Olen itse kahden lapsen äiti mutta perinteisesti äitienpäivää vietetään mieheni äidin kotona.
Minua raivostuttaa joka vuosi kun toivotan hänelle hyvää äitienpäivää niin hän vaan sanoo kiitos eikä esim. että sitä samaa.Tuntuu kuin se olisi hänen henkilökohtainen juhlansa vaikka mielestäni se on KAIKKIEN äitien päivä.
Olen hänelle siitä sanonutkin mutta joka vuosi sama juttu.
Jäisinkö tänävuonna kotiin lasteni kanssa viettämään äitienpäivää,menköön mieheni yksin,vai sanonko hänelle vain moi,siis anopille.
Monesta varmaan pikku asia,mutta oma äitinikin toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille äideille,silloin juhla on jokaisella.
Lasten takia anopille on turha mennä sillä hän näkee vain oman poikansa joka onkin sitten ainoa puheenaihe
Minua raivostuttaa joka vuosi kun toivotan hänelle hyvää äitienpäivää niin hän vaan sanoo kiitos eikä esim. että sitä samaa.Tuntuu kuin se olisi hänen henkilökohtainen juhlansa vaikka mielestäni se on KAIKKIEN äitien päivä.
Olen hänelle siitä sanonutkin mutta joka vuosi sama juttu.
Jäisinkö tänävuonna kotiin lasteni kanssa viettämään äitienpäivää,menköön mieheni yksin,vai sanonko hänelle vain moi,siis anopille.
Monesta varmaan pikku asia,mutta oma äitinikin toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille äideille,silloin juhla on jokaisella.
Lasten takia anopille on turha mennä sillä hän näkee vain oman poikansa joka onkin sitten ainoa puheenaihe
Vastaukset 38
Vanhimmat
Äitienpäivänä muistetaan OMAA äitiä, ei kenenkään muiden.
Et ole anoppisi äiti.
Eikä anoppisi ole sinun äitisi.
onnittelevat äitejä yleensäkin, miehetkin vaimojaan vaikkeivat heidän lapsiaan oliskaan (!)
Vanhoja mummeleita onnitellaan myös, pakko ei toki ole - ja omat äidit on etusijalla mutta mikä kieltää olemasta kohtelias.
Kuitenkaan sitä ei koskaan voi vaatia, se vaan saadaan jos saadaan ja sillä siisti.
Olen äiti ja isoäiti. Ikinä en ole ajatellut olevani niin erinomainen, että minua pitää tulla kukin ja lahjoin onnitelemaan siitä, että olen ÄITI.
Itseäänhän onnittelijat onnittelevaat, kun olen niin hienot lapset maailmaan saattanut ja kasvattanut.
Äitienpäivä on kamala.
Kun lapseni olivat pieni, lupasin, että minulle saa tehdä kortin. Mitään muuta ei. Jos halusivat iloita äitienpäivän johdosta, niin hyvä, keitettiin kahvia ja syötiin kakkua. Mutta minua ei nillä juhlittu.
Ei muuta.
Isoäitiä ei tarvitse muistaa mitenkään.
Äitienpäivänä jos koskaan tunnen epäonnistumisieni taakan ja määrän. Luojan kiitos lapseni kasvoivat hyviksi ja menestyviksi ihmisiksi.
Veit sanat suustani.
Ajattelin että luulisi minun kirjoittamakseni.
joku vain mättää koko äitienpäivä jutussa.
Toki äitiä voi muistaa,itse olen tykännyt korteista joita lapset ovat tehneet.
Mutta niin teennäinen ja kaupallinen "juhlapäivä" että hirvittää.
en onnittele anoppia vaan toivotan mitä ystävällisimmin hyvää äitienpäivää.samoin kun toivotetaan hyvää joulua.ei siihenkään vastata kiitos.vaan sitä samaa.Käytös kurssille hänet pitäisi viedä.
olen kuullut sanonnan että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan,mutta eipä näytä pitävän paikkaansa.parempi varmaan tervehtiä muuten,sillä vastaamalla kiitos hän tekee itsestään äitini.Omaa äitiä onnitellaan
"Tässä uuden värisiä tulppaaneita, ole hyvä. Miten on äitienpäivä mennyt tähän asti? Meillä lapset keittivät minulle aamukahvin ja antoivat kortin."
