Menetin poikuuteni vasta 23-vuotiaana naisen kanssa, joka oli oikeastaan ensimmäinen seurustelusuhteeni. Sitä ennen en ollut edes suudellut kuin parin tytön kanssa. Nyt asumme yhdessä.
Avovaimollani on ollut kymmeniä seksikumppaneita ennen minua, seurustelusuhteita samoin. Vaikkei siinä ole mitään järkeä, tulen aina todella ahdistuneeksi ja jopa mustasukkaiseksi ajatellessani hänen entisiä miehiään. Minulle itselleni tulee tunne, että olen menettänyt täysin nuoruuteni. En siis koskaan ole ollut mikään eristäytynyt ihminen, päinvastoin ulospäinsuuntautuva ja ihmisten kanssa toimeentuleva. Syy siihen ettei minulla ole ollut suhteita lienee vain siitä noidankehästä syntynyt heikko itsetunto, joka alkoi kun teininä muilla oli tyttöystävät ja kokemuksia, mutta minulla ei.
Nyt olen vihdoin tämän suhteen myötä ymmärtänyt, ettei minussa ole mitään vikaa. Naiset voivat haluta minuakin. Aikaisemmin oli vaikeaa lähestyä aikuisena miehenä naisia, kun en ollut melkeinpä edes ikinä suudellut ketään. Nyt kun avovaimoni on kehunut minun olevan hyvä suutelija (se on asia, johon hän ensimmäiseksi minussa ihastui) ja hyvä rakastaja, itsetuntoni on palannut normaaliksi.
Nyt minua vain vaivaa kokemusteni puute. Vaikka suhteemme on kaikin puolin ihana, en voi sille mitään että mietin koko ajan muita naisia. Olen kaksi kertaa pettänytkin avovaimoani toisen naisen kanssa. Samalla olen, kuten sanottua, ehkäpä alitajuisesti mustasukkainen avovaimoni entisistä suhteista, varsinkin kun näen joka viikko niitä ihmisiä, joiden kanssa tiedän hänen harrastaneen seksiä.
Miten tästä tilanteesta pääsisi yli? Kun vain voisi pitää vaikka vuoden tauon, jona aikana saisi sekoilla ympäriinsä ja avovaimoni odottaisi kiltisti, kun tai jos palaisin. Se on utopistista, eikä tietenkään tule ikinä toteutumaan. Mutta tämäkin tilanne tekee minut ahdistuneeksi ja aiheuttaa patoutumia, jotka sitten purkautuvat ihan muihin asioihin liittyvissä riidoissa.
Osaisiko joku auttaa asiassa, olisiko jollain kenties samanlaisia kokemuksia?
Avovaimollani on ollut kymmeniä seksikumppaneita ennen minua, seurustelusuhteita samoin. Vaikkei siinä ole mitään järkeä, tulen aina todella ahdistuneeksi ja jopa mustasukkaiseksi ajatellessani hänen entisiä miehiään. Minulle itselleni tulee tunne, että olen menettänyt täysin nuoruuteni. En siis koskaan ole ollut mikään eristäytynyt ihminen, päinvastoin ulospäinsuuntautuva ja ihmisten kanssa toimeentuleva. Syy siihen ettei minulla ole ollut suhteita lienee vain siitä noidankehästä syntynyt heikko itsetunto, joka alkoi kun teininä muilla oli tyttöystävät ja kokemuksia, mutta minulla ei.
Nyt olen vihdoin tämän suhteen myötä ymmärtänyt, ettei minussa ole mitään vikaa. Naiset voivat haluta minuakin. Aikaisemmin oli vaikeaa lähestyä aikuisena miehenä naisia, kun en ollut melkeinpä edes ikinä suudellut ketään. Nyt kun avovaimoni on kehunut minun olevan hyvä suutelija (se on asia, johon hän ensimmäiseksi minussa ihastui) ja hyvä rakastaja, itsetuntoni on palannut normaaliksi.
