielikuvitustanne. - Anonyymi
puoliso kirjoitti:
tosi pahalta lukea kirjoittamaasi.Minulla on ollut hyvin paljon samanlaista elämässäni.Ex-mieheni ei ole myöskään harrastanut mitään muistamisia.Ei edes lapsille opettanut äitienpäivästä mitään.Välillä meinasi päästä itku.Muistan kun oli ensimmäinen äitienpäivä,hän ei reakoinut siihen millään tavalla.Olin onnesta mykkyrällä pienestä vauvasta,aivan kuin se päivä ei olisi merkannut hänelle mitään.Olen aina vain kaiken repinyt itsestäni niin lapsien kuin miehenikin eteen.Ihan kuin sen myötä arvostus katoaisi.Olen itsestäänselvyys kaikille,en ansaitse kiitosta ja muistamista milloinkaan.Viime vuonnakin yritin järjestää ylläreitä (olen uudessa suhteessa)miehelleni.Konsertteja,pikkujouluja hyvin kelpasi muttei hän koko vuonna panostanut suhteeseemme millään tavalla.Työ ja telkkari on tärkeintä elämässä seksistä nyt puhumattakaan.Välillä tuntuu että miehet on aivottomia idiootteja parisuhteessa,sittenkö se vasta huomataan kun nainen häipyy.Ei ole ihme,että 80% naisista tekee eropäätöksen ja häipyy...
Olet kohdannut väärän tyypin miehiä. Tuollaset tyhmät pitää jättää heti ja katsoa arvoisensa tyyppi. - Opi arvostamaan itseäsi ja enne muuta arvojasi, pidä niistä kiinni.
Maailmassa on hyviä ja ihania, huomioivia miehiä, usko, älä ota ensimmäistä.
- mies_vm56
sitä miestäis. Kukkasin ja halauksinhan tuota tuli muistettua 16 hääpäivänä, seuraavana oltiinkin sitten jo erossa. Itse kyllä jäinkin sitten vähemmälle huomiolle.
- muistaa?????????????
Ei kaikille jollain vuosipäivillä ole mitään merkitystä, miksi niitä pitäisi muistaa?
Siksikö, että mullla on niin tapana?
Miten itse muistit?
Onko se vain miehen velvollisuus?
Välttämätön paha on ainoastaan se vuosipäivä, turha siitä on muita johtopäätöksiä vetää.- rampe2
Vastaus kysymykseesi on:
Vaikka vuosipäivällä ei ole sinulle mitään merkitystä, toiselle sillä voi olla. Eikö se riitä syyksi? Itsesi takiako sinä kaiken teet? Vaimon hellimisessä hääpäivänä on juuri se idea, että haluaa tehdä hänelle hyvää. Arvostaa häntä. Ja juuri tämän takia se herne lipsahtaa sinne nenuun, kun hääpäivän muistamatta jättämäinen on vaimolle viesti siitä, että et häntä arvosta. - Herne nenässä
rampe2 kirjoitti:
Vastaus kysymykseesi on:
Vaikka vuosipäivällä ei ole sinulle mitään merkitystä, toiselle sillä voi olla. Eikö se riitä syyksi? Itsesi takiako sinä kaiken teet? Vaimon hellimisessä hääpäivänä on juuri se idea, että haluaa tehdä hänelle hyvää. Arvostaa häntä. Ja juuri tämän takia se herne lipsahtaa sinne nenuun, kun hääpäivän muistamatta jättämäinen on vaimolle viesti siitä, että et häntä arvosta.Kysymyksen voisi heittää myös toisinpäin, miksi vaimo ei arvosta omaa näkemystäni siitä, että lahjonta on syvältä.
Muistamisesta sananmukaisessa merkityksessä ei ole kyse. Kaikki merkkipäivät on kyllä merkitty kalenteriin, josta ne myös huomaan.
Vaan oleelisinta onkin, miten ne pitäisi huomioida.
Näistä kommenteista päättelin, että vaimon näkemys on ainoa oikea, eikä minun mielipiteeni/elämänkatsomukseni paina mitään :( - rampe2
Herne nenässä kirjoitti:
Kysymyksen voisi heittää myös toisinpäin, miksi vaimo ei arvosta omaa näkemystäni siitä, että lahjonta on syvältä.
Muistamisesta sananmukaisessa merkityksessä ei ole kyse. Kaikki merkkipäivät on kyllä merkitty kalenteriin, josta ne myös huomaan.
Vaan oleelisinta onkin, miten ne pitäisi huomioida.
Näistä kommenteista päättelin, että vaimon näkemys on ainoa oikea, eikä minun mielipiteeni/elämänkatsomukseni paina mitään :(Lähdetään siitä, että sinun (eikä vaimosi) näkemys on "oikea". Mutta jos arvostat vaimoasi vähääkään, miksi et tekisi sitä mikä tekee hänet onnelliseksi? Vaikka se olisi vastoin pyhää periaatettasi.
"Antaessaan saa" ei tarkoita aina lahjojen antamista. Jos annat vähän periksi tässä sinulle elämänkatsomuksillessa asiassa, saat pirusti enemmän takaisin. Lupaan sen. - kuitenkaan
rampe2 kirjoitti:
Lähdetään siitä, että sinun (eikä vaimosi) näkemys on "oikea". Mutta jos arvostat vaimoasi vähääkään, miksi et tekisi sitä mikä tekee hänet onnelliseksi? Vaikka se olisi vastoin pyhää periaatettasi.
"Antaessaan saa" ei tarkoita aina lahjojen antamista. Jos annat vähän periksi tässä sinulle elämänkatsomuksillessa asiassa, saat pirusti enemmän takaisin. Lupaan sen.Jos kuvittelet, että tuo ratkaisu olisi "helppo"
Ei kyse ole ihan vähästä periksiantamisesta.
Juuri tuo "saat pirusti enemmän takaisin" onkin se olennaisin, mikä tekee korruptiosta vastenmielistä. Oman edun tavoittelua. - vaimoke
Herne nenässä kirjoitti:
Kysymyksen voisi heittää myös toisinpäin, miksi vaimo ei arvosta omaa näkemystäni siitä, että lahjonta on syvältä.
Muistamisesta sananmukaisessa merkityksessä ei ole kyse. Kaikki merkkipäivät on kyllä merkitty kalenteriin, josta ne myös huomaan.
Vaan oleelisinta onkin, miten ne pitäisi huomioida.
Näistä kommenteista päättelin, että vaimon näkemys on ainoa oikea, eikä minun mielipiteeni/elämänkatsomukseni paina mitään :(voisiko mahdollisesti olla kyse siitä, että epäilet ettet osaa huomioida sillä tavalla kuin vaimosi haluaa?