Siinä sanat, joissa ei ole loukkauksia, mutta ei myöskään anopin onnittelua. Kun anoppi kiittää, hän kiittää kukista.
kiitos asiallisesta vinkistä.muttakun meillä mies on ojentanut kukat,ja lapset antaneet kortit,niin mulle on jäänyt tervehtiminen.
Minun anoppini suorastaan paistattelee omassa erinomaisessa äitiydessään.
Minäkin. Ärsytti jo aikoinaan kun miesystäväni toi mulle kukkia äitienpäivänä. Sanoinkin hänelle, etten ole hänen äitinsä, vieköön omalleen, vaikkakin kaunis elehän se oli
tai pysy kotonasi. Silloinhan sinullakin on juhla ja anopillasi myös. Onhan helpompi mennä anopin passattavaksi, mutta ehkä anoppikin on kyllästynyt, tähän jokavuotiseen teeskentelyyn. Eivät kaikki anopit tosissaan kovin halukkaita ole joka äitienpäivä järjestämään pitoja ja kiitokseksi katsomaan miniän hapanta naamaa. Kyllähän siinä helpolla miniä pääsee, kun vie anopille pienen kukkapuskan ja anoppi raataa monta päivää, että tarjoilu pelaisi miniän mielen mukaisesti. Itse anoppi, joka mielestäsi yksin viettää äitienpäivää, on kuin joku majatalon emäntä. Hän ei ehdi syödä eikä juoda, kun huolehtii, että muut saavat mahansa täyteen. Sen jälkeen he siirtyvät toiseen huoneeseen ja anopille jäävät tiskit sun muut. Viekää joskus anoppi ravintolaan syömään äitienpäivänä, että hänelläkin olisi edes jotain juhlaa muistuttavaa. Tätä sinun tapaisesi miniä tuskin kuitenkaan tekee, joten ehdotan, että pyydät miestäsi menemään jo edellisenä päivänä viemään anopille sen iänikuisen kukkasen ja sanomaan että, koska sinäkin olet äiti, haluat viettää oman äitienpäiväsi rauhassa kotona. Kyllä me anopit olemme nähneet ja kokeneet jo niin monta äitienpäivää, että ainakin omasta puolestani voin sanoa, etten halua varastaa miniän äitienpäivää. Nuorelle äidille sillä on paljon enemmän merkitystä. Lastenlasten tekemät kortit riittävät ainakin minulle.
ei äitienpäivän tarvii merkitä mitään "erinomainen äiti" juttua, onhan se vaan ihan luonnollinen ja kiva tapa, mut jos joku ei halua sitä edes "viettää" niin omapahan on asiansa eli kukin tyylillään
tää on ihan vaan kulttuurellinen asia ja minusta kuitenkin paljonkin kivempi kuin esimerkiksi tuo halloween-juhla jota jenkeistä meille tuodaan päiväkoteihin ym.
SE on yleensä kyllä anoppi joka näyttää happamalle koska yleensä ehdimme hänelle kylään myöhään iltapäivällä,kun se ei oo ainoa paikka missä vieraillaan.Eikä se anoppi paljon vaivaa näe kun kaupasta ostaa kakun ja pullaa.me ollaan ainoat vieraat,ja aina olen tiskeissä auttanut.sitten vielä se isänpäivä.Ei eroa millään tavalla äitienpäivästä,naiset häärää ja miehet istuu,vai onko jollain toisin.Vois pitää samana päivänä
Ehkä häntä pännii tämä pakkovierailu?
Miksi vanhan äidin luokse pitää mennä äitienpäivänä? Miksei vanhaa äitiä ja anoppia viedä lounaalle jonnekin tai kahviteta lasten luona.
Miksi hänen pitää leipoa ja laittaa?
Sanot vielä, että kaupan pullaa vain tarjoaa. No ei ole ehkä yhtään innostunut koko äitienpäivästä.