Nyt minua vain vaivaa kokemusteni puute. Vaikka suhteemme on kaikin puolin ihana, en voi sille mitään että mietin koko ajan muita naisia. Olen kaksi kertaa pettänytkin avovaimoani toisen naisen kanssa. Samalla olen, kuten sanottua, ehkäpä alitajuisesti mustasukkainen avovaimoni entisistä suhteista, varsinkin kun näen joka viikko niitä ihmisiä, joiden kanssa tiedän hänen harrastaneen seksiä.
Miten tästä tilanteesta pääsisi yli? Kun vain voisi pitää vaikka vuoden tauon, jona aikana saisi sekoilla ympäriinsä ja avovaimoni odottaisi kiltisti, kun tai jos palaisin. Se on utopistista, eikä tietenkään tule ikinä toteutumaan. Mutta tämäkin tilanne tekee minut ahdistuneeksi ja aiheuttaa patoutumia, jotka sitten purkautuvat ihan muihin asioihin liittyvissä riidoissa.
Osaisiko joku auttaa asiassa, olisiko jollain kenties samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Käännä koko juttusi toisinpäin. Eli ajattele niin, että avovaimosi saattaakin olla ahdistunut siitä kun sulla on hänet ainona. Hänellä kymmenen muuta eli oikeen hilppeä ja tuhma nuoruus.
Hän saattaa kunnioittaa sua siinä asiassa aika paljonkin, tietämättäsi.
Mieti, hänellä on ollut kymmeniä kumppaneita ja nyt hän on valinnut sut avomieheksi ja asuinkumppaniksi! Mikä voi enää olla hullusti?
Ja auttaako nyt se pettäminenkään...en usko. Älä tee hallaa suhteellenne.
Olet siis muita hänen miehiä parempi!
Vai pitäisi vielä vaimon kiltisti odotella kun herra juoksee huoraamassa ympäriinsä?
Etkö tajua että naisesi ehkä etsi kauan sitä hra Sopivaa, ja joutui sen vuoksi haaskaamaan aikaansa tumpeloiden kanssa sängyssä? Hänellä ei siis todellakaan välttämättä ole mitään iki-ihania kokemuksia joista sinun pitäisi olla KATEELLINEN. Mutta tuo sinun pettämishinkusi taitaa osoittaa ettei hän vieläkään löytänyt kunnollista miestä.
En yleensäkään ymmärrä miksi miehille on tärkeää määrä, kun minusta parasta seksissä on laatu. Olen ihan mielelläni ollut yhden ainoan miehen kanssa yli 5 v, kun seksielämämme on ollut varsin laadukasta. Itselläni oli 8 sopimatonta miestä ennen häntä, hänellä 2 naista ennen minua. Syy miksi hänkin aloitti myöhään ja ehti saada vain paria naista oli aivan sama kuin sinulla: hän luuli ettei kelpaa naisille. Olen minäkin kuvitellut etten kelpaa miehille, ja sen vuoksi on pitänyt etsiä pitkään.
Miehet muuten harvoin tyytyvät seurustelemaan ilman seksiä, joten ei ole ihme että niitä "kokemuksia" on naisellesi kertynyt. Hän on ehkä silkkaa ystävällisyyttään lähtenyt sänkyyn sulhaskandidaattien kanssa, etkä sinä voi siitä häntä ainakaan syyttää. Niin moni mies itkee ettei nainen "anna", ja sitten jos joku "antaa", niin sitten taas porataan ja mäkätetään siitäkin.
Sori, mutta alkaa todellakin riepoa kaikki miehet typerän kaksinaismoralisminsa kanssa!
hyvin tilanteesi. Kun itse seurustelin joskus miehen kanssa, jolla ei ollut aikaisempia seksisuhteita ja minulla oli, ajattelin paljon tätä. Minusta hänen piti saada enemmän perspektiiviä.
Mutta kukaan muu ei voi sanoa sinulle, mitä sinun tulee tehdä. Kuuntele itseäsi ja ole rehellinen itsellesi ja avovaimollesi. Ei ihmissuhteet ole koskaan yksiselitteisiä ... aina ajoittain on "ollako vai eikö olla" -tunnelmia.
