Olen tuntenut erään minua n.10vuotta nuoremman naisen jo useamman vuoden ja jotenkin me olemme
kuin sukulais-sieluja kaikki natsaa. Olemme kumpikin naimisissa ja tiedämme toistemme perhetaustat jne...Tapailemme toisiamme melko säännöllisesti ja kumpikin on halunnut kunnioittaa toisensa parisuhdetta,mutta jotenkin tuntuu että ystävyys on tullut syvällisemmäksi ja ilmeisesti tunteet ovat melko pinnalla molemmilla.
Emme ole puhuneet tunteistamme,kummallekkin se on
aika arka asia.En haluaisi ystävyytemme muuttuvan
seurusteluksi jne...,mutta haluaisin pyytää häntä joskus syömään ,elokuviin ja jne...ystävänä ilman taka-ajatuksia.Onko tämä ystävyyttä vai jotain muuta. En halua menettää häntä hän on yksi ihannimmista ihmisistä jonka olen koskaan tavannut ja osaksi siitä syystä en halua seurustella ja mahdollisesti pilata koko ystävyyttä.Toiseksi onko tämä pettämistä vaimoani kohtaan?
kuin sukulais-sieluja kaikki natsaa. Olemme kumpikin naimisissa ja tiedämme toistemme perhetaustat jne...Tapailemme toisiamme melko säännöllisesti ja kumpikin on halunnut kunnioittaa toisensa parisuhdetta,mutta jotenkin tuntuu että ystävyys on tullut syvällisemmäksi ja ilmeisesti tunteet ovat melko pinnalla molemmilla.
Emme ole puhuneet tunteistamme,kummallekkin se on
aika arka asia.En haluaisi ystävyytemme muuttuvan
seurusteluksi jne...,mutta haluaisin pyytää häntä joskus syömään ,elokuviin ja jne...ystävänä ilman taka-ajatuksia.Onko tämä ystävyyttä vai jotain muuta. En halua menettää häntä hän on yksi ihannimmista ihmisistä jonka olen koskaan tavannut ja osaksi siitä syystä en halua seurustella ja mahdollisesti pilata koko ystävyyttä.Toiseksi onko tämä pettämistä vaimoani kohtaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta ajatuksesti ovat sinänsä hyvällä mallilla, että mietit etukäteen tekojasi. Koska selvästi tunnet tätä naista kohtaan aika voimakkaasti, ei ole varmaa, tuleeko ystävyydestänne mitään. Missään tapauksessa minä sinun sijassasi en vaarantaisi parisuhdettani. Jos pystyt käymään hänen kanssa erilaisissa riennoissa ystävänä, niin käy pois vaan. Hyviä ystäviä on harvassa, niitä pitää vaalia. Sen sijaan ota ihmeessä etäisyyttä, jos tuntuu, että teet väärin vaimoasi kohtaan. Erityisesti alkoholin kanssa vehtaaminen tämän ystäväsi kanssa voi johtaa ikävään lopputulokseen. Kännissä ollessahan estot häviävät ja kaikki asiat tuntuvat oikeilta.
Jos et halua häntä menettää, pidä huolta siitä, että suhteenne on vain ystävyyttä. Tiedän senkin, että jos toinen haluaa vain ystävyyttä ja toinen enemmän, ei homma pelaa. Osapuolten välillä on liikaa epäsuhtaisuutta ja luultavasti tunteet räjähtävät jossain välissä käsille.
kun ihmisellä on joku hyvin läheinen ystävä. On kuitenkin selvää ettei ystävä saa olla rakkaampi, tärkeämpi, kuin puoliso. Puolison on oltava sinun sydämmesi ykkönen ja ystävä "vasta" kakkonen.
Koko ystävyys suhteen on toimittava tältä pohjalta, ettei se olisi uskottomuutta.
Sanoisin että on kyseenalaista toteuttaa ideaa lähteä hänen kanssaan elokuviin, syömään jne. muihin kahden keskisiin tapaamisiin.
Itse voisin ainoastaan päivänvalossa sattumoisin
kohdatessani ystäväni jossakin, pyytää häntä pikaisesti kahville ja vaihtaa kuulumiset. En enempää, vaikka kuinka tahtoisin, se ei ole mahdollista avioliitossa elävälle...on otettava huomioon ensi sijaisesti oma puoliso.
