Isäksi 50 vuotiaana

No 20 vuoden päähän tuskin kannattaa tämän päivän asioita hirveästi mietiskellä. Voithan jäädä huomenna auton alle ja kuolla ja kaikki se murehtiminen, että voi voi, miten sitten asiat on, kun olen 70, olikin turhaa.

Taitaa tulla elämä aika raskaaksi tuolla 'elämänohjeella'.

mielipide :/ kirjoitti:

No 20 vuoden päähän tuskin kannattaa tämän päivän asioita hirveästi mietiskellä. Voithan jäädä huomenna auton alle ja kuolla ja kaikki se murehtiminen, että voi voi, miten sitten asiat on, kun olen 70, olikin turhaa.

Taitaa tulla elämä aika raskaaksi tuolla 'elämänohjeella'.

Kyllä todellakin kannattaa mietiskellä 20 vuoden päähän.

Muutenhan kannattaisi tehdä kaikki hommat pimeinä, säästäminen olisi turhaa, terveelliset elämäntavat olisivat turhaa, koulutus olisi turhaa jne.

Syvä+huokaus.Viiskytyhedeksän+on+miullä+ikää...Silti+hormoonit+toimii+kuten+piteekin....Naam%%^&

50 vuotias isä jos saa lapsen niin on jo liian vanha

Älä jauha paskaa.

Tuo on totta.

"Tutkijat tarkastelivat peräti 40 miljoonan vastasyntyneen terveystietoja ja isien ikää.

Havaittiin, että isän ikä saattoi alkaa vaikuttaa vauvan terveyteen haitallisesti jo siinä vaiheessa, kun mies ylitti 35 vuoden iän.

Mitä vanhempi isä, sitä suuremmat riskit.

Yli 45 vuoden ikä kasvatti vauvan ennenaikaisen syntymän riskiä 14 prosentilla.

Yli 50-vuotiaiden isien vauvoilla riski syntymän jälkeisen tehohoidon tarpeeseen kasvoi 28 prosentilla."

"Laaja tutkimus: Isän ikä voi lisätä lapsen psyykkisiä sairauksia"

"Synnyn­näisiä poikkea­vuuksia tutkit­taessa on pit­kään keski­tytty sii­hen, mi­ten äi­din elä­män­tavat vaikut­tavat si­kiöön. Vii­me vuo­sina on saa­tu yhä enemmän tutki­mus­tietoa sii­tä, et­tä myös isän elä­män­ta­voilla on vaiku­tusta esi­mer­kiksi lap­sen synnyn­näisiin poikkea­vuuksiin.

Iäk­käiden isien lap­silla on tutki­musten mu­kaan mui­ta enemmän skit­sof­reniaa, au­tismia ja synnyn­näisiä poikkea­vuuksia, ku­ten sydän­vi­koja ja dow­nin synd­roomaa.

Myös isän ruoka­va­liolla on vaiku­tusta. Lap­sena ruuanpuut­teesta kärsi­neiden isien jälke­läiset kuo­levat ruotsa­lais­tut­ki­muksen mu­kaan mui­ta har­vemmin sy­dän- ja veri­suo­ni­tau­teihin.

Tupa­koinnin ja sä­teilyn on to­dettu voi­van muut­taa siit­tiöiden mikro-RNA:ta.

FASD-lasten isistä suu­ri osa alko­ho­lis­teja"

Omasta lähipiiristä esimerkkinä nuori äiti ja vanhempi isä (47v lapsen syntyessä). Downin syndrooma lapsella.

Anonyymi kirjoitti:

Omasta lähipiiristä esimerkkinä nuori äiti ja vanhempi isä (47v lapsen syntyessä). Downin syndrooma lapsella.

Eikö Downin syndrooma tule äidin puolelta?

Kyllä ymmärtää nuoret miehet vanhemmuudesta usein enemmän kuin vanhemmat.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ymmärtää nuoret miehet vanhemmuudesta usein enemmän kuin vanhemmat.

