Niin tekee, todella rasittavaa!
Ensin taustoja: Olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen. En ihannepainossa, vaan sitä painavampi, mutta silti normaalipainoinen. En ole koko elämäni aikana ollut ihannepainoinen. Olen melko isorintainen, jos ruumiinrakeenteellani on painoni kanssa tekemistä.
Puolitoista vuotta sitten synnytin yhteisen lapsemme. Kiloja tuli, mutta ovat kyllä lähteneet. Olin noin kaksi kiloa kevyempi silloin kun rakastuttiin. Tiukassa tuntuvat olevan nuo kilot. Hoidan kotona lastamme.
Kyttääminen ilmenee näin: Mies ostaa joskus jonkun kakkusen kaappiin. Yleensä en siihen koske (en ole NIIN HIRVEÄN perso makealle), mutta silloin kun olen siitä palan ottanut miehen töissä ollessa, hän kyllä siitä huomauttaa ivalliseen sävyyn. Itse en koskaan osta mitään makeaa, enkä sipsejä. Mies kyllä ostaa sipsejä mutta en syö, niistä jää paha maku suuhun.
Toinen esimerkki: Mies hakee pakkasesta itselleen ja minulle jäätelötötteröt. Jep, jäätelö on hyvää, minähän syön! Siinä ajassa, kun syön yhden tötterön, mies vetää jo toista yli puolessa välissä. Omani syötyäni olen leikilläni haukkaamassa mieheni tötteröstä pienen palasen, mutta hän nostaa metelin: "Et saa saa enää, oot jo ihan tarpeeksi syönyt!" "Ei sitten", totean ja sitten mies on tarjoamassa sitä palasta. Minähän en ota mitään armopaloja ja miehen kunnia on mennyt, kun ei enää tötterö kelpaa, vaikka silkasta armosta tarjotaan.
Näin tapahtuu joka kerta.
Koko muukin syömiseni on suurennuslasin alla. Syön muka liian pieniä annoksia KUNNON RUOKAA ja korvaan sen jollain turhalla. Minun on syötävä vain pieni annos, tai lihoan muodottomaksi. Joskus (kerran, pari viikossa) haluan ruoan päälle juoda kupillisen kaakaota. Silloin mies aina nostaa metelin, että olen korvannut sillä jotain muuta ruokaa..! Olisin juonut sen kupillisen, vaikka olisin syönyt koko huushollin tyhjäksi!!! Mies sanelee usein töihin lähtiessään, mitä syön päivän aikana. Usein siinä on liikaa, ja nakkaan ruokaa menemään, ettei tulisi valitusta.
Mies räpeltelee usein "jenkkakahvojani" arvostelevaan sävyyn, vaikka tietää minun inhoavan sitä. "Tee asialle jotain, jos häiritsee", hän vastaa kieltoihini. Ei ole tarjoutunut lasta hoitamaan, kun pyysin päästä salilla käymään. Ei ehdi, kun itse käy salilla. Hänen salilkäyntinsä on tärkeämpää, kun treenaa voimannostokisoihin. Suurimmaksi osaksi jenkkakahvat on raskaudesta jäänyttä löysää ihoa, joka ei varmaan kiristy ikinä. Juujuu, seliseli, kyllähän siellä rasvaakin välissä on, mutta iho on löysää eikä niin vaan kiinteydy. Huonoksi tuntee itsensä, eikä sänkyhommatkaan maita, kun täytyy hävetä itseänsä. Ja mieshän on timmi kuin mikä, raamikas ja lihaksikas.
Mitenkä tällaista miestä pitää käsitellä? Olen suunnitellut kieltäytyväni kaikista herkuista, pärjään kyllä ilmankin.
Pieniä on mulla murheet, mutta kenties joku löytää tästä tekstistä itsensä, naisen tai miehen :)
Ensin taustoja: Olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen. En ihannepainossa, vaan sitä painavampi, mutta silti normaalipainoinen. En ole koko elämäni aikana ollut ihannepainoinen. Olen melko isorintainen, jos ruumiinrakeenteellani on painoni kanssa tekemistä.
Puolitoista vuotta sitten synnytin yhteisen lapsemme. Kiloja tuli, mutta ovat kyllä lähteneet. Olin noin kaksi kiloa kevyempi silloin kun rakastuttiin. Tiukassa tuntuvat olevan nuo kilot. Hoidan kotona lastamme.
Kyttääminen ilