Päivää
Ystäväni kertoi vastikään lukeneensa jostain lehdestä, että kolme kertaa viikossa 20 minuutin kovavauhtinen juoksu riittää nostamaan juoksukestävyyden jopa maratonille riittäväksi.
Tuota lehteä ei nyt tietysti löydy mistään. Kertokaa asiantuntijat, että mihin tuollainen treenaaminen johtaa! Itse olen kuvitellut aina, ettei alle puolen tunnin takia lenkkareita kannata edes jalkaan laittaa.
Terv. Volmari Keskihollo
Ystäväni kertoi vastikään lukeneensa jostain lehdestä, että kolme kertaa viikossa 20 minuutin kovavauhtinen juoksu riittää nostamaan juoksukestävyyden jopa maratonille riittäväksi.
Tuota lehteä ei nyt tietysti löydy mistään. Kertokaa asiantuntijat, että mihin tuollainen treenaaminen johtaa! Itse olen kuvitellut aina, ettei alle puolen tunnin takia lenkkareita kannata edes jalkaan laittaa.
Terv. Volmari Keskihollo
Vastaukset 9
Vanhimmat
..tavallisella ihmisellä.
edm treeni opettaa juoksemaan kovaa 20min. pääasiassa. Ko. ohjelmassa on siis vain 3 maksimikestävyysharjoitusta, ei lainkaan peruskuntolenkkejä (joiden osuus harjoittelusta tulisi olla väh. 80%), eikä vauhtikestävyystrenejä.
Aina on ihmisiä, jotka voivat juosta tuolla terrenillä maran, mutta on niitäkin jotka sen harjoittelemattakin juoksisivat..
Jos maran juoksisi tuolla harjoittelulla, niin sittenhan esim. kaikki salibandyilijat pyyhkäisisivät maran tuosta vain..
terv. Janne
Lenkkikengät kyllä kannattattaa vetää jalkaan tuon 20 minuutinkin vuoksi. Se on kuitenkin nimenomaan se alaraja..
En näe mitään syytä, että jokaisella harjoituksella vetäisi kovavauhtisesti. Vaihtele vauhteja, mutta sekin ehkä vasta kun kohtuullinen perustaso on löytynyt. Jos meinaat maratonille, on syytä totuttautua yhä pidemmille lenkelle. Itse olen entinen kilpajuoksija ja vaikka kunto olisi hyväkin pienellä harjoittelulla, vatsa ja jalat ei kestä pitkää lenkkiä jos niitä ti ole juossut.
Muuten harjoitusta 3 x 20 min viikossa on paljon parempi kuin ei mitään..
Maratonille vaaditaan pitkiä lenkkejä alle jotta kehon lihkaset ja elimistö sen kunnolla kestää.
Aina tietysti joku tuntee jonkun kaverin kaverin siskon kummin kaiman veljen joka juoksi maran ilman yhtään juoksu harjoitusta,ilman kenkiä ja sukkia ja vielä juomatta matkalla. No, ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata uskoa tai kokeilla :)
Paras tulos maratonilla saadaa aikaiseksi vuosien määrätietoisella harjoituksella ja sillä et juoksusta tulee elämäntapa eikä vain yksi vuoden mittainen projeksti jolla suoritetaan yksi maratoni läpi ja sillä kehutaan loppu elämä.
Joo, oon kuunnellut vähän liiankin kanssa erilaisissa juoksukouluissa käyviä, joiden tavoitteena on maraton. Tavoitteena ei ole hyvä kunto, vaan se pirun maraton! Sitten juostaan se maraton läpi ja lopetetaan juokseminen. Kehua lässytetään sitten vuosikausia yhdellä maratonilla.
Toinen ryhmä on se, jotka harrastaa liikuntaa kiinteytyäkseen. Kun tuloksia ei sitten viikossa tulekaan, lopetetaan. Tai kun ollaan saatu kroppa kuntoon, lopetetaan ja taas levitään.
Ei siinä maratonin juoksemisessa mitään ihmeellistä ole. Säännöllisellä harjoittelulla jokainen pulliainen voi sen juosta. En edes ymmärrä, miksi koko asiaa hehkutetaan niin hirveästi. Mulle tuon matkan juokseminen ei ole ollut mikään maailman kymmenes ihme. Onhan se tietty hyvä mittari katsoa, että miten on jaksanut treenata.