Ja höpö höpö. Ne ei ymmärrä mistään muusta kuin pilettämisestä. Eivät sen vertaa tajua että kun lapsi syntyy niin olet sitten 24/7 seuraavat 18 vuotta. Eikä sitä lähdetä enää kavereiden kanssa viikonloppuna baariin ja jätetä lapsia isovanheimpain huostaan vaan sitä ollaan perheen kanssa. Ja nuoret eivät kykene asettamaan lapsille edes rajoja. Eikä vanhemmat voi olla lastensa kavereita vaan vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsia joten lasten ja vanhempien välillä täytyy olla aina tietty auktoriteetti ja se tulee vain eletystä elämästä. Eli silloin kun lapsi on 15 niin on kaksi eri asiaa ovatko vanhemmat jotain 35 vai vähintään 50. Ja kylläpä ne yleensä ne pentuna perustetut perheet päätyvät eroon ja sitten käräjillä tapellaan lasten huoltajuudesta. Ja pahimmassa tapauksessa lapsistakin saattaa tulla ties mitä rikollisia.

Anonyymi kirjoitti:

Ja höpö höpö. Ne ei ymmärrä mistään muusta kuin pilettämisestä. Eivät sen vertaa tajua että kun lapsi syntyy niin olet sitten 24/7 seuraavat 18 vuotta. Eikä sitä lähdetä enää kavereiden kanssa viikonloppuna baariin ja jätetä lapsia isovanheimpain huostaan vaan sitä ollaan perheen kanssa. Ja nuoret eivät kykene asettamaan lapsille edes rajoja. Eikä vanhemmat voi olla lastensa kavereita vaan vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsia joten lasten ja vanhempien välillä täytyy olla aina tietty auktoriteetti ja se tulee vain eletystä elämästä. Eli silloin kun lapsi on 15 niin on kaksi eri asiaa ovatko vanhemmat jotain 35 vai vähintään 50. Ja kylläpä ne yleensä ne pentuna perustetut perheet päätyvät eroon ja sitten käräjillä tapellaan lasten huoltajuudesta. Ja pahimmassa tapauksessa lapsistakin saattaa tulla ties mitä rikollisia.

No höpö höpö. Nuoria on aivan erilaisia kuten vanhempiakin. Kaikki nuoret (eivätkä vanhemmatkaan) halua KOSKAAN bilettää.

Itse tunnen monia nuoria perheellisiä miehiä, joilla pieniä lapsia. Ovat ihan eri tavalla sitoutuneet hoitamaan lapsiaan kuin vanhemman sukupolven isät. Eivätkä tykkää bilettää. Yhdellä isällä 32v ja vaimollaan jopa sijaishuollossa lapsi omien kahden pienemmän lapsen kanssa.

Ihan sukulaisistani löytyy myös aikoinaan teiniäiti... nyt 57-vuotias leidi, jolla on 42-vuotias poika. Pojan isän kanssa ovat yhä yhdessä ja isovanhempia pojan kolmelle lapselle, joista vanhin on jo täysi-ikäinen.

Kannattaisi jättää ikäperusteiset syrjimiset ihan kokonaan. Oma elämä voi olla hallussa jo teininä - mutta se ei välttämättä ole eläkeikäisenäkään. Jos on lähdetty esim. katkeroitumisen tai päihteiden tielle.

Anonyymi kirjoitti:

No höpö höpö. Nuoria on aivan erilaisia kuten vanhempiakin. Kaikki nuoret (eivätkä vanhemmatkaan) halua KOSKAAN bilettää.

Itse tunnen monia nuoria perheellisiä miehiä, joilla pieniä lapsia. Ovat ihan eri tavalla sitoutuneet hoitamaan lapsiaan kuin vanhemman sukupolven isät. Eivätkä tykkää bilettää. Yhdellä isällä 32v ja vaimollaan jopa sijaishuollossa lapsi omien kahden pienemmän lapsen kanssa.

Ihan sukulaisistani löytyy myös aikoinaan teiniäiti... nyt 57-vuotias leidi, jolla on 42-vuotias poika. Pojan isän kanssa ovat yhä yhdessä ja isovanhempia pojan kolmelle lapselle, joista vanhin on jo täysi-ikäinen.

Kannattaisi jättää ikäperusteiset syrjimiset ihan kokonaan. Oma elämä voi olla hallussa jo teininä - mutta se ei välttämättä ole eläkeikäisenäkään. Jos on lähdetty esim. katkeroitumisen tai päihteiden tielle.

