Näitä YH aiheisia tekstejä lukiessani minulle tuli ajatus, että onko mahdollista että osa miehistä itseasiassa kadehtii naista, koska heillä on tämä YH mahdollisuus. Nykypäivänähän lapsiansa yksin hoitavat pärjäävät yhteiskunnassa siinä missä perheellisetkin. Tilanne oli toinen 50-vuotta sitten.
Tuskinpa moni myöntää taikka edes tiedostaa tätä asiaa omalla kohdallaan.
Lisäksi olisi kiva tietää, että miten TE YHäiti vastaiset suhtaudutte YHmiehiin? Sama linja vai?
Tuskinpa moni myöntää taikka edes tiedostaa tätä asiaa omalla kohdallaan.
Lisäksi olisi kiva tietää, että miten TE YHäiti vastaiset suhtaudutte YHmiehiin? Sama linja vai?
Vastaukset 31
Vanhimmat
olisi mielenkiintoista tutustua YH-mieheen...
Esteenä varmastikin on se, että molemmat oleilevat melko paljon kotosalla... Meneminen on rajoittunutta, kun pitää huolehtia lapsista...
mutta uskon tai ainakin kuvittelen YH-isän omaavan erilaisia näkökantoja miehen osasta perheessä.
Mutta muutenkin olisi kiva vaihtaa arkikuulumisia yh-isän kanssa...
se noinkin olla ? Oliski osa heistä yh:n kiroojista mahdollisesti kateellisia ja katkeria kun he ovat jo jonkinlaisen parisuhteenkin saavuttanut. Olisko näin et nuo katkeroituneet yksinäiset miehet jotka ehkä jossain vaiheessa ovat saaneet huonoa kohtelua yh-äidiltä niitä pahimpia haukkujia ? Onhan se mahdollista.
Ihmismieli on sen verran kummallinen juttu ettei sitä oikein varmaksi tiedä mitä siellä liikkuu ?
Jossain keskustelussa muistaakseni joku mieskin kirjoitti että ei kukaan itseään kunnioittava mies ala kasvattaan toisen äpärälapsia ? Ihmellistä asian käsittelyä, toivottavasti hivenen yliammuttua lausahdusta ?
Miksi on ihmeellistä, että mies haluaa kasvattaa mieluimmin omia jälkeläisiä kuin vieraan?
että miehet eivät halua kasvattaa OMAANSAKAAN jälkikasvua.
Kuinkahan suuri osa yh-äideistä jää yksin kasvattamaan lastaan sen takia, että mies ei kestäkään arkea? Vai onko suurin osa yh-äitien lasten isistä sellaisia renttuja (alkoholiongelmaisia, väkivaltaisia tms), että äidin on ollut syytä heittää ukkonsa pihalle.
Yritin kertaalleen kuulutella näitä yh-äitien lasten isiä keskustelemaan miesten logiikka-palstalla, mutta yksikään ei ilmoittautunut. Mihin ne miehet katoavat?
Nainenhan se päättää tekeekö lapsia alkoholiongelmaisten, "jännittävien" renttujen kanssa, jotka eivät kestä arkea.
Ei siinä mitään jos nainen päättää tällaisen miehen lastensa isäksi hankkia, mutta turha valittaa jos jää sitten yksinhuoltajaksi miehen ongelmien takia.
Tuskin kovin moni nainen alkoholiongelmaisen kanssa ehdoin tahdoin haluaa olla. Mutta varmaankin monet naiset luottavat mieheen, joka ei keskenkasvuisuuttaan vielä tunne omia edellytyksiään vastuunkantamisessa.
Olisivatkohan nämä sitten niitä miehiä, jotka vasta lapsen tultua maailmaan tajuavat, kuinka suuren vastuun edessä ovat ja häipyvät kuviosta tai pakenevat vastuutaan alkoholin huomaan?
tuon etteivät jotkut miehet halua kasvattaa omiaankaan, hehän juuri tekevät niitä Yh-äitejä. Tuskin nämä miehet kestäisivät sitä arkea myöskään jonkun toisen lasten kanssa.
Luultavasti niillä lapsettomilla miehillä, jotka eivät ottaisi taakakseen toisen 'äpäriä' on samat geenit kuin edellä mainituilla...?
voivat olla myös piileviä...
Enpä ole montaa otsamerkittyä renttua tavannut.
"Luultavasti niillä lapsettomilla miehillä, jotka eivät ottaisi taakakseen toisen 'äpäriä' on samat geenit kuin edellä mainituilla...?"