Muista ystävyytenne voi "kadota" jos annatte suhteenne kehittyä enemmäksi mitä on suhteen nimissä sallittua.
Mun mielestä se on pettämistä, jos vaimosi ei tiedä tästä sinun ystävästäsi ollenkaan. Jos todella olette vain ystäviä, niin miksi ette koskaan voi olla perheet yhdessä... Kuka on minun ystäväni on myös minun mieheni ystävä. Puolisoiden täytyy hyväksyä toistensa ystävät, olkoompa ne miehiä taikka naisia. Asioista voi keskustella, ettei toiselle jää sellainen olo, että on vasta kakkosena ja kauhee mustis päällä.
Asioiden salaaminen ja kertomatta jättäminen on myös pettämistä, silloin jätetään totuus kertomatta.
hei! mä oon itse 26v. vapaa mies ja mulla on muutamia naispuolisia ystäviä ja suurin osa niistä on minua vanhempia.. ja se on todella mukava asia että on ystäviä... ja kyllä sitä voi mun mielestä tavata kunhan se säilyy ystävyytenä.. mulla on itellä tilanne se että mä en seurustele kenenkään kanssa.. mut ystävät(edellä manitut ovat naimisissa, seurustelevat... taitaa olla yks sinkku.. mut mä oon sitä mieltä että voi olla ystäviä... ei muuta kun treffailemaan..
On kiva kun on miehiä ystävinä/kavereina, mutta on erittäin ärsyttävää ja ahdistavaa kun he tuppaavat aina rakastumaan ja se pilaa ystävyyden täysin. Joskus on pelkästään helpompi viilentää kaveruussuhteita kun miehet alkavat tulla liian lähelle.
Hei! Olen ollut 10 vuotta naimisissa ja minulla on paljon miesystäviä. Oma puolisoni tietää kaikista näistä, eikä ole koskaan yrittänyt estää sosiaal. elämääni tms. Sallin naispuoliset ystävät aivan yhtä lailla hänelle. On selvää että puolisoni on elämäni tärkein mies, mutta miesystävieni kanssa keskustellessani saan todella paljon uutta ajateltavaa, hauskasta seurasta puhumattakaan. Minusta on normaalia mennä leffaan, syömään, drinkille jne., koska ystävät eivät kuitenkaan ohita puolisoa. Sen sijaan salailu ja mustasukkaisuus ovat kauheita tuholaisia. Tiedän miehiä, joiden vaimot ovat niin sairaita, että miehet eivät voi kertoa kotonaan ystävyydestämme. Minusta se on säälittävää. Toivon etten itse koskaan käyttäytyisi siten omaa puolisoani kohtaan, vaan antaisin hänen pitää omat ystävänsä. Hyvää jatkoa! Ystävyys on hirveän hieno asia!
Olen juuri satuttanut itseni tämän asian kanssa. Minulla oli - toivottavasti on vieläkin - läheinen naispuolinen ystävä. Rakastuin häneen ja odotin liikoja. Juuri eilen ja viimeyönä selvittelimme tilannetta, ja nyt pelottaa. Hän ei rakasta minua, enkä tiedä voimmeko jatkaa läheistä ystävyyttämme.
Pitäkää siis hyvät ihmiset varanne. Älkää antako toisillenne signaaleja joiden perusteella herätätte turhia toivoja. Sellaiset teot tai sanat jotka jompikumpi liittävät rakkauteen eivät ystävyydessä sovi kuin aivan erityisiin tilanteisiin. Erottaessa pitkäksi aikaa tai kun toinen on kokenut syvän järkytyksen tms...
Toiset eivät kohtaa kemioiltaan niin hyvin, että menettäisivät mitään tärkeää, minä menetin sydämeni ystävälle, joka ei tiedä asiasta, enkä sano sitä hänelle, vaan katkaisen koko ystävyyssuhteen.
Tämä ystävä olisi minulle se mies, jota aina olen halunnut, mutta hän ei halua muuta kuin ystävyyttä, joten en halua surra turhaan. Toki ystävinäkin on miehiä, mutta eivät kolahda samoin, kuin tämä tapaus.