Poikaystäväni jätti minut vasta. enkä pääse yli siitä, en sitten millään, mitään kunnon syytä hän ei kertonut, se kait tässä vaivaakin, (tai kertoi hän että aikoo yrittää "entisen" kanssa). mutta kuulostaa todella oudolta... itken joka ilta, ainakun tulee hiljainen hetki tai radiosta kappale joka muistuttaa hänestä... ei keritty olla kuin pari kuukautta yhdes, ANTAKAA neuvoja mitä teen, haluaisin olla häneen yhteydessä ja kysyä että mikä mättää, mutta tunnen että se on aika epätoivoista. (ONKO?)tuntuu että en saa otetta elämästäni, kaikki menee päin helv. Hän kertoi että tykkää minusta tosi paljon (ja uskonkin häntä siinä) mutta hyvät ihmiset, sanokaa onko mitään toivoa???
mitä mä teen???
karo_
121498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että josnyt ekana rauhottuisit. Mieti asiaa monelta kantilta, mikä fiilis sulla itellä on. Ei kannata lähtee tekstistäs päätellen kiivaana kyseleen ja sit mahdollisesti syytteleenki jossain vaiheessa; se tuhoaa sitte ihan kaiken.
Suosittelen siis aikaa vaikka se inhottava neuvo onkin. Mutta.. ainut vaihtoehto.
Voimia :)
aivan, olet oikeassa. olenkin yrittäny olla kirjoittamatta vaika se tuntuu hemmetin vaikealta... mutta luuletko että jossain vaiheessa olis mahdollista olla jossain välissä hänen kanssaan... en mä nyt mikään hermoraunio ole, kunhan vaan tulee niitä itkunpuuskia, ja sit mä mietin et mitähän hän tällä hetkel tekee yms, ja odotan että kohta soi puhelin ja se soittaa... mutta ei... välillä vaan tuntuu et elämässä ei ole mitään järkeä. ikävä on SUURI!
ettei tule vastakaikua tunteisiin on turha jatkaa,
pakosti ei vain voi välittää toisesta.
helpommin sanottu kuin tehty!!! mä tiedän et se välittää musta, ja epäilen että se on omasta päästään keksiny sen "entisen kanssa yrittämisen" (ja jos se olisikin totta, millainen miehen pitää olla et se tekee noin, toisinsanoen hairahtuu noin helposti entiseen??) helppo nakki? mä kerkesin rakastua häneen, se tässä nii pirun vaikeaa onkin päästää irti (en halua) ylpeyttä mulla on, en aio roikkua hänessä, siis en aio ruikuttaa, mutta jos näen hänet jossain niin aivan varmasti menen puhumaan hänen kanssaan. Ja mitä mies tarkoittaa sanoessaan "ollaan vaan kavereita", liekkö ihan kirjaimellisesti sitä tarkoittaa, vai onko se sellainen pehmennys tolle "mä jätän sut" asialle...
Mulla kävi ihan just samalla tavalla. Mies haluaa eksänsä takaisin, mutta eivät ainakaan viel täoisaiseksi ole yhdessä.
Meillä meni kaikin puolin hyvin, mutta parin päivän perusteella mies pisti poikki. Ollaan oltu sen jälkeen joka päivä yhteydessä, lähinnä hänen aloitteestaan. Ehkä hän vielä joskus huomaa tehneensä suuren virheen, siihen asti en voi muuta kuin hyväksyä asian. Hänen on se vain itse tajuttava. En häntä enää aio takaisin pyytää ja jäädä lahkeeseen roikkumaan, vaan yritän jatkaa elämässä eteenpäin. Sattuu, mutta yritän kestää. Eihän tässä muutakaan voi kuin antaa asioille aikaa.
mä haluan kans hänen ymmärtävän että hän tekee/teki suuren virheen. sattuuhan se todella paljon!!!! ja sydämessäni toivon että palaamme yhteen, koska tiedän sen olevan mahdollista! Ei kaikki voi vaan loppua näin yhtäkkiä, varsinkin kun tietää että molemmilla on tunteita toisia kohtaan. Hänen on vaan ymmärrettävä se! meillä oli ihanaa yhdessä, ja voi olla vieläkin kun hän vaan tulisi ja yrittäisi!
kunhan nyt täytät ensin sen 15 vee, niin katotaan sitten jos lähtisin neuvomaan sua
luulenpa että sun kannattais kasvaa ennekuin rupeat kommentoimaan mitään! luulenpa että olen vanhempi kuin sinä, joten älä analysoi!
ai just...uuu mä en kestä tätä elämää, apua aaa mut on jätetty, uuu...aaaa...ketä vittu kiinnostaa sä ja sun poikaystävä 14 veee
sinä se vasta lapsellinen olet.. jotain vakavampia ongelmia taitaa olla ku todellaki auot päätäsi noin... katso peiliin!
on se jännä kun ihmisellä on vaikea olla niin ruvetaan aukomaan päätä, niinkuin se auttaisi oloa yhtään! haluan vain kuulla kokemuksia, miten muilla on mennyt?
mun kundi jätti mut kun oltiin oltu 1,5 vuotta yhdessä. kumpikaan ei ollut kerennyt kunnolla olla muiden kanssa. mähän en tietysti ois halunnutkaan. me soiteltiin silti, oli kuitenki helpompaa kun se asu eri paikkakunnalla. jotenki mä aina kuulin et nyt sil on taas joku muija kierrossa. ja sattu niin pirusti ja syvälle. iltaitkuista ei meinannu tulla loppua. jossain vaiheessa se alko ehottelee et mä tulisin käymään sen luona. mullakin oli joku puolivakava suhde silloin meneillään. no mähän menin sinne. meillä oli tosi ihana viikonloppu. se vei mut kylpylään ja kaikkee. ihan ku ennenkin. sit tuli sunnuntai ja kotiinlähdön aika. kotona mä sit taas varmaan itkin ja mietin. mä rupesin kelaa et ei hitto, mä oon itkeny sen takia monta kuukautta. ja nyt ku se vaan soittaa ni kaikki voi taas olla niinku ennenki. mua kävi ärsyttää se miten se kuvitteli voivansa pompotella mua. Mä inhosin sitä miten se kohteli mua. vaikka oisinhan mä halunnu olla sen kaa, enemmän ku mitään muuta. se mun itku alko muuttua halveksunnaks sitä kohtaan. sit mä vaan soitin sille et, kuule mä en taida enää tulla sinne, lähetä mun uikkarit postissa. mä ikävoin sitä varmaan puol vuotta senki jälkeen ihan hirveest. mutta arvaa miten ylpee mä olin siitä, että kerranki mä olin sen yläpuolella! sen suhteen jälkeen mä vietin villiä sinkkuelämää ja nautin elämästä! jotenki mä tajusin ettei mun tarvii elää kenenkään ehdoilla. nyt mä kuulin ettei sillä jätkällä mee kovin hyvin. kun taas mulla on elämässä kaikki mitä mä saatoin haaveilla. enkä ole sen kundin menettämistä katunu hetkeäkään!!