Usko tai älä, niin kaikille naisille, joilla vähänkään on järkeä päässä, on unelmien täyttymys se, että sinä olet itse keksinyt JOTAIN. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä tai kallista, kunhan vain osoitat välittäväsi. Se riittää! - minä
kuitenkaan kirjoitti:
Jos kuvittelet, että tuo ratkaisu olisi "helppo"
Ei kyse ole ihan vähästä periksiantamisesta.
Juuri tuo "saat pirusti enemmän takaisin" onkin se olennaisin, mikä tekee korruptiosta vastenmielistä. Oman edun tavoittelua.voi voi,sääliksi käy sunkin naista. Eri asia jos ne juhlapäivät vaan unohtuu, mutta ku tää tapaus näyttää oikeen tahallaan boikotoivan niitä...huhhuh
- Säälisit ennen minua
minä kirjoitti:
voi voi,sääliksi käy sunkin naista. Eri asia jos ne juhlapäivät vaan unohtuu, mutta ku tää tapaus näyttää oikeen tahallaan boikotoivan niitä...huhhuh
Miksi nainen painostaa vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin, vaikka hyvin tietää suhtautumiseni lahjontaan?
- ei ihan niinkään
vaimoke kirjoitti:
voisiko mahdollisesti olla kyse siitä, että epäilet ettet osaa huomioida sillä tavalla kuin vaimosi haluaa?
Usko tai älä, niin kaikille naisille, joilla vähänkään on järkeä päässä, on unelmien täyttymys se, että sinä olet itse keksinyt JOTAIN. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä tai kallista, kunhan vain osoitat välittäväsi. Se riittää!Ei kyse ole siitä, että epäilisin, vaan siitä, että tiedän etten osaa.
Miten osaisinkaan, eihän se toimi toisinkaan päin.
Kukaan ei osaa lukea minun ajatuksiani, kuten en minäkään toisten. - yleistäkö
rampe2 kirjoitti:
Vastaus kysymykseesi on:
Vaikka vuosipäivällä ei ole sinulle mitään merkitystä, toiselle sillä voi olla. Eikö se riitä syyksi? Itsesi takiako sinä kaiken teet? Vaimon hellimisessä hääpäivänä on juuri se idea, että haluaa tehdä hänelle hyvää. Arvostaa häntä. Ja juuri tämän takia se herne lipsahtaa sinne nenuun, kun hääpäivän muistamatta jättämäinen on vaimolle viesti siitä, että et häntä arvosta.Ja älkää sit yleistäkö tätä soopaa kaikkiin vaimoihin.
- se oikeen tiedät
vaimoke kirjoitti:
voisiko mahdollisesti olla kyse siitä, että epäilet ettet osaa huomioida sillä tavalla kuin vaimosi haluaa?
Usko tai älä, niin kaikille naisille, joilla vähänkään on järkeä päässä, on unelmien täyttymys se, että sinä olet itse keksinyt JOTAIN. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä tai kallista, kunhan vain osoitat välittäväsi. Se riittää!Sinähän se oikeen tiedät mitä kaikki naiset haluaa. Onkohan piirisi vähän suppeat? En ole koskaan huomannut että tarvisin mieheltäni pakosta jotain huomiointia jonka hän on itse keksinyt. Ja aivot on päässä ja maisteriksi niillä lukenut.
- ollenkaan
Säälisit ennen minua kirjoitti:
Miksi nainen painostaa vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin, vaikka hyvin tietää suhtautumiseni lahjontaan?
Asenteesi on jopa täällä palstalla "hyvää päivää kirvesvartta" -tyylinen. Keskustele nyt siinä sitten.
Tai ehkäpä sinulla on Aspergerin syndrooma.
Minä ainakin säälin vaimoasi. Onneksi itselläni on mies, joka aina muistaa arjen puurtamisen katkaisevat merkkipäivät. Lahjoja hän ei suinkaan usein osta, mutta merkkipäivästä jutteleminenkin ja siihen liittyvä halailu ja pussailu ovat äärettömän ihania 'lahjoja' nekin. Eikä maksa mitään.
Tuossa joku jo ehkä sanoikin että sinä siinä menetät, kunnet tajua jutun jujua. Voin vain toistaa saman. - sovellu............
ollenkaan kirjoitti:
Asenteesi on jopa täällä palstalla "hyvää päivää kirvesvartta" -tyylinen. Keskustele nyt siinä sitten.
Tai ehkäpä sinulla on Aspergerin syndrooma.
Minä ainakin säälin vaimoasi. Onneksi itselläni on mies, joka aina muistaa arjen puurtamisen katkaisevat merkkipäivät. Lahjoja hän ei suinkaan usein osta, mutta merkkipäivästä jutteleminenkin ja siihen liittyvä halailu ja pussailu ovat äärettömän ihania 'lahjoja' nekin. Eikä maksa mitään.
Tuossa joku jo ehkä sanoikin että sinä siinä menetät, kunnet tajua jutun jujua. Voin vain toistaa saman.Taitaisi siis olla parempi erota, tai mieluummin vaikka juosta junan alle?
Vaan mistä päättelit, etten halailisi ja pussailisi ja juttelisi merkkipäivistä?
Ainoastaan lahjojen hankkimista boikotoin.
Miksi pilata merkkipäivät jollakin, mikä aiheuttaa vain syyllisyyttä puolin ja toisin?
Kyllä merkkipäivät muistissa on, vaan eri asia, miten niitä pitäisi huomioida.
P.S. Mikä ihmeen Aspegren???? - maria söderlund
Herne nenässä kirjoitti:
Kysymyksen voisi heittää myös toisinpäin, miksi vaimo ei arvosta omaa näkemystäni siitä, että lahjonta on syvältä.
Muistamisesta sananmukaisessa merkityksessä ei ole kyse. Kaikki merkkipäivät on kyllä merkitty kalenteriin, josta ne myös huomaan.
Vaan oleelisinta onkin, miten ne pitäisi huomioida.
Näistä kommenteista päättelin, että vaimon näkemys on ainoa oikea, eikä minun mielipiteeni/elämänkatsomukseni paina mitään :(Yleensä parisuhteen osapuolet haluavat tehdä toisensa onnellisiksi. Ei kai vaimosikaan ajattele joka kerta sinua miellyttäessään, että onko tämä nyt hänen periaatteidensa mukaista. Kun naisten itsetunto alkaa olla kohdillaan ja he oppivat ymmärtämään oman arvonsa, sinunlaisesi juntit jäävät ilman naista. Ja se on oikeus ja kohtuus. Naiset, jatkakaa fiksujen, hyvännäköisten ja romanttisten miesten suosimista, niin evoluutio karsii tuollaiset omahyväiset luolamiehet keskuudestamme - nykyajassa sellaisia ei kukaan enää tarvitse eikä kaipaa.