Se on ehkä kaikille vain pakkopullapäivä.
mieltä. Itselleni riittä puhelu tai textiviesti pojalta. Pullaa ei meidän talossa muutenkaan syödä, niin ala siinä sitten äheltämään sen seisemät sortit, ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa. Mieheni vie yleensä anopin ja minut ulos syömään tuona päivänä ja se on ihan mukava tapa.
kerran hänelle soitimme ja sanoimme ettei meitä varten tarvi mitään laittaa.emme mene syömisen takia.Lisäksi miehelläni on korkea kolesteroli,ja lääkäri on kieltänyt herkut.Silti hän ne pakkopullat hommasi.ja suuttui kun kukaan ei syönyt.On muuten vieläkin suutuksissa.Siksikin vähän hirvittää ko.päivä.Ollaan kerran käyty äitienpäivänä ravintolassa. järkyttävää.ruokaa sai odottaa tuntikausia.
Miksi kutsuu.Ei me väkisin tungeta
taipuvainen liioittelemaan noita juttujasi? Ravintolavalintaan voisi kiinnittää vähän huomiota.
kun se on ollut tapana. Koska anopin luokse meneminen näyttää olevan niin kovin vaikeaa, niin etkö voisi edes kerran kutsua anopin ja oman äitisi teille syömään, vaikka jotain kevyttä, niin ei olisi sitten sopimatonta ruokaakaan. Tiedän kyllä, että ravintolat ovat silloin täynnä, koska yhä enenevässä määrin ihmiset ovat huomanneet minkälainen riesa äitienpäivä, varsinkin vanhoille ihmisille, saattaa olla. Äläkä sinä takerru joka onnittelemiseen ja kiittämiseen. Mitä hiton väliä sillä on mitä se anoppi vastaa? Minulle ainakin on ihan sen sama, mitä miniä toivottaa. Enkä varmasti rupea erittelemään toivottiko hyvää äitienpäivää, vai onnitteliko. En myöskään mene takuuseen itsestäni mitä siihen vastaan. En kertakaikkiaan takerru tällaisiin, mielestäni turhiin asioihin, joilla ei ole mitään merkitystä.
Luulen kyllä että se johtuu stressistä koska olen konnari ja se hössötys alkaa jo viikkoja ennen tätä rasittavaa päivää et on jo niin väsynyt ja alkaa takertumaan pikkuseikkoihin.Sama joulu ja pääsiäinen.
Et itse taida välittää miniästäsi jos sinulle on sama mitä hän sanoo.Vielä parempi jos on hiljaa.Anoppini ei pääse meille koska hänellä on kiviriippa.Oma äitini on kotikissa
vai olenko sanonut, että on vielä parempi, jos miniäni on hiljaa? Päinvastoin, olen sitä iloisempi, mitä enemmän hän puhuu.Yleensä ihmiset ovat hyvällä tuulella, kun puhuvat paljon. Jos hän minulle jotain toivottaa, milloin tahansa, niin en kai minä nyt heti rupea analysoimaan mitä hän sillä tarkoitti. Ei hän vielä koskaan ole mitään pahaa toivottanut. Enkä usko hänenkään alkavan maistella vastasinko varmasti kaikkien sääntöjen mukaan. Näissä anoppi- miniäsuhteissa tulee paljon väärinkäsityksiä, kun maistellaan joka sanaa, minkä toinen on sanonut. Oman äidin tai omien lasten kesken ei takerruta kaikkiin sanomisiin. Tottakai tämä on otettava anopin ja miniän suhteissa jo alunperinkin huomioon. On vaan niin, että mitä kauemmin ja mitä enemmän ollaan tekemisissä, sitä läheisemmältä toinen tuntuu. Silloin tämä asia saattaa unohtua ja kuitenkin vastapuoli loukkaantuu, eikä toinen edes huomaa mitä tuli sanotuksi. Juuri eilen hyvä ystäväni kertoi, vieläkin pahalla mielellä, kuinka hän oli joskus vuosia sitten, tietämättään loukannut, ei kuitenkaan miniää, vaan hänelle erittäin rakasta tätiään. Hän oli sen tarkemmin ajattelematta sanonut, että hänen mielestään vanhat ihmiset ovat paremman näköisiä, kun ovat vähän lihavampia, eivät kaikki rypytkään sitten niin näy. Monen kuukauden kuluttua täti oli ihan tosissaan purkanut hänelle itseään sanomalla, että ystäväni oli loukannut häntä pahasti, mutta hän oli antanut anteeksi, koska tiesi varmasti, ettei ystäväni ollut sitä tarkoittanut, vaikka täti olikin aina ollut laiha. Tädin kuolemasta on jo kymmenisen vuotta ja ystävälläni oli vieläkin kurja olo asiasta. Huomaan itsekin joskus, kun miniäni keskustelee hänelle erittäin rakkaan äitinsä kanssa, että jos hän sanoisi minulle yhtä terävästi, ottaisin nokkiini, vaikka olenkin vuosien mittaan tullut paljon ymmärtäväisemmäksi, enkä missään tapauksessa todellakaan tarkastele suurennuslasilla joka sanaa.Vielä sen verran siitä anoppisi happamuudesta, että ehkä se johtuu siitä, kun menette hänen luokseen viimeisenä ja hän tietää olevansa tärkeysjärjestyksessä vasta sinun äitisi ja ehkä isoäitisikin jälkeen.
lastemme takia mennään viimeisenä koska sisaruksillani on samanikäisiä lapsia jotka viihtyvät yhdessä.muuten ei olisi mitään väliä järjestyksellä ja anoppini sen tietää.Mieheni on hänen ainoansa,siksi minusta on kummallista ettei hän kuuntele edes mitä sanottavaa heillä olisi,mummo on kuitenkin ollut heille rakas,mutta en tiedä kuinka kauan:(
asenneongelma.Lue kirjoituksesi kriittisesti itse ja kysy sitten miksiköhän anoppi on hapan.
juuri tuollaisia anopit ovat.Kaikkein kitkerimmät jutut tulee heiltä.Vain he itse ovat tärkeitä.ja sitten odottelen räjähdystä.....
Mun mielestä voisitte siirtyä jo uuteen aikaan :-) Itse ajattelisin että äitienpäivänä kiitetään äitiän arkisesta uurastamisesta jne. Ja koska sinulla on NYT pieniä lapsia ja uurastat heidän kanssaan jokapäivä niin äitienpäivänä voisi juhlia lähinnä sinua. Anoppi on omat äitienpäivänsä viettänyt silloin kun lapset olivat pieniä, nyt on SINUN vuoro olla äitienpäivän "tähti". Tottakai mummeja kans voi muistaa, mutta sen miehesi voi tehdä ihan ypöyksinkin, viemällä kukkatervehdyksen jne. Voitte sitten keksiä oman perheen kesken jotain kivaa ohjelmaa.
älkää tehkö asioista väkisin vaikeita. Äitienpäivä on ilon ja kivan muistamisen päivä eikä mitään muuta! Ja kaikki kellä äiti vielä elää niin ansaitkoon pienen muistamisen, mukavan !
Tänä vuonna äitienpäivä on toukokuun puolivälissä. Nyt jo stressataan ja valitellaan onnittelukäyntejä.
Rauhoittukaa toki.
Jos se on noin vaikea tilanne, niin unohtakaa koko asia. Muuttakaa tapojanne. Ei pidä tehdä aina niin kuin aikaisempina vuosikymmeninä.
Menkää retkelle. Viekää mummu Korkeasaaareen. (Siis katsomaan elukoita, ei häkkiin.)
Menkää Linnanmäelle.
Menkää päiväkonserttiin.
Menkää autoajelulle 100 km päähän pikkukaupunkiin ja käykää siellä kahvilla.
Kutsukaa koko suku kylään tai järjestäkää jotain kivaa muuten.
Ennen muinoin Helsingissä oli aina Eläintarhan ajot äitienpäivänä. Harmi, ettei vastaavaa enää ole missään.
tuo vaikutti hyvälle.Mikään tähti en halua olla mutta minustakin äitienpäivä on perheen yhteistä puuhastelua.Tänävuonna vietämme erilaisen päivän:)
Äitienpäivä on jokaisen äidin juhlapäivä! Silloin hyviin tapoihin kuuluu,että äitejä muistetaan ja hellitään.Mielestäni äitien ei tarvitse onnitella toisiaan.
Minun äitini sairasti syövän,parani siitä.Se opetti minulle äitienpäivän todellisen arvon.Kyllä edes yhtenä päivänä vuodesta voin juhlia ihmistä,joka on antanut minulle elämän.Hoitanut minua,valvonut kärsivällisesti sanomatta sanaakaan,kun valvotin pienenä yökaudet,vaikka muut perheenjäsenet väsyivät.Mutta äitini ei.Hän ei väsynyt.Vähintä mitä voin tehdä,on viedä edes yksi ruusu kerran vuodessa.Voin viedä kaakunkin,tai sitten sovimme,että ei syödä kaakkua,ollaan vain yhdessä,tai hän tekee kaakun,jos haluaa.Voi äiti,rakastan sinua niin,että sydämeen sattuu.
Joidenkin äidit ovat kohdelleet lapsiaan niin kaltoin, ettei paljon tee mieli mennä käymään kiusattavaksi.
Ymmärrän hyvin sen.Ja sinulla on oikeus niihin tunteisiin mitkä sinulla on.Yleisesti ottaen äidit hoitavat hommansa hyvin,yleensä pääsyy siihen,mikä saa äitien tunneakut sekaisin,on heidän aviomiehensä,jotka eivät kestä useinkaan lasten kitinää ja valvottamista tai äitien oma vaikea lapsuus.Äitiys on aika rankka juttu,Ja jos siinä samalla saa vielä omalta äijältä turpiin joka toinen päivä,niin ei kun rankemmaksi menee.
Haluan kiittää kaikista mielipiteistä.Sain paljon ajateltavaa.Voinhan laittaa vaikka nappikuulokkeet ja kuunnella musiikkia vierailujen ajan.Nyökyttelen vaa.Mun puolesta asia on loppuun käsitelty. Hyvää kevättä kaikille:)!!!!!!!
ja saa minun puolestani vapaasti ollakin. Siltä varalta, että joku toinen miniä lukee viimeisen vastauksesi, en voi olla sanomatta, että jos tilanne on näin hankala ja vastenmielinen, niin olkaa armeliaita ja lähettäkää miehenne yksin tai lasten kanssa edellisenä päivänä, vaikka pikavisiitille, äitinsä luokse. Meissä anopeissa on vikamme ja omituisuutemme, mutta me olemme kuitenkin äitejä ja lapsemme tulevat ikuisesti olemaan meille rakkaita. Nuorella miniällä on täysi oikeus viettää äitienpäivää kaikessa rauhassa miehensä ja lastensa kanssa, eikä ravata tukka putkella paikasta toiseen. Jos miniä haluaa mennä oman äitinsä luokse, niín sen hän voi vapaasti tehdä, koska se käynti tuottaa iloa kummallekin. Sen sijaan, jos vierailulla täytyy istua nappikuulokkeet päässä musiikkia kunnellen, vain nyökyttelemällä, on mielestäni todellakin paras olla menemättä ollenkaan. En väitä, etteikö anopin käytöksessä voisi olla korjaamisen varaa. Äitienpäivä tuskin kuitenkaan on sopiva mielenilmaukseen.
Miksi tungette anoppilaan äitienpäivänä - pysykää kotona :)
Meillä ei ole vietetty yhtään äitienpäivää minun äitini tai anopin luona. Vietämme äitienpäivää oman perheen kanssa. Ei tarvitse riidellä, kenen kotona ollaan ja kenen ehdoilla. Oma äitini kuoli muutama vuosi sitten. Anoppi saa viettää apen kanssa äitienpäiväänsä niin kuin haluaa.
En usko, että äitienpäivänne on rentouttava, kun sitä vietetään anopin kotona ja anopin ehdoilla. "Olen itse kahden lapsen äiti mutta perinteisesti äitienpäivää vietetään mieheni äidin kotona." Miksi? Miehesi on jo aika itsenäistyä äidistään ja päinvastoin.
Moni ison perheen äiti pelkää äitienpäivää, kun pienestä eläkkeestä on hankittava sen seitsemät sortit tarjottavaksi, pantava talo vieraskuntoon, ja siivottava illalla isot tiskit ja räävityt kakunpalat.
Miksi ei tehdä päätöstä, että äitienpäivän "viettäminen" loppuu, kun muutetaan kotoa.
Moni anoppi ei tunne itseään ollenkaan äidiksi, vaan tietää hyvin olevansa lastensa puolisoiden "hirviö-anoppi".
Muodon vuoksi ja naapureiden takia sitten käydään onnittelukäynnillä. "Onnee nyt sulle, kun olet saanut minut miniäksesi!"
tää täytyy tulostaa ja näyttää miehelle,ehkä anopillekkin.:)pakko oli vastata tähän