Olen seurustellut vuoden poikaystäväni kanssa. Hän on ollut koko aika vähän "tuli pepun alla", kaiken pitäisi tapahtua niin nopeasti...on jo puoli vuotta odottanut, että muutan hänen luokseen (hänellä omistus, mulla vuokra).
Mä olen aiemmassa pitkässä suhteessani tehnyt nopeita päätöksiä, ja uskoin yhteiseen tulevaisuuteemme. Kuitenkin tuli ero. No se ei varmasti tästä etenemistahdista johtunut, mutta kuitenkin musta on tullut kauhean varovainen nykyään.
Me ollan miehen kanssa tosi erilaisia, ja pelkään että monissa asioissa menee sukset ristiin (siisteys-hälläväliä, tarkka rahankäyttö-tuhlaamiseen taipuvaisuus, erot vapaa-ajan kiinnostuksissa: miehelle riittää koti, telkkari, tietokone, autot - mä taas tykkään mennä ulos luontoon, matkustella jne). Tottakai voi ja kuuluu tehdä kompromisseja, mutta pelkään tulevatko nämä erot vaikuttamaan liikaa yhdessäelämiseen. Nyt jo tunnen välillä tietynlaista yksinäisyyttä, kun kiinnostuksenkohteemme ovat niin erilaiset. Kuitenkin rakastan häntä ja haluaisin että suhde kestäisi.
Miehen mielestä kokeilemalla se selviää. Ite oon kuitenki kai liian varovainen ottamaan riskiä tosta vaan. Miehellä ei esim. ole mitään menetettävää vaikka asunnon suhteen. Jos ei toimi, ni hän voi vaan jäädä elämään omaan kotiinsa, mun taas täytyy etsiä uus (edullinen) kämppä mikä on täällä helpommin sanottu kuin tehty.
Teenkö tästä nyt liian suuren ongelman? Tuntuu etten aikaisemmin miettinyt yhtään näin paljon ja murehtinut ennalta tulevaa. Sen tiedän, että mies on vastuuntuntoinen, ei ole päihdeongelmia yms...haluaa perheen suhteen tulevalta samaa kuin minäkin. Että siinä mielessä kyllä toimii. Onko muita samassa tilanteessa?
Mä olen aiemmassa pitkässä suhteessani tehnyt nopeita päätöksiä, ja uskoin yhteiseen tulevaisuuteemme. Kuitenkin tuli ero. No se ei varmasti tästä etenemistahdista johtunut, mutta kuitenkin musta on tullut kauhean varovainen nykyään.
Me ollan miehen kanssa tosi erilaisia, ja pelkään että monissa asioissa menee sukset ristiin (siisteys-hälläväliä, tarkka rahankäyttö-tuhlaamiseen taipuvaisuus, erot vapaa-ajan kiinnostuksissa: miehelle riittää koti, telkkari, tietokone, autot - mä taas tykkään mennä ulos luontoon, matkustella jne). Tottakai voi ja kuuluu tehdä kompromisseja, mutta pelkään tulevatko nämä erot vaikuttamaan liikaa yhdessäelämiseen. Nyt jo tunnen välillä tietynlaista yksinäisyyttä, kun kiinnostuksenkohteemme ovat niin erilaiset. Kuitenkin rakastan häntä ja haluaisin että suhde kestäisi.
Miehen mielestä kokeilemalla se selviää. Ite oon kuitenki kai liian varovainen ottamaan riskiä tosta vaan. Miehellä ei esim. ole mitään menetettävää vaikka asunnon suhteen. Jos ei toimi, ni hän voi vaan jäädä elämään omaan kotiinsa, mun taas täytyy etsiä uus (edullinen) kämppä mikä on täällä helpommin sanottu kuin tehty.
