Paha olla.
Mies sanoo ettei tiedä haluaako olla, eikä tiedä enää rakastaako. Tätä samaa olen kuunnellut nyt 1,5 vuotta, välillä hän tietää, sitten taas ei.
Nyt sitten sanoin itse että lähde menemään kerta tämä on tällaista jankkaamista, mutta miksi minua kaduttaa ihan suuresti?? miksi minulla on niin paha olla vaikka ei tuossa suhteessakaan kovin hyvä ollut juuri sen takia että mies vaihtaa mielipidettään aina. Yleensä mielipide vaihtui kun oli vähänkin riitaa.
Ja hänen kanssaan oli alusta asti hankalaa muutenkin, kun hän ei koskaan ollut aikaisemmin suhteessa eikä ollut rakastunut, minuun hän rakastui vuosi myöhemmin vasta. Luulin että en tiedä -leikki oli vain rakastumisen puutteen tulosta, mutta hän jatkoi sitä nyt taas!!
Miten päästä yli tuollaisesta? En jaksa enää.. Tuntuu todella pahalta jatkaa elämää yksin.
Mies sanoo ettei tiedä haluaako olla, eikä tiedä enää rakastaako. Tätä samaa olen kuunnellut nyt 1,5 vuotta, välillä hän tietää, sitten taas ei.
Nyt sitten sanoin itse että lähde menemään kerta tämä on tällaista jankkaamista, mutta miksi minua kaduttaa ihan suuresti?? miksi minulla on niin paha olla vaikka ei tuossa suhteessakaan kovin hyvä ollut juuri sen takia että mies vaihtaa mielipidettään aina. Yleensä mielipide vaihtui kun oli vähänkin riitaa.
Ja hänen kanssaan oli alusta asti hankalaa muutenkin, kun hän ei koskaan ollut aikaisemmin suhteessa eikä ollut rakastunut, minuun hän rakastui vuosi myöhemmin vasta. Luulin että en tiedä -leikki oli vain rakastumisen puutteen tulosta, mutta hän jatkoi sitä nyt taas!!
Miten päästä yli tuollaisesta? En jaksa enää.. Tuntuu todella pahalta jatkaa elämää yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos yksin jatkaminen tuntuu pahalta, niin teepä ajatusleikki siitä, millaista elämäsi on tuon miehen kanssa. Vielä pahempaa todennäköisesti. Tiedät totuuden hänestä ja suhteestanne, toimi sen mukaan. Päätöksen tehtyäsi asia helpottuu kyllä.
Mulla on aivan sama tilanne kuin sulla. Minä (26) ja poikaystäväni (25). Minulla yksi pitkä suhde takana, minä hänen ensirakkaus ja ensimmäinen tyttöystävä. Nyt parin vuoden soutamisen ja huopaamisen jälkeen ei enää jaksa katsoa, kuinka kuukauden välein ollaan aina siinä samassa tilasnteessa, missä mies ei tiedä mitä haluaa. Ei halua menettää, mutta ei halua sitoutua. Viimeksi eilen hän sanoi haluavansa jatkaa ja aloittaa uudelta pohjalta. Mulla taas on mitta jo niin täynnä, että päätin jättää hänet. En vain jaksa enää yrittää. Pitää ajatella positiivisesti, kesä tulossa eikä ketään riippumassa hameenhelmassa. Saa tulla ja mennä miten itse haluaa ja katsella aivan ihania kesäkolleja :). Kyllä se uusi rakkaus jossain vaiheessa eteen tulee, mutta toivottavasti ei piiiiitkäään aikaan sillä nyt tahdon nauttia vapaudesta ja siitä ettei ole kiukuttelevaa miestä käsipuolessa.
aika hassua että sinulla on sama tilanne :)
Paitsi kuulostat olevan vähän vahvemmilla kuin minä, joka vaan suruttelen ja mietin vielä koko juttua. Onko sinulla itsetunto huonontunut tällaisen asian kanssa? vai olenko vain itse niin herkkä että otan tällaiset itseeni.. en tiedä. olisi niin helppoa kun tuntisi sydämessään että nyt pitää oikeasti lopettaa, mutta kun siltä ei tunnu. olen varmaan jäänyt kiinni tähän soutamiseen ja huopaamiseen.