Loistavaa pohdintaa. Sait ajatukseni paperille!
Onneksi luonto pitää ainakin osan näistä miehistä etäällä jo lapsensa hankkineista naisista. Sääliksi vaan käy niitä lapsottomia naisia, jotka eivät heti hoksaa mitä geenejä nämä miehet kantavat. Hankkivat sitten yhteisiä lapsia ja miehen geenit laittavat miehen pakenemaan vastuuta. Sitten taas tulee uusi YH nainen, jota ihmetellään.
Mutta onneksi nykypäivänä YH:n rooli voi olla tosi onnistunut, itsenäinen ja onnellinen.
että yksinhuoltajista oleva yleinen kuva on väärä. Ehkä miehen on helpompi lähestyä itseään hiukan "huonompaa" naista.
Sitten kun selviää, että rahasta ei ole puutetta, työstä saa enemmän kuin ehtii tuhlata, on varaa ja aikaa myös matkoihin, resursseja kouluttautua lisää ja seuraakin olisi joka sormelle, ollaan onnellisia nykyisessä tilanteessa, niin pelästytään vahvaa naista.
Yh-isät ovat luultavasti ihan okei, samoja ihmisiä ne ovat kuin muutkin. Omalta kohdaltani voin kuitenkin kertoa, että yhden yh-miehen kanssa seurustellessani hän käyttäytyi todella huonosti minun lastani kohtaan jatkuvasti. Nälvimistä, vähättelyä, nolaamista, omien lastensa korottamista minun lapseni kustannuksella.. Tasapuolisuudesta ei ollut tietoakaan.
En siltikään tuon perusteella leimaisi kaikkia yh-isiä kusipäiksi. Meitä on vaan moneen junaan.
Eli jos tosissaan pitää selittää, miksi lapseton olis parempi kuin yh-isä, niin luultavasti perustelisin sen sillä, että ihmisiin tutustuminen on muutenkin monesti niin vaikutuksille altista ja osittain hankalaakin, ettei se ainakaan omalla kohdallani helpota asiaa, jos pitää tutustua ja tulla toimeen myös miehen lapsen kanssa.
Eli ei meitsillä ole mitään lapsia vastaan, mutta toivoisin kuitenkin aikaa tutustua ensin mieheen ja vasta sitten hänen perheeseensä.
Sama logiikka periaatteessa, kun ajattelee vanhempia. Ei mielestäni mitään kiirettä esitellä miestä omilleni eikä kiirettä päästä käymään hänen vanhempiensa luona.
Mutta periaatteessa en ole muutenkaan kysymyksen kohderyhmää, kun en ole mies, enkä yh-äiti-vastainen ;)
en mä ainakaan deitilleni heti lasta kuskaa mukaan! Ei kai kukaan niin tee. Sitten miespuoliset kamut on erikseen. Heitä kohtelen kuten naisia ja lapsi voi heitä tavata rauhassa. Ymmärtää kyllä että ovat kamuja.
Mutta siis alkuperäinen kysymys koski suhtautumista yh-miehiin. Ei sitä ovatko lapset treffeillä mukana... Ja siis eivät ole!
Ei kai kukaan ottaiskaan treffeille lasta mukaan :) Tarkotin enemmän sellasella yleisellä tasolla.
Mun suhtautuminen yh- miehiin vaiahtelee.. Onhan se positiivista, jos mies on huolehtiva ja välittävä, mut toisaalta lapsen takia yhteisten menojen suunnittelu yms on hankalampaa. Lisäks sit on vielä se, etten ole edes varma haluanko lapsia, omiakaan siis..
Kuitenki mä oletan, että jos se mies oikeen napsahtaa just jetsulleen, ni siinä ei luultavasti tulis mieleenkään dumpata sitä lapsen takia. Se lapsihan on kuitenki osa miestä, joten voihan se olla, et jos sitä lasta ei olis, ni mies olis ihan erilainen.. Ei voi tietää :)
Kyllä yleensä ottaen ihmiset joilla on lapsia on jollain lailla kypsempiä ja paremmat arvot. Mutta yleistää ei voi mitään...
Mun tapauksessa kun on yhteishuoltajuus, niin esim kesällä lapsi on paljon isällään ja lomat kyllä järkkääntyy. Luulen että lapsettomilla on joitain pelkoja lapsista jotka ei ihan pidä paikkaansa...
mielestä vielläkin onneton luuseri.
