Olen tässä miettinyt usein, voiko mies ja nainen olla puhtaasti ystäviä? Itse uskon, että säpinää on aina jollain tasolla...Se onko se molemminpuoleista, on eri juttu, mutta jotain aina on mielessä kuitenkin.
Olen itse viim. kuusi vuotta elämästäni ollut hyvä ystävä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Tämä ystävä on myös kumppanini hyvä (ainut tosi) ystävä. Silti välillämme on aina väreilly ja usein yllätän itseni kuvittelemasta (haaveilemasta) elämästä hänen kanssaan.
Hänen kanssaan meillä huumori ja yhdessäolo synkkaavat mainiosti yhteen. Paljon tosi ihania muistoja. Hänessä on niin paljon hienoja piirteitä, jotka voisin adoptoida omalle kumppanilleni...Elämääni en voi muuttaa, koska parisuhteessani on lapsi. Välillä tämä on todella hankalaa.
Olen itse viim. kuusi vuotta elämästäni ollut hyvä ystävä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Tämä ystävä on myös kumppanini hyvä (ainut tosi) ystävä. Silti välillämme on aina väreilly ja usein yllätän itseni kuvittelemasta (haaveilemasta) elämästä hänen kanssaan.
Hänen kanssaan meillä huumori ja yhdessäolo synkkaavat mainiosti yhteen. Paljon tosi ihania muistoja. Hänessä on niin paljon hienoja piirteitä, jotka voisin adoptoida omalle kumppanilleni...Elämääni en voi muuttaa, koska parisuhteessani on lapsi. Välillä tämä on todella hankalaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olla. Exälläni oli muutama miespuolinen kaveri. Kai ne miehet oli niin hauskoja, ottivat hänet huomioon ja pitivät jatkuvasti yhteyttä, joten tunteita hänellä oli heitä kohtaan. Kyllä rakastava mies on hieman mustasukkainen tuollaisesta. Jos annat kumppanisi olettaa käytökselläsi jotain, niin homma kusee. Ja selitykseksi ei sitten riitä, että olette vain ystäviä... Miestä ja naista ei ole tarkoitettu hyviksi ystäviksi. Tuttavia voi olla, mutta jos kaipaa toisen seuraa jatkuvasti, niin se rikkoo suhteet. Se oma alkaa tuntumaan sitten vähemmän viehättävältä ja sopivan tilanteen tullen (päissään) voi tulla kohtalokkaita seurauksia...
Nämä siis naisiin kyynistyneen, mutta muuten normaalin miehen ajatuksia.
Puhdas ystävyys miehen kanssa ei kyllä toimi.Olen läpikäynyt vastaavanlaisen "kohelluksen".Yllätyin 100%:sti kun vastapuoli yllättäen paljasti tunteensa minulle. Jälkeepäin ihmettelin minkäläinen liero tämä kaveri oikein oli avomiestäni kohtaan. Hän toimi erittäin harkitusti,yksi päämäärä mielessä.Erosin avokkeesta myöhemmin(en ystävänä esiintyneen miehen takia). Yllätyksiä ja rakkauden tunnustuksia on sadellut miehen niinsanotuilta tutuilta ja ystäviltä kyllästymiseen asti.Epäilen onko miesten välillä ollenkaan reilua kaveruutta vai kyttäävätkö miehet vaan kaverin muijaa???????
Jees,
näin mäkin oletan, että asia on...Tuskin se niin viatonta on, miltä päällisin puolin vaikuttaa.
Koitanpa siis skarpata ajatukseni. Ja löytää ne hyvät puolet omastani :)
Miehelläni oli naispuolinen ystävä ja he molemmat hehkuttivat miten hyvin ymmärsivät toisiaan ja pystyivät puhumaan kaikista asioista toisilleen. No, minä hölmö en nähnyt mitään pahaa siinä, kunnes selvisi, että ystävyys oli lipsahtanut seksisuhteeksi. Nainen oli itkenyt, miten hänen pieni sukulaislapsi sairasti aivosyöpää ja kuolisi luultavasti hyvin pian. Mieheni lohdutti panemalla! Eikä se jäänyt siihen...
Tosin se lienee äärimmäisen harvinaista.
Itselläni on tällainen miespuolinen ystävä. Ensin meinattiin, että meistä olis voinu tulla pari, mutta kumpikaan ei rakastunut. Meillä on kuitenkin hauskaa yhdessä, voimme kertoa toisillemme ihan kaiken ja saamme tukea toisiltamme. Olemme todenneet senkin, että emme riskeeraa tätä ystävyyttä seksillä.
Olen itsekin aika ällistynyt, mutta nyt on pakko uskoa todeksi, että näin voi olla. Onhan se hiukan erilaista kuin naisten kanssa, mutta aitoa ystävyyttä silti.
jonkinlaista "väreilyä"..
itselläni oli nuorempana paikin "hyvää" miespuolista kaveria,se nyt oli sellainen sanaton sopimus, että ei muka ole meidän välillä mitään, kattia kanssa, molemmat tiesi että kyllä on!meinasi sitten lipsahtaa seurustelun puolelle ja olinkin tosi tyypertynyt kun hän meni toisen kanssa naimisiin..jaminun olisi mieluiten pitänyt asua samalla paikkakunnalla..ikäänkuin varalla, huh huh..
no, vastaavasti,uskon että miehet ovat niin sisinilmäisiä, että voivat olla naisen kanssa vain kavereita, mutta aina naisen puolelta on piilotettua mielihyvää siitä että toinen huomioi, pitää kaverina,kertoo asioita ja luottaa varauksettomasti - ja ainahan se on naiselle jotain omituista sosiaalista statusta - kavereille kun voidaan joskus kertoa sellaisia asioita mitä seurustelukumppanille ei..toiset naiset pelaa omia kuvioitaan,ja tietävät että miehiin on helppo vaikuttaa ns. kavereina.
Kavereiden välillähän on usein muutenkin välittämistä ja huolenpitoa,moni mies vain kuvittelee sen tulevan ilman takaa-ajatuksia.Poikkeuksiakin on,