Nykyaikana naisetkin pystyvät hankkimaan elantonsa itse, joten me emme TARVITSE miestä miehinkään, vaan haluamme rinnallemme arvoisemme kumppanin, joka on miellyttämisemme arvoinen ja joka haluaa tehdä myös naisensa onnelliseksi tavalla, joka naista itseään miellyttää. Naiset muistakaa, että elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi. Itse jättäisin ja neuvoisin kaikkia kanssasisaria jättämään miehen, joka ei arvosta. Nimittäin sellaisia on vaikka kuinka paljon, jotka arvostavat. Jos ei Suomessa niin muualla kylläkin
- viola
On takana 25 vaiherikasta vuotta avioliittoa. Siihen mahtuu hyviä hetkiä, vaikka enemmänkin huonoja. On uskottomuutta, riitelyä, lehtolapsi, valehtelua jne. Kuitenkin on yhteiset lapset, koti ja meidän elämämme. Itse en ole ajoittain edes halunnut hääpäiväämme muistaa, mutta puoliso on miltei aina huomioinut. Nyt, hopeahääpäivänämme hän muisti minua arvokkaalla korulahjalla ja minä puolestani järjestin viikonlopun hiihtoretken upeaan aurinkoiseen kevätluontoon. Ei sille minkään mahda, että menneet kaivertavat, mutta niistähän ei eroon pääse! Miksi pilata tämä loppuelämä vihantuntein, kun kerran yhdessä ollaan näin pitkään kaikesta huolimatta oltu. Kai tässä jotain on. Saattaa olla tottumista yhdessä oloon ja saamattomuutta, että aikanaan ei ole tullut liittoa siivouksi lopullisesti.
- HYVÄT IHMISET
Miettikää hyvät immeiset kenen kanssa astutte avioliittoon!
Kannattaa seuraavalla kerralla valita ihminen joka tuntuu siltä että saattaisi arvostaa samoja asioita kuin te itsekin ja muistaisivat myös ne vuosipäivät, äitienpäivät, naistenpäivät, ovulaatiot, kuukautiset, kihlapäivät, tapaamisenne vuosipäivät jne... Ja tuoda aina silloin tällöin kukkia.. niin ja jalkojakin voisi muistaa välillä hieraista ja hiljaa pieraista.. Niin ja sitten vielä kertoa siinä sivussa rakastavansa sinua paljon :)
Minulla on mies joka sopivassa määrin ja ihan rehellisen spontaanisti muistaa minua, ei siis hikikarpalot kasvoilla väkisin vääntäen. JA minä muistan häntä!
Rakkaus on sitä että ottaa toisen tunteet huomioon ja tekee sen puhtaasti silkasta omasta halusta. Jos tahallaan unohtaa esim. sen hääpäivän, on se ilkeistä ilkeintä. Jos oikeasti unohtaa, on se toki myös ikävää. Jotenkin sitä ainakin meikäläinen haluaa muistaa ja näin muistankin! Se että muistaa hyvät hetket rakkaansa kanssa on minusta aika perusheinää, että on se kyllä vähän valjua jos puoliso ei muista yhteisiä hyviä hetkiä.
Tää on vähän tällänen aihe taas että riippuu aika paljon siitä miten arvot seisoo aivokopassa ja kuinka paljon enään oikeastaan rakastaa sitä elämänkumppaniaan :) Kaipa sitä haluaa tuottaa mielihyvää toiselle eikä kiukutella hääpäivän sattuessa kohdalle.
Ehkäpä miehesi ei enään rakasta sinua, vahvasti eipäilen näin olevan. Anteeksi jos loukkaan sinua, mutta pakko on todeta moinen seikka.
Ei mulla muuta ollutkaan...asiaa :)
- Ei enää tarvitse muistaa
Aviossa 18v,yhtenäkään hääpäivänä ei muistanut sanallakaan.Aluksi keksin jotain mukavaa,sitten en enää edes yrittänyt.10-vuotis hääpäivänä mies lähti kavereidensa kanssa juhlimaan,minä jäin huuli pyöreänä ihmettelemään.Nyt elän lasten kanssa yhdessä,mies yksin ja koko liiton yksinäiset viikonloppuyöt estävät ottamasta katuvaa? takaisin haluavaa miestä takaisin.Ja kuitenkin vain hänen kanssaan olisin halunnut loppuelämäni viettää,mutta aika meni ohi ja sitä oli kuitenkin aika riittävästi,mutta poikamieselämä viehätti silloin häntä enemmän ja nyt on jo myöhäistä.Vain häntä olisin halunnut hyvänä pitää,mutta en enää tyydy yksin olemaan ja vieraissa käyvää miestä kestämään.Täytynee ottaa mies,joka vierelläni pysyy,uskon,että sellainenkin löytyy.
- Nimetön
Eipä ole vietetty hääpäiviä isommin, mutta nyt 25 vuoden jälkeen on asia toisin. Ostin matkat etelään, eikä vaimo aluksi halunnut lähtee, haluaako vieläkään, ota nyt siitä selvää. Tuntuu että pitkin hampain lähtee. Kivempi on viettää ryyppyjuhlia työkavereiden kanssa ilman perhettä. Ovathan työkaverit rakkaampia. Ja Tallinnassakin vietetään firman kustantamilla riemulomilla aikaa mielummin kun perheen parissa johon kuuluu useita lapsia. Nehän tiedetään ne firmojen juhlat ja viikonloppuja kestävät matkat työporukoissa, niin kun ei muuten olisi aikaa viikottain olla työkavereiden kanssa. Perheestä viis.
- Kalle
Näyttää tätäkin keskustelua sävyttävän vanha nainen haluaa - mies ei halua eikä ymmärrä ajatus. Mutta voi se olla toisinkin päin. Meillä meni 14 vuotta täyteen ja toin vaimolle kukkia ja laitoin itse oikein komean päivällisen, johon sitten koko perhe osallistui. Ei vaimoa paljon säväyttänyt, eikä tullut minkäänlaista kommenttia puhumattakaan sitten jostain vastineesta.
Joten tasan on puntit eli yhtä huonosti joka paikassa - en minäkään
28 vuoteen ole tullut millään tavalla muistetuksi hää- tai minään muunakaan merkkipäivänä.
Noo.. kohta ei tarvii muistaakaan, kun avioliittokin
on historiaa ihan pikapuoliin.
T: Toinen välttämätön paha (hänelle)- tuutar
joo,samaa mieltä,28 vuotta napsahti täyteen viime kuussa,ei ole pahemmin hetkauttanut ko.päivä,ukkeli juhlikoon yksinään,koska ei tollasilla hääpäivillä paljon merkitystä ole,kun vieraisiin meni ja se siitä.nyt muutan omaan kämppään ja omaan elämään,toista elinkautista en aio ryhtyä kärsimään.lällätystä koko hääpäivät!!
- poikkeusko??M75!
NO miehen mielipide?
Aviossa 2v.ja yhteiseloa 10v.(lapsia 2, tyttö ja poika).
Olevinaan olin romanttinen kun suunnitelin häämatkaa, viikonloppua pitkästä aikaa kahdestaan ilman lapsia.Hotellit oli varattu kahdesta erikaupungista ja salaa tietty, ja piti sopia vaimon haku töistä salaa ja sopia etukäteen vapaata johtajan kanssa tässä vaiheessa kaikki hyvin.
Olin poissa kotoa 2viikkoa koulutuksessa, sieltä hyvin palanneena ja hotellit varanneena.
Kotona paljastui sitten se pommi kasvoille vaimo ihastui työkaveriinsa!!!!(sillä aikaa kun olin poissa kotoa).eikä se ollut jäänyt pelkäksi ihastukseksi vaan vähän jo enemmänkin oli pelailtu.
Maailma romahti täydellisesti sillä kertaa!!
Eipä tiennyt sillä hetkellä mitä olisi tehnyt/minne mennyt!!
Mietin että en pysty lopettamaan kaikkea mitä on saavutettu tähän asti vaan yritän luottaa.(joskus ehkä).
No olen päättänyt yrittää päivä kerrallaan koska "suhde"on kuulemma lopetettu,kun herättiin että nyt tehdään väärin!!
Mutta vietimme silti kivan häämatkan, hammasta purren en pilannut sitä harvinaista viikonloppua riitelemällä.
Nyt yritän jatkaa elämää "normaalisti" vaikka kyllä tämän asian muistaa ikuisesti.
Tässä vähän mies näkemyksiä hääpäivän vietosta.
ps. ehkä joskus vielä pystyn suunnitelemaan jotain romanttista??
Hyvät kevään jatkot kaikille!!- uris
Olet ainutlaatuinen aviomies (kuten omanikin on).
Ihmettelen,ellei vaimosi arvosta sinua nyt vie-
läkin enemmän "harhailujensa" jälkeen.Sinä olet
pitänyt liittonne kasassa,moni olisi ylpeyttään
lähenyt,vaan sinä et.Sinulla on todella suuri sy-
dän.Meillä mieheni ei alkuun tajunnut,että pie-
nillä huomionosoituksilla (puolin ja toisin)liit-
toa voi vaalia.Myöhemmin,huomattuaan miten hem-
mottelen häntä vaikkapa ns. vihannesvadilla hänen
tultuaan iltavuorosta kotiin hänkin alkoi osoit-
tamaan huomiotaan monin eri tavoin.Olemme olleet
aviossa 33v.Valehtelisin jos sanoisin,että aina on ollut niin ihanaa.Meitä vastoinkäymiset ovat
vain yhdistäneet.Tällä hetkellä olemme surulli-
sia,koska tyttäremme jätti ihanan miehensä.Nyt
huomioimme toisiamme pienillä asioilla.
Sinulle MIES kuten myös vaimollesi toivotan on-
nellisia yhteisiä vuosia.PS.Näytäpä tämä teksti
vaimollesi...
- eräs muistettu
Ikävä kuulla ettei miehesi huomioi sinua, enkä osaa alkaa arvailemaan mistä tuo johtuuu. Meillä hääpäivänämme on yleensä muistettu joko pienellä lahjalla, yhteisellä illanvietolla mahdollisuuksien mukaan joko kotona tai lähdetty esimerkiksi viikonlopuksi kahdestaan jonnekin, kylpylään, tanssimaan tai jotain muuta kivaa. Yleensä tasavuosia juhlistettu enemmän. Alkuvuosina se joka muisti muistuttaa hääpäivästä olin minä, mutta nyt viimeisimpien vuosien aikaan yllättäen se on ollutkin mies, johtuen hajamielisyydestäni opiskelujen ja työkiireiden vuoksi. Hääpäivä kun monesti sattuu keskelle viikkoa, niin kaikessa hässäkässä ja arkipyörityksessä meinaa unohtaa suurinpiirtein kaiken..: ) Tämän vuoden hääpäivä tuntui muuten entistäkin tärkeämmältä tunnetasolla, sillä takana vaikeat pari vuotta suhteessamme. Valoisammalta kuitenkin näyttää tällä hetkellä, ja ai niin takana yhdessä elelyä 16 v ja aviossa oloa 11 v.
- ukkosi
puolesta. Moukka. Itse 22 v naimisissa, en ole unohtanut YHTÄÄN hääpäivää, äitienpäivää, hänen syntymäpäivää. Hän on elämänkumppanini ja antanut 2 mukavaa muksua(nyt teinejä jo) ja on paras ystäväni ja edelleen ihanin nainen jonka olen kohdannut. Siksi kukkia joka perjantai. Muuten olen tavallinen kaljasta pitävä Suomi-juntti ja puuhaan kaikkia ns "miesten juttuja", mutta hän on ansainnut kaiken yo huomion.
- vaimoke
meillä on vasta eka hääpäivä tulossa, ja olen suht varma että sitä ei mies muistaisi mitenkään ellen pistäisi muistamaan ja tekisi selväksi kuinka tärkeää se on minulle.
Ekan äitienpäiväni hän jätti täysyn noteeraamatta, syntymäpäivänä makasi krapulassa eikä lahjasta ollut tietoakaan.
Minun on todella vaikea tajuta tätä, mutta yritettyäni parhaani mukaan olen tullut siihen tulokseen että (jotkut) miehet eivät yksinkertaisesti ymmärrä mitä erityistä on merkkipäivissä, heille ne ovat vain päiviä muiden joukossa. Asiallisesti olen selventänyt että minusta tuntuu todella pahalta ja siltä ettei minua arvosteta pätkääkään jos merkkipäiviäni ei muisteta. Vaikein kohta on tuo asiallinen selvitys varsinkin jos unohdetusta päivästä on kulunut vasta vähän aikaa... ;)
Olisin heittänyt ukkoni pellolle näiden tempausten (tai siis epätempausten) takia, ellei hän muuten olisi aivan ihana puoliso, osoittaa rakkauttaan ja välittämistä monella tapaa. Eli joku ruuvi vain puuttuu... :) Olen sanonut että vaikket pätkääkään välittäisi merkkipäivistä niin ne on muistettava,koska muuten bla bla bla blaa. Väsytystaktiikka on ehkä ainoa joka voi tuottaa tulosta. - rakas
Olemme olleet 44 vuotta aviossa ja aina on mieheni muistanut sanoin ja kukkasin.Yksi punainen ruusu on tullut halausten kera,paitsi pyöreinä vuosina olen saanut 10,20,30,ja40 ruusua.Uskokaa tai älkää ,mutta ihan totta on .Näitä kirjoituksia lukiessa voin vain todeta ,että minut on huomioitu! (en tosin ole minäkään unohtanut)
- kk.
