Oletteko oikeasti koskaan törmänneet sielun kumppaniinne?
Olen täysin, absoluuttisen varmasti tavannut muutama päivä sitten "toisen puoliskoni".hän koki samoin.
Tietysti kyseinen ihminen on jo naimisissa, eikä mistään jatkosta puhuttu. Tämän ihmisen tapaaminen vain on ollut niin ällistyttävää, että kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia.
Kyse ei siis ole siitä, että olisin ihastunut, tai tavannut jonkun ihanan näköisen murukan. Vaan yksinkertaisesti siitä, että hän on se puuttuva pala.
Olen täysin, absoluuttisen varmasti tavannut muutama päivä sitten "toisen puoliskoni".hän koki samoin.
Tietysti kyseinen ihminen on jo naimisissa, eikä mistään jatkosta puhuttu. Tämän ihmisen tapaaminen vain on ollut niin ällistyttävää, että kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia.
Kyse ei siis ole siitä, että olisin ihastunut, tai tavannut jonkun ihanan näköisen murukan. Vaan yksinkertaisesti siitä, että hän on se puuttuva pala.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tähän voisi heittää kaikkea kyynistä kuten, et tunne häntä vielä, kuvittelet itse lopun sellaiseksi kuin haluat jne.
Mutta sen sijaan kysynkin sinulta, millaiset asiat saivat sinut tuntemaan, että hän on puuttuva pala? Kivat silmät? ;)
Se KIPINÄ jostakin sain minulla saman tunteen aikaan!
Kyllä kai sellainen kumppanuus on tuntua siitä, että on tullut kotiin. Ei tarvitse selitellä vaikka selittäminenkin ob toisen kanssa mukavaa. Mielestäni silmien värillä ei ole merkitystä, mutta sillä, mitä silmien takana on on merkitystä.
Kiinnostusta samantapaisiin asioihin, vaikka harrastukset olisivat erilaisia. Oikeastaan pidän siitä, etten harrasta Hänen kanssaan samoja aktiviteettäjä kaiken aikaa. Tylsäksihän se elämän tekisi!
Näkemykset oikeasta ja väärästä kohtaavat.
Kuten nytkin, täydensit sitä mitä minä yritin kertoa, tällä sielunkumppanillahan voi olla vaikka parempi ulosanti :)
Ihanaa kuulla että joku todellakin on tavannut palasen joka on ollut kadoksissa! :) Ehkäpä minäkin joskus... Toistaiseksi mitään sen kaltaistakaan ei ole tapahtunut. Minäkin haluisin kuulla lisää tämmösestä, se kun lienee kuitenkin aikalailla ihmeellinen asia. Maalima kun on niiiin iso paikka! Mutta jos ei etsi niin ehkä sitä sitten löytää?
Luulen,että on hyvin,hyvin harvinaista,että tuntee oikeasti jonkun ihmisen sielunkumppanikseen.Ainakaan,jos on vastakkaisesta sukupuolesta kyse.Tai ainakaan minulle ei ole niin käynyt,kovinkaan usein.Mutta tiedätkö,tiedän tunteen...itse tapasin joitakin viikkoja sitten selkeästi oman sielunkumppanin...se tunne tuli ensitapaamisesta lähtien!Joten luulen,että sen kyllä tietää,kun se ihminen kohdalle osuu!Ikävä kyllä,minunkin kohdalla sielunkumppani...on jo toisaalla naimisissa ja varattuihin en halua kajota!Raastavaahan se on ja varsinkin,kun tietää,että kaikkihan voi olla vain oman mielikuvituksen tuomaa illuusiota!
Kyllä olen tavannut parikin kertaa elämäni varrella eli omasta puolestani voin sanoa, ettei sitä yhtä ja ainoaa oikeaa näiden kokemusten perusteella ole. Se on taivaallinen, ihana tunne ja kokemus! Tosin jos henkilö on varattu, asia jää vain oman mielen tuntemusten tasolle - itsekuria pitää sen verran löytyä ja toisten kunnioittamista. Ihanuuden usein tuntee tuolloin molemmat osapuolet, mutta tosiaan, jos on kyse varatusta henkilöstä, on paras jättää asia siihen ja muistella tapahtunutta hienona kokemuksena, tunteena. Kerran koin tällaista yksipuolisesti, mutta siitäkin voi nauttia. :)
kuulostaapa siltä että tutustut tosi nopeesti. Mun sielunkumppani ei löytäis sielunkumppania noin nopeesti ja olis naimisissa vielä...
sä löysit siis sielunkumppanin. Hän tarvitsee seksiä, koska vaimo ei jostainsyystä anna...
kyllä, ikävä kyllä ikäeroa 15 vuotta.
Uskalla elää :) Mä uskaltaisin, mutta se kiinni muista kuin minusta...
Olen tavannut montakin sielunkumppania, mutta en ole syystä tai toisesta päässyt pidempään kontaktiin (seurusteluasteelle) tämän kanssa. Joku siinä katseessa ja olomuodossa on sellaista joka viestittää että minä ymmärrän sinua jne. Tulee semmoinen olo että voi olla täysillä sitä mitä on ja saa vastakaikua, ja että toinen ihailee sun "hiljaisia hetkiä". Päässä pyörii ajatus et olen täysin samaa mieltä ja et olisin sanonut itsekin noin jos olisin kerenny. Sit tekee mieli mennä jutteleen ym. Kai se kaikki kumppanuus edellyttää et tuntee jotain sielujen sympatiaa.
Ehkä sielunkumppanuus on vielä puuttumatta, koska en luota ihan ensisilmäykseen, et jatkoa odottelen. :)
Kyllä sen voi löytää ja kirjoituksesi sopi minulle juuri. Löysin kerran sen palasen, mutta hänen elämän tilanteensa oli väärä..minun oikea!! Tunne on taivaallinen. Ole onnellinen, että saat sen kokea! Mutta unohda asia, jos mies on varattu! Siitä ei saa kun ison sydän surun. Minä odotan mielenkiinnolla, että vielä tässä elämässä kokisin sen uudelleen.
mutten tuntenut. Tunne oli vahva ja se iski heti. Kuin olisin tuntenut toisen aina. Valitettavasti sekään ei kestänyt kaikkea. Ehkä muutuin minä, ehkä toinen tai sitten molemmat.
samat sanat kuinäskeisessä viestissä, paitsi ettäseurustelin sielun kumppanin kanssa pari vuotta, sitten tuli muutosta, arjen erilaiset näkemykset erottivat (minä vastuuntuntoisempi ja toinen hällä -väliä -asenteella) silti perusidea "tunnemme ed. elämästä" oli kuitenkin olemassa
En ole ikinä uskonut mihinkään yhteen ja ainoaan oikeaan, mutta vähän aikaa sitten tapasin kyllä sielunkumppanini, siitä olen satavarma. Vähän vaikea sitä on selittääkään, sen vain tiesi. Tuli sellainen täysin rauhallinen olo ja ajatus, että no siinä se nyt on. Yleensä jännitän miesten ja uusien seurassa ihan sairaanloisesti, hänen seurassaan en yhtään.
Ja sitten taas se vanha tarina: hän on varattu, eikä minusta ole kenenkään välejä ja elämää sotkemaan. Tapaamisesta jäi kuitenkin hyvä mieli ja jonkinlainen toivo elämään.