Teenkö tästä nyt liian suuren ongelman? Tuntuu etten aikaisemmin miettinyt yhtään näin paljon ja murehtinut ennalta tulevaa. Sen tiedän, että mies on vastuuntuntoinen, ei ole päihdeongelmia yms...haluaa perheen suhteen tulevalta samaa kuin minäkin. Että siinä mielessä kyllä toimii. Onko muita samassa tilanteessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos sä sitä miestä rakastat, niin ehkä sun kandee muuttaa yhteen senkaa. meki ollaa mun miehenkaa aika erilaisii ja yli vuos yhessä asuttu.
tuo kun sanoit itsekin, että jos menee sukset ristiin niin mies jää omaan kotiinsa ja sinä lennät pihalle,on totta. eli ei kannata missään tapauksessa muuttaa kenenkään toisen omistamaan kotiin.Vähintä mitä voit vaatia, olisi että ehdottaisit miehelle oman yhteisen kodin ostaamista.jos miehesi niin kovasti haluaa kanssasi yhteen, niin varmasti suostuu.tottakai aikaa kuluu silloin vähän enemmän, mutta on se sen arvoistakin.:)
älä vaan ota sitä riskiä, että kenenkään nurkkiin muuttaisit.tulet kuulemaan vielä sata kertaa miehesi suusta, että tämä on mun talo, mä teen täällä juuri mitä huvittaa ym....
ainakaan 2-3 vuoteen, sillä mulla on opiskelut kesken eikä mahdollisuutta ottaa lainaa. Ei ole edes tietoa kuinka nopeasti tulen työllistymään.
Mies on kyllä sen tyylinen, ettei hän jätä toista pulaan. Ollaan me tästä puhuttu. Entisen kanssa kun hän erosi (oli eri asunto, mutta miehen omistama), niin 2 kuukautta nainen vielä asui hänen luonaan ennen kuin löysi itselleen asunnon. Ja exä vielä petti, että olis periaatteessa ollut aihetta lempata pellolle, tai näin olis hyvin joku toinen voinut tehdä.
Yhteisessä vuokra-asunnossa taas ei ole järkeä kun toisella kerran mahdollisuus omistusasuntoon. Menee vaan rahaa hukkaan. Onhan ne kulut yli puolet pienemmät ku maksetaan vaan yhtiövastike puoliksi.
Että kyllä se nyt näyttää siltä, että siihen miehen omistamaan tai ei sitten ollenkaan. Paitsi joskus monen vuoden päästä.
Hei!
Olen tavallaan samassa tilanteessa kuin sinäkin. Ainut vaan, että päätös muutosta on jo tehty ja mun asunnon vuokrasopimuskin jo irtisanottu.
Olen miettiny ihan samoja asioita kuin säkin. Mun miehellä myös oma asunto ja vakituinen työpaikka, kun taas minä vielä opiskelen ja vuokralla oon asustellu tähän asti. Pelottaa, että entä jos erotaan tai tulee jotain sotkuja raha-asioiden suhteen. Ollaan myös aika erilaisia...
Mietin kans pitkään et jos ei kuitenkaan tuota yhteen muuttoa vielä, mutta päädyin kuitenkin siihen, että ei tää suhde mihinkään etene jos ei uskalla ottaa riskiä. Minä olin myös meidän tilanteessa se joka epäröi, mies itse pyysi mua muuttamaan. Kertoohan sekin jo toisen sitoutumisesta ja vakavasta suhtautumisesta asiaan.
Tsemppiä sun päätökselle!!!
mäkin olen enemmän se epäröijä (varsinki ku aiemman suhteen jälkeen oon muuttunut paljon varauksellisemmaksi). Mut aattelen että pakko ottaa riski. Mitä sitä sitten miettimään, kai niitä asuntoja aina jostain saa jos näyttää siltä ettei yhteiselosta tule mitään. Toivotaan kuitenki parasta! onnea teille kans.
Uskon että se riskin otto kannattaa... ainakin joskus!
Onnea kovasti!