................menny mieheltä mielen kiinto
- sambala
minä olen muistanut aikas monesti viemällä vaimon syömään,jos emme ole kerinneet heti niin sitten myöhemmin
- lahjaton myös
on mies, siis exä muistanut jokaisen joulun,nimi-,syntymä-,hää-,kihlajais- ja äitienpäivän.
Hän myös nykyään mielellään huoltaa ja pesee autoni, sekä tekee kaikki tarvitsemani remonttityöt kotonani.
Uskomatonta kuinka ero voi muuttaa miehen ;)- ohh
Eron jälkeen tuli tulipunaruusut.
- mies...
Yleensähän se on niin, että odotetaan miehen muistavan hääpäivän. Tullaan kotiin kukkien kanssa tai viedään vaimokulta syömään, elokuviin tai muuten vain osoitetaan huomiota.
Mutta juuri näin päin. Miehen odotetaan tämä asia muistavan ja huolehtivan. Onneksi olkoon tasa-arvo ja ne ne naiset, jotka itsekin pitävät huolta muistamisesta. - mitäihmettä
viime viikolla oli 1-vuotishääpäivä.Ostin kuohuviiniä ja mansikoita,oli huyvää ruokaa,kynttilöitä ym. Meillä on myös pieni 8kk poika jonka laitoin ajoissa nukkumaan.
Alku-ilta oli romanttinen,syötiin ja oltiin päästy lähikontaktiin kun telkusta alkoi perjantai leffa.
Mies jäi siihen jotenkin jumiin ja leffan jälkeen tokas,no pannaanko?
Ei pantu.
Paerempi onni vuoden päästä...heh!!- Lumikki
Kuinkahan teillä mahtaa olla tilanne 20 vuoden kuluttua, kyllähän se lempi kukoistaa vielä tuossa vaiheessa! Mutta sitten kun toinen alkaa tuntua itsestäänselvyydelle...
- mä halusin
Nam, mä haluaisin hääpivänä - ja miksei nyt vaikka joka päivä - seksiä lahjaksi. Ei mitään tarvisi sanoakaan edes sen jälkeen.
- Talvikki
NIIN, se ei muuten ees maksaiskaan mitään!!
- Pöhve
Talvikki kirjoitti:
NIIN, se ei muuten ees maksaiskaan mitään!!
tarvi muistaa mitenkään, kun semmoista ei kertakaikkiaan ole olemassa.
- Pele
..pesen hampaani ainakin illalla, skidisti jotain hajua kainaloon ja baariin. Sieltä soitan vaimolle pahoitellen että joudun jäämään ylitöihin näin hääpäivänä mutta lupaan korvata kaiken myöhemmin. Hammasharja povarissa siirryn pikkutunneilla naapurin rouvalle kylään(pesen hampaat) ja aamulla nappaan eteisestä kukat kainaloon ja kotiin. Vaimo on keittänyt kahvit ja ottaa väsyneen miehensä avosylin vastaan, ojennan kukat ja kahvit juotuani siirryn hesari kainalossa vessaan paskalle. Tämän jälkeen aamupano ja parin tunnin unet. Illalla on taas tikissä fudisporukan saunailtaan. Näin meillä, mites teillä?
- no nii
13 v,tta aina muistanut kukkasilla,lomamatkoilla,vaan ei olla saatu "itse" kukkasii
- alexndrea3
Oisko mitenkään edes tarpeellista ,tosirakkaus kestää muutenkin ,ilman turhia pippaloita .Ne ovat tyhmiä jostakin matkittuja ,ole onnellinen että niin kauan on rakkaus kestänyt .Osaa hän antaa arvoa sinulle luota siihen ja kiitä siitä ,äläkä marise ainakaan .
- Karmastiina
..siinä on, että on nainut pölkkypää miehen?
22-vuotta yhdessä ja vieläkin odotat lahjoja mieheltä jota et ilmeisesti edes tunne?
Jos haluat huomiota,hae sitä muualta.
Pökkelöpölkkypäät eivät ikävä kyllä muutu,heidän henkinen "älynsä" ei kertakaikkiaan vain riitä siihen.Voit tietysti yrittää lähestyä häntä käänteispsykologisin keinoin.Lakkaa pyytämästä ja kitisemästä.Huomioi vain itsesi ja omat tarpeesi,toteuta ne myös.Jos pölkkypääsi erehtyy avaamaan suunsa keskustellakseen jostakin,näytä välinpitämättömältä ja nyrpeältä.Tehostaaksesi itseäsi ja ollaksesi "uskottavampi" voit vielä rapsuttaa persettäsi,piereskellä ja selailla naistenlehteä hänen puhuessaan.Tokaise vielä hänen lopetettuaan jonninjoutavan "narinansa", että TÄH??- alexndrea3
Wau just tähän malliin vain ,Eikä turhia elvistelyjä .Kun olet tyrkyllä ollut ja mies ei arvosta sua kun olet lattiarätti ja itsestään selvyys HEH .
- 35 vuotta onnellisesti aviossa
Arvoisat aviomiehet
Olen ollut naimissa 35 vuotta. Viimevuosina olen ottanut tavaksi antaa vaimolleni yhtä monta punaista ruusua kuin on avioliittovuosia takana. Sanon teille aviomiehet kyllä kannattaa nähdä vaivaa. - Saska
Ensimmäiset 15-vuotta meni ettei paljon muisteltu hääpäiviä. Sitten oli jotain pieniä muistamisia. 20-vuotispäivä oli ihana.Kävimme illalla syömässä ja palasimme aikaisin kotiin. Ihmettelin vähän pettyneenä, että tähänkö tämä loppui.Kotona odotti hämärä kynttilänvalo ja 20 suurta punaista ruusua.Kuului vain käsky " Alkaisitko pakkaamaan lähdemme muutaman tunnin päästä Roomaan". Mieheni oli järjestänyt vapaani työpaikalta ja ihana pidennetty viikonloppu alkoi meille. Rooma oli todella ihana kaupunki!Nytkin kun kirjoitan on minulla hymy huulilla. Sen jälkeen olemme aina muistaneet jollain tavalla juhlistaa hääpäiväämme, koska koskaan ei tiedä milloin yhteinen elo voi päättyä.Vaikka on ollut ylä- ja alamäkiä niin silti aina on tärkeää muistaa, vaikka antamalla suukko ja toivottaa "Hyvää hääpäivää rakas".
