Olen 25-vuotias nainen ja ongelmani on avomieheni haluttomuus. Olemme olleet 2 vuotta yhdessä, joista jälkimmäinen vuosi on ollut melko lailla seksitöntä. Koko suhteen aikana lisäksi mieheni ei ole tehnyt aloitetta seksin suhteen kuin max 2kertaa - kieltäytynyt sitäkin useammin. Usein hän on jopa työntänyt minut pois, mikä on tuntunut uskomattoman pahalta. Hän ei myöskään ole halunnut puhua aiheesta ja terapiaa hän kammoksuu.
Loppujen lopuksi n. vuoden hiljaiselon jälkeen, päädyin syrjähyppyyn, minkä tunnustin miehelleni. Tunteita minulla ei tätä toista kohtaan ollut, olin vain niin uskomattoman katkeroitunut läheisyyden puutteesta suhteessamme.
Nyt tilanne on se, että mieheni on ymmärrettävästi entistä vetäytyneempi omiin oloihinsa. Olen yrittänyt puhua tilannetta auki, mutta nykyään emme edes puhu asiasta. Ehdotin eroa, mutta mieheni haluaa jatkaa yhdessä. Meillä menee edelleen joidenkin asioiden suhteen tosi hyvin, esim. huumorintaju. Kuitenkin nyt on taas monta seksitöntä kuukautta takana (nykyään ei edes pusuja), mitä mies perustelee syrjähypystä toipumisella, minkä ymmärrän, mutta palautuukohan tämä koskaan enää ennalleen... Tiedän että katkeroidun suhteessa, jossa minua ei kosketa enkä koskaan olisi uskonut kykeneväni syrjähyppyyn...
Olo on kamala omasta syyllisyydestä johtuen ja toisaalta pelosta tulevien aikojen suhteemme tilasta. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia haluttomuudesta? Voiko sellaisesta parantua ja mitä se vaatisi? En kaipaa moralisointia vaan saman kokeneilta kommentteja.
Loppujen lopuksi n. vuoden hiljaiselon jälkeen, päädyin syrjähyppyyn, minkä tunnustin miehelleni. Tunteita minulla ei tätä toista kohtaan ollut, olin vain niin uskomattoman katkeroitunut läheisyyden puutteesta suhteessamme.
Nyt tilanne on se, että mieheni on ymmärrettävästi entistä vetäytyneempi omiin oloihinsa. Olen yrittänyt puhua tilannetta auki, mutta nykyään emme edes puhu asiasta. Ehdotin eroa, mutta mieheni haluaa jatkaa yhdessä. Meillä menee edelleen joidenkin asioiden suhteen tosi hyvin, esim. huumorintaju. Kuitenkin nyt on taas monta seksitöntä kuukautta takana (nykyään ei edes pusuja), mitä mies perustelee syrjähypystä toipumisella, minkä ymmärrän, mutta palautuukohan tämä koskaan enää ennalleen... Tiedän että katkeroidun suhteessa, jossa minua ei kosketa enkä koskaan olisi uskonut kykeneväni syrjähyppyyn...
Olo on kamala omasta syyllisyydestä johtuen ja toisaalta pelosta tulevien aikojen suhteemme tilasta. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia haluttomuudesta? Voiko sellaisesta parantua ja mitä se vaatisi? En kaipaa moralisointia vaan saman kokeneilta kommentteja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä on aivan sama juttu. Ollut mieheni kanssa kohta kuusi vuotta..Jossain vaiheessa häntä vaan lakkasi kiinnostamasta. Mikään ei toimi,alusvaatteet, uudet asennot, porno.. Olen yrittänyt kaikkea mitä tulee mieleen. Aivan kun hän ei edes tulisi ajatelleeksi seksiä enää nykyään. Itse mietin vielä vieraissa käymistä.. Pelkään jos tilanne ei muutu jonain päivänä teen vielä sen.
Nuoret ihmiset ja tällainen tilanne??? Ei oikein tunnu uskottavalta? Pääsääntöisesti asian pitäisi olla päin vastoin. Olen jo vanha ukko tähän lajiin, mutta tunnen asian varmasti samoin, kuin miljoonat muutkin miehen käppyrät: Puutetta ja kurjuutta on riittänyt nuorempana aina.
Varmaa on, että asiassa on jotain pahasti pielessä. Normaalia se ei varmasti ole. Oletan, että jos ei kyseessä ole ns. toinen nainen, on kyseessä selvä terveydellinen ongelma. Kummassakaan tapauksessa ei pidä olla omantunnon tuskissaan syrjähypystä, vaan pitää selvästi sanoa, että jos tämä ei kotona suju, niin JOSSAIN sen on pakko onnistua, luonto on sen siten rakentanut miljoonien vuosien aikana.
Mieti, haluatko elää loppuelämän seksittömänä ja tuntea olosi ei-haluttavaksi.
Jos et, ja tuota on jatkunut jo pitkään, niin ei siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin luopua miehestä. Jos toisen kanssa menee hyvin, mutta ei ole pusuja tai seksiä, niin tuo ei ole seurustelua, vaan kaveruutta.
Eikö olisi parempi lopettaa asia kuin tyytyä tuntemaan olo pahaksi, ja ehkä loukata miestä vielä uudelleen kun tuo paha olo ajaa tekemään syrjähyppyä uudelleen?
Tuntuu sille että miehesi on nyt ottanut siitä tekosyyn kun teit syrjähypyn. Todellisuudessa se ei liene ollenkaan se perimmäinen syy, näin hän saa syyn vain vieritettyä sinulle. Jos hän ei suostu selvittämään asiaa mutta ei halua eroakaan, sinulle ei kuitenkaan mielestäni jää muuta mahdollisuutta kuin erota. Hänellä ei ole mitään oikeutta riistää sinulta läheisyyttä ja seksiä. Olethan vielä noin nuorikin. Et varmaan halua elää loppuelämääsi tuollaisessa epätyydyttävässä suhteessa?
Sä menit pettämään mikä on iso virhe! Se on yksi pahimmista jutuista mitä toinen voi parisuhteessa tehdä. Nyt sitten kuvittelet että mies voisi tosta vaan luottaa suhun uudelleen? Jos sua niin paljon vitutti se, että et saanut kyrpää sinne limaiseen pilluusi, niin olisit ensin jättänyt hänet! Ei teillä ole tulevaisuutta! Parempi vaan pistää suhde poikki!
En yrittänyt mitenkään puolustella syrjähyppyä, olen katunut sitä kuukausitolkulla ja siitä ylipääseminen on ollut myös minulle äärimmäisen vaikeaa (en olisi koskaan uskonut pystyväni johonkin sellaiseen). Itse ehdotin miehelle eroa, mutta hän ehdottomasti halusi jatkaa ja työskennellä vielä suhteen eteen.
Hän on kuitenkin ymmärrettävästi syrjähypystä masentunut ja itse puolestaan hajalla hänen yli vuoden kestäneestä haluttomuudesta koskea minuun. Haluaisinkin kuulla pitkästä haluttomuudesta/pettämisestä suhteessa kärsineiltä kokemuksia, onko suhde voinut parantua enää kaiken jälkeen??
Mitäs olet niin epätoivonen ruma läskipaska. Ei teillä ole tulevaisuutta. Ole sä nyt sitten se kovempi ja pistä poikki. Ajattele, voit jakaa pilluasi sinkkuna kelle haluat :)
ei kai avoliitossa voi tehdä syrjähyppyä...sehän on AVOliitto..
Parahin Satunen.
Asia 1. Olet tehnyt hirveän virheen. Sen, että menit kertomaan lipsahduksestasi. Onko elämä tunnustuksestasi parantunut? No ei todellakaan. Neuvoksi muillekin, jos se jakaminen kaduttaa, pitäkää edes mölyt mahassanne ja kärsikää itse tunnontuskanne.
Asia 2. Kerro avokkaallesi, että aiot tästä lähin sekstailla säännöllisesti. Joko hänen kanssaan tai jonkun muun kanssa, valitkoon itse.
Yksinkertaista, eikö totta!
On ihan pakko nostaa tää ylös.
Mulla ja avokilla sama juttu. Ollaan oltu yhdessä 2v josta 1,5 v seksipuuhia. Ikää meillä on vasta 20 mikä tekee tästä ongelmasta entistäkin vaikeammin kestettävän.
Jo ALUSTA ASTI miehellä ollut kauheita vaikeuksia sängyssä, seksielämämme on olematonta! Ollaan rakasteltu yhdessä joku 10 kertaa 2 vuoden aikana. Aloitteen olen aina tehnyt minä itse. Kyseessä on potenssihäiriö, mut jostain syystä mies ei suostu hakeutuu hoitoon!
Jossain vaiheessa meni jopa niin pahaksi että mies torjui kaiken muunkin hellyyden, halailut, pusut, kaiken.
Nyt hellyyttä hieman enemmän, mutta Seksiä emme ole silti saaneet takaisin. Ei ole suihinottoja, ei yhteisiä suihkuhetkiä. Emme näyttäydy toisillemme alasti. (mä tein ja ehdotin noita ennen mut nyt on mitta tullu täyteen.. ei vaan jaksa ainaista kieltävää vastausta!!)
Alan olemaan todella epätoivoinen. On kivaa kuunnella kavereita jotka sekstaa niin usein kuin mäkin haluisin.. Eikä oo kiva miettii et hei, me ei ollakaan oltu vuoteen (!) sängyssä vaikka asutaankin yhdessä! Tosi mukavaa!
Harkitsen vakavasti eroa ja haaveilen seksiä sisältävästä suhteesta. Mies ei itse näe tilanteessa mitään vikaa, luulee varmaan että mä olen sen kanssa joka tapauksessa vaikka tietääkin että mä olen harkinnut eroa.
Ollaan aika pattitilanteessa, tilanne on jatkunu niin pitkään et tämän tytön mitta on täynnä.
Eikö tätä keskustelua nyt saa nousemaan? :(