Todella asiaa kannattaa miettiä ja vieläkin miettiä.Itsellä opettava kokemus,ensin asuttiin mun kerrostalo asunnossa,sit muutettiin miehen isompaan rivariin,kyllä olen tuntenut itseni hyvin ulkopuoliseksi,kun hänen"ystävät"tulee kyläileen,oen saanut kuulla välillä vähemmän kaunista kielen käyttöä,varsinkin silloin on ottanut vähä liikaa"neuvoa-antavaa.Mut luojan kiitos mulla on oma talo,johon muutan nyt kuun vaihteessa.Ei tartte enää painuu"helvettiin"rahoineen!!Muuten meillä menee nykyään ihan hyvin ja olemme edelleen kihloissa,mutta sanon sinulle,harkitse tarkkaan ennen kun muutat miehen asuntoon.Kokenut kaikki tietää ja vaivanen kaikki kokee.Tsemppiä sinulle
Ja kun tuon saan kuulla ihan poikaystäväni suusta joka pyytää luokseen kyläilemäänkin (asuu eri paikkakunnalla) ei se kyllä kiva ole kuulla montaa kertaa jos ensiksi vartavasten pyytää.
Itse en omasta asunnostani ole 'ajamassa' ikinä pois.
Muutenkin ärsyttää että jos kerta haluaa mun kanssa viettää pieniä hetkiä niin nekin tuntuu menevän jossain muualla.. ja niissä miljoonissa harrastuksissa, en tiedä koska löytyisi yhteistä aikaa millekkään, muulle kuin seksille ja nukkumiselle. että näin täällä.
Minä ole ikinä oikein ymmärtänyt, mikä hoppu ihmisillä on muuttaa heti saman katon alle. Toiseen voi kyllä hyvin tutustua vaikka kummallakin olisikin oma asunto. Nykyisen avomieheni kanssa muutettiin yhteen noin 2,5 vuoden seurustelun jälkeen, kun kummastakin tuntui ajatus hyvältä ja sopiva asuntokin löytyi. Itse yhteen muutto sujuikin sitten kivuttomasti, sillä oltiin jo ennen yhteen muuttamista vietetty aina viikonloput yhdessä jomman kumman asunnolla ja yleensä nähtiin myös parina arki-iltana. Toisinsanoen opittiin tuntemaan toistemme "arki" jo ennen kuin muutettiin yhteen eikä sitten tullut enää mitään suuria yllätyksiä sen suhteen.
Vaikeahan tässä tietenkin on ulkopuolisen sanoa, että onko yhteenmuuttaminen teidän suhteessanne nyt ajankohtaista ja järkevää. Mutta, jos itseäsi epäilyttää niin, voithan pelata hieman varman päälle ja muuttaa miehen luokse alustavasti asumaan ja pitää sen vuokra-asuntosi ainakin alkuun. Sitten jos tuntuu, että yhteiselämä sujuu niin irtisanoo sen vuokrasopimuksen - tai jos ei suju niin on helppo erota ja muuttaa takaisin omaan kämppään.
Miksi et alivuokraa eteenpäin omaa asuntoasi sen ajaksi kun asut miehesi luona? Tällöin säilytät oman asuntosi jos tarve joskus tulisi...
Luettuani viestisi minulle tuli tunne, että et ole vielä valmis muuttamaan yhteen ja "varovaisuutesi" on siten tervettä. Jos teillä synkkaa yhdessä, niin voitte muuttaa yhteen vuodenkin kuluttua. Jos tulee ero siitä, että et halua puolestasi vielä muuttaa yhteen, niin siinä tapauksessa parempi nyt kuin sitten, kun olet hänen asunnossaan ja tilanteessa, jossa olet haavoitttuvainen. Mieletäni sinä osoitat tervettä itsesi ja omien tarpeittesi kuuntelemista ja kunnioittamista. Voitte muuttaa myöhemmin yhteen ja silloin siitä tulee hyvä ja iloinen tapahtuma, joska se tuntuu molemmille oikealta asialta, molemmat ovat siihen valmiita itsessään.