Mitä mieltä, avioliitto on perseestä..mikään ei pelitä. Ei puhuta, ei rakastella, eri harrastuksetkin. Haukutaan vaan ja sit mykkäkoulua! En kyllä jaksa tämmöstä kauan enää, mutta en haluaisi menettää lapsia! Onko mun vaan kestettävä?
Kannattaako pelkästään lasten takia olla yhdessä?
Eroava!
194189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eli kyllä ne lapset älyää et mistä on kyse ja miltä luulet lapsista tuntuvan jos vanhemmat on ja ainoastaan heidän takia yhdessä. Lapset sopeutuvat ja heidän on paljon parempi nähdä tervesuhde kun sairas jossa vaan roikutta! Jokaisella ihmisellä on oikeus onneen!!
Kukaan vanhenpi ei voi koskaan menettää lapsiaan, vaikka he asuisivatkin eri paikassa on ne silti sun lapsia!
LASTEN TAKIA...LAPSET OVAT TAITAVIA VAISTOAMAAN VANHEMPIEN "OLOTILAN"
RIITA JA SYYTTELY SAATTAA JÄTTÄÄ LAPSEN MIELEEN ENEMMÄN HAAVOJA KUIN, ERO.
PAHAOLO HEIJASTUU LAPSEEN...
MIETI TARKOIN...ONKO SINULLA PAREMPI OLO OLLA YKSIN? OLETKO PAREMPI "VANHEMPANA"
YKSINÄISYYS TUO MYÖS TUSKAA..MUTTA SAATTAA JOSSAIN MÄÄRIN HELPOTTAA..OMAA OLOA..
ANNA LASTESI ENSIN TUTUSTUA ERON JÄLKEISEEN ELÄMÄÄN..ENNEN KUIN TUOT SIIHEN UUDEN IHMISEN...SE TUO TAAS OMAT"TOTTUMISET JA ONGELMAT..LIKAA YHDELLÄ KERRALLA....
LAPSET SAATTAVAT OIREHTIA AVIOERON JÄLKEEN VASTA MYÖHEMMIN...SAATTAA MENNÄ JOPA VUOSI .....MIETI TARKOIN MITEN MENETTELET..JOKAISESSA AVIOLIITOSSA ON ONGELMIA, ON OLEMASSA ERILAISIA "AUTTAJIA"...SEHÄN LÄHTEE TEISTÄ..HALUATTEKO JATKAA YHDESSÄ..JOS SAMA SÄVEL LÖYTYY ,VOITTE LÖYTÄÄ "TOISENNE UUDESTAAN"ÄLÄ HEITÄ MITÄÄN TOIVOA HUKKAAAN....VOI OLLA, ETTÄ TULEVAISUUS LÖYTYY PAREMPANA..KUN OLETTE SELVITTÄNEET ONGELMANNE
kuolema on orgasmi ,mutta voihan se tietenkin avioerokin olla.
Jäitä myllyyn ja vettä hattuun kuten entinen vormulaselostaja tapasi sanoa.
Minusta tuossa pippurin viestissä on tärkeää tuo alku. Lapset aistivat, oppivat ja imevät kotoa rakennusaineet myöhempää elämäänsä varten. Sitähän varten vanhemmat ovat!
Vanhempien kylmä suhde periytyy jo kumppania etsiessä. Vasta myöhemmin tajuaa, miksi kaikki on mennyt parisuhteessa pieleen...
Kun on lapsia niin parisuhde ei ole parisuhde.
kokemuksesta. Meillä ajautui nuorena solmittu avioliitto myös siihen, ettei ollut muuta yhteistä kuin lapset ja velat. Mies oli läheisriippuvainen, mutta silti katsoi oikeudekseen käydä vieraissa ja kertoi kaikki avoimesti minulle.Minä olin hyvä kuuntelija. En tuntenut mitään "pistoksia" vaan toivoin, että mies jättää. Löytää sellaisen joka vie..Niin ei käynyt. Keskinäinen yhteiselämä jäi olemattomaksi. Minullekin tuli ulkopuolisia suhteita ja mies sai tietää. Pelkäsi että jätän. Omat tekonsa ovat olivat "eri asia". Mieshän todella rakastaa silti vaimoaan vaikka on rakastunut toiseen. Onhan niillä tunteilla ero.
