Vinkkejä kaivataan! Varsinkin viulisteilta. Tekisi mieli heittää viulu seinään, muttei kuitenkaan raaski. Ja väsyneenä ei pitäs harjotella, koska siitä ei näköjään tuu mitään. Pitäskö soittaa biisi väärinpäin vai mitenkä jaksais pitää mielenkiintoa yllä?
Mitä teette kun harjoittelu ei suju?
Vinguttaja
11885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
no ei vaineskaan...
Allekirjoittanut heitti pienenä jousen seinään. Se hajosi. Mutta en suosittele. Onneksi ei olut arvo jousi kyseessä.
No silloin kun mun harjoittelu ei suju en soita. Mitä sitä turhaan ja tulee sitäpaitsi entistä pahempi olo.
Silloin teen jotain muuta. Menen vaikka shoppailemaan tai ulkoilemaan vaikkapa kaivopuistoon. Siellä on paljon ihmisiä ja saa muuta ajateltavaa.
Toinen hyvä keino on soittaa jotain sellaista ihanaa musiikkia joka antaa taas aihetta arvostaa omaa lahjaa eli soittamisen taitoa. Itselleni sellaiset hetket tulevat eräässä kamariorkesterissa soittamisesta. On mukavat ihmiset ja konserttien jälkeen yleisössä olleet läheiset ihmiset tulevat kehumaan.
Tai sitten vaihda alaa jos ei soitto ala sujumaan. Tai pidä välivuosi tehden jotai niin paskahommaa, että viulu alkaa taas näyttää ja kuulostaa kauniilta.
... pitäs varmaan hankkia semmosia viulunnäkösiä puunpalasia, mitä vois viskellä seinään kun soitto ei suju... Ei huonompi idea toi soppailu tai kävelykään, tosin toi ilma ei houkuttele lähtee ulos. Stokkan hullut päivät sen sijaan houkuttelis huomattavasti enemmän, tosin ei ryysisaikaan.
Sinänsä ärsyttää, kun pitäs harjoittelee paljon jotain yhtä ja samaa kappaletta, niin siitä tulee pelkkää suorittamista... En pysty säilyttää sitä spontaaniutta ja koko keskittyminen itse musiikkiin häviää. Mut toisaalta hiomatta yksityiskohtia ei siitä koskaan tuu hyvää... Mut sit ite biisi alkaa helposti kyllästyttää. Ja sit toisaalta sitä ei voi unohtaa kovin kauaks aikaa, kun sit se hävii sormista.
mutta harjoittelen laulamista. Jos on huono päivä, vedän silti harjoituksen läpi. Sanon itselleni, että koska on huono päivä, laulan tänään vain ½ tuntia. Kun se on kulunut, en vielä koskaan ole malttanut lopettaa vaan vedän normaalin harjoituksen ja lopussa olen aivan eri mielialassa. Jos aikuisten tympäisee, valitsen harjoiteltavakseni jonkin helpohkon tai inspiroivan kappaleen ja osan ajasta käytän pianotapailuun, uuden opetteluun. Ikävässä mielentilassa ei missään nimessä kannata harjoitella mitään vaikeaa, jossa vain tuntee epäonnistuvansa. Joskus voi kyllä pitää välipäivänkin.
se on, pakkohan sitä on treenata oli mieliala mikä tahansa. Muuten ei oikein tuloksia synny. Ja sit yleensä rupee tympimään eniten siinä vaiheessa, kun jostain olis pakko saada valmista...
soita harjoitus kappalettasi eri tempoilla.käytä nyansseja.tulkitse omalla tavallasi.käytä mielikuvia esim.soitat meren rannalla .kadulla.konsertissa.jos ei suju käy pienellä kävelyllä tai kuuntele mieli musiikkisia.lopuksi vielä vahän päivassä on paljon viikossa.ota hyvä mieli kaveriksi kun treenaat .hyviä soitto hetkiä viulullesi kuuntele kuinka se soi eri tavalla eri paikoista.etsimällä jotain uutta löytää aina joka vie sinua eteen päin.
