Mistäköhän sitä alkaisi? Olen asunut poikaystäväni kanssa n.vuoden saman katon alla. Alussa kaikki oli ihanaa,yms, mutta nyt hän on muuttunut. Itse yritän pitää suhteemme virkeänä, mutta häntä ei tunnu kiinnostavan.
Harrastukset ja kaverit ovat kiinnostavampia, kuin minun seurani. Sitten kun yritän puhua hänelle (ääntäni korottamatta) asiasta hän rupeaa huutamaan minulle ja syyttää minua kyttääjäksi, jos olen kysellyt hänen päivästään. En usko, että hän pettää minua, sillä olisin siitä kyllä kuullut(meillä on paljon yhteisiä kavereita ja tuttuja, joihin voin luottaa). Muuttuvatko miehet siis välinpitämättömäksi(en haluaisi yleistää!)suhteen edetessä? Pidetäänkö tyttöystävää itsestäänselvyytenä? Rakastan häntä paljon, mutta hänen käytöksensä ottaa päähän ja tuntuu, ettei puhuminen auta.
Miten minun kannattaa lähestyä häntä ko. asian tiimoilta? Haluaisin erityisesti miehiltä kommenttia, sillä te sen tiedätte, mikä on hyvä lähestymistapa(vai onko edes sellaista?). Kiitos jo etukäteen.
Harrastukset ja kaverit ovat kiinnostavampia, kuin minun seurani. Sitten kun yritän puhua hänelle (ääntäni korottamatta) asiasta hän rupeaa huutamaan minulle ja syyttää minua kyttääjäksi, jos olen kysellyt hänen päivästään. En usko, että hän pettää minua, sillä olisin siitä kyllä kuullut(meillä on paljon yhteisiä kavereita ja tuttuja, joihin voin luottaa). Muuttuvatko miehet siis välinpitämättömäksi(en haluaisi yleistää!)suhteen edetessä? Pidetäänkö tyttöystävää itsestäänselvyytenä? Rakastan häntä paljon, mutta hänen käytöksensä ottaa päähän ja tuntuu, ettei puhuminen auta.
Miten minun kannattaa lähestyä häntä ko. asian tiimoilta? Haluaisin erityisesti miehiltä kommenttia, sillä te sen tiedätte, mikä on hyvä lähestymistapa(vai onko edes sellaista?). Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokaisessa suhteessa on ensirakastumisen huuma, joka kuitenkin tasaantuu, varsinkin jos ihmiset asuvat yhdessä. Sitten tulee arki, ja pian seuraa ns. irtautumisvaihe. Silloin ihmiset rakastavat kumppaniaan, mutta alkavat taas kaivata kavereita, jotka jäivät unohduksiin rakkauden myötä, ja hakeutuvat takaisin heidän seuraansa.
Useimmiten tämä vaihe tulee pariskunnan osapuolille eri aikaan, jolloin se, joka on edelleen alkuhuumavaiheessa, tuntee olevansa hylätty ja kinuaa rakkautta.
Kuitenkin miehesi tuntuu olevan kireä, jos kerta huutaa sinulle, jos puhut jostain asiasta ääntäsi korottamatta. Voisiko hänellä olla joitain ongelmia esim. töissä?
Kokeile kirjoittaa hänelle selkeä mutta suht lyhyt viesti, esim. A4-kokoinen. Selitä siinä, että tarvitset häntä ja ihmettelet hänen käytöksensä muutoksia. Korosta, että tuet häntä, mikäli hänellä on ongelmia jossakin asiassa. Lukekoon sen omalla ajallaan ja miettiköön vastausta.
Saattaa tietysti olla, että miehesi on siirtynyt ihan muuhunkin vaiheeseen, joka enteilee liittonne rakoilevan tai muuta vastaavaa. Kuitenkin asiasta tietää vain hän itse, joten kehotan avoimeen keskusteluun.
Muista kuitenkin myös se, ettet aina saa vastauksia kaikkiin kysymyksiisi, ja usein jää itsesi päätettäväksi, elätkö omissa kuvitelmissa ja jäätkö toisen antamien tiedonmurusten varaan, vai otatko elämäsi ohjat omiin käsiisi ja teet päätöksiä, jotka parantavat elämääsi.
Kerro hänelle miltä sinusta tuntuu. On ihan ok tavata kavereita, mutta sinullekin pitäisi jäädä aikaa. Muistuta miestäsi siitä, että sinä et ole itsestäänselvyys, vaikka yhdessä asuttekin.
Minun mielestä paras lähestymistapa on pienoinen järkyttäminen: laita vaikka päivällä viesti, "meidän pitää jutella" ilman muita selityksiä. Mies saattaa jo tuosta säikähtää sen verran, että alkaa ajatella että onko kaikki sittenkään ihan ok.
Miehillä on kummallinen tapa ajatella, että kun kaikki on niin kuin ennenkin, niin kaikki on hyvin. Mutta eihän se niin ole! Suhteen pitää kehittyä ja sen eteen pitää tehdä töitä.
Minulla oli vuosi sitten samanlainen tilanne, suhteessa ei kaikki ollut kunnossa ja koitin siitä miehelleni puhua. Hän ei nähnyt eikä halunnyt nähdä meidän ongelmia. Eikä halunnut kuunnella minua kun sanoin että kaikki ei ole ok. Mies oli alkanut pitää minua itsestäänselvyytenä jonka eteen ei tarvinnut tehdä töitä, no erohan siitä tuli.
Anna hänen olla RAUHASSA! Jos ei käy, vaihda maisemaa. Te analysoitte niin pirusti, ei tommosta mies kestä! Kyllä sä kyttäät etkä luota, kokoajan asiaa mittaat. häh?
Et huomioinut ett ei se maiseman vaihtaminen niin helppoa ole jos RAKASTAA toista.
Joillekin on niin helppoa vaan heti ekan ongelman jälkeen lähteä litomaan, mitä sellaset edes lähtee suhteeseen...
Ei ole analysointia jos itsestä vaan tuntuu siltä, minkä sille voi. Tottakai siitä pitää voida puhua ja tottakai toisen pitää se ottaa huomioon. Miksi ei toiselta muka voisi vaatia panostusta parisuhteeseen. Ei kun se on kyttäämistä ja epäluottamusta...