Koska elämä sujui kulissi-elämänä hyvin, kumpikin meni ja tuli emmekä riidelleet, niin jäin odottamaan, että lapset kasvoivat kotoa pois. Sittenkään ero ei ollut helppo, mutta nyt vuosien jälkeen helpotus, enkä ole pysyvää suhdetta eron jälkeen halunnut. Lapset eivät ole kärsineet avioliiton aikana, koska meillä ei riidelty. Nyt kun lapset ovat aikuisia, niin sanovat, että voi olla, että he olisivat saaneet traumoja ym ,jos perhe olisi hajonnut silloin, kun he olivat pieniä, eivätkä olisi ymmärtäneet eron syitä. Kaikki lapset toivovat vielä eronkin jälkeen, että isä ja äiti muuttamat vielä yhteen.
Ydinperhe ja ehjä perhe on jokaisen unelma -ainakin lapsen.
Joskus luulin, että kannattaa ja siitä seurasi vain kauheaa ahdistusta ja mielenterveysongelmia. Elämä muuttui paremmaksi, kun erottiin. Varmaan myös lapsille. Eipä tarvitse enää katsella epätasapainoista äitiä, joka juuri ja juuri sai huolehdittua lapsista. Eikä isää, joka ei paljon katseltavana ollut, vaan ties missä omilla teillään.
Jos miehesi kanssa ei ole mitään yhteistä..lapsillakin parempi jos erillään ei tarte seurata tappeluita.
Teidän itsennekin kannalta parempi. Jokaisella oikeus parempaan elämään.
Ja uskon että jokaisella on se sielunkumppani jossain.
Mutta tsemppiä elämäsi ratkaisuihin.
kestää. Lapsillakin paljon parempi jos kasvaa terveessä ympäristössä, jossa on oikeeta välittämistä.Lapset ei ole tyhmiä ja ne huomaa ja kerää itseensä asioita. Tärkeintä on et aikuisilla on hyvä olla, näin myös lapsilla on hyvä olla. Olen itse eronnu kahdesti ja uskon todella et lapset ovat voineet paremmin, kuin et oisin jatkanu huonoja liittoja.
Lapset on yllättävän viisaita, ne tajuaa kyllä jos vanhemmat ei jaksa olla enää yhdessä.
Omista lapsistani voin sanoa että ne on tasapainoisia ja sosiaallisia ihmisiä ja moni ulkopuolinen onkin ihmetelly että miten ole saannut kasvatettua heistä niin järkeviä nuoria.
He osaavat välittämisen taidon ja näyttävät tunteensa jus sellasina kun ne ovat!
Eli jos leikii perhettä niin et pitää kulissit yllä antaa se lapsille aivan väärän kuvan elämästä! Otan esimerkin poikani tyttöystävä ei ole koskaan nähnyt omilta vanhemiltaan halausta tai pusaamista, ei mitään läheisyttä vanhenmiltaan toisiaan kohtaan. Poikani puheiden mukaan tän tytön oli alussa tosi vaikea näytää omia tunteitaan hänelle, koska ei ollu sitä koskaan nähny kotona!
Meillä ollesaan he saavat olla ihan sellasia kun ovat ja meidän koti on aina ollutkin se paikka minne nuoriso kokoontuu!
Oonkin sitä mieltä et liika tiukkapiposuus vanhemilta pois ja näyttäkää lapsillenne et ne on tärkeitä ja rakastatte niitä.
Lopuksi viellä.....ero ei aina ole huono ratkaisu!
surullinen, pettynyt ja vihainenkin jos tietäisin vanhempieni jatkaneen rääkkiä vain minun vuokseni. Mikäköhän siinä on, että kuvitellaan lasten haluavan, että hänen vanhempansa eläisivät huonossa liitossa. Mielummin vanhemmat, jotka elävät erillään ja ovat onnellisia.
Kuvitelma aikuisten päässä että perhettä ei saa hajottaa vaikka menis kuinka huonosti, et lapsilla on parempi olla, kun vanhemmat on yhdessä tai sitten voi olla pelko siitä et menettää lapset.
Eihän lapsia voi koskaan menettää, ne on aina osa elämää vaikka sitten asustelis eripaikassa.Monesti sitä vanhematkin osaa antaa itsestään enemmän kun ei tarvi enää tapella ja roikkua sellasessa suhteessa, mistä haluais pois!
Eli vaikka eroaisi on lapset silti suurin osa vanhenpien elämää!
Olisiko aika keskustella ulkopuolisen kanssa mitä on tapahtunut liitossanne. Nyt elän asumuserossa ja olen onneton. Elimme liitossa 23 vuotta. Hyvällä tuurilla mentiin, kun kesti niinkin monta vuotta. Nyt tuli pullon kaula eteen. Minä lähdin kotoa, koska aavistin (nyt tiedän), että väliimme tuli toinen nainen. Ennenkaikkea minua harmittaa miksemme koskaan puhuneet tunteistamme toisiamme kohtaan.
