Yleisesti päivitellään usean polven työttömyyttä. Selitykseksi tarjotaan, että työttömyyteen on totuttu. Eiköhän yksinkertaisempi selitys ole se, että työttömällä isällä/äidillä ei ole suhteita samalla tavalla kuin työssäolevilla, joten jalan saaminen ovenrakoon jonnekin teettää työttömän lapsella moninkertaisesti työtä kuin sellaisen joka on työssä - mitä korkeampi asema vanhemmilla, sitä helpompi saada oma kullannuppu omaan tai kaverin firmaan töihin. Lisäksi usein kysytään vanhempien ammattia haastattelussa, jos sanoo työtön, se on piiiitkä miinus.
Monen polven työttömyys
selitys
20978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tai sitten tyhmyys ja saamattomuus vaan yksinkertaisesti periytyy ja johtaa huonoon koulutukseen jne. Ei tänäpäivänä yrityksillä ole varaa palkata ketään pelkillä suhteilla, kyllä se osaaminen on ratkaiseva.
Väitätkö, että kaikki työelämässä kohtaaamasi uudetkin työntekijät ovat osaajia? Minä olen kohdannut aika sekalaista seurakuntaa. Ihminen, joka väittää ettei ole koskaan kohdannut laiskaa tai osaamtonta työntekijää, ei ole ikinä töissä ollutkaan eikä asioi missään.
Samoin sanoisin, että se joka ei ole kohdannut laiskaa työtöntä ei ole koskaan työhönottanut ketään.
Suhteilla ei enää ole niin suurta merkitystä kuin joskus 60-luvulla. Kesätöihin ehkä ja paperiin, mutta ei muuten.
Se on kyllä faktaa, että töistä on helpompi hakea töitä kuin työttömänä. Sen takia moni ottaa vastaan todella huono palkkaistakin hakeakseen sitä kokemusta vastaan parempaa. Se oli itselläkin tapaus.
"Suhteilla ei enää ole niin suurta merkitystä kuin joskus 60-luvulla. Kesätöihin ehkä ja paperiin, mutta ei muuten."
Johan vitsin murjaisit. Nykyään jopa julkisiin hommiin lakipykälistä piittaamatta palkataan kavereita ja omia tai kavereiden tenavia. Kyllä huomaa, että sinulla ei ole kovinkaan laaja-alaista näkemystä asiasta. Suosittelen tutustumaan ihmisiin, jotka henkilöitä palkkaavat. Itse tunnen erittäin monia.
"Suhteilla ei enää ole niin suurta merkitystä kuin joskus 60-luvulla. Kesätöihin ehkä ja paperiin, mutta ei muuten".
Höpö höpö. Puolisoni on it-alalla, ohjelmistosuunnittelija. Hän on vaihtanut työpaikkaa kolme kertaa viimeisen 15 vuoden aikana. Kaikki siten, että kaverit ovat pyytäneet uuteen hommaan, ikinä ei ole yhtään hakemusta tehnyt. Lisäksi on tullut muitakin tarjouksia, kavereilta, mutta ei ole ottanut vastaan. Yksikin entinen kaveri soitti ja pyysi toiselle paikkakunnalle töihin. Kun puoliso, että kun vaimolle ei ole, niin oli lupaillut että järjestää senkin. Valitettavasti minulla oli silloin hyvä mieleinen työpaikka, vaikkakin määräaikainen ja lapsi oli juuri aloittanut ekan luokan, niin ei kannattanut muuttaa, varsinkin kun tuo lupaus minun työpaikastani oli vain sanallinen.
Tämä on pienehkö kaupunki ja piirit ovat pienet, kyllä ne työpaikat menevät vaan aika pitkälle suhteilla. Sekä kyllä edelleen se ison yrityksen omistaja ottaa oman lapsensa töihin ja miksei ottaisi, hänellä on siihen oikeus, kun yrityksen omistaa. Ottaisin itsekin. Sekin työpaikka missä yhteen aikaan oli, oli aika rasittava, kun samassa paikassa oli pomon kolme veljeä, heidän kaksi vaimoaan sekä pomon äiti. Meitä ulkopuolisia oli vain muutama. Tuntui, kuin olisi mennyt toisen kotiin kutsumattomana.
Joten jätän tuollaiset "kuulin, että" ja "koulun ruokalassa puhuttiin" -jutut omaan arvoonsa.
Minusta head hunttaus ei ole tässä ketjussa tarkoitettua suhteiden käyttöä tai sukulaisten suosimista. Parhaat työntekijät saa kilpailijalta. Sieltä tulee henkilön haku aloitettua.
Perheyrityksissä on ihan luontaista, että omat pojat ja tyttäret saavat duunit, sillä heistä täytyy kasvattaa jatkajia.