Mutta kun ihmisellä täytyy olla myös nuoruus. Ja nuoruus on kaikkea muuta kuin perhe elämä. On totta että kaikki eivät halua koskaan bilettää joka on hyvä asia, mutta johonkin muuhun se nuoruuden vapaus täytyy kuitenkin käyttää. Se voi olla joillakin urheilu tai musiikki harrastus ja moni haluaa opiskellakkin, mutta nuoruus täytyy kumminkin elää. Ja jos sitä nuoruutta ei elä silloin kun on sen aika niin se on sitten myöhemmin edessä. Eli ne jotka alkavat jo joskus 2 kymppisenä leikkimään perhettä niin yleensä se päättyy siihen että 4 kymppisinä jo erotaan ja aletaan elämään sitä menetettyä nuoruutta. Ja kuten aikaisemmin jo sanoin että vanhemmat eivät voi olla lastensa kavereita vaan heidän tehtävä on toimia auktoriteettinä ja kasvattaa niitä lapsia, joten vanhempien täytyy olla aina lastensa yläpuolella. Ja se auktoriteetti tulee vain tarpeeksi isosta ikäerosta.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kun ihmisellä täytyy olla myös nuoruus. Ja nuoruus on kaikkea muuta kuin perhe elämä. On totta että kaikki eivät halua koskaan bilettää joka on hyvä asia, mutta johonkin muuhun se nuoruuden vapaus täytyy kuitenkin käyttää. Se voi olla joillakin urheilu tai musiikki harrastus ja moni haluaa opiskellakkin, mutta nuoruus täytyy kumminkin elää. Ja jos sitä nuoruutta ei elä silloin kun on sen aika niin se on sitten myöhemmin edessä. Eli ne jotka alkavat jo joskus 2 kymppisenä leikkimään perhettä niin yleensä se päättyy siihen että 4 kymppisinä jo erotaan ja aletaan elämään sitä menetettyä nuoruutta. Ja kuten aikaisemmin jo sanoin että vanhemmat eivät voi olla lastensa kavereita vaan heidän tehtävä on toimia auktoriteettinä ja kasvattaa niitä lapsia, joten vanhempien täytyy olla aina lastensa yläpuolella. Ja se auktoriteetti tulee vain tarpeeksi isosta ikäerosta.

Ei se mene noin. Auktoriteetti ei todellakaan tule tarpeeksi isosta ikäerosta suhteessa lapsiin(nsa), vaan ihmisen persoonasta, sosiaalisista kyvyistä, tunnetaidoista.

Oletko itse ollut koskaan koulussa...? Siellä on nimittäin helpoiten jaoteltavissa karkeasti opettajat (myös sijaiset) kahteen ryhmään; niihin, joilla on auktoriteettia, ja niihin, joilla ei ole. Tämäkään asia ei tosiaan mene opettajan iän mukaan. Vastavalmistunut 23-vuotiaalla opettajalla voi olla erittäin napakka auktoriteetti. Keski-ikäiseltä opettajalta se voi puuttua täysin.

Aivan samoin nuorilla vanhemmilla voi olla huomattavasti enemmän auktoriteettia kuin iäkkäämmillä vanhemmilla.

Oman kokemukseni perusteella lepsuimpia vanhempia "lapsen kavereita" eivät suinkaan ole nuoret, vaan hyvin iäkkäät, ja vieläpä yhden lapsen vanhemmat. Jotkut iäkkäät vanhemmat ovat vain yksinkertaisesti täysin hukassa lapsen tarpeiden kanssa. Lapsen murrosiässä mopo karkaa usein täysin käsistä (siis vanhemmilta). Kun luistaa lapsen ensimmäiset ikävuodet 1-3v kasvatuksesta, eikä saa lasta järjestykseen vielä kouluikäisenäkään, tulee murrosiästä usein helvetillinen. Vain siksi, että vanha vanhempi on niin onnessaan lapsesta, että haluaa vain miellyttää, mielistellä, antaa periksi, ei rajoja... olla siis aito curling vanhempi. Tosin curlingvanhemmuudesta ei voi syyttää ainoastaan vanhoja vanhempia, vaan ihan normi-ikäisiäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kun ihmisellä täytyy olla myös nuoruus. Ja nuoruus on kaikkea muuta kuin perhe elämä. On totta että kaikki eivät halua koskaan bilettää joka on hyvä asia, mutta johonkin muuhun se nuoruuden vapaus täytyy kuitenkin käyttää. Se voi olla joillakin urheilu tai musiikki harrastus ja moni haluaa opiskellakkin, mutta nuoruus täytyy kumminkin elää. Ja jos sitä nuoruutta ei elä silloin kun on sen aika niin se on sitten myöhemmin edessä. Eli ne jotka alkavat jo joskus 2 kymppisenä leikkimään perhettä niin yleensä se päättyy siihen että 4 kymppisinä jo erotaan ja aletaan elämään sitä menetettyä nuoruutta. Ja kuten aikaisemmin jo sanoin että vanhemmat eivät voi olla lastensa kavereita vaan heidän tehtävä on toimia auktoriteettinä ja kasvattaa niitä lapsia, joten vanhempien täytyy olla aina lastensa yläpuolella. Ja se auktoriteetti tulee vain tarpeeksi isosta ikäerosta.

