Olen monta vastoinkäymistä elämässäni kokenut, joista ehkä pahin on ollut avioero nuoruuden rakkaudesta (mies halusi aikanaan eroa, siitä aikaa jo noin 3 vuotta). Alku oli silloin vaikeaa kunnes opin nauttimaan/löytämään naiseuteni ja itsetuntoni takaisin. Parhaillaan seurustelen ihanan miehen kanssa, mutta se mikä mietityttään eli tuntuu että vaikka nautin miesystäväni läheisyydestä ja odotan yhteistä vapaa-aikaamme, kun sitä vietämme kiukuttelen ja odotan että saan olla omissa oloissani. Kun olen yksin ikävöin miestäni eli mikään ei ole hyvin. En osaa päättää asioita, välillä tunnen rakkautta miestä kohtaan ja välillä lähes vihaan. Miten voisin helpottaa omaa sisäistä horjuvaa olotilaani? Olen ilmeisesti edelleen kiinni menneessä enkä osaa nauttia tästä mitä nyt on. Vaan vertaan miehiä. En haluaisi menettää tätä miestä, joten neuvoja....
onko minusta enään parisuhteeseen
Julia
3705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ylipäätään vähän elämänkuviot hakusessa. Mietipä ensin kaikessa rauhassa mitä haluat elämältä, ei siis miesten suhteen, vaan mikä on elämäsi johtoajatus ja intohimo. Sitten kun sulla on oma projekti, on mies siihen vain mukava lisä, ei elämäsi koko sisältö. Semmottis! :)
sitä sinkkuelämää vielä toistaiseksi ja selvitellä omia ajatuksiaan. Tälle ihanalle miehelle jonka kanssa seurustelet mielestäni voit rehellisesti kertoa että haluat edetä hitaasti. Rehellisyys ja tunteiden aitous on kuitenkin pysyvän parisuhteen edellytys. Varmaankin eroon päättynyt liitto saa sinut epävarmaksi ja pelkäät alitajuisesti uutta sitoutumista.
eikä yhtään auta että mies haluaisi edetä nopeammin, on puhunut jo kihloista jne...kaikista hyvistä ja ihanista asioista huolimatta ahdistaa välillä, enkä oikein osaa elää tässä hetkessä. Vuorotellen suren menneisyyttä ja pelkään tulevaa.
En tiennyt että voi olla tällainen tilanne, että mies voisi periaatteessa olla "oikea" mutta en kuitenkaan kykene tuntemaan ja toimimaan sen ajatuksen mukaan. Kai tarvitaan sitä aikaa ja kärsivällisyyttä...Jotenkin tuntuu niin turhalta erotakaan tällaisen takia...kai sitä voi päästä yli tietyistä asioista myös niin, että elää uudessa parisuhteessa käyden läpi samalla elämässä koettuja asioita. Ainakin toivon niin.