Eli puhut vain omasta puolestasi. Sanoinhan, että sinulla on kapea näkemys. Ja taitaa koulun ruokala olla sinulle paaaaaaljon ajankohtaisempi paikka kuin minulle. ;)
Jääkön tähän kun sun juttus menee ala-arvoisiksi. Minun näkemykseni rajoittuu 7 vuoteen rekryalalla ja sinä aikana kahteen alan firmaan. Sitä ennen toki itse pöydän toisella puolella. Anyway voit siitä päätellä onko näkemykseni alasta ja tilanteesta kapea ja verrata sitä vaikka omaasi. Juttusi todella ovat "kuulin tuossa" -juttuja, joilla ei ole mitään arvoa.
On itselläni sen verran työkokemusta, ei kyllä se usein noin. Julkiselle puolelle otetaan määräaikaisia ja se oma tuttu kautta sukulainen vakinaistetaan sopivimpana vaikka olisi ollut vain vähän aikaa, esim. hoitoalalla arkipäivää. Vain nuorehko vielä kokematon opiskelija ei suhteiden merkitystä tunne.
Kyllä melkein on päinvastoin tänä päivänä, kun työpaikat ovat kiven alla. 60-70 -luvulla olin vielä lapsi, mutta 70-80-luvulla pääsi jo 15-16-vuotiaana ilman koulutusta sinne, mistä ensimmäisenä tai viimeistään kolmannesta paikasta meni kysymään, ainakin omat kokemukseni ovat tällaisia ja ihan vieraista paikoista. Hyvän työntekijän imagoon riitti se, että oli maalta kotoisin, vielä 80-luvullakin.
Jos olet ollut rekryalalla, olet ollut joko rekrytointiyrityksessä tai melko suuressa yrityksessä (tuliko silloin joka ainoa työntekijä sinun kauttasi?). Pienissä tai vielä keskisuurissakaan yrityksessä tai julkishallinnossa (ihan ministeriötasoa en tunne) ei ole erillisiä rekrytointihenkilöitä. Silloin, kun yritys hakee työntekijää rekryfirman kautta, haetaan tekijää vaativiin asiantuntijatehtäviin tai toinen vaihtoehto, että muulla tavalla ei ole löytynyt sopivaa. Ei pienyritykset ensimmäisenä kalliita rekryfirmoja ole työntekijän palkkaamiseen käyttämässä.
Kyllä se niin menee, että ensin kysytään kaverilta, että voisitko ottaa tuon meidän tytön/pojan tet-harjoitteluu, sitten ehkä kesätöihin jne ja sitä kautta se paikka voi avautua. Työttömillä ei useinkaan ole yrittäjätuttuja (olen muuten kerran saanut töitä suhteilla itsekin, käymättä edes haastattelussa).
Ala-arvoista lienee vain se, että sinulta ei oikeasti löydy mitään perustelua sille, että suhteilla ei ole merkitystä. Ei tosiaankaan anna kovin laajaa näkemystä, jos on ollut seitsemän vuoden aikana KAHDESSA firmassa töissä. Työkokemuksesi on myös kovin lyhyt.
Pahoin näyttää siltä, että arvottomia ovat juurikin sinun juttusi, jotka perustuvat vain inttämiseen siitä, että suhteilla ei ole merkitystä, vaikka lapsikin tietää asian olevan toisin. Vaan mitäpä sitä väittelemään, mene sinä rekrytoimaan, niin minä menen dokumentoimaan. Työn iloa.
Mitä et ymmärrä vai mitä kaipaat lisää? Rekryfirma= yritys rekrytoi toimeksiannosta ihmisiä töihin asiakasyrityksilleen. Palkkaan siis työkseni ihmisiä.
Suhteilla on merkitystä varmasti kesätöihin hakiessa.
Headhunttaus ei ole suhteiden käyttöä mielestäni. Siinä haetaan parhaiten tehtävään sopivaa. Parhaisiin solmitaan suhteet.
Mikä on sitten oma kokemuksesti tästä ja onko se laaja? Perustuuko se mielipiteisiin vai ihan ensikäden tietoon?
Toimeksiannot ovat vaihtelevia. Nykyisessä haen asiantuntijoita. Aikaisemmassa haettiin kokkeja, ravintolatyöntekijöitä, hitsareita, kirjanpitäjiä jne.. eli skaala oli laaja.
Kesätöiden hakua olen aina pitänyt eri tilanteena. Siinä suhteet merkitsevät toisella tavalla sen myönnän. Sitten jos suoriudut kesätöistä ja saat jalan oven väliin olet jo itse solminut suhteet et enää käytä toisten suhteita.
Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että töissä ollessa on helpompi hakea töitä. Työttömänä töihin pääsy on vaikeaa.
Olen tuo toinen inttäjä tuolta alempaa, en tuo edellinen.