Lisäänpä vielä. Kirjoitat mielestäni epäkunnioittavasti 20-kymppisistä sanomalla "alkavat jo joskus 2 kymppisenä leikkimään perhettä".

Koko maailman aika on perhe perustettu huomattavasti nuorempana kuin nyt. Isoäitini sai ensimmäisen lapsensa 18-vuotiaana eikä se ollut 1900-luvun alussa mitenkään epätavallista. Minua vanhempi ystäväni sai esikoisensa 19-vuotiaana. Koulukaverini samoin - ehti juuri osallistua yo-kirjoituksiin. Nuorempi ystäväni sai esikoisensa 15-vuotiaana. Näitä löytyy. Tiedoksesi, että kaikki ovat yhä edelleen naimisissa - tai mummoni oli isoisäni kuolemaan asti.

Aikuinen toiminta on neuvottelevaa, joustavaa ja samalla omat ja toisen rajat tunnistavaa ja kunnioittavaa. Hyvinkin nuori ihminen pystyy aikuiseen toimintaan, ottamaan vastuuta itsestään sekä muista. Monet vanhemmat ihmiset eivät kykene. Mutta siitä huolimatta ei ole kenenkään toisen asia tuomita heitä. Tai opettaa miten heidän kuuluu elää täysin toisella tavalla kuin he elävät.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäänpä vielä. Kirjoitat mielestäni epäkunnioittavasti 20-kymppisistä sanomalla "alkavat jo joskus 2 kymppisenä leikkimään perhettä".

Koko maailman aika on perhe perustettu huomattavasti nuorempana kuin nyt. Isoäitini sai ensimmäisen lapsensa 18-vuotiaana eikä se ollut 1900-luvun alussa mitenkään epätavallista. Minua vanhempi ystäväni sai esikoisensa 19-vuotiaana. Koulukaverini samoin - ehti juuri osallistua yo-kirjoituksiin. Nuorempi ystäväni sai esikoisensa 15-vuotiaana. Näitä löytyy. Tiedoksesi, että kaikki ovat yhä edelleen naimisissa - tai mummoni oli isoisäni kuolemaan asti.

Aikuinen toiminta on neuvottelevaa, joustavaa ja samalla omat ja toisen rajat tunnistavaa ja kunnioittavaa. Hyvinkin nuori ihminen pystyy aikuiseen toimintaan, ottamaan vastuuta itsestään sekä muista. Monet vanhemmat ihmiset eivät kykene. Mutta siitä huolimatta ei ole kenenkään toisen asia tuomita heitä. Tai opettaa miten heidän kuuluu elää täysin toisella tavalla kuin he elävät.

Ensinnäkin se on ihan totta että nuori opettaja saattaa olla paljon auktoriteettisempi kuin vanhempi. Itse asiassa nuoret opettajat ovat yleensä paljon parempia kuin keski-ikäiset puhumattakaan eläke ikää lähestyvistä. Esimerkiksi nuorilla opettajilla on luokassa yleensä paljon vähemmän vihamiehiä kuin vanhemmilla. Mutta opettajan rooli ja biologinen vanhemmuus ovat kuitenkin 2 täysin eri asiaa. On nimittäin täysin eri asia vahtia muutama tunti toisten lapsia kuin kasvattaa 18 vuotta omaa.