Yh-isä taas on arjensankari ja lähes pyhimyksen veroinen yksilö pärjätessään lapsen/lapsien kanssa yksin.
Tunnen yh-isän, joka sanoo, että naiset kaikkoaa välittömästi kun hän kertoo asian.
Mutta yleinen mielikuva tuntuu tosiaan olevan, että yh-mies on tehnyt jotenkin erityisen suuren uhrauksen, kun taas yh-äiti tekee vain velvollisuutensa.
Ehkä kaikkein kovimman paineen alla on yh-miehen lapsen äiti, "lapsenhylkääjä".
Koskaan ei kuitenkaan tiedä kaikkia syitä ihmisten valinnoille. On myös helppo arvostella toisten valintoja, etenkin jos ei ole koskaan joutunut omassa elämässään tilanteeseen, missä olisi ollut pakko valita kahdesta pahasta pienempi.
Yh-isän kohtalo ollakin se, että nainen on todella ollut niin vahva, että on jättänyt miehensä vuorostaan vastaamaan siitä arjen pyörityksestä...
Olisiko mies valinnut sen vaihtoehdon jos olisi saanut valita...
Itselläkin joskus väsyneenä käväisi mielessä. Meillä se ei olisi ollut todellinen vaihtoehto.
voi olla kateellinen yh äitille/isälle, heidän elämähän on jo käytännöllisesti katsoen ohi,kun pitää olla aina vaan vahtimassa sitä parkuvaa pentua kotona.
itse en ala sellaisen naisen kans millekkään kun kuulen että hänellä on penska odottamassa kotona.
sinun kohdallasi niin on parasta kaikkien osapuolten kannalta :D
ainakaan paru kotona odottamassa, eikä sitä tarvi juurikaan vahtia.
Oletkos koskaan ajatellut, ettet sinäkään jäänyt kaljapullonkokoiseksi? Nytkin olet jo vaahtosammuttimen kokoinen, ja kun vielä kasvat, susta voi tulla kaasupullon kokoinen ;). Sitten vielä jotkut kehittyvät henkisestikin...
se on. Vapaus hiipii elämään pikkuhiljaa.
Ja lapset senkun kasvaa....
En tiedä miten on käynyt sinun kehityksesi kohdallasi, mutta väitän että valtaosa ihmisistä vanhenee vuosi vuodelta niin fyysisesti kuin henkiseksi. Eivät ne lapset jää kotiin itkemään lopun iäksi, vaikka sellaiset fiilarit olet jostain saanut.
Kumpi tarjoaa lapsille paremman kasvuympäristön: perhe, jossa sekä isä että äiti vai YH-vanhempi?
YH:t väittää, että sellainen joka ottaa heidät seurustelukumppaniksensa on henkisesti jotenkin omaa perhettä haluavaa valaistuneempi ja todellinen elämän sankari.
No, jollainhan itselleen on menneisyyden virheet perusteltava.
että lastesi äidistä tulee myös aikanaan yksinhuoltaja...
olla yh-perheessä, kun kodissa, jossa on isä ja äiti ja ahdistava ilmapiiri. Ei ne erot ole turhia...
Minä en ole hetkeäkään katunut eroani, se oli mun elämäni parhain asia. Toiseksi paras oli se suhde.
En aio itse hankkia lapsia, mutta puhun niiden puolesta jotka aikovat. Tätä ei pidä tulkita myöskään pelkästään naisten syyllistämiseksi. Kyllä miehenkin pitää katsoa millaisen naisen kanssa alkaa jälkeläisiä hankkimaan, mutta toisaalta miehen tulee myös kantaa vastuunsa omasta vanhemmuudestaan. Naiset kun vaan aina mainostavat olevansa "valitsijoita" suhteen alussa.
Miksi yksinhuoltajuus on parempi vaihtoehto kuin tasapainoinen perhe? Pystytkö perustelemaan muuten kuin sarkasmilla?
Aikuiset ihmiset nimenomaan tuntevat vastuunsa ennenkuin hankkivat lapsia. Piilorenttuteoriaasi et varmasti tosissaan usko itsekään. Vain pieni vähemmistö hyvältä näyttävistä vanhempiehdokkaista muuttuu lapsen saatuaan vastuuntunnottomiksi perheenhylkääjiksi.