Kerronpa omasta jutustani: Olen nyt toisella kierroksella eli onnellisesti naimisissa ja isäksikin pääsen joulukuussa jos kaikki sujuu niin kuin pitäisi :))
Menetin myös poikuuteni 23 vuotiaana, ja pitkään minullakin oli samantyyppisiä ajatuksia (kelpaisinko sellaisena kuin olen). Menin myöhemmin sitten avoliittoon joka kesti yli 10 vuotta. Olin exäni ensimmäinen joten siinä kohdin pystyin sanomaan, että minä olin se kokeneempi. Vautsi :))
Tapasin nykyisen kultani pari vuotta sitten (olen nyt 40 v.) ja minusta tuntui alkuvaiheessa TAAS samalta, kysyin itseltäni kelpaanko sellaisena kuin olen. Kullallani on ollut todella paljon miessuhteita (useita kymmeniä irtosuhteita ja yksi pitkä avioliitto takanaan) ja sitä rupesin minäkin voivottelemaan mielessäni että kelpaanko sellaisena kuin olen (vaikka kokemusta seksin saralta oli minullakin :) Mutta sitten älysin sen oleellisen asian, hän valitsi minut kaikista niistä miessuhteistaan huolimatta!! ja vieläpä hän sanoo, että kumpa olisimmekin tavanneet ENNEN hänen avioitumistaan exänsä kanssa!! Hänen kanssaan olen pystynyt oikeasti nauttimaan seksistä paremmin, ei kokemus ole haitaksikaan :))
Älä hyvä mies tee itsellesi hallaa ajattelemalla hassuja. Siis jos sinulla on nainen joka sanoo sinua hyväksi suutelijaksi ja kehuu sinua vieläpä hyväksi rakastajaksi, miksi sinun pitäisi murehtia hänen entistä elämäänsä. Naisesi ilmiselvästi haluaa olla SINUN kanssasi, älä petä sitä luottamusta.
Sorry vaan, mutta kun sanot avovaimosi kehuvan sinua hyväksi suutelijaksi ja rakastajaksi, niin tunnet että itsetuntosi on PALANNUT NORMAALIKSI! Käytöksesi ei kuitenkaan sitä todista.
Se, että olet mustasukkainen naisesi aiemmille miessuhteille, olet pettänyt häntä ja ajattelet koko ajan muita naisia, todistaa aivan muuta.
Kun nyt olet tässä niin sanotussa itsetunnossasi huomannut, että kelpaat naisille, joten olet lähtenyt keräämään lisää todisteita, että näin todellakin on. Kelpaanhan tuolle ja tuollekin, niin miksi en voisi kokeilla saisinko tuonkin? Olet kuin teinipoika, vaikka itseäsi mieheksi mainostatkin.
100%:n varmaa on se, että naisesi ei jää himaan odottamaan, jos sinä lähdet tussun perässä vuodeksi juoksentelemaan ja todistelemaan itsellesi, että olenha, olenhan minä haluttava mies. Joten kasva aikuiseksi, jos haluat pitää tämän naisen.
Ota mies itseäsi niskasta kiinni! Jos jäät kiinni pettämisestä naisesi jättä sinut takuuvarmasti, olit hyvä rakastaja tai et. Pistää vihaksi tollanen typeryys, sulla on hieno nainen, jolla on varmaan ihania ja tosi kamalia kokemuksia takanaan, jos hän kerran kokenut on, ota hänet sellaisena kuin hän on, niin hänkin sinut ottaa.
Mäkin olen miestäni paljon kokeneempi, ei sitä ole koskaan haitannut - päin vastoin! Olen kokeilunhaluinen (kaikkea en ihan ole kokeillut) ja kaikista tärkeintä varmaan on, että vasta hänen kanssaan tunnen todellani kuuluvani yhteen. Paneminen on panemista, ei se missään tunnu, mutta entäs kun paneekin sellaisen kanssa, jota rakastaa? Se vasta on jotain.