Ja mitä tulee tuohon isoäitisi esimerkkiin niin oma isoäitinikin oli 19 kun sai ensimmäisen lapsensa mutta isoisäni oli kuitenkin yli 30. Mutta silloin elettiinkin 20 lukua. Ja ennen vanhaan ihmiset ovat todellakin perustaneet perheensä paljon nuorempana kuin nykyään. Koska ennen ei ole ollut nuorilla varaa mihinkään kalliisiin harrastuksiin tai opiskeluun ja kaikki työkin on tehty yleensä kotona. Joten kova työ ja perhe ovat olleet ainot mitä ihmisillä on ennen vanhaan ollut. Ja mitä sitten tulee noihin kaereidesi esimerkkeihin niin mistä tiedät että he ovat oikeasti onnellisia? Nimittäin kaikki ei ole aina sitä miltä ulospäin näyttää. Moni osaa hyvin taitavasti elää kulissi elämää, eli näytetään ulospäin että kaikki on hyvin vaikka siellä kulissien sisällä elämä olisi kaikkea muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin se on ihan totta että nuori opettaja saattaa olla paljon auktoriteettisempi kuin vanhempi. Itse asiassa nuoret opettajat ovat yleensä paljon parempia kuin keski-ikäiset puhumattakaan eläke ikää lähestyvistä. Esimerkiksi nuorilla opettajilla on luokassa yleensä paljon vähemmän vihamiehiä kuin vanhemmilla. Mutta opettajan rooli ja biologinen vanhemmuus ovat kuitenkin 2 täysin eri asiaa. On nimittäin täysin eri asia vahtia muutama tunti toisten lapsia kuin kasvattaa 18 vuotta omaa.

Ja mitä tulee tuohon isoäitisi esimerkkiin niin oma isoäitinikin oli 19 kun sai ensimmäisen lapsensa mutta isoisäni oli kuitenkin yli 30. Mutta silloin elettiinkin 20 lukua. Ja ennen vanhaan ihmiset ovat todellakin perustaneet perheensä paljon nuorempana kuin nykyään. Koska ennen ei ole ollut nuorilla varaa mihinkään kalliisiin harrastuksiin tai opiskeluun ja kaikki työkin on tehty yleensä kotona. Joten kova työ ja perhe ovat olleet ainot mitä ihmisillä on ennen vanhaan ollut. Ja mitä sitten tulee noihin kaereidesi esimerkkeihin niin mistä tiedät että he ovat oikeasti onnellisia? Nimittäin kaikki ei ole aina sitä miltä ulospäin näyttää. Moni osaa hyvin taitavasti elää kulissi elämää, eli näytetään ulospäin että kaikki on hyvin vaikka siellä kulissien sisällä elämä olisi kaikkea muuta.

Olen hoitanut omia (4 lasta - kotona heidän kanssaan 10v) ja muiden lapsia, ollut ohjaajana nuorisokodissa. Omat lapset ovat olleet ehdottomasti helpoimpia kasvatettavia, vaikka tai juuri sen vuoksi, että heidän kanssaan on ollut 24/7. Siinä oppii tuntemaan heidän ajatusten juoksun, ennakoimaan. Sekä tuntee olevansa todella tarpeellinen heille. Minä kun olen heidän ainoa äitinsä. Vain minä voin rakastaa heitä äidin lailla. Ystävien, sukulaisten lapsia on mahdollista rakastaa erilailla, hoitaa heitä, mutta heihin pätee aikalailla erilaiset "käyttöohjeet". Itse koen sen kaikkein haasteellisemmaksi; etenkin jos olen yksin hoitovastuussa (ja vielä etenkin, jos olen ulkomailla) enkä voi itse määrätä päivärytmiä.
Nuorison kasvattaminen ohjaajana on helpompaa kuin jälkimmäinen, koska nuoret ovat nuoria. Itseasiassa nuorisokodin asukkaat ovat joiltain osin huomattavasti viisaampia ja ainakin kokeneempia kuin suurin osa normiperheen nuorista.

"mitä sitten tulee noihin kaereidesi esimerkkeihin niin mistä tiedät että he ovat oikeasti onnellisia?"

Tiedän, ettei kukaan ole kokoajan onnellinen eikä tarvitse ollakaan. Ei minkään ikäisenä. Itse odotin nuorena vain aikuistumista, 18v syntymäpäivää ja sitä että pääsen muuttamaan omilleni.