Asutko missä päin suomea?
Olen puolenvuoden aikana käynyt läpi sellaisen kasvukauden, että nyt tuntuu oikeasti hyvältä ja varmalta. Silloin kun tajusin, etten pysty toista muuttamaan enkä pääse hänen ajatuksista täysin perille, ymmärsin että nyt on itse otettava ohjat käsiin ja aloitettava miettimään miksi jään tähän suhteeseen joka tuottaa mulle jatkuvasti pahaa oloa ja epävarmuutta. Olin silloin niin rikki ja hajalla, enkä voinut ymmärtää miksi meillä meni niin kuin meni. Itsesyytökset,alemmuudentunne,univaikeudet,ruokahaluttomuus
tulevaisuus ei kiinnostanut jne.Lista on loputon. Mulla on aina ollut elämään sellainen positiivinen asenne elämään ja tunne, että aina sitä selvitään tilanteesta kuin tilanteesta. Kuitenkin epävarma suhde veti minut niin alas, että en tiennyt kuka minä olen ja mitä minä haluan. Tavallaan roikuin vain kiinni tunteessa ja tilanteessa.Sitten pikkuhiljaa aloitin rakentamaan omaa elämääni uudelleen ja miettimään mitä MINÄ haluan, enkä enää ajatellut mitä poikaystäväni haluaa. Hän ei todellakaan ottanut minua huomioon elämässään, joten miksi ihmeessä minun niin pitäisi tehdä. En ole katkera enkä vihainen, olen vaan niin vapautunut tällä hetkellä. Voimia sinulle, tiedän että tilanne on todella vaikea ja välillä on niin hukassa ettei tiedä mitä tehdä. Aika todellakin parantaa haavat.
olen kotoisin Helsingistä.
Tuli mieleen, että miksi ihmeessä suostut tuollaiseen?
Keskustele kumppanisi kanssa ihan perinpohjin tuo asia selväksi.
Itse sanoisin että "nyt sai olla viimenen kerta kun alat soutaan ja huopaamaan".
Pieni pesäero voisi olla myöskin paikallaan, sen jälkeen jos molempien päätös on, että haluaa jatkaa yhdessä...niin siihen saa myös luvan loppua "ollakko vai eikö-leikki".
Ajatteles asiaa siten, että kyllä se ero tulee ennemmin taikka myöhemmin jos on tullakseen....se kun laitat tavallaan miehen valinnan eteen, niin toki saattaa nopeuttaa eroprosessia, mutta parempi kait heti tietää missä mennään kuin jatkaa rasittavassa suhteessa?!
Mä luulen, että lähes kaikilla ns. kokemattomilla miehillä on tuo sama ongelma....en siis todellakaan yleistä, mutta...itsellänikin on kokemuksia siitä kun miehellä alkaa menojalkaa kutittaan..etenkin nuorilla..."ahdistuvat" ajatellessaan olevansa vasta 20-25 vuotta, että tuon yhden ja saman naisenko kanssa pitäisi hautaan asti elämäänsä viettää.
Nooh, menkööt vaan sellaset "lapsi-miehet" mun puolestani...tiiä sitten aikuistuuvatko sellaiset miehet sitten ikinä, olkoot vaikka kuinka vanhoja joskus tulevaisuudessa??
...avoin, miljoonin tavoin...epävarmuutta tuntee se mies tosiaan...näytä että rakastat, kerro että hän on sydämesi valittu jos oikeasti tuntuu siltä ja pidä huoli että hän tuntee sen joka päivä...jos se ei riitä niin sitten saa opetella parisuhdetta jonkun toisen kanssa jossain muualla...onnea jatkoon...