Niin, olisi mukava kuulla samassa tilanateessa olevien mielipiteitä ja kokemuksia. En ole kyllä varma palstasta. Eli itse olen jo joknkin aikaa ollut miehen kanssa jolla on kolme lasta edellisestä liitosta. Rkastan miestä, mutta ei vi sanoa etteikö tallainen suhde ole myös työlästä..aina törmää miehen entiseen elämään, miehen puolen suku ja ystävät puhuvat mieheni entisestä elämästä..monta kertaa olen kokenut oloni tukalaksi ja että monet ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että, myös minä olen olemassa, minä olen osa mieheni elämää nyt ja elämämme tässä ja nyt..kertokaa omia kokemuksia, olisi mukava kuulla samassa tilanteessa elävien kokemuksista.
Uusiperhe, onko kokemuksia
mieku
61838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sen kanssa on vain opitava elämään.. oma puoliskoni tosin muutti alkuperäis kaupungista minun luo.. joten välimatka hieman tasoittaa.. ja toisaalta miehen ystävät ja exän kanssa yhteiset ystävät joita olen nähnyt eivät ole juurikaan minun aikanani exästä puhuneet.. tai vanhoja muistelleet niiltä osin.
Meillä tosin niinkin erilainen kuvio että olen tavannut tuon exän äidin ja veljen... kyläily merkeissä.. samoin tulen exän kanssa kohtalaisesti toimeen.
jos olette olleet jo pitkään yhdessä voit sanoa kun puheet kääntyy näihin että eiköhän unohdeta jo menneet kun siitä on jo niin kauan.. elettäis tätä hetkeä. Tai kuuntele sujuvasti, toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Tärkeintä on kuitenkin teidän tunteet ei vahat ajat. Exät on osaelämää kun on lapsia... meillä näin on molemmin puolin... ei se ongelmaksi ole muodostunut.
Minäkin olen törmännyt tähän juttuun..suku ja ystävät muistelevat vanhija asioita, minun kuulleen puidaan exän elämää jne. Itse voin olla ainkain siitä tyytyväinen, että kun minulla oli monen vuoden suhde exääni, niin nykyisen mieheni ei ole tarvinnut kertaakaan kuulla minun ystäviltäni ja sukulaisiltani sitä että he olisivat maininneet munin exäni ja meidän ajastamme mitään. Epäkohtelijasta se kyllä mielestäni on, että puhuskellaan vanhoista asioista toisten kuulleen, jotain käytöstapoja olisi hyvä olla.
meillä sama juttu alkuvuosina. Minusta se on ymmärrettävää koska muistot liittyivät edelliseen perheeseen. Lapsetkin monasti kun olivat isällään muistelivat menneitä aikoja ja tietty ne olivat aikoja kun he olivat ehjä perhe silloin. Mutta kolmen, neljän vuoden jälkeen alkoi olla niitä muistoja ja muisteloita asioista ja tapahtumista, jotka koskivat menneisyyttä johon minäkin jo kuuluin. Eli aikajänteellä nämä asiat muuttuvat. Et kerro kuinka kauan olette olleet yhdessä, mutta kun teille kertyy miehen ja miehen suvun kanssa yhteistä menneisyyttä niin luulisin, että tämä ei ole enää vaikea asia sinulle.
Nyt on taas se viikonloppu kun mieheni kolme lasta ovat meillä.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta ja minusta joka ikinen kerta, kun hänen lapset olevat tulleet, tuntuu että minä olen vieras omassa talossa.
Olen varmaan niin itserakas paskiainen kun en voi hyväksyä hänen lapsia.
Meillä on kolme yhteistä lasta, ja olen rättiväsynyt, ja kun tule kolme lisä niin katastrofin merkit ovat ilmassa. He eivät todellaan laitaa tikkua ristiin. 13,15,18-vuotiat tytöt eivät vain osaa mitään. Raahautuvat ruokapöytään vain.
Jouluksi ja syntymäpäiväksi vai he saavat lahjoja, eivät meidän yhteiset lapset isältä vielä yhtään lahja saaneet.
Tuntuu vain niin epätoivoiselta tämä tilanne…
Hei haloo kaikille! Minä elän uusiosuhteessa ja minulla on entisestä elämästäni myös kolme lasta ja miehelläni on kaksi. Meidän yhteiselomme on pyörinyt pitkälti näiden TOSIASIOIDEN kuten lapsien ehdoilla. Minulle ei olisi tullut mieleenikään kyseenalaistaa mieheni entistä elämää joka on ollut minunkin kannaltani merkittävä. Voin kiittää hänen ex vaimoaan sillä ilman häntä ei tätä meidän parisuhdetta olisi olemassakaan eikä tuo ihana mies tuossa olisi lapsineen.
Minä olen hänen kauttaan rikastunut kahdella lapsella lisää! On totta että 7 vuotta elimme todellakin niin että silloin kun oltiin kaksin oltiin kaksin mutta kun lapset olivat läsnä niin otettiin toinen rooli päälle. Molemmat roolit yhtä tärkeitä ja lisäksi se äitipuolen roolikin. Kun käymme sukujuhlissa minun puolellani esim minun lasteni rippijuhlissa ym on selvä että kaikki puhuvat minun ja exäni yhteiselosta ja vanhoja kuvia katsellaan. Minun exäni nykyinen vaimo katselee niitä ihan yhtä innolla sillä hän ehkä haluaa tietää kaiken mitä hänen miehensä (siis minun lasteni isä) mukanaan kantaa. Se on hienoa ja näin toista oppii yhä enemmän tuntemaan. Minun mieheni tytär katselee usein isänsä ja äitinsä häävideota ja omia vauva videoitaan ollessaan meillä. Minun olohuoneessa pyörii siis televisiossa miehen exvaimo hääpuvussaan samalla kun minä letitän heidän tyttärensä hiuksia. Nauramme yhdessä niille vauvavideoille. Oma mieheni joutuu tämän tästä tilanteisiin joissa minun ja exäni elämää ja yhteisiä muistojamme käsitellään. Omat jo isot lapseni muistelevat mielellään lapsuuttaan ja yhteisiä perheaikojamme. Se nyt sattuu olemaan tosiasia että näin on ja elämää on elettynä kummallakin! Se on kestettävä ja siksi olisi suotavaa iloita toisenkin eletystä elämästä ja niistä lapsista. Meillä on mieheni kanssa nyt erio tilanne kun minun lapset muuttivat jo moilleen. Onneksi miehen lapset edes joskus vielä käyvät!
"Entinen elämä" on osasi miehen elämänpolkua. Sieltä löytyy asioita, joita ystävät ja sukulaiset voivat muistella. Mutta aika tekee tehtävänsä. Ajan kanssa teille muodostuu yhteisiä muistoja ja yhteistä historiaa. Niitä voi sitten muistella.
Muista että tärkein n sinun ja miehen välinen suhde, sukulaiset tulevat todennäköisesti aina muistamaan lasten äidin aivan erityisesti. Mutta sen ei ole tarkoitus loukata sinua, me ihmiset vaan olemme sellaisia. Rakasta itseäsi, rakasta miestäsi, se kantaa elämässä eteenpäin. Näin minä olen sen omalla kohdalla kokenut.
Nyt kummankin lapset ovat jo opisekelemassa ja on aikaa ihan kahdestaan toisilleen. Tämä on todella antoisaa.