Tiedän myös sen, ettei itselläni eikä lapsillani (jo aikuisia) ole ollut varaa kalliisiin harrastuksiin. Sekin oli ihan ok. Kaikilla ei ole varaa, mutta ei myöskään halua. Itseasiassa halvemmat harrastukset ovat usein paljon kehittävämpiä kuin kalliit. Ihmisiin eli perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin ollaan panostettu. Työhön/opiskeluun ja niihin halvempiin harrastuksiin. Mitään onnellisempaa en halua.

Anonyymi kirjoitti:

Olen hoitanut omia (4 lasta - kotona heidän kanssaan 10v) ja muiden lapsia, ollut ohjaajana nuorisokodissa. Omat lapset ovat olleet ehdottomasti helpoimpia kasvatettavia, vaikka tai juuri sen vuoksi, että heidän kanssaan on ollut 24/7. Siinä oppii tuntemaan heidän ajatusten juoksun, ennakoimaan. Sekä tuntee olevansa todella tarpeellinen heille. Minä kun olen heidän ainoa äitinsä. Vain minä voin rakastaa heitä äidin lailla. Ystävien, sukulaisten lapsia on mahdollista rakastaa erilailla, hoitaa heitä, mutta heihin pätee aikalailla erilaiset "käyttöohjeet". Itse koen sen kaikkein haasteellisemmaksi; etenkin jos olen yksin hoitovastuussa (ja vielä etenkin, jos olen ulkomailla) enkä voi itse määrätä päivärytmiä.
Nuorison kasvattaminen ohjaajana on helpompaa kuin jälkimmäinen, koska nuoret ovat nuoria. Itseasiassa nuorisokodin asukkaat ovat joiltain osin huomattavasti viisaampia ja ainakin kokeneempia kuin suurin osa normiperheen nuorista.

"mitä sitten tulee noihin kaereidesi esimerkkeihin niin mistä tiedät että he ovat oikeasti onnellisia?"

Tiedän, ettei kukaan ole kokoajan onnellinen eikä tarvitse ollakaan. Ei minkään ikäisenä. Itse odotin nuorena vain aikuistumista, 18v syntymäpäivää ja sitä että pääsen muuttamaan omilleni.

Tiedän myös sen, ettei itselläni eikä lapsillani (jo aikuisia) ole ollut varaa kalliisiin harrastuksiin. Sekin oli ihan ok. Kaikilla ei ole varaa, mutta ei myöskään halua. Itseasiassa halvemmat harrastukset ovat usein paljon kehittävämpiä kuin kalliit. Ihmisiin eli perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin ollaan panostettu. Työhön/opiskeluun ja niihin halvempiin harrastuksiin. Mitään onnellisempaa en halua.

"Itse odotin nuorena vain aikuistumista, 18v syntymäpäivää ja sitä että pääsen muuttamaan omilleni."

Tuohon vielä lisään muuttamaan omilleni, opiskelut loppuun, töihin ja perustamaan perhettä. Ensimmäisen lapsen sain kuitenkin vasta 27-vuotiaana. Ja lapset ovat ehdottomasti unelmieni täyttymys. Työkin on erittäin tärkeä, etenkin nyt, kun lapset ovat aikuisia ja olen urani huipulla.

Anonyymi kirjoitti:

"Itse odotin nuorena vain aikuistumista, 18v syntymäpäivää ja sitä että pääsen muuttamaan omilleni."

Tuohon vielä lisään muuttamaan omilleni, opiskelut loppuun, töihin ja perustamaan perhettä. Ensimmäisen lapsen sain kuitenkin vasta 27-vuotiaana. Ja lapset ovat ehdottomasti unelmieni täyttymys. Työkin on erittäin tärkeä, etenkin nyt, kun lapset ovat aikuisia ja olen urani huipulla.

Sama juttu.

Kyllä naisihmisen kannattaa mieluummin vähän hosua perheen perustamisessa kuin odottaa biologisen kellon raksuttavan äidiksi tulemisen ihanuuden ohi. Kyllä niitä opiskeluja ja töitä sitten ehtii, kun lapsi kasvaa. Lapsi kasvaa äkkiä, niin pian ettei huomaakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin se on ihan totta että nuori opettaja saattaa olla paljon auktoriteettisempi kuin vanhempi. Itse asiassa nuoret opettajat ovat yleensä paljon parempia kuin keski-ikäiset puhumattakaan eläke ikää lähestyvistä. Esimerkiksi nuorilla opettajilla on luokassa yleensä paljon vähemmän vihamiehiä kuin vanhemmilla. Mutta opettajan rooli ja biologinen vanhemmuus ovat kuitenkin 2 täysin eri asiaa. On nimittäin täysin eri asia vahtia muutama tunti toisten lapsia kuin kasvattaa 18 vuotta omaa.