Lopeta suhteenne, jos et pääse tuollaisesta naurettavasta asenteesta eroon, avosi antaa sinulle kaikkensa, on valinnut sinut niistä kaikista, joita on kokeillut etsiessään ja etsiessään - ja sitten sinä poika petät häntä, koska hän on etsinyt liikaa. Kivat sulle. Yrittäisit olla mies.
Kuulostaa aika pahalta... Minusta on väärin, että petät avovaimoasi. Mieti, teillä kummallakin on menneisyys, tosin aivan erilainen. Mutta sinäkin olisit saanut tehdä sinkkuaikoinasi mitä ikinä olisitkaan tahtonut. Ei ole oikein, että kun vihdoin olet löytänyt rakkauden niin sitten toilailet kuitenkin sen edestä mitä on jäänyt nuorempana väliin. Uskon ettei naistasi haittaa yhtään kokemattomuutesi, joten älä tee itsekään siitä mitään numeroa. Ja elä onnellisesti oman kultasi kanssa tai sitten jätä hänet ja koeaja muita muijia sydämesi kyllyydestä!
Tiedän tarkkaan, miltä sinusta tuntuu. Aloitin itsekin seksin yli kaksikymppisenä. Kärsin pitkään syömishäiriöistä, joten elämästäni tuntuu konkreettisesti puuttuvan vuosia. Häpesin kovasti sairauttani, enkä päästänyt ketään lähelleni. Miehelläni oli ollut minua ennen useita suhteita, joista on muistoja yhteisessä kodissamme. Tilanne on ollut minulle vaikea. Minullakin on ollut halu pettää ja saada kokemuksia ja muiden ihmisten ihailua.
On ikävää, että joudut näkemään ihmisiä, joiden kanssa tyttöystävälläsi on ollut suhde, mutta toisaalta ehkä on kuitenkin parempi niin. Minä olen kuullut vain nimiä, ja huono itsetuntoni on luonut heistä todellisia megabeibejä, joille minä häviän joka suhteessa.
Mieheni on kuitenkin asiasta puhuessamme tuonut esille sen näkökulman, että hän on matkan varrella oppinut naisista ja tietää, mitä hän haluaa. Hän on myös sanonut, että kokemukset ovat opettaneet ainakin sen, ettei suhdetta kannata aloittaa sellaisen kanssa, jota ei oikeasti rakasta, koska siitä ei tule mitään. Hän kertoi aloittaneensa yhden suhteen siksi, että halusi itselleen tyttöystävän kun muillakin oli ja tuli loukanneeksi sitä tyttöä pahasti, kun tyttö alkoi odottaa liikoja.
Pelkkään seksiin perustuva suhde on hänen mielestään tympeä. Sain todisteen tästä, kun näin vahingossa hänen vanhasta kalenteristaan merkinnän vakiopanosta ja kellonajan. Sitä naista en kadehtinut yhtäkkiä yhtään. Aloin ajatella häntä surkimuksena, joka kelpasi sänkyyn mutta ei muualle. Ajattele niin, että jos tyttöystäväsi olisi täysin kokematon, hän ehkä haluaisi sinusta vain kokemuksia. Kun hänellä niitä jo on, hän todella haluaa juuri sinut. Kokemuksistaan hän myös tietää, ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Monet ajautuvat myös nuorena huonoihin suhteisiin, koska eivät tiedä, että on olemassa parempaa.
Eiköhän se ole niin, että toisen ihmisen menneisyydestä ei kannata olla mustasukkainen. Oletan nyt, että ette ole edes tunteneet toisianne pitkään ennen seurustelun alkua. Ajattele kuule niin päin, että olet jotain erilaista ja erityisen ihanaa, kun vaimokkeesi kaiken kokemansa ja kokeilemansa jälkeen valitsi miehekseen juuri sut.
Älä tuhlaa aikaasi menneisyyden, siis omasi tai naisesi, vaan keskity nykyiseen. Vieraissa käyminen tuskin auttaa asiaa.