Hankala sanoa ja puuttua muiden asioihin. Mutta haluaisin kuitenkin tuoda oman kokemukseni esille. Ehkä se jotakin mielipiteitä herättää.
Itse olen lähes koko ikäni kuunnellut kuinka vanhemmat riitelevät! Haukkuvat toisiaan, vetävät mukaan ikuisuuden vanhoja "jo käsiteltyjä" asioita, saattavatpa vielä murahtaa jotain lapsellekin kuinka hullu toinen onkaan. Ja vaikka vanhemmat luulevat riitelevänsä kahden kesken, on lapset kyllä todella fiksuja ja tajuavat että on vikaa. Puhumattakaan siitä että riehutaan lasten nähden. Sanoisin kaikille tällai toimiville ihan näin omasta puolestani että hävetkää! Kukaan lapsi ei ansaitse tuntea sellaista ja siitä saattaa oikeasti jäädä jälkiä. Vanhempani olivat vähän aikaa asumuserossa joskus kun olin ala-asteella mutta päättivät kuitenkin jatkaa lastensa takia, siitäkin huolimatta että minä sanoin molemmille että nyt on parempi olla! Ja silti he päättivät jatkaa mitä? Sitä samaa ja ikuista kiukuttelua. Nyt me lapset asumme muualla kun olemme aikuisia, ja vanhemmat erosivat saman tien. Nykyään he ovat jopa ystäviä! Että onkin ihanaa nähdä heidän juttelevan normaaleista asioista ilman kinastelua. Olisin vain niin mielelläni nähnyt sen aiemmin! :)
Ei kannata ihan vaan lasten takia jäädä suhteeseen. Omat vanhemmat teki niin kunnes oltiin yläasteikäisiä, ja onneksi erosivat edes silloin. Eivät riidelleet lasten edessä eikä ollut väkivaltaa, mutta kyllä sen aisti, ja sen ilmapiirin ja salailun. Muistan että pidin päiväkirjaa pienestä asti mutta sinnekään en moneen vuoteen siitä mitään kirjottanut kieltäessäni asian.
Siis pointti on että kyllä lapsen huomaa! Ja kun ei ole sellaista lämmintä kanssa käymistä niin sekin vaikuttaa. Itselle on ollut tosi vaikeeta puhua tunteista ja näyttää niitä omassa suhteessa, johon on vaikuttanut lapsuuteni näin vanhemmalla iällä asiaa pohdittuani. Ja milläs sen korjaa, ei helposti, vaikka olisi ihanaa olla avoin ja näyttää tunteena.
Kuulostaa tosihienolta, että noin moni on sitämieltä, ettei lasten takia kannata olla. ite oon ollut jo muutaman vuoden sen takia. mies ei päästä millään irti!
kuulin totuuden ja se oli et laitetaan iskä kellariin ja otetaan uus kun se aina vaan huutaa. hehe. naureskelin sitä pari vuotta mutta ku ei terapiakaan auttanu huutamiseen ja lopulta oltiin mustelmillakin, niin erottava oli. paha näemmä menee pahemmaksi. ja lapset ei ole tyhmiä vaan terävänäkösiä!
Suurin osa ihmisistä varmaan haluaisi olla hyviä äitejä ja isiä. Maailmassa ei toisaalta ole montaa ihmistä, joilla on omasta mielestään ollut läheskään täydellinen lapsuus.
Joidenkin vanhemmat ovat eronneet ja aloittaneet uuden suhteen. Uusi puoliso ei välttämättä miellytä lapsia, varsinkaan jos tämä uusi on ollut syy vanhempien eroon. Sitä paitsi kaikilla ihmisillä ei vain käy kemiat yhteen ja silloin uuden onnen ja lasten on tosi vaikea elää saman katon alla.
Toiset taas ovat katkeria vanhempien "tunteettomasta" avioliitosta, jossa eletään saman katon alla ilman tunteita. Jotkut ovat katkeria, koska isä on hyljännyt ja he ovat eläneet käytännössä yhden vanhemman kanssa.
Ihmiset tekevät päätöksensä tietämättä tarkalleen tulevaisuutta. Siksi on turha murehtia esimerkiksi vanhempien eroamattomuutta. Jos vanhemmat ovat kuitenkin eläneet suhteellisen sopuisasti yhdessä, se ei välttämättä ole ollut huonoin ratkaisu. Erosta olisi voinut seurata toisen masennus, uusi puoliso jne. Huonosta avioliitosta ei automaattisesti seuraa hyvää avioeroa...
"mies ei päästä irti"... heh heh heh, siis et halua hyvää parisuhdetta, haluat takertua johonkin ;) älä vaan ole mallina lapsillesi...