Ja mitä tulee tuohon isoäitisi esimerkkiin niin oma isoäitinikin oli 19 kun sai ensimmäisen lapsensa mutta isoisäni oli kuitenkin yli 30. Mutta silloin elettiinkin 20 lukua. Ja ennen vanhaan ihmiset ovat todellakin perustaneet perheensä paljon nuorempana kuin nykyään. Koska ennen ei ole ollut nuorilla varaa mihinkään kalliisiin harrastuksiin tai opiskeluun ja kaikki työkin on tehty yleensä kotona. Joten kova työ ja perhe ovat olleet ainot mitä ihmisillä on ennen vanhaan ollut. Ja mitä sitten tulee noihin kaereidesi esimerkkeihin niin mistä tiedät että he ovat oikeasti onnellisia? Nimittäin kaikki ei ole aina sitä miltä ulospäin näyttää. Moni osaa hyvin taitavasti elää kulissi elämää, eli näytetään ulospäin että kaikki on hyvin vaikka siellä kulissien sisällä elämä olisi kaikkea muuta.

" Koska ennen ei ole ollut nuorilla varaa mihinkään kalliisiin harrastuksiin tai opiskeluun"

Kerrohan miksi pitäisi harrastaa kalliisti? Ja miksei nuori nainen saa synnyttää lasta silloin kun se hänelle sopii? Se on nimittäin sillä tavalla, että monelta jäävät lapset saamatta - tragedia - koska aina on jotain muuta. Muka tärkeämpää - ei välttämättä omasta mielestä, mutta sinun kaltaisiesi, tai yhteiskunnan mielestä. Sittenpä syntyy liian vähän lapsia. Ainakin suomenkielisille.

Anonyymi kirjoitti:

Olen hoitanut omia (4 lasta - kotona heidän kanssaan 10v) ja muiden lapsia, ollut ohjaajana nuorisokodissa. Omat lapset ovat olleet ehdottomasti helpoimpia kasvatettavia, vaikka tai juuri sen vuoksi, että heidän kanssaan on ollut 24/7. Siinä oppii tuntemaan heidän ajatusten juoksun, ennakoimaan. Sekä tuntee olevansa todella tarpeellinen heille. Minä kun olen heidän ainoa äitinsä. Vain minä voin rakastaa heitä äidin lailla. Ystävien, sukulaisten lapsia on mahdollista rakastaa erilailla, hoitaa heitä, mutta heihin pätee aikalailla erilaiset "käyttöohjeet". Itse koen sen kaikkein haasteellisemmaksi; etenkin jos olen yksin hoitovastuussa (ja vielä etenkin, jos olen ulkomailla) enkä voi itse määrätä päivärytmiä.
Nuorison kasvattaminen ohjaajana on helpompaa kuin jälkimmäinen, koska nuoret ovat nuoria. Itseasiassa nuorisokodin asukkaat ovat joiltain osin huomattavasti viisaampia ja ainakin kokeneempia kuin suurin osa normiperheen nuorista.

"mitä sitten tulee noihin kaereidesi esimerkkeihin niin mistä tiedät että he ovat oikeasti onnellisia?"

Tiedän, ettei kukaan ole kokoajan onnellinen eikä tarvitse ollakaan. Ei minkään ikäisenä. Itse odotin nuorena vain aikuistumista, 18v syntymäpäivää ja sitä että pääsen muuttamaan omilleni.

Tiedän myös sen, ettei itselläni eikä lapsillani (jo aikuisia) ole ollut varaa kalliisiin harrastuksiin. Sekin oli ihan ok. Kaikilla ei ole varaa, mutta ei myöskään halua. Itseasiassa halvemmat harrastukset ovat usein paljon kehittävämpiä kuin kalliit. Ihmisiin eli perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin ollaan panostettu. Työhön/opiskeluun ja niihin halvempiin harrastuksiin. Mitään onnellisempaa en halua.