- Muija
Jaa että mitenköhän muistaisi?
Kumpikin halimme aamulla ja toivotimme hyvää työpäivää.Eiköhän siinä se tärkein tullutkin.Illalla juomme Kahvit ja liköörit ja nautimme olostamme.
Siinä mielestäni kaikki oleellinen kun muistaa arvostaa puolisoaan ei siinä kummempia lahjuksia tarvita.
Eiköhän se hääpäivä ole kuin mikä tahansa päivä,Ollaan onnellisia että meillä on töitä terveyttä ja toinen ihminen rinnallamme eikä aina vaadita jotain erikoiskohtelua.
Mulle riittää ettei mulle haukuta ja rähistä, kas siinäpä iloa ja autuutta kerrakseen. - Vaimon Mies
Annan vaimolle sitä mistä se eniten tykkää eli kahteen aukkoon samaan aikaan.
- Hää yö aie
Miespuolisena hääpäivämuistaminen on melko helppoa, sillä naisille on vaivatonta ostaa lahjaa (toisin kuin meille miehille, joilla jo kaikki lelut ovat). Yleensä ostelen koruja, koska noissa arvo säilyy ja noita on mukava katsella. Korujen lisäksi paketissa voi myös olla jotain muutakin pientä ja arkista.
meillä kyllä mieheni muistaa hääpäivät saa aina jotakin monesti ostaa koruja tai jos ei muuta niin ruusuja tai joskus yllättää viemällä syömään hienoon ravintolaan
- tyytyväinen elämään..
Menimme naimisiin vuonna 1968. Vaimoni sanoi, ettei välitä sen kummemmin hääpäivän muistamisista. Kerran yritin lähteä ostamaan kukkia ja sain sakot sillä matkalla. Siis en ole laittanut sille päivälle sen kummempia huomioita, kuin muillekaan päiville.
En yleensäkään pidä mistää muistakaa kissan ristiäisistä. - minulla näin
Onhan se hienoa, jos keksii jotain erityistä.
Itse en ole hirveästi odottanut. Huomasin, että naisena olin itse unohtanut minä olimme menneet naimisiin. Oli pakko käydä papereista tarkistamassa.
Usein olen hääpäivänämme työssä tai on muita kiireitä. Enpä mitää erityistä odota. Kun ei odota mitään, niin ei tule pettymyksiäkään.
Syksyllä tulee hääpäivästämme kuluneeksi 10 vuotta. Sitä ennen olimme yhdessä noin kuusi vuotta.
Sitä vaan tottuu siihen arkielämään ja yhteisiin tekemisiin, ettei enää päivämäärät pysy mielessä arki- ja työelämän ongelmien keskellä.
Itse olen oppinut sen, että jos jotain haluaa, niin voihan sitä itsekin tehdä.
Mitä sitte -kysymykseen voisin vastata, että pitäisikö tehdä jotain.
Ihmiset ovat niin erilaisia, ja on vaikea sanoa, mikä olisi se hyvä juttu.
Itse rupesin miettimään, että pitäisikö jotain tehdä, kun todellakin tulee kuluneeksi 10 vuotta. Enpä osaa vaan löytää vastausta, mikä se olisi. Vuosipäivä todennäköisesti vierähtää ohitse samoin kuin kaikki muutkin päivät. Olen kyllä oppinut joskus pysähtymään, kun on jotain erityistä.
Tsemppiä sinulle! Yrittäkää keskustella yhdessä ja löytää sellainen yhteinen juttu, joka sopisi molemmille. - häälahja
28 v:een. Mieheni oli sukuseuran kokouksessa 2 vrk
- yhdessä...
muistamme hääpäivämme, ja nyt kolmas vuosi tulossa ja joka kerta on käyty etelässä nyt on vuorossa Italia, ja ensivuodeksi on jo suunniteltu Thaimaata.
- OnnenNainen
Tuntuu pahalta naisten puolesta lukea täältäkin kuinka ollaan oltu vuosia yhdessä eikä mies pidä tapanaan muistaa vaimoaan edes hääpäivänä. Muusta muistamisesta puhumattakaan. Itsestä sellainen tuntuu todella oudosta. Ehkä on ollut onni kohdata vain herrasmiehiä, joilla on ollut kotikasvatus, fiksuus, tunteet ja hyvät tavat elämän eväinä. Joka kerta se tuntuu yhtä ihanalta, kun saa myönteistä huomiota osakseen. Ajatus ja teko on tärkein, ei sen materiaalinen sisältö. Joskus tulee yllättäen kukkia, toisinaan pienempiä tai isompia naisellisia lahjoja, joskus saa kahdenkeskistä kiireetöntä yhdessäoloa, hyvää ruokaa tmv ajatuksella annettua. Ehkä osaksi juuri siksi rakastan häntä niin kovasti ja tunnen jatkuvasti olevani mitä sopivin nainen juuri hänelle.
- aina keksitään
Vaikea keksi miehelle lahjaa. Naiselle on helpompi ostaa esim. koruja, jos nainen niistä tykkää. Itse varaankin siksi jonkun romanttisen viikonloppumatkan tai vien miehen syömään. Tai jos keksin jonkun "tavara"lahjan niin laitan sitten kotona romanttisen illallisen. Olen aina pitänyt miehen antamista lahjoista, mutta ne lahjat joissa hän on nähnyt enemmän vaivaa ja yllättää (ei tarvitse olla kallista) on ehkä kuitenkin parhaita. Vielä ei ole monen monta vuotta oltu naimisissa, että katsotaan jatkuuko tämä samanlaisena. Toivottavasti!
10-vuotis hääpäivän kunniaksi menemme sinne missä olimme häämatkalla. Tai näin on ainakin puhuttu. - 42vuotta
Tänään tulee 42 vuotta ,mies ei muistannu aamulla ei ollut ensimmäinen kerta kun unohti.Työ, harrastukset ja kaikki muu on tärkeetä. Kyllä tämä jotain kertoo suhteen laadusta . Ehkä pitäisi päätellä onko ehkä jossain joku joka on RAKAS ja ARVOKAS Ehkä pitäisi tajuta siirtyä takavasemmalle ja antaa seuraavalle tilaa, kokeakseen saman kuin minä tässä suhteessa........Meidän ikäryhmässä kun nainen on yleensä hoitannu kodin ja siihen liittyvät asiat, mielestäni kyllä miehen tulee jollakin tavoin muistaa hääpäivänä .Ei ole mikään ihme että 60 v naiset ovat alkaneet erota, parempi olla yksin kuin suhteessa josta rakkaus on kuollut.............
