Moi.
Mulla menee todella huonosti. Tyttöystävä eräänä kauniina päivänä ilmoitti, että meidän olisi hyvä pitää taukoa suhteessamme. Menin aivan shokkiin, koko maailma romahti. En pystynyt nukkumaan enää. Ei huvittanut syödä, en pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Tiedän, että hän rakastaa minua oikein paljon, mutta mä olen vain tällainen opiskelijanuorukainen. En mä mahda mitään jos joku varakas ja komea ex-mies saapuu paikalle.
Mä olen aivan eksyksissä tässä maailmassa nyt. Tuo tyttönen oli minulle kaikki. Hänen takia jaksoin herätä joka aamu, hymyillä, nauraa, tehdä kaikkea.. Nyt se on loppu.. Hän alkoi seurustelemaan ex-jätkäkaverinsa kanssa. Asun silti hänen luonaan.. Muhun sattuu joka päivä. Olen itkenyt silmäni turvoksiin. Mikään ei helpota.
On jopa tullut muutaman kerran mieleen, että pitäisikö mun vain mennä ja tappaa tämä uusi onnellisuuden tavoittelija. Mulla ei ole mitään menetettävää. Siinä saisin kostoni, jota koko elämäni olen tälle maailmalle niin kovasti toivonut. Itsemurha alkaa olla väistämätön. Kylmäfuusiopommi reppuun ja ruuhkabussiin..
Tuo tyttö oli minulle koko elämäni. Häneltä sain ensimmäiset rakastavat suudelmat ja kosketukset koko elämäni aikana. Hän oli ensimmäinen inhimillinen olento, joka minusta on välittänyt. Hän antoi minulle koko elämäni hukassa olleen itseluottamuksen, ilon, onnellisuuden jota voi jopa ekstaasiksi kutsua. Olin onnesta huumaantunut, todella rakastunut. Olen vieläkin.
Mistähän ihmeestä voisin saada tukea. Mistä saada kaipaamaansa piristystä. Mikä voisi auttaa unohtamaan tämän kurjan elämän muuttamalla sitä taas onnelliseksi. Minä vaan niin todella toivon että se ei olisi kuolema.. Itsemurhaa kun olen jo pienestä asti fantasioinut, pelottaa vaan etten uskalla..
Kiitos vastauksista etukäteen..
Mulla menee todella huonosti. Tyttöystävä eräänä kauniina päivänä ilmoitti, että meidän olisi hyvä pitää taukoa suhteessamme. Menin aivan shokkiin, koko maailma romahti. En pystynyt nukkumaan enää. Ei huvittanut syödä, en pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Tiedän, että hän rakastaa minua oikein paljon, mutta mä olen vain tällainen opiskelijanuorukainen. En mä mahda mitään jos joku varakas ja komea ex-mies saapuu paikalle.
Mä olen aivan eksyksissä tässä maailmassa nyt. Tuo tyttönen oli minulle kaikki. Hänen takia jaksoin herätä joka aamu, hymyillä, nauraa, tehdä kaikkea.. Nyt se on loppu.. Hän alkoi seurustelemaan ex-jätkäkaverinsa kanssa. Asun silti hänen luonaan.. Muhun sattuu joka päivä. Olen itkenyt silmäni turvoksiin. Mikään ei helpota.
On jopa tullut muutaman kerran mieleen, että pitäisikö mun vain mennä ja tappaa tämä uusi onnellisuuden tavoittelija. Mulla ei ole mitään menetettävää. Siinä saisin kostoni, jota koko elämäni olen tälle maailmalle niin kovasti toivonut. Itsemurha alkaa olla väistämätön. Kylmäfuusiopommi reppuun ja ruuhkabussiin..
Tuo tyttö oli minulle koko elämäni. Häneltä sain ensimmäiset rakastavat suudelmat ja kosketukset koko elämäni aikana. Hän oli ensimmäinen inhimillinen olento, joka minusta on välittänyt. Hän antoi minulle koko elämäni hukassa olleen itseluottamuksen, ilon, onnellisuuden jota voi jopa ekstaasiksi kutsua. Olin onnesta huumaantunut, todella rakastunut. Olen vieläkin.
Mistähän ihmeestä voisin saada tukea. Mistä saada kaipaamaansa piristystä. Mikä voisi auttaa unohtamaan tämän kurjan elämän muuttamalla sitä taas onnelliseksi. Minä vaan niin todella toivon että se ei olisi kuolema.. Itsemurhaa kun olen jo pienestä asti fantasioinut, pelottaa vaan etten uskalla..
Kiitos vastauksista etukäteen..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän tilanteesi ja siksi en sanokaan, että aika parantaa haavat ja kyllä se elämä vielä hymyilee. Ei siihen jaksa uskoa. Ei nuo sanat sitä kipua muuta. Minulle tapahtui aivan samoin, yksi kaunis päivä exäni sanoi että "en taida haluta tätä enää" ja käveli pois. Ilman varoitusta, ilman keskustelua. Monta vuotta yhdessä ja aivan turhaan. Rakastin häntä enemmän kuin elämää itse ja tunsin että kuolisin siihen paikkaan. Vaivuin syvään masennukseen, laihduin lähes kymmenen kiloa. Fyysisesti elin, mutta sisäisesti olin kuollut. Ja hän jatkoi iloisesti elämäänsä...voit varmaan kuvitella kuinka pahalta tuntui kuulla hänen olevan onnellinen ja bailaavansa sydämensä kyllyydestä muiden naisten kanssa. Sitten tuli syksy ja epätoivoissani yritin itsemurhaa. Kävin helvetin lähellä kuolemaa, mutta onneksi pelastuin. Siitä lähti tieni ylöspäin, mutta edelleen pelkään että jokin asia saa minut samoille raiteille uudelleen. Historia kuitenkin toisti itseään ja päädyimme vielä uudelleen tämän miehen kanssa yhteen. Suhde kuitenkin kariutui lopulta (aivan muutama päivä sitten, eli minullakin on tuore ero takana). Olen kuitenkin vannonut itselleni selviäväni tällä kertaa vahvemmin. Jos haluat mailailla tai tuntuu ettet jaksa niin laitappa mailiosoitteesi palstalle. voimia sinulle *halaus*
Tässähän tulee ihan sentimentaalinen olo. Vähän sanattomaksi tahtoo mennä... Helvetin hienoa, että meillä on toisemme. Kaikkea rapaa ja sontaa täällä palstoilla suurimmaksi osaksi heitetäänkin, mutta onneksi aina silloin tällöin täältä löytyy helmiä joita sydämeensä säilöä.
Voimia teille molemmille :) ja haleja kanssa :))
Moooii.
Joo. Haluaisin kyl vaihtaa ajatuksia. Se vois helpottaa. Mä oon muuten niin yksin :/
[email protected]
Jutellaan sit lisää..
Yritin lähettää sinulle kahdesti postia tuohon osoitteeseen, mutta eipä mennyt perille. Kirjoitin vielä kunnon vuodatuksen, jonka lukemiseen kestää varmasti ikuisuus :). Mitäs nyt tehdään...?
Nyt harmittaa todella.. :/
No laita tuonne:
[email protected]