Kannattaisi aina kun vaan mahdollista soittaa jotain sellaista omaa mielimusiikkia, johon ei monenkaan soittokerran jälkeen kyllästy. Itselläni tällainen teos Debussyn Uponnut katedraali. Tähän on turha vastata, että taidot eivät anna periksi, koska paljon on sävelletty upeaa musiikkia, joka ei ole edes teknisesti vaikeaa, pitää vaan ottaa selvää...
Ota paussi. Ei siihen vuotta tarvitse...mutta jos liikaa sylettää, on hedelmällisempää tehdä jotakin muuta hetkinen kuin puristaa irvessä ikenin. Irtonaisuus ja rentous kärsii muuten.
Itse käytän kyllä sitäkin keinoa, että kuuntelen pahoiksi mieliksi jotakin omat kyvyt ylittävää upiaa soitantaa. Siinäkin motivaatio kasvaa...
Teepäs näin:
Pidä vähän taukoa harjoittelussasi ja analysoi, mikä mättää. Tauon jälkeen vain kylmän rauhallisesti teet asianmukaiset korjaukset ... tuon pitäisi auttaa ...
Ja nuku paremmin.
Ei kannata heittää soitinta seinään. Jos on pakottava tarve heitellä jotain, visko nuotteja tai vaikka stressipalloa (tosin viereisessä luokassa harjoittelevat voivat ihmetellä mäjähdyksiä). Sinänsä ihan kelvollinen turhautumisen purkamisen keino.
Muutaman vuoden takaisesta viisastuneena (luulisin) olen ottanut harjoittelussa sellaisen linjan, että jos ei harjoittelu suju ja pinna palaa, niin on parasta lopettaa tyhyeen. Tietysti on tehtävä kompromisseja sen kanssa, että olisi harjoiteltava. Huonona päivänä päätän soittaa tunnin ja yleensä vaikkei soitto suju, mieli on harjoituksen jälkeen parempi.
Kannattaa ehkä miettiä, että mistä harjoittelun sujumattomuus mahtaisi johtua. Itse ajattelin aikaisemmin, että kyse on jostain soitollisesta asiasta. Noin vuosi sitten oli liikaakin aikaa miettiä asiaa ja tulin siihen päätelmään, että päähän ottavat muut asiat ja ne vaan purkautuvat soiton kautta. Sen tajuaminen on vähän helpottanut ja nykyisin homma toimii enemminkin niin, että soittaessa on ne huonon päivän parhaat hetket. Ne jolloin ei ota päähän.
Olen huomannut saman. Mulla on tällä hetkellä mun yksityiselämä aika sekaisin ja se vaikuttaa soittoonkin. No voin tunnustaa, et ne on miehet jotka tällä hetkellä sekoittaa mun pääni... =/ eli huolia rakkausrintamalla.
Välillä soitto sujuu tosi hyvin, mutta sitten ei ollenkaan.
Voi kun osaisi ajatella soiton pelkänä työnä, mutta kun siihen liittyy tunteet niin voimakkaasti.
Ystäväni kerran keskusteli opettajansa kanssa siitä, kun muu elämä (yleensä juuri se mieselämä) sekoittaa soittamista. No tämä opettaja kertoi, että hänelle soittaminen on pakopaikka arjen ongelmista. En oikein aikaisemmin ole pystynyt tätä ymmärtämään ja ajattelinkin että mahdollisesti kyse on sukupuolierosta (siis ystävättärelläni on miespuolinen opettaja). Ilmeisesti homma kuitenkin toimii, jos muu elämä on tarpeeksi sekaisin. Nyt kun jo jonkun aikaa asiat on menneet ihan päin prinkkalaa, niin soittamisesta on yllättäen tullut henkireikä muitten ongelmien setvimisen lomaan. Jos ei muuta, niin pääsee päästelemään vähän höyryjä ulos pääkopasta...
Tämä samainen ystäväni tässä noin viikko takaperin sanoi puhelimessa valittaessani miesongelmistani: "vaikka kuinka elämä potkii päähän, niin soitin on aina ystäväsi. Se ei petä sinua koskaan." Fiksu tyttö, täytyy myöntää.