Kyllä puolisoni kohdalla oli kyse ihan kaverisuhteista. Ei hän NIIN erikoinen osaaja ole, vaan sellainen tavallinen. Joskus en ole häneltä saanut neuvoa tietotekniikan ongelmiin, jotka joku tavallinen mikrotukihenkilö työpaikoiltani on osannut ratkaista. Puolisoni plussa on, että hän on sosiaalinen, joten kavereita on paljon, osaa vähän nuoleskellakin eikä ole koskaan ollut työttömänä. Minulla on ongelma se, että en ole ollut vakitöissä sitten vuoden 1993, joten en pääse suhteillakaan kovin kummoisiin paikkoihin, myös näihin puolison työpaikkoihin on otettu aina sellaisia jotka eivät ole työttömiä. Puolisonikin tässä yksi päivä erään kirjaston työntekijän virheestä naukui "varmaan joku työllistetty", no tunsin tapauksen ja tiesin, että vakkari on. Tunsin kieltämättä vähän mielihyvää siitä.
Kun itse on pätkätyöläinen nimenomaan siellä ruohonjuuritasolla ja työpaikka vaihtuu sen mukaan mitä sattuu saamaan, niin kyllä siinä ehtii nähdä monennäköistä sukulaista ja tuttavaa. Joskus ovat olleet ihan hyviäkin työntekijöitä, ei siinä mitään, mutta ei monesti sen kummempia kuin muutkaan. Itselläni ei ole suhteita ja alani tekijöitä on näillä main (väärin valittu ala, tiedetään) työttömänä satoja.
Jätit näköjään huomoimatta kommentin, että rekryfirman kautta haetaan joko vaativiin tehtäviin tai silloin, kun muuta kautta ei sopivaa ole löytynyt. Siis hyvänen aika, eihän sinun kauttasi KETÄÄN suhteilla haetakaan, jos olet juuri rekryfirmassa töitä, et voine väittää vastaan.
Vastasitkin sillä aikaa, kun kirjoitin tuota edellistä viestiä. Ammattitaitoa on myös myöntää erehdyksensä, eikö vain :)? Pyydän anteeksi.
Ajatellaan, että minulla on yritys ja haen vaikka toimistotyöntekijää. Olen itsekin kierrellyt pätkissä eri toimistoissa ja tiedän muitakin. Kyllä minä ensimmäisenä soitan jollekin suht. luotettavaksi tietämälleni (vaikka olisi työtönkin), vaikka luultavasti parempiakin täysin tuntemattomia olisi. Mutta en ota sitä riskiä, että lähden hakemaan tuntematonta. Kavereita pyydetään, vaikkei nämä olisikaan huippuosaajia, jos vain tiedetään että hommat hoidetaan.
Moni väittää täällä, ettei kotoa tulla koskaan hakemaan töihin. Ei pidä paikkaansa. Itseänikin on joskus tultu ja tiedän muutamia muitakin. Vasta pari viikkoa sitten kaveri kertoi, että joku tuttu oli suositellut ja oli lauantaina soitettu kotiin ja pyydetty seuraavana maanantaina töihin. En usko, että on mitenkään uniikkitapauksia. Tässä oli kyse ihmisestä, joka oli ollut työttömänä vain lyhyen aikaa.
Olet ja olette muutkin oikeassa. Totuus lienee puolivälin molemmin puolin tässä kun asiaa miettii.
Oli tosiaan pakko tulla vielä katsomaan ketjun vastaukset.
Eli funtsin tuota ja itse tosiaan haen sellaisia ihmisiä nykyään, jotka ovat jo suhteensa solmineet työelämään eli se miten aikanaan on töihin päästy jää huomiotta. Minun tehtävä on solmia suhteet sitten näihin haettaviin. Se on enemmän yhteistyötä ja neuvottelua tällä sektorilla.
Entisessä suurin osa haetuista oli työttömiä.
Se miksi pyörin näillä palstoilla on se, että täältä saa hieman vinkkiä suodattamalla siitä, mitä vastapuoli saattaa ajatella. Asiat muuttuvat ja hyvä löytää ne merkit esim katkeruudesta työnhakijassa, sillä sellainen saattaa johtaa kostohakuisuuteen jne.. pieniä asioita. Keskustelut on yksi tapa saada omia kaavoja rikottua.
tervejärkinen kakara lähtee vanhempiensa osoittamalle uralle. Sehän on niitten "kalkkisten" homma. Poikkeuksen taitaa tehdä maatalous, jossa yksi lapsi pesueesta yleensä jatkaa alalla, yleensä hyväsydämisyyttään.
se on näiden kesätöiden suhteen. Kaikki kunnan ja kaupunkien työntekijät petaavat lapsilleen kesätyöpaikan vaikka paikat on avoimessa haussa aina nämä ovat etusijalla joiden vanhemmilla on suhteita.