"Mitään onnellisempaa en halua."

Tuohon onnellisuuteen vielä pieni kommentti. Kun lapseni olivat pieniä, meillä lähiseudun äideillä oli "äitiseura". Äitien iät vaihtelivat 19-vuotiaasta 43 -vuotiaaseen. Tosi fantastinen seurue :).

Ihmiset ovat aina jonkun ikäisiä ja sellaisia kuin ovat, myös äidit. Eri ihmisten onnellisuus koostuu eri asioista eikä onnea ja onnellisuutta voi vertailla kenenkään kanssa. Sellainen on typerää. Yleensäkin elämässä kannattaa toimia ja tehdä eikä keskittyä miettimään ja pohtimaan onnea. Jos päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen pohtii vain olenko onnellinen, jos olen, niin olenko tarpeeksi sitä, se tietää varmaa epäonnea, ajelehtimista. Voi olla hyvinkin tuhoisaa ja katkeroittaa ihmisen.

Just do it.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäänpä vielä. Kirjoitat mielestäni epäkunnioittavasti 20-kymppisistä sanomalla "alkavat jo joskus 2 kymppisenä leikkimään perhettä".

Koko maailman aika on perhe perustettu huomattavasti nuorempana kuin nyt. Isoäitini sai ensimmäisen lapsensa 18-vuotiaana eikä se ollut 1900-luvun alussa mitenkään epätavallista. Minua vanhempi ystäväni sai esikoisensa 19-vuotiaana. Koulukaverini samoin - ehti juuri osallistua yo-kirjoituksiin. Nuorempi ystäväni sai esikoisensa 15-vuotiaana. Näitä löytyy. Tiedoksesi, että kaikki ovat yhä edelleen naimisissa - tai mummoni oli isoisäni kuolemaan asti.

Aikuinen toiminta on neuvottelevaa, joustavaa ja samalla omat ja toisen rajat tunnistavaa ja kunnioittavaa. Hyvinkin nuori ihminen pystyy aikuiseen toimintaan, ottamaan vastuuta itsestään sekä muista. Monet vanhemmat ihmiset eivät kykene. Mutta siitä huolimatta ei ole kenenkään toisen asia tuomita heitä. Tai opettaa miten heidän kuuluu elää täysin toisella tavalla kuin he elävät.

"Isoäitini sai ensimmäisen lapsensa 18-vuotiaana "

Aloin oikein laskea kuinka vanha minun isoäitini oli esikoistansa synnyttäessä v 1901. Oli 19-vuotias. Isoisäni oli häntä kolme vuotta nuorempi - eli 16-vuotias. Ilmankos siitä koko suku kohisi. Isoäitini taisi olla Suomen ensimmäisiä puumia...

Asiallisesti ottaen elämä tuohon aikaan Laatokan Karjalassa oli oikeaa hyvää elämää. Ei siihen tarvita kuin perhe ja työ. Lisää työtä. Mutta sitten siihen tuli pari sotaakin. Syntyneitä lapsia myös kuoli pienenä, tuli keskenmenoja ja isoisäkin kuoli keuhkotautiin.

Itselleni on ollut perheenperustaminen selvää jo lapsesta lähtien. Se onnistui! Olen kohdannut paljon ihmisiä, joilta lapsen saanti ei ole onnistunut ja se on kovin surullista. Täälläkin joku kirjoittelee kuin lapset voisi tilata netistä tai kaupan hyllyltä sitten kun on "oikean" ikäinen. Elämä vaan ei mene niin. Se valuu hukkaan, ellei tiedä mitä haluaa, ja jää odottelemaan vastausta kristallipallosta tai muusta. Tai jos siirtää asioita "sitten joskus" ajankohtaan ja silloin ei lisääntyminen olekaan enää mahdollista. Ihmisen on hyvä tehdä haluamiaan asioita juuri silloin kun ne on mahdollisia eikä jäädä odottelemaan jotain muuta.

No ainakin tuosta sinun kommentistasi saa sellaisen kuvan että äitiksi voi tulla vaikka 5 vuotiaana, joten siinä mielessä katson sen ihan omaan arvoonsa. Mutta itse asiaan niin kyllä asia on kuitenkin näin että nuorena täytyy poikien pysyä poika porukoissa ja tyttöjen tyttö porukoissa.