En olisi halunnut kaiken päättyvän näin. Tuntuu kuten olisin menettänyt hyvän ystävän. On pakko hyväksyn sen, ettei meille koskaan tulekaan mitään enempää. Ollaanhan me aika erilaisia kuitenkin. Mutta että toivottaa toiselle hyvää elämää noin vaan??? Entä se rakkaus mikä oli? Nyt tuntuu siltä kuten sitä ei ollut koskaan olemassa, kuten se olisi ollut vaan valhetta sinun puolestasi. Koska eihän kukaan pystyy heittämään tärkeän ihmisen noin vaan pois? Vai pystyykö?
Miten voit muuten olla niin varma asiasta? Ja miten pystyt muuttamaan mieltäsi noin vaan? Eikö kannattaisi miettiä, ehkä annat pelkosi olla suurempi kuin todellisuudentajuntasi. Mikään ei ole koskaan täydellistä, mutta näin hieno asia olisi voinut rakentaa sellaiseksi. Rakkaus tarkoittaa välittämistä toisesta ja sitä että halua yhteistä elämää. Mutta tähänkin tarvitaan kaksi ja ymmärrän hyvin, jos olet toista mieltä. Ehkä olen liiankin optimisti kun haluaisin jatkaa.
Miten voit muuten olla niin varma asiasta? Ja miten pystyt muuttamaan mieltäsi noin vaan? Eikö kannattaisi miettiä, ehkä annat pelkosi olla suurempi kuin todellisuudentajuntasi. Mikään ei ole koskaan täydellistä, mutta näin hieno asia olisi voinut rakentaa sellaiseksi. Rakkaus tarkoittaa välittämistä toisesta ja sitä että halua yhteistä elämää. Mutta tähänkin tarvitaan kaksi ja ymmärrän hyvin, jos olet toista mieltä. Ehkä olen liiankin optimisti kun haluaisin jatkaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
miten katse viiltelee... kyllä sinä tiedät....
Se oli kyllä kaikki silkka mielikuvitusta sinun puolestasi. Ja ehkä kertoo enemmän sinusta kuin minusta. Jos katseeni oli omituinen niin yritin vaan suojella itseni-ja sinä kyllä tiedät sen sisimässäsi. Pelkäät jotain ja pelkosi on suurempi kun kaikkea muuta. Tai sitten et rakastanut ollenkaan-kaikki vaan valhetta.
voida olla samassa paikassa kun tulee riitaa..... En mä osaa rakastaa sua niinkun sä haluaisit... enkä osaa katsoa sua niinkuin haluaisin.. en vaan osaa... missä määrin mä sitten susta välitän.. tai välitin, sitä vois kuvailla näin... tosi paljon.
se on totuus.. silloin kun olen yksin.. kyllä.. mutta ihan sama ihan sama ihan sama.. mä en kuvittele kelpaavani kenellekään.. oon yrittänyt tuhansia kertoja ja karille mennään että ei edes huomata yleensä ei vaan jaksa kiinnostaa. ETTÄ IHAN SAMA.
Kyllä sinä muistat kuinka katse viiltelee
Kyllä sinä tiedät miten lehdet putoilee
Kaikki on jo nähty siksi pisteen nyt teen
Anna jo olla
Anna mun olla ja unohtaa...
itse totesit,suojelit itseäsi kokoajan. Arvaa onko helppoa lähestyä ihmistä joka on arka ja välttelevä? Siinä tuntee itsensä torjutuksi todella helposti. Minun puoleltani oli/on tunteita, ihan liikaakin.
Unohditko kertoa tunteistasi? Minä tulkitsin vaikenemisesi niin ettei sinua kiinnosta ja elättelen yksin yhteisiä haaveita meistä.
Mitä muuta olisin voinut sanoa kuin kaikkea hyvää! Tai hyvää elämää? Kun et koskaan sanonut välittäväsi. Minä ikävöin sinua edelleen ja tulen ikävöimään loppuelämäni. Haluaisin meille yhteisen tien kohti tulevaa, mutta mistä voin tietää jos aina vain vaikenet?