- ukkona
Mentiin vajaa vuosi sitten naimisiin ja en muista edes hääpäiväystä.
Oikeastaan en halua edes muistaa, vaikka siihen ei mitään syytä olekaan.
Juhlikoot yksin, minua ei kiinnosta pätkän vertaa. - mies
Vaimo on vihjaillut ties mitä hääpäiväksi. Tietenkin mun kukkarolla ollaan. En muista et oisin vuosiin saanut mitään lahjoja minään merkkipäivänä (koska ei muijalla ei varaa). Tässä tulee se miehen euro (joka on hieman isompi), mutta tulee kulutettua sitäkin nopeemmin naiseen.
- 17 + 17
Anna vaimollesi romanttinen lahja: tilinkäyttöoikeus.
- sintti79
Meillä tulee 2-vuotishääpäivä kohta. Ehkä mennään mun suvun mökille, ollaan siellä ihan vaan kahdestaan ja nautitaan loppukesän kauniin kuulaista päivistä.
- 68-v
40-v päivän iltana kävimme syömässä läheisessä Costa del Meson raflassa.
Ravintola tarjosi kuohkaripullon.
Koska jäljellä olevat elinvuodet vähenevät niin täytyypä harkita samaa, rehvakasta elettä 2:n vuoden kuluttua 45-vuotispäivänä. - Aviomies.
Persepano hääpäivänä !! Sen muistaa aina.
- eisittenkäänkuulemma
"Persepano hääpäivänä !! Sen muistaa aina."
Höpsis pöpsis .ei suostunut meidän mies ..kuunteli ihmeissään, kun ehdotin hänelle hänen takapuoleensa dildokokeilua, jonka näkeminen kiihottaisi minua, ja sitten sen jälkeen hän voisi tehdä saman minulle - joko dildolla tai ihan omalla ...
- Epäröivä vaimo
Onko kylpyläkäynti&jokin hoito (niskahieronta tms.) siellä (meille molemmille yhtä aikaa samassa tilassa) ihan typerä ajatus? Miehet on erilaisia, mutta mitäs luulette "keskiverto" miehen pitävän?
- itsestäänselvyys
Itse ensi alkuun muistin miehen synttärit,kihlapäivän,hääpäivän. Ostin lahjoja,laitoin ruokaa ja itseni puin jälkkäriksi senjälkeen,vein risteilylle ym. Kun itse noina päivinä sain vaan lämmintä kättä,ei enää itseänikään ole kiinnostanut muistaa. Miksi se pitäisi olla vain toispuoleista? Nyt tiedän etten saa mitään,turha odottaa. aina saa vaan pettyä. Hän tietää että pidän siitä että saan vaikka kukkasen,mutta ei sitä edes minulle halua suoda. 5 lasta ja kodin melkein yksin hoidan,enkä mitään muistamista milloinkaan saa. :( Taidan olla hiukan kade niille ystävilleni,joita miehensä ,muistavat ihanasti.
- N32
Mies toivottaa hyvää hääpäivää. Hyvin se on mulle riittänyt.
- ei helvetti
Nainen muistutti hääpäivänä ja ilmoitti, että sen faija soittaa seuraavana päivänä.
Voi jumalauta, että oikein faijansa kanssa pääsin puhumaan sen tarpeista! - onnellinenvaimo
huhhuh. millaisia juttuja! :/ kamalaa, ettei mies edes hääpäivänä halua millään tavalla muistaa vaimoaan.
Onneksi täällä on myös hyviä tekstejä.
Oma mieheni kuuluu näihin hyvinkasvatettuihin ja fiksuihin miehiin.
Syntymäpäivänäni saan vähintään kukkia, mennään syömään yms.
Hääpäivänä saan ruusuja ja yleensä vielä jotain korua, hemmotteluhoitoa tms.
Itse muistan myös miestäni tämän syntymäpäivänä ja hääpäivinä.
Kun molemmat muistaa toista, niin molemmilla on hyvä olla, etenkin, kun ei ole "pakollista" vaan molemmat toimii suoraan sydämestä :)- mä vaan
Minä toivotan miehelle aamulla hyvää hääpäivää ja yhdessä tuumaamme, että onhan tässä kestetty. Käydään kahvilla ja leivoksella tai sitten leivon itse jotain. Ei kukkia, ei lahjoja.
On tärkeää huomioda toista, mutta tavat siihen ovat erilaisia. On tyhmää jättää tekemättä jotain siksi, että toinenkaan ei tee.
- elämä on juhlaa
Onhan se nykypäivänä vähän outoo, jos nainen sydän pamppaillen odottaa miehen huomioivan hääpäivän ja sitten murjottaa vuoden, jos huomionosoituksia ei tule. Muuten vaaditaan tasa-arvoa, mutta tämmöisessä asiassa ollaan viime vuosituhannelta.
Eikös hääpäivä ole yhteinen juhla? Meillä ainakin yhdessä suunnitellaan, että miten juhlitaan. Syksyllä on tulossa 20-v. hääpäivä ja taisi olla eilen, kun kyselin, että miten juhlitaan. Joskus taas asian ottaa puheeksi mies. Joinakin vuosina on tainnut mennä niinkin, että kumpikin on unohtanut. Synttärit huomataan vaihdellen, mutta kun miehellä se sattuu yleiselle juhlapäivälle, on vaan helpompi muistaa. Joululahjoista muutama vuosi sitten sovittiin, että jätetään molemmat ostamatta.
Tyttären synttärit ja kaikki kolme nimpparia juhlitaankin senkin edestä. Samoin koiran synttärit :D - Timotei1
Me vietämme joka vuosi hääpäivää eli jotain erityistä järjestämme hääpäivänä. Syyskuussa tulee 20- vuotishääpäivä täyteen,joten lähdemme vaeltamaan ESPANIAAN SANTIAGON COMPOSTELLAN MAISEMIIN VIIKOKSI. Tämä on meidän 20 -vuotishääpäivän juhlaa sekä vaihtelua elämään.
