Oletko joskus lopettanut yhteydenpidon naiseen, vaikka hän olisi sinulle kuitenkin tärkeä? Siis oletko vain hävinnyt kuin pieru Saharaan, vaikka itsestäsi onkin tuntunut pahalta? Tarkoitan lähinnä sitä, että mikäli olosuhteet ovat olleet lähempää kanssakäymistä vastaan ja olet lopettanut yhteydenpidon sen vuoksi.
Entä oletko katunut asiaa jälkeenpäin? Tekisitkö vastaavassa tilanteessa toisin seuraavalla kerralla?
Entä oletko katunut asiaa jälkeenpäin? Tekisitkö vastaavassa tilanteessa toisin seuraavalla kerralla?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Saharaan olen kadonnut kyllä, useamminkin jäänyt taa kuviot ja yhteisöt. Saattanee olla jäämiä käytökseen lapsuudesta, usein vaihtuneet yhteisöt. Joskus jollekin vaikealle asialle on haettava vaihtoehtoinen muoto elää, koska se kulkee mukanasi kuitenkin. Ajan kanssa se muotuu luontevaksi, uskoisin niin. Olosuhteita ei kannata liikaa surra, niihin on sopeutuminen kuitenkin, kuitenkaan luovuttamatta, periksi antmatta. Vaikuttaa voi monella tapaa.
Regrets? I have a crew, but then again, too much to mention
"Regrets? I've had a few,
But then again, too few to mention."
Tai tokihan Frankie boyn uudelleen sanoituksessa saattaa olla jokin syvempikin merkitys joka ei nyt heti avautunut näin lauantai aamuna. ;)
päässyt tuollaista tapahtumaan.
Harvemmin olen niin tehnyt ja jos olen, niin siihen on yleensä hyvä syy.
Kyllä, olen lopettanut yhteydenpidon kokonaan vaikka nainen oli minulle tärkeä.
Se tyssäsi juuri tuohon mainitsemasi ”lähemmän kanssakäymisen” estymiseen.
Totta kai, tuntuihan se aluksi pahalta ja ehkä jollaintavalla naista kohtaan epäreilultakin (olihan hän pyytänyt ystävyyttäni tai edes jonkinlaista yhteyden pitoa).
Jälkeenpäin ajatellessa, en kadu tekoani. Ja toimisin varmaan samalla tavalla jatkossakin. En itse ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota yhteyden pitoa jos toisella on ollut romanttisia ajatuksia joihin toinen vastaa kaveruudella. Omasta mielestäni tuo häviäminen kuin pieru Saharaan on hyväksyttävä asia tuossa kohtaa.
Kyllähän nainen yritti minulle selittää miksi pitää tärkeänä, että pysyttäisiin kavereina ja pidettäisiin
yhteyttä. Itse en vaan noita arvoja ja asioita nähnyt.
No, nyt joku pitää minua täysin kylmänä ja tunteettomana, mutta itse pidän itseäni laskelmoivana.
Omassa tilanteessani molemmilla kyllä olisi kiinnostusta, paljonkin. Mutta muut olosuhteet ovat sellaisia, että suhdetta ei voi ajatellakaan tässä elämäntilanteessa.
Mies on joskus sanonutkin, että se on hänelle kova pala, koska tilanne on mikä on. Eli olemme yrittäneet pitää yhteyttä ystävinä. Mutta ilmeisesti hän ei sitä halua, ja nyt hän on hävinnyt kuin se kuuluista pieru sinne Saharaan. Sanomatta sanaakaan. Kovin julmaa.
Tuntuu pahalta, varsinkin kun tiedän hänenkin välittävän minusta, paljonkin. Tässä elämäntilanteessa hänellä ei edes ole ketään toista, sen tiedän varmasti.
Eikö mies kykene pelkkään ystävyyteen, miksi kaikkea pitää aina ajatella joko tai -periaatteella?
Itse asiassa me olimme myös tuollaisessa tilanteessa, missä molemmat olisi halunnut jatkaa jo meneillään olevaa juttua mutta olosuhteiden pakottamana suhteesta ei olisi tullut mitään.
Mietin aikani ja ilmoitin (mielestäni asiallisesti ja perustellusti) että en vai pysty olemaan ystävä.
Jäin miettimään kirjoittamaasi ”joko tai” – periaatetta. Niin, se voi näyttää ulospäin tuolta. Mutta uskon ainakin, että miehesi on miettinyt asiaa monelta taholta. Osa meistä miehistä ajattelee näitä asioita enemmän järjellä kuin tunteella. Silloin kun itse mietin tuota päätöstäni yritin miettiä positiivisia ja negatiivisia asioita ystävyydestä ja tein päätöksen sen mukaan kummalle puolelle vaaka kallistui.
Voihan tämä tuttavuutesi miettiä että kun ei pidä yhteyttä niin ystävyys kuolee itse hiljaa. Näin ei tarvitse selitellä, pyydellä anteeksi eikä perustella päätöstä.
