Elikä olemme ajautuneet sukuriitaan yhteisenä isoäidille ostamamme lahjan perusteella.
Lahjan hintaan sisältyi 105 euron hintainen seinäkello ja 45 euron hintaiset muut jutut. Lankoni osti siskoni kanssa kellon, ja sovimme, että me maksamme heille sitten toisen sisareni kanssa, kun meitä on kolme.
Itse ostin ne muut jutut, ja toinen sisaremme ei ostanut yhtään mitään. Lahjan yhteishinta on siis 150 euroa, jolloin jokaiselle jää maksettavaksi se summa, kun tuo määrä jaetaan kolmella, eli kaiken terveen järjen mukaan 50 euroa. Kun minä sitten ostin nuo muut krääsät, niin ajattelin, että maksan tälle seinäkellon ostaneelle sen 5 euroa, ja tämä toinen maksaa tälle seinäkellon ostaneelle 50 euroa, jolloin myös hän on menettänyt loppujen lopuksi sen 50 euroa. Ongelma on siis tämä kellonostaja, ei toinen sisarukseni.
Mutta tämä ei käy tälle toiselle, koska hän on silloin kuulemma jäänyt häviölle. Hän ottaa kuulemma tältä toiselta sisarukselta vain sen 105:3 euroa siitä kellosta, ja tämä toinen maksaa minulle sitten erikseen niistä muista krääsistä, kuten myös tämä kellon ostanut minulle.
Kun olen yrittänyt puhua järkeä hänen päähänsä, mutta hän ei vain ymmärrä sitä, että on ihan sama kelle kuka mitäkin maksaa, kunhan kokonaismenot ovat kullekin samat. Olen kuulemma huijannut heitä. Vaikeinta on se, että kun ihminen ei ole mitenkään älynlahjoiltaan hirvittävän siunattu, niin hänelle ei voi edes selittää, miten asia on. Ja siellä ne kaksi pöhlöä laskevat. Tuntuu vain, että ei tekisi periaatteestakaan mieli maksaa tuota hänen minulta vaatimaansa kahtakymmentäneljää euroa. Ja hän kyllä ymmärtää, että kysymys on vain näistä lahjoista, joten minun on vaikea ymmärtää, mistä hän on edes tempaissut nuo 24 euroa. Hän on vain pyöritellyt kuulemma laskutoimituksia koko aamupäivän, ja tullut siihen tulokseen, että lahjojen yhteishintaa ei voida jakaa, koska kyseessä on kokonaan kaksi eri asiaa. Ja minun pitäisi vielä pysyä rauhallisena. Mutta jos annan periksi, niin mitä sisareni perhe on tästä oppinut?
Eniten harmittaa se, kun jotkut eivät voi ymmärtää.
Lahjan hintaan sisältyi 105 euron hintainen seinäkello ja 45 euron hintaiset muut jutut. Lankoni osti siskoni kanssa kellon, ja sovimme, että me maksamme heille sitten toisen sisareni kanssa, kun meitä on kolme.
Itse ostin ne muut jutut, ja toinen sisaremme ei ostanut yhtään mitään. Lahjan yhteishinta on siis 150 euroa, jolloin jokaiselle jää maksettavaksi se summa, kun tuo määrä jaetaan kolmella, eli kaiken terveen järjen mukaan 50 euroa. Kun minä sitten ostin nuo muut krääsät, niin ajattelin, että maksan tälle seinäkellon ostaneelle sen 5 euroa, ja tämä toinen maksaa tälle seinäkellon ostaneelle 50 euroa, jolloin myös hän on menettänyt loppujen lopuksi sen 50 euroa. Ongelma on siis tämä kellonostaja, ei toinen sisarukseni.
Mutta tämä ei käy tälle toiselle, koska hän on silloin kuulemma jäänyt häviölle. Hän ottaa kuulemma tältä toiselta sisarukselta vain sen 105:3 euroa siitä kellosta, ja tämä toinen maksaa minulle sitten erikseen niistä muista krääsistä, kuten myös tämä kellon ostanut minulle.
Kun olen yrittänyt puhua järkeä hänen päähänsä, mutta hän ei vain ymmärrä sitä, että on ihan sama kelle kuka mitäkin maksaa, kunhan kokonaismenot ovat kullekin samat. Olen kuulemma huijannut heitä. Vaikeinta on se, että kun ihminen ei ole mitenkään älynlahjoiltaan hirvittävän siunattu, niin hänelle ei voi edes selittää, miten asia on. Ja siellä ne kaksi pöhlöä laskevat. Tuntuu vain, että ei tekisi periaatteestakaan mieli maksaa tuota hänen minulta vaatimaansa kahtakymmentäneljää euroa. Ja hän kyllä ymmärtää, että kysymys on vain näistä lahjoista, joten minun on vaikea ymmärtää, mistä hän on edes tempaissut nuo 24 euroa. Hän on vain pyöritellyt kuulemma laskutoimituksia koko aamupäivän, ja tullut siihen tulokseen, että lahjojen yhteishintaa ei voida jakaa, koska kyseessä on kokonaan kaksi eri asiaa. Ja minun pitäisi vielä pysyä rauhallisena. Mutta jos annan periksi, niin mitä sisareni perhe on tästä oppinut?
Eniten harmittaa se, kun jotkut eivät voi ymmärtää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos se niin vaikeeta on niin maksakaa toisillenne
105:3 =35 e
45;3= 15 e
jos se yksi sisarus ei ymmärrä niin sitten ei
pääsee helpommalla vaikka onkin älytön homma
Kun juttelimme tästä toisen sisarukseni kanssa, niin hän nauroi koko jutulle. Mutta kyllä tässä on nyt kriisi. Kun ihminen ei ole kouluja käynyt, niin ei tietenkään voi turhia olettaa. Ja käteisellähän kaikki tietysti pitää maksaa. Ja puhevälit menneet, kun meni pari tuntia puhelimessa kiistellessä, ja ilmiriitahan tästä puhkesi, kun molemmilla osapuolilla meni hermot. Kun toivoisi, että aikuinen ihminen voisi edes yrittää ymmärtää, mutta ei. En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko.
Tulosta menot kirjallisena paperille. Varsinkin jos sen sisaresi laskupää on ruosteessa niin paperilta se voi maistella lukuja ja laskea menot ihan rauhassa itsekseen.
Olen tänään tehnyt selvityksen, jossa yksityiskohtaisesti seliti, kuka maksaa kenellekin ja mitä. Mutta entä, jos järkeä ei ole liian kanssa? Kun toisilla ei vain ole tämä matikkapää...
Sukulaisperhe ehdotti yhteislahjaa, määrältään 100 E. Me ostimme lahjan. Kun tuli maksun aika, he maksoivat meille 25 E. Perusteluna oli, että meitä on 4 (isä, äiti ja 2 lasta) ja heitä on kaksi.
Jaaha, sanoimme. Sen jälkeen olemme nauraneet ääneen, kun he ovat ehdottaneet yhteisiä hankintoja.
Siis en minäkään ymmärrä, mitä he ovat siellä järkeilleet. Ilmeisesti hän on kuitenkin ymmärtänyt sen, että maksu jaetaan kolmeen osaan. Ei herranjumala, kun on vaikeaa.
joku kertoi esimerkin niin voi seuraavalla kerralla joko kerätä rahat etukäteen niin että jokainen antaa samanverran tai sitten jokainen ostaa oman lahjan erikseen niin voi välttyä tällaiselta