Kerroin kyllä tunteistani, mutta kun sinulla ei ollut enää tunteita minua kohtaan tai sitten pelkosi oli suurempi kun tunteesi.Vaikeinta on etten koskaan tule ymmärtämään miksi aloitit suhden jos et halunnutkaan avautua toiselle, rakastaa toista ja taistella siitä rakkaudesta. Sinähän tiesit kaiken minun elämäntyylistäni, miksi siitä yhtäkkiä tuli ongelma? Miksi ihmeessä teit kaikkesi että rakastuisin sinuun jos kuitenkin et ollut varma asiasta? Taisit vaan leikkiä kanssani, olin varmaan jonkinlainen koekappale, sanoit että opit paljon-ehkä pyrit siihen. Ehkä olet loinen, imet tunteita ja tietoa muilta ihmisiltä saadaksesi voimia itsellesi ja parantaaksesi itsetuntosi. Tuntuu tosiaan siltä että minut on hujattu, ryöstetty, riisuttu ja käytetty hyväksi.
tunteneet kuin hetken sinä leikittelit vain
Minun pelkoni...niin voitin sen ja olin tulossa jo, mutta vaikenit niin "sopivasti" kun olin valmis. Mua vit***** kaikkein eniten se että olen niin kiltti enkä halua satuttaa toista (sitä toista) vaikka on pilannut mun elämäni ja tehnyt minusta sisäänpäin kääntyneen arkajalan joka haluaa vain painaa
päänsä pensaaseen ja piiloutua. En ikinä voinut kuvitellakkaan että tuntisin niin voimakkaita tunteita jotakuta kohtaan sen kaiken jälkeen ja säikähdin kun tajusin kuinka paljon SINÄ sait mut tuntemaan, sait rakastumaan, haaveilemaan että ehkä sittenkin on vielä elämää jäljellä. En voi muuta sanoa puolustuksekseni kuin sen...pelästyin vaikka eniten maailmassa sitä halusin. Rukoilen ja pyydän nyt ota kiltti yhteyttä. En kestä enään tätä hiljaisuutta. Itkuttaa joka päivä...RAKASTAN SINUA!!!! Ja koitan tehdä kaikkeni että voin sen myös avoimesti sinulle näyttää. Jatkuva taistelu sisälläni...koitan päästä sen niskan päälle. Olet niin SINÄ=) enkä ikinä antaisi itselleni anteeksi jos kaikki jäisi tähän.
Onpas ikävä ettet voi olla minun kissani, hän ei kyllä muuta mieltänsä, hänhän oli 100 % varma asiasta kun lopetti suhteemme. Kaikkea hyvää sinulle ystäväni, toivottavasti pärjäät. Ehkä sinulla on enemmän mahdollisuuksia kuin minulla.
OLENKO SANONUT SINULLE NIIN? JUURI NOILLA SANOILLA? VOI HYVÄ JUMALA MIKSET SINÄ YMMÄRRÄ KUINKA PALJON SINUSTA VÄLITÄN? TUNTUU ETTÄ KOITAT ITSE VAIN KEKSIÄ AINA JOITAIN TEKOSYITÄ ETTEI TARVITSISI RUVETA MINUN KANSSANI tai nähdä yleensäkkään minua... Potki sinäkin sitä pelkoa persuksiin, niin meistä todellakin voi tulla jotain =D Oot ihan paras! Hyvää päivänjatkoa!
TOIVOo;Ystväsi
olisi sitten voinut laitaa nimet ihan rohkeesti
Ja nimien etukirjaimia ehkä?
En tajua miksi se on nyt niin tärkeä. Nettiasiat ei ole todellisia. Kirjoitamme tänne surustamme, rakkaudestamme, ahdistuksestamme jne koska emme voi lähestyä muita kirjoituksillamme. Ja suurin osa varmaan tietää senkin ettei kyseiset henkilöt koskaan lue näitä palstoja, puhumattakaan siitä että edes tietäisi niiden olemassaolosta. Tiedoksi kuitenkin teille että hiiri on nainen, kissa on mies.
Koeta jo älytä, ei toinen osapuoli välittänyt seurastasi. Yhden ja saman asian toistamista koko ajan. Häipyy ihmiset ympäriltä tuolla menolla.
Kiitos taisin tarvita tuota! Ehkä olen tosiaan jankuttaja. Oli kuten oli-kyllä toinen pitää kiinni tai osaa sanoa mitä ärsyttää jos on oikea ihminen ja rakastaa aidosti. Jos jankutin liikaa niin pyydän anteeksi! Johtui vaan epätoivoistani.
Taitaa nyt olla niin ettei tämäkään mies ollut minua varten, että hän ei kerta kaikkiaan ollutkaan hyvä mies, joten aika siirtyä eteenpäin.