Eivät toimi. Korkeintaan lapselliset romanttiset idiootit jotka kehittävät koko suhteen omassa päässään rupeavat kaukosuhteeseen. Kaikenlaista säälittävää vinkunaa tälläkin palstalla saa lukea kun on menty töpeksimään elämästään kuukausia ja vuosia toimimattomaan suhteiluun.
Kaukosuhteet hölmön hommaa
asdasda
102524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä ja nykyinen aviomieheni elimme kaukosuhteessa (eri maissa, välimatkaa noin 2000 kilometriä) ensin kolme ja puoli vuotta niin että tapasimme kolmen-neljän kuukauden välein; sitten vuoden niin että vietimme kaikki viikonloput yhdessä (siinä vaiheessa olimme jo naimisissa). Vasta sitten saimme elämämme järjestymään niin että saatoimme muuttaa yhteen.
Nyt olemme asuneet yhdessä kaksi vuotta ja jokainen päivä on todella onnellinen. Joskus mietimme takaisin sitä kaukosuhdeaikaa ja miten paljon paremmin asiat ovat nyt. MUTTA - se kaukosuhdekin kannatti elää! Sen ansiosta saimme molemmat suuresti rakastamme kumppanin, jonka kanssa olemme aidosti onnellisia. Jos meillä ei olisi ollut uskallusta ryhtyä kaukosuhteeseen eikä voimaa kestää sitä, olisi tämä mahtava ihminen jäänyt saamatta. Se vasta olisi ollut säälittävää.
Meillä kanssa on ollut kaukosuhde melkein koko ajan, kun yhdessä ollaan oltu. Noin seitsemän vuotta yhdessä ja suurin osa ajasta välimatkaa 700 km-20000 km. Toimii, kun luottaa toiseen ja rakastaa toista.
Välillä ollaan asuttu saman katon alla, kun työt ja opiskelut ovat olleet sattumalta samalla paikkakunnalla. Onhan niitä ongelmia ja avioeroja, vaikkei oliskaan kaukosuhteessa.
Itse en valita tilanteesta. Osaapahan ainakin arvostaa toista ja huomaa ettei rakas ihminen ole itsestään selvyys. Mikä toimii meillä, ei toimi jollakin muulla.
Olen sitä mieltä myös ettei kaukosuhde ole tarkoitettu loppu elämäksi. Tämä kuitenkin kannattaa tulevaisuutta ajatellen. Miksi luopuisin ihmisestä, jota rakastan vain sen takia että hänen työ on toisella puolella maapalloa!
Minä ja tyttöystäväni ainakin ollaan lapsellisia ja romanttisia idiootteja :) ...ja hyvinhän tää kaukosuhde on tosiaan toiminu.
Eihän kaukosuhteeseen tarvita muuta kuin oikea asenne, ja se, että ottaa sen suhteen vakavasti ja tosissaan, eikä ole asenteella "katsotaan ny mitä tästäkin tulee".
Täällä olevat vinkunat syntyvät juuri niistä parisuhteista, joissa toinen osapuoli ottaa suhteen tosissaan ja toinen taas ei. Siinä kumpikin tuhlaa vain aikaansa.
Oma kaukosuhteeni toimii loistavasti. Molempia helpottaa tieto että parin vuoden kuluttua asumme yhdessä. Meillä on yhteinen suunnitelma elämän varrelle ja siksi kaukosuhdeajankin kestää oikein hyvin. Sitä paitsi oppii siihen, ettei ainakaan vahingossa tule liian riippuvaiseksi toisesta; jos nyt näitä kaukosuhteen hyviä puolia etsitään.
..että suunnitelmat pitävät? Jos vaikka hän toisessa päässä tai sinä itse rakastut toiseen? Monta kertaa niin on käynyt.
Ainahan voi jossitella. Mitä se auttaa? Jos tai jos... Aina voi tapahtua jotain odottamatonta, mutta sitä ei ole hyvä ajatella etukäteen. On parempi olla kun ajattelee että tämä tulee toimimaan ja siitä lähdetään että tullaan olemaan onnellisia yhdessä vielä kahden vuoden päästäkin. Ja nyt eletään tätä päivää ja otetaan ilo irti siitä. Näin minä ainkin olen onnellinen. Toki jo haluaisimme asua yhdessä mutta se ei vaan nyt vielä ole mahdollista. Varmasti on muitakin hyviä tapoja elää ja olla, mutta tämä ajattelu sopii meille molemmille tällä hetkellä. Se ainakin on koettu että epävarmuus synnyttää lisää epävarmuutta. Onko siitä silloin jotain hyötyä? Usein moni asia on itsestä kiinni. Kyllä jokainen osaa pilata suhteen, varsinkin jossittelulla.
eihän ne suunnitelmat pidä ihan lähisuhteissakaan.itse elän myös kaukosuhteessa ja olen mieheeni sitoutunut.elämää suunnitellan eteenpäin ja yhteiseen tulevaisuuteen luotetaan.en näe järkeä lauseessasi"entä jos ei suunnitelmat pidäkään"?eihän siitä ole takuuta missään!ja tähän samaan nyt voi laittaa että pettämistä tapahtuu kaikissa suhteissa jos on tapahtuakseen,ei siinä välimatkalla ole niin väliä vaan sitoumuksella ja tahdolla olla sen oman kanssa.
ÄLÄ SINÄ HÖPÖTÄ PASKAA TUNNEN MONIA IHMISIÄ JOTKA OVAT OLLEET TODELLA PITKISSÄKIN(tarkoitan monia tuhansia km) KAUKOSUHTEESSA JA NAIMISSA ONNELLISESTI TÄLLÄ HETKELLÄ JA MONTA VUOTTA JO. ITSEKKIN OLEN OLLUT NAIMISISSA JO 10-VUOTTA JA MEILLÄ ON OLLUT KAUKOSUHDE AIKAISEMMIN JA TODELLAKIN PITKÄ
MIKÄS ASIANTUNTIA SINÄ OLET TUNNET VARMAAN JOKAISEN IHMISEN SUHTEET?
entäs kun on seurustellut viisi vuotta ja asunutkin yhdessä mutta toinen osapuoli joutuu lähtemään toiselle paikkakunnalle opiskelemaan? Sinun loogikan mukaan pitäisi erota?
kun toinen menettää työpaikkansa ja joutuu lähtemään toiselle paikkakunnalle töihin? Lapsiakin voi olla ja asuntolainaa maksettavana... erotako pitäisi? Monet asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä.