- Ei nimittäin siltä näytä kun tätä palstaa vilkuilee. Päätös pysyä sinkkuna vahvistuu vain käymällä täällä vilkaisemassa!
Pelkkä otsikkosivu hätkäytti alkuun. Mikä puolisossa pännii 34 vastausta. Mitä kivaa puolisosi on sinulle tehnyt- vain 18 vastausta. Ja auta armias kun niitä luki! Pännijät vaikuttivat olevan tosi epätoivoisessa parisuhteessa, MIKSI ihmeessä? Mikä pakottaa kärsimään tumpelosta/tyhmästä/ilkeästä/alistavasta puolisosta, kertokaa se minulle!?
Ja se toinen puoli: jos jonkun puoliso on yllättänyt mukavasti niin jopa kuoro huutaa että "se pettää sua".
Jos parisuhde on todella tätä niin ei kiitos minulle!
Vai pitäisikö kirjoittajien kuitenkin välillä katsoa siihen ihan ikiomaan peiliin......?
Pelkkä otsikkosivu hätkäytti alkuun. Mikä puolisossa pännii 34 vastausta. Mitä kivaa puolisosi on sinulle tehnyt- vain 18 vastausta. Ja auta armias kun niitä luki! Pännijät vaikuttivat olevan tosi epätoivoisessa parisuhteessa, MIKSI ihmeessä? Mikä pakottaa kärsimään tumpelosta/tyhmästä/ilkeästä/alistavasta puolisosta, kertokaa se minulle!?
Ja se toinen puoli: jos jonkun puoliso on yllättänyt mukavasti niin jopa kuoro huutaa että "se pettää sua".
Jos parisuhde on todella tätä niin ei kiitos minulle!
Vai pitäisikö kirjoittajien kuitenkin välillä katsoa siihen ihan ikiomaan peiliin......?
Vastaukset 14
Vanhimmat
sanoi kettu.
Omassa parisuhteessani on ideaa ja olen siihen erittäin tyytyväinen.
Aikojen alusta (!) olen ollut sitä mieltä, että parisuhde on tasan tarkkaan sellainen joksi sen itse tekee. Ei yhtään enempää eikä vähempää.
Jos toisen tuntee kunnolla ja käyttäytyy hyvin häntä kohtaan kaikki menee hyvin. Ellei mene, niin ongelmat voi ratkaista rauhanomaisia keinoja käyttäen.
Olen joskus ehdottanut täällä hyväksi kokemiani toimintamalleja joidenkin kriiseihin, mutta vastaus on ollut usein "ei tuolla tavalla voi ajatella, olet mielipuoli"...
Ei ne ongelmat poistu, ellei kyetä ITSE muuttamaan omia näkemyksiään. Mielestäni on tyhmää toistaa omaa vanhaa käyttäytymismallia, jonka seurauksena ongelmat on ja pysyy.
Ehkäpä jotkut kieltäytyvät uskomasta että ongelmiin voi löytyä yllättävän helpollakin ratkaisu. Olen kanssasi samaa mieltä, että kun yhdessä selvitämämme mikä on ongelma, sitten siihen voidaan löytää myös ratkaisu. Usein ihmisten kielteinen suhtautuminen toisten neuvoihin johtuu yksinkertaisesti muutosvastarinnasta (työpaikoilla tuttu ilmiö jo monien vuosien takaa), sama pätee parisuhteisiin näköjän :)
Järki ja sydän käteen ja ongelmia ratkomaan. Se on muuten hirveän palkitseva fiilis kun löytää ongelmaan toimivan ratkaisun.
huutavat kuorossa että "se pettää" jos puoliso/kumppani on tehnyt jotain mukavaa johtuu kaiketi kateudesta tai katkeruudesta tai sitten silkasta ilkeydestä. Sitä on ihan varmasti jokaisella keskustelupalstalla. Fiksut ihmiset osaisivat kommentoida asiallisesti mutta ehkä sitten niitä fiksuja harvemmin eksyy keskustelupalstoille. Ei kannata kauheasti tuijottaa ikäviin tapauksiin, kuitenkin on pareja joilla menee hyvin. Ja..kaksin kaunihimpi. Onhan se mukavampi jos on joku jonka kanssa jakaa ilot ja surut, joku jota rakastaa..
Me, joilla menee hyvin ollaan kai sitten niitä, jotka neuvoo muiden kriiseissä. Siksi keskustelunaloituksissa ei näy sormiemme jälki niin suuresti.
Mutta meitä on! Ja kyllähän meilläkin on niitä vastoinkäymisiä, joista tänne kirjoitamme, ja ehkä saamme tukeakin... Positiivisia tunteita harvemmin tarvitsee purkaa, negatiiviset aina.
Uskoisin, että jokaisessa parisuhteessa on pieniä ongelmia. Joka toisin väittää elää joko laput silmillään tai sitten parisuhde on suhtkoht tuore.
Yleensä näistä ongelmista pyritään keskustelemaan kumppanin kanssa ja näin selvittämään konfliktit.
Mutta on myös tilanteita, jolloin on hyvä saada ulkopuolisen mielipide asiaan, ei KAIKKEA voi yksinkertaisesti kaataa kumppanin niskaan ja toisaalta kaikkia ongelmia ei pysty käsittelemään tarpeeksi neutraalisti, koska elää liian lähellä tilannetta.
Silloin mielestäni auttaa ja lohduttaa, kun lukee keskustelupalstalla muitten ihmisten ongelmista. On aika lohduttavaa huomata, että muillakin on samantyyppisiä ongelmia, ja jotkut tietyt ongelmat ovat aika yleisiä. Tai vastaavanlaisesti lukea, miten muut ihmiset ovat ratkaisseet ongelman.
Tämä tietysti pätee silloin, kun on kyse onnellisesta parisuhteessa, jossa on muutamia ongelmia, jotka eivät ole niin suuria, että hyvä parisuhde pitäisi niitten takia lopettaa.
Minua ainakin tämän tyyppiset kirjoitukset piristävät enemmän, kuin kirjoitukset täydellisestä suhteesta.
Koska vanhemmiten sitä oppii, että täydellistä suhdetta ei ole olemassa. Onko se sitten pessimismiä tai kateutta, ei minun mielestäni vaan puhdasta realismia, millä selviää elämän pikkuongelmista kaikissa tilanteissa.
Ongelmatonta parisuhdetta ei todella ole olemassa. Kysymys on pelkästään siitä miten kumpikin suhteen osapuoli, yhdessä ja erikseen osaa niitä ratkaista! Kaikkia pulmia ei edes saa ratkoa yhdessä. Mitä useampi kokki sitä huonompi soppa...
Minusta ihmiset kuormittavat puolisoa sellaisilla ongelmilla, joihin heidän pitäisi itse löytää vastaus. Olen huomannut, että varsin usein henkilö, jolla on probleema miten pitäisi toimia, ei edes yritä ITSE miettiä ratkaisua siihen vaan kysyy puolisoltaan "Mitä minä teen?" Puoliso sanoo "Teet näin". Myöhemmin "ongelmapuoliso" huomaakin, ettei hänen olisikaan pitänyt tehdä niin kuin kumppani ehdotti.Ei. Vaan jollain täysin toisella tavalla. Sen sijaan, että ongelmainen henkilö alkaisi syyttää itseään tapahtuneesta, hän syyttääkin siitä puolisoaan. Mitä sanoi väärän vastauksen...
Kertomallani tavalla saadaan ihan hyvistä parisuhteista syntymään todellisia ongelmapesiä ja ihan suotta.
Miten niin asian toinen puoli? Minähän myönsin tekstissäni, että ongelmiakin on ja niihin saatetaan jopa saada täältä apua. Mitä sitten ajattelit sen avun olevan, ellei juuri myötäelämisen kokemuksia ja helpotusta siitä, ettei ole ainoa.
Ja mielestäni, jos on ongelmia, joita ei "saa" kaataa puolisonsa niskaan, niitä ehkä voisi käsitellä ystväiensä kanssa. Tosin olen sitä mieltä, ettei sellaisia ongelmia voi olla. Ongelmista, suruista, pettymyksistä ja toivomuksista voi ja pitää osata keksustella juuri sen puolison kanssa, eivät ne asiat siitä muuten parane. Jos kyse on kuitenkin parisuhteen ulkopuolisesta ongelmasta, voi toisen mielipide toimia vain oman tukena, juuri niin kuin samanmielisten kommentit täällä keksustelupalstalla.
Täydellinen suhde on mielestäni suhde, jossa kommunikoidaan. Täydellisyyteen kuuluu sitä paitsi käsitteenä niin kaikki hyvät kuin kaikki huonotkin puolet.
Auttaako mielestäsi sen tajuaminen, ettei voi olla täydellistä suhdetta jotenkin ratkaisemaan suhteen ongelmia? Heh. Olen hieman eri mieltä.
Valitettavasti kaikilla ei ole niin onnellisesti, että olisi niitä läheisiä ystäviä, joille voisi kertoa ihan mitä tahansa. Osa lapsuudenkavereista kadonnut muuton yhteydessä jne jne.
Silloin joutuu turvautumaan virtuaaliystäviin.
Toinen juttu on se, että virtuaaliystävät näkevät asian hieman ulkopuolisina, ei niin läheisesti kuin oikeat ystävät, jotka tuijottavat pariskuntaa päivästä toiseen.
Olin muuten täysin samaa mieltä sinun kanssasi alkuperäisessä kirjoituksessa. Ja kommentoin tuota Sinkun kirjoitusta, en sinun. Mutta koska viestini putosi suoraan sinun viestisi alle, se kieltämättä näytti siltä, että kommentoin sinun viestiäsi.
Sorry, olen uusi suomi24.fi käyttäjä.
Oletko siis sitä mieltä, ettet itse koskaan ratkaise ongelmiasi vaan keskustelet niistä kaikista puolisosi kanssa? Tai ystäviesi?
kysymys toistuu usein.
näillä palstoilla.jos näitä lukee paljon saa vääriä käsityksiä parisuhteesta.
väittäisin,että 90prosentilla menee hyvin,nämä keillä se ei toimi pitävät suurempaa "ääntä".
ihmisilla on taipumus liioitella kirjoitaessaan tänne,ei tietenkään kaikilla.
hiljaisuus on myöntyväisyyden merkki:eli jos menee hyvin ei sanota mitään.
Kyllä, varmaan pitäisi katsoa peiliin, jos parisuhteessa kovin moni asia mättää. Jos suhde menee huonosti, niin aina on vikaa kummassakin. Ja jos keksii helpommin, mikä on vikana kuin mikä on hyvin, niin vika on keksijässä.
Parisuhteessa on paljon ideaa! Kirjoitan tätä hyvänä päivänä, joskus toiste voisin olla toistakin mieltä...Omia huomioita siitä, miksi (minun) on parempi olla parisuhteessa kuin yksin:
-läheisyys: edellyttää myös sitä, että antaa toisen olla lähellä silloinkin, kun itse on vaikka vihainen, silloin toisen ei tarvitse arvailla, milloin ollaan läheisiä, pitää olla aina, huonoinakin hetkinä pitää olla samalla puolella (eli selvitetään, mikä meillä on ongelmana ja mitä sille tehtäis) eikä toisiaan vastaan
-saa seksiä aina kun haluaa, kätevästi kotona: edellyttää, että myös toinen saa seksiä aina kun haluaa; seksi ei saa olla taistelukenttä eikä pelinappula; varsinkin miehelle torjutuksi tuleminen käy kipeää eikä ole enää helppo kertoa jos haluaa; mulla on aivan hienoja kokemuksia siitä, miten seksi ei ensiksi edes onnistu, mutta kun jaksetaan silti helliä ja olla lähekkäin, niin onnistuu silti, tähän ei ois mahdollisuutta, jos torjuisi toisen
-asioiden jakaminen: on mukava, kun on joku, jolle voi kertoa hyvät ja pahat mielet, ei tarvii erikseen sopia, että käykö sulle että tavataan ja sitten miettiä, että haluaakohan se kuunnella, vaan sulla on kotona olemassa joku, joka elää sinun kanssa yhteistä elämää, ja myötäelää hyvät ja pahat asiat; edellyttää, että olet itse valmis tekemään saman, kuuntelemaan vaikka toisen työasioita, joista et ymmärrä mitään, mutta kuuntelet siksi, kun arvostat sitä, että se jakaa ne asiat sinun kanssa.