Tai yksinkertaisesti voi olla, että tuo ystävyys oli liian kova pala ja tuttavasi on meinannut ”antaa sitten olla”.
Ainakin minun on vaikea miettiä tuota tuntemaani naista pelkkänä kaverina. Vaikka siis ero ei tullut suoraa naisen toivomuksesta.
kuulostaa tutulta...
onko tuo mies meri-mies? siis reissumies sellainen?
siis Liinulle:
onko tuo mies meri-mies? siis reissumies sellainen?
Siis ei ole.
valaista hieman, mitä tarkoitit tällä lauseella "Ainakin minun on vaikea miettiä tuota tuntemaani naista pelkkänä kaverina."
Miksi näin? Eikö mies voi olla naisen kanssa platonisessa suhteessa?
Mies ilmoitti minullekin jossain välissä, että hän ei kykene siihen kanssani. Kuulemma "metsästäjänvaistot" heräävät pakostakin.
Luopuuko mies siis mieluummin kokonaan naisesta, jos ei voi olla hänen kanssaan suhteessa?
Sanon tähän alkuun, että kyllä miehellä ja naisella voi olla platoninen suhde. Itseltä löytyy ystävä- / kaveripiiristä niin miehiä kuin naisia. Mutta en ole näiden naisystävien kanssa ollut muussa kuin ystävyyssuhteessa. Osa on ihan lapsuudesta ja osa on tullut ”matkanvarrella”.
Ainakin itse mietin tuosta asiasta juuri noin kun kirjoitit, eli luovun mieluummin kokonaan kuin olen kaveria (siis jos minulla on ollut ns. romanttisia ajatuksia naista kohtaan). Ehkä tällä tavalla estän itseltäni takertumisen, mustasukkaisuuden tunteen ja mahdollisen itseni huijaamisen. Ja mikä tärkeintä molemmat pääsee lähtemään omille teilleen ”puhtaalta pöydältä”.
Niin en osaa sanoa tuosta ”metsästäjänvaiston” heräämisestä, kun en noiden menneiden tuttavuuksien kanssa ole missään tekemisissä. Ja kenenkään heidän kanssa en siis ole mitenkään riitaisasti eronnut.
Kysynkin sinulta, mitä sinä sitten odottaisit tuolta sinun ja miehesi ystävyydestä ?
Pystyisikö hän luottamaan sinuun ja sinä häneen 100% ?
Entä miten ystävyyden sitten käy kun teistä jompikumpi alkaa taas seurustelemaan ?
oikein, että jos miehellä on romanttisia tai seksuaalisia ajatuksia naista kohtaan, niin platoninen suhde ei onnistu? Ja jos kyseessä on vaikkapa entinen naapurityttö tai vastaava nainen, jota kohtaan ei ole muita kuin kaverillisia tunteita, niin platoninen suhde onnistuu helpommin? Tarkoititko tätä?
Haluaisin jatkaa ystävyyttä, koska en halua menettää miestä. Jotenkin elättelen toivoa, että meillä joskus vielä onkin mahdollisuus olla yhdessä. Jospa olosuhteet muuttuvat? Mutta jos hän alkaisi seurustelemaan jonkun toisen kanssa, niin kyllähän se olisi kova pala, myönnettäköön.
En nyt ihan noin karkeaa viivaa vetäisi. Näin se voisi mennä, että aluksi tuntisin johonkin naiseen seksuaalista vetoa ja koko homma sitten kehittyisi pelkäksi kaverisuhteeksi (ilman seksisuhdetta). Näin kyllä. Tai että tutustuisin naiseen esimerkiksi harrastuksen yhteydessä, mutta nainen ei herätä sen suurempaa mielenkiintoa mutta on esim. mukavaa juttuseuraa niin kaveruus olisi ihan ok.
Mutta jos minulla on ollut romanttisia ajatuksia naisesta, niin sitten ystävyydelle ei. Tietenkin kyse on minusta ja omasta ajatusmaailmastani. Mutta jotta noita romanttisia ajatuksia naisesta syntyisi niin se ottaa aikaa ja minun täytyy tuntea nainen aika hyvin. Ja vaikka sitten sattuisi eron syyt olemaan olosuhteet, niin ystävyys tuntuu kaukaiselta. Ehkäpä jopa jollain tavalla pettymykseltä.
Tuosta naapurintyöstä tulee mieleen sellainen hiljainen ja myöntyvä naistyyppi. Nämä tuntemani naiset joita voin sanoa kavereikseni ovat aika lujatahtoisia ja päättäväisiä.
Niin ja kyllähän se myös miestäkin satuttaa kun katkaisee yhteyden. Vaikka se varmaan tuota tekstiä lukiessa helpolta kuulosti, niin ei se sitä ole. Ja sitähän en osaa sanoa, onko nuo minun valintani ja ratkaisuni olleet niitä oikeita vai ei. Mutta ainakin ne tehdessäni tuntuivat oikeilta.