Juoksusta on tultava elämäntapa. Siihen sanontaan kyllä kiteytyy kaikki olennainen.
Liikuntaharrastuksesta yleisesti olen sitä samaa mieltä, että siitä on tultava tai sen on oltava pysyvä olotila ihmisellä.
Itselleni maratoni olisi eräänlainen "miehuuskoe" ja "sulka hattuun". Harrastan muita lajeja, enkä ole ajatellut ottaa kestävyysjuoksua pääharrastusmuodoksi. Ja varmasti paukuttelisin sillä suorituksella henkseleitä monta vuotta. Samanlainen asia minulle voisi olla vaikkapa laskuvarjohyppy. Tai enduron kuntoluokassa Päijänneajo. Tai avantouinti. Tai... Mitä pahaa moisessa elämyksellisessä kertasuorituksessa on?
T. Volmari Keskihollo
Jos haluat tehdä maratonista kertaluontoisen elämyksen niin voit saada sen elämykseksi monella tavalla.
Vaikein on se että et treenaa tai treenaat vastoin kaikkia neuvoja. Maratoni on sitten pelkää kärsimystä kipujen kanssa ja pääset EHKÄ maaliin. Jos pääset niin olet tehnyt miehen teon ja selättänyt senkin matkan ja voittanut kaikki kivut ja säryt. Ja sillä voi sitten kehua vaikka loppu elämän.
Parempi vaihtoehto on se että treenaat vuoden niin kuin yleisesti maratonia varten treenataan. Juokset sen läpi, maalissa olet tyytyväinen ja seuraavana päivänä mietit että tuossako se sitten oli. Sillä filiksellä ei pääse kehuskelemaan mutta se on se oikea fiilis. Silloin palkitaan satojen hikisten tuntien raataminen kun maratoni menee "helposti" läpi.
Minulla ainakin on käynyt niin työpaikalla että kun maratoneja alkoi olla plakkarissa yli kymmenen, niin vasta silloin alkoi tulla arvostusta puheisiin eikä vain kommentteja tyyliin "No kuka vaan sen juoksee kun treenaa"
Rehellisesti sanottuna ei maratoni matkana ole hyvin harjoitelleelle mikään kummoinenkaa saavutus. Jos sulan hattuusi haluat niin käy juoksemassa yksi ultrajuoksu, niitä ei ole todellakaan jokaisella plakkarissa. Puoli tai koko triathlon on sama juttu, niitäkin kannattaa kokeilla.
No minä en kyllä ymmärrä sitä, että miksi treenata suotta itsensä maraton-kuntoon, jos tarkoitus on vain _kärjistäen_ elämyksellistä kehumista.
Eipä ole mullakaan kestävyysjuoksu päälaji. Harrastan vaeltamista, suunnistamista, hiihtämistä, rullaluistelua, marjastamista, autojen rassausta ja juoksemista. Juoksemisesta olen kuitenkin saanut nätisti peruskuntoa kaikkiin muihin harrastuksiini. Talvisin en edes juurikaan juokse, kyllä hiihto vie mennessään.
Mutta eipä tulisi kellekään mieli kehua suorituksiani. Siitä saa helposti leuhkan maineen.
Jokainen taaplaa tyylillään. Tuollaisesta suorituksesta voi tuntea ihan vain sellaista sisäistä mielihyvää ja tyytyväisyyttä. Niitä henkseleitä voi paukutella ikäänkuin "sisäisesti". Maratonin on juossut niin moni, ettei sillä niin kauhean suurta huomiota ja ihailua osakseen saakaan. Ja mikä on suuri uroteko minulle, voi olla arkirutiinia sinulle, ja päinvastoin.
Volmari K.
Tuon jutun lukasin itsekkin vajaa kuukausi sitten fysioterapeutin vastaanottoa odotellessa.
Muistaakseni sen lehden nimi oli "kunto"? Tais olla viel keltaset kannet? Mutta en kyl kattonu mikä numero tai edes mikä vuosikerta oli kyseessä.
Ei tainnu olla tästä apua, mutta jos se kiinostaa, niin kirjastossa se voi olla?