Mutta saahan sitä jännitystä elämään kun ottaa moniongelmaisen Repen/Ritun puolisokseen ja sitten harmittelee, kun se kouluttaminen vastuulliseksi perheenisäksi/äidiksi ei onnistunutkaan. Lisäksi voi kokea niitä suuria tunteita, jotka varsinkin naisille tuntuvat olevan hyvin tärkeitä.
siinä asiassa että tasapainoinen perhe on parempi lapselle kuin yksinhuoltajuus. Jo senkin takia että lapsella on kaksi tärkeää ihmistä jos toiselle sattuu jotain miljoona muuta itsestään selvää syytä.
Mutta olet varmasti samaa mieltä, että lapsen on parempi olla yksinhuoltajavanhempansa kanssa kuin esim. pelätä väkivaltaista vanhempaansa perheessä.
Henk koht en ole mainostanut valinnan olevan yksinomaan naisilla. (Jossakin vaiheessa tosin aloittelin keskustelua, etteivätkö miehet pelkää joutuvansa vahingossa isäksi esim. irtosuhteissa -mutta monikaan ei kantanut huolta)
Jotkut tietysti valitsevat alun alkaen väärin, mutta kyllä alkoholisoituminenkin (ja siihen liittyvät ongelmat) alkaa joskus -joskus vasta sen jälkeen kun lapset on tehty.
Ja aika usein kuulee tarinoita hyvin nuorista raskaana olevista tytöistä, jotka hehkuttavat, kuinka poikaystäväkin on innoissaan vauvasta. Harvoinpa on poikaystävä enää kuvioissa kun vauva täyttää vuoden.
Etkö pelkää itse joutuvasi koskaan niiden suurten tunteiden valtaan jotka varsinkin naisille tuntuvat olevan niin tärkeitä? :D
"ottaa seurustelukumppaniksi", "menneisyyden virheet"...kylläpä puhut säälivään sävyyn Yh-naisista.
Minä en ainakaan ole päivääkään katunut, että olen lapseni tehnyt, enkä myöskään sitä että heidän isänsä hylkäsin. Mies ei ollut juoppo eikä renttu, enkä myöskään minä. Jos ihminen ei ole onnellinen parisuhteessaan, on ero yksi nykyajan vaihtoehto.
Se että minulla on lapsia, ei tee minusta yhtään sen parempaa tai huonompaa seurustelukumppania. Minun elämässäni on sisältöä, jota ei voi verrata mihinkään muuhun.
Ja miten lapset suhtautuvat eroomme, mielestäni hyvin. Jokainen lapsi rakastaa omia vanhempiaan sellaisina kuin he ovat. Minä olen tällainen omine virheineni, ja lasteni isä omanlaisensa. Kun kasvattaja on tasapainossa ja suhtkoht tyytyväinen elämäänsä, myös lapsi voi hyvin, olkoon vanhempia yksi tai useampi.
"Etkö pelkää itse joutuvasi koskaan niiden suurten tunteiden valtaan jotka varsinkin naisille tuntuvat olevan niin tärkeitä? :D"
Pysyttäydyn poissa moisesta, koska se on helpompi ratkaisu. Lisäksi pelkään kuuluvani siihen joukkoon, joka saattaa paeta vastuuta lapsesta, joten jätän perhettä haluavat naiset rauhaan.
Olen siis omalla tavallani vastuuntuntoinen ;-)
Eugeniikka, jee jee.
että täällä on muutama terroristi jotka nauttivat naisten kiusaamisesta. Saavat jotain sairasta nautintoa siitä.
Mitä normaali elämässä tapaa ihmisiä niin ovat varsin positiivisesti suhtautuvia. Ei kukaan ole vihannut ainakaan mua. Eikä ole ollut vaikeuksia saada uutta miestä. Ennemminkin on ollut liikaa halukkaita. Onhan ne vkl-isitkin samassa jamassa sitä paitsi.
En oikein usko, että joku 30:nen mies voisi kadehtia yh-äitej. Aika harva heistä pystyy sellaiseen samaistumiseen. YH-äitejä mollaavat naiset lasken kyllä kadehtijoihin. Molemmat sukupuolet jotenkin katkeriin, niihin jotka seuraavat elämää sivusta. Yh-äiri "kakaroineen" kun on siinä elämän syvässä silmässä, iloineen ja suruineen.
Kun nyt sanoin kakaroiksi, niin pitänee todeta, että olen itsekin ollut yh lähimmät 15 vuotta ja hyvin on asiat luistaneet. Sanoisinko, että päivääkään en vaihtaisi...tai no, ehkä jotkut ripulioksennusyhtäaikaakaikillälapsetpieniäpäivät....mutta kukapa ei.