-yhdessäolo (falski itsestäänselvyys): en jaksais aina kysellä lähtiskö kukaan kaveriksi (kaikkea ei viitsi/voi tehdä yksin), mutta mulla on aivan mainio kaveri kotona, jos haluan vaikka lähteä elokuviin, ravintolaan, kuunnella musiikkia, niin mulla on aina ihminen, jonka kanssa voin tehdä niin; yhteisistä kokemuksista tulee yhteisiä muistoja, ja niitä on kiva kelata; edellyttää, että olen myös itse valmis lähtemään mukaan toisen ideoihin ja vielä sillä asenteella, että myös on mukavaa (ei uhrautumista!)
-positiivinen palaute: pelkkä hymy voi olla tätä, kannattaa hymyillä toisilleen paljon, katsoa hyväksyvästi! Melkein ikinä en saa esim. töissä tai ystäviltä mitään positiivista kommenttia, joka oikeasti lämmittäisi mieltä (kännisten "oot helevetin hyvännäkönen" -örinät ei paljo mieltä lämmitä...), mutta omalta mieheltä saan! Edellyttää, että myös muistaa sanoa toiselle nätisti aivan pienistäkin asioista, kannattaa sanoa positiivinen kommentti aina, kun tulee mieleen, ja negatiivinen kannatta jättää aina sanomatta tai sitten sanoa erittäin pitkän harkinnan jälkeen, jos on pakko. Ja sitten muistaa, että samaa voi odottaa takaisin, koskapa vikoja löytyy minustakin...
Kaikki parisuhteen hyvät puolet, mitä keksin, on tällaisia kaksipuolisia, pitkällä tähtäimellä saa vain sen, mitä itse antaa, ei enempää, siksi kannattaa antaa toiselle paljon!
Vastasit kysymykseen lähes puolestani...sen verran pilkkua viilaten ;) sanon, että tuskaa ne kieltäytymiset aiheuttavat naisellekin.
Itseasiassa ainoa mitä kaipaan sinkkuajoiltani, on itsekkyys, jos suoraan sanotaan. Parisuhteessa ei voi kovin itsekäs olla aiheuttamatta hallaa suhteelle. Ja itsekkyydellä tarkoitan tulemisia, menemisiä jne. oman mielen mukaan, en siis mitään ravintolareissuja tai deittailua kuitenkaan. Vaikka kuinka pohtisin asiaa, mikä olisi parempaa sinkkuna...ei mikään. En mistään hinnasta vaihtaisi parisuhde-elämää takaisin sinkkuuteen, vaikka sinkkuvuosistani täysillä nautinkin, täysillä nautin parisuhteestani nyt, ja se antaa paljon enemmän kuin sinkkuelämä ikinä.
Se, miksi palstoilla voi parisuhteesta saada huonon kuvan, on se, että tänne usein kirjoitetaan asioista jotka mielessä pyörivät, välillä asioista, joita ei omalle siipalle edes pystytä kertomaan. Paljonko sellaisia asioita sinkuilla on? Sinkusta ei tunnu pahalta se, mitä puoliso on sanonut/tehnyt, k.o asiat eivät tarvitse purkautumista, koska niitä ei ole.
Se mistä Minna jo mainitsi parisuhteen hyvänä puolena monen muun (mainitsemattomankin) lisäksi, on läheisyys. Sinkku on yksin. Tosin parisuhteessakin voi joku olla yksin, joko omasta halustaan tai olosuhteiden pakosta "yksin yhdessä", mutta silloin suhteessa yleensä mättää jokin. Ja jos taas tervettä yksinäisyyttä kaipaa, onnistuu se parisuhteessakin, omaa aikaa voi ottaa jos siltä tuntuu, ja harvemmin sitä tarvitsee enempää kuin muutaman päivän jos sitäkään.
Päivänselvää on se, että aina kun on ihmisiä samassa tilassa enemmän kuin yksi pidempiä aikoja, konflikteja syntyy. On aivan sama, onko silloin kysymys parisuhteesta vai työkaveruudesta. Työkaverikin voi olla kuinka mukava ja ihana tyyppi tahansa, ja silti ärsyttää aivan varmasti jossakin vaiheessa, kun ollaan samassa työpaikassa vuodesta toiseen.
Eli...ei parisuhdetta kannata jättää elämättä pienten (eikä etenkään muiden) vastoinkäymisten takia :)