Olemme 50 v. avopari. Olen laihduttajahullu - veiviläskä ei.
Hänellä on ylipainoa, mutta ei keinoa miten painon saisi hallintaan.
Pitäisikö saada? Koska hän käyttää monia lääkkeitä mm. Nitroa.
Hänen lääkärinsä kertoo syy-yhteyden mm. sydänvaivoihin.
Tässä tulee se merkillisyys. Olemme jättäneet aamukahvin jo vuosia sitten pois,
koska se närästää hänen vatsaansa.
Aloitamme päivän wanhan ajan kaurapuurolla,
jossa käytämme näitä ns. kolesterolia alentavia kevytlevitteitä.
Niin tai näin; kolesterolit ja verenpaineet molemmilla ok.
Oma puuroannokseni on reilu, vieläpä ruisleivän kanssa, koska olen vatsani näin totuttanut.
Naiseni katsoo epäuskoisena aaamupalaani...miten se saa tuon nieltyä.
Hänen aamupalansa on 1/4 omastani. Varsinaisilla aterioilla hän edelleen syö niukasti, itse taas reilusti.
Hän napostelee oikeastaan aamusta iltaan. Keksejä, suklaata, hedelmiä, makeisia.
Itsellä olisi illalla jo nälkäkin; kieltäydyn kaikista iltakalorioista kotona ja kylässä.
Nesteitä joudun käyttämään, mutta niidenkin PITÄÄ olla vähäkalorisia.
Hän pelkää muuttuvansa luurangoksi, jos muuttaa radikaalisti ruokailutottumuksiaan.
Tästä päättelen ongelma on siis henkisellä puolella.
Asiasta minun on täysin turhaa moralisoida - se johtaa vaan epäsopuun. Kuitenkin.
Olen perinnöllisesti sitä tyyppiä, jonka paino-ongelmat hoituvat vain
rautaisella itsekurilla.
Kun automatkoillamme joudun kuljettajana huolehtimaan verensokerin tasapainosta,
muutama kilo tulee jo viikon reissussa.
Sen tasaamisessa onkin sitten palattava tavalliseen "nälkätaiteiluun".
Hänellä on ylipainoa, mutta ei keinoa miten painon saisi hallintaan.
Pitäisikö saada? Koska hän käyttää monia lääkkeitä mm. Nitroa.
Hänen lääkärinsä kertoo syy-yhteyden mm. sydänvaivoihin.
Tässä tulee se merkillisyys. Olemme jättäneet aamukahvin jo vuosia sitten pois,
koska se närästää hänen vatsaansa.
Aloitamme päivän wanhan ajan kaurapuurolla,
jossa käytämme näitä ns. kolesterolia alentavia kevytlevitteitä.
Niin tai näin; kolesterolit ja verenpaineet molemmilla ok.
Oma puuroannokseni on reilu, vieläpä ruisleivän kanssa, koska olen vatsani näin totuttanut.
Naiseni katsoo epäuskoisena aaamupalaani...miten se saa tuon nieltyä.
Hänen aamupalansa on 1/4 omastani. Varsinaisilla aterioilla hän edelleen syö niukasti, itse taas reilusti.
Hän napostelee oikeastaan aamusta iltaan. Keksejä, suklaata, hedelmiä, makeisia.
Itsellä olisi illalla jo nälkäkin; kieltäydyn kaikista iltakalorioista kotona ja kylässä.
Nesteitä joudun käyttämään, mutta niidenkin PITÄÄ olla vähäkalorisia.
Hän pelkää muuttuvansa luurangoksi, jos muuttaa radikaalisti ruokailutottumuksiaan.
Tästä päättelen ongelma on siis henkisellä puolella.
Asiasta minun on täysin turhaa moralisoida - se johtaa vaan epäsopuun. Kuitenkin.
Olen perinnöllisesti sitä tyyppiä, jonka paino-ongelmat hoituvat vain
rautaisella itsekurilla.
Kun automatkoillamme joudun kuljettajana huolehtimaan verensokerin tasapainosta,
muutama kilo tulee jo viikon reissussa.
Sen tasaamisessa onkin sitten palattava tavalliseen "nälkätaiteiluun".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan OIKEASTI. Huolestunut!