Minä järjestin vaimolleni tämän matkan, joten poikkeuksia miehissä voi olla. - Sannnnnnni
Vei Tallinnaan minilomalle, syömään ja oopperaan. Tosin itse unohdan koko hääpäivän aika usein koska mies tuo useinkin ruusuja "koska näin ne kaupassa ja ne olivat kauniita, ihan kuin sinäkin" ja muutenkin käyttäytyy kuin olisimme tunteneet toisemme viikon verran joten ei se niin normipäivästä eroa... Miksi viitsit olla naimisissa jos teillä ei koskaan ole ollut kivaa? Toisaalta koska mieheni nyt on mitä on (ihana) niin tietysti teen kovasti töitä ollakseni kiinnostava ja sentyyppinen nainen jonka kanssa on kiva olla naimisissa. Miksi teistä kumpikaan on naimisissa jollette nauti siitä? Ikävän arjen saa aikaiseksi yksinkin, ja vähemmällä vaivalla. (Tajuan kyllä että saatan kuulostaa nyt tosi kettumaiselta ihmiseltä, mutta se ei ole tarkoitukseni. Olen yksinäni peruspersjalkainen enkä tosiaankaan mikään ihmeolio, mutta avioliitossani on kivaa juuri se että mieheni saa tuntemaan itseni prinsessaksi, vaikka en olekaan millään muotoa erityinen).
- Sinttu888
Meillä tulee kolmas hääpäivä ja aina mieheni on muistanut minua vienyt ulos syömään ravintolaan ja ostanut korun.muistaa aina syntymäpäivänä ja jouluna ja naistenpäiväivänä saan kukkia. Ja mieheni tykkää siivota, pestä pyykkiä ja tiskata ja muutenkin huolehtii minusta ja hemotelee vasta olleet olleet vähän yli 6 vuotta yhdessä
- Anonyymi
Vaikka tää on vanha kommentti, niin miten tää nainen hemmottelee puolisoaan, miksi naista aina pitää muistaa kaikenmaailman päivillä, mutta naisen ei tartte muistaa mitään, odottelee vaan , kun mies ostaa turhaa krääsää hänelle.
En tarkoita, että haluan jotain krääsää nurkkiin, mutta yhdessä vois vaikka tehdä ja suunnitella joku matka jonnekin tai jotain muuta elämystä .
- kutkutkut
Me sovittiin silloin aikanaan ennen naimisiin menoa että hääpäivää vietetään aina kahdestaan jossakin hotellissa tai laivalla. Ja niin olemme aina viettäneet. Jätimme häämatkan tekemättä häiden jälkeen ja joka vuosi olemme ottaneet luksusta pidennettynä viikonloppuna. Ei mitään lahjoja, vaan romanttista yhteistä aikaa. Nyt kun takana on jo 45v olemme matkustelleet paikoissa jossa olemme asuneet silloin alkuaikoina. (olemme asuneet ulkomailla ja ympäri suomea näinä vuosina) Ihanaa ja nostalkista. 40v kun täyttyi, niin olipa ihanaa olla piknikillä samalla kalliolla missä olimme silloin kun menimme yhteen. Ym. vastaavaa teemme joka vuosi.
- kikalaki
Me köyritää kunnolla jokaisena hääpäivänä oikein sydämmen kyllyydestä.
- Päivämuidenjoukossa
Tänä vuonna muistin hääpäivän, ja yritin samantien unohtaa asian. En ottanut edes puheeksi koko asiaa.
- Anonyymi
Minulla sama kohtali jo 50 vuotta, tunne välillä kuin halvalla makkaralla
- Anonyymi
Kyllä suhde on heikolla pohjalla jos se on tuollaisista muotoseikoista kiinni!
- Anonyymi
Hei kaikille, tämä vuosi on minulle niin hyvä. Olen Aila Korhonen Etelä-Suomen Hämeenlinnasta, olen ollut naimisissa 6 vuotta ilman itkevää vauvaa avioliittokodissani, mikä sai mieheni erottamaan minut. Tämän vuoden alussa näin todistuksen tohtori Odiasta siitä, kuinka hän on auttanut naisia palauttamaan kadonneen rakkauden ja raskauttamaan heitä, joten otin yhteyttä häneen ja sanon nyt mielelläni, että tohtori Odia auttoi minua palauttamaan mieheni hänen ihmeellisillä voimillaan ja auttoi minua raskaaksi miehelleni. Olen nyt 8 kuukautta raskaana poikavauvan kanssa. Olen kutsunut suurta juhlaa, olen niin onnellinen, että siksi kirjoitin tämän todistuksen kertoakseni kaikille täällä Odia hyvästä työstä. Voit ottaa yhteyttä häneen nyt, jos avioliitossa on ongelmia, hän voi auttaa sinua aivan kuten hän oli tehnyt minulle. Alla on yksityiskohdat, joita käytin ottaessani yhteyttä Odiaan. Sähköposti: [email protected] WhatsApp: 2348107381533
- Anonyymi
Voisithan sinäkin häntä jotenkin muistaa, sehän on kuitenkin yhteinen juhlapäivä
- Anonyymi
Traveldeepilta löytyy ihania romanttisia minilomapaketteja, erinomainen tapa juhlia hääpäivää: https://traveldeep.fi/romanttinen-viikonloppu-kahdelle/
- Anonyymi
Mies tuo kukkia . Romantiikkaa ja erotiikkaa.Kyllä me toisille on aina joku lahja ostettu hääpäivänä. Ja muutenkin juhlistettu . Parina vuotena ollaan käyty siellä mökillä jossa oltiin häiden jälkeen viikko kahdestaan.
- Anonyymi
Aika tuttua vielä 50 vuoden jälkeenkin . Ehkä onnittelu , mutta ei muuta huomiota
. . - Anonyymi
Minä en muista mutta vaimoni mainitsee.
90-luvun alkuvuosien jälkeen olemme kyseisenä ajankohtana olleet vapaa-ajan asunnollamme.
45v päivän maininta johti meidät takaoven läheisyydessä olevaan tasokkaaseen ravintolaan johon olin tehnyt pöytävarauksen.
50v päivä kuitattiin samalla tavalla.
60v päivään on vielä 2 vuotta joten saa nähdä missä silloin olemme.
Jos noiden välivuosien kanssa riekkuisi niin sehän merkitsisi ko. päivän merkityksen arkipäiväistymistä.- Anonyymi
Jokaisena hääpäivänä Espanjassa, aikoinaan Espanjassa myös kihlauduttiin.
- Anonyymi
Ei nyt ihan noinkaan, ei se hääpäivä arkipäiväisty vaikka sitä kerran vuodessa juhlistaakin, kukin tavallaan tietenkin.
Meistä on mukavaa viettää hääpäivää ja sen suunnittelemme yhdessä. Koska se on elokuun alussa, useimmiten vietämme sen kesämökillämme ja laitamme vähän häävimpää ruokaa, saunomme pitkän kaavan mukaisesti ja juttelemme avioliitostamme ja muistelemme yhteisiä aikoja.
Jokainen siis tavallaan ja kenelläkään ei ole oikeutta mitätöidä toisten juhlimisen aiheita. Arkea on jokaisella riittämiin!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1283170Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen382523Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302435Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631132198- 1141700
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .271468Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1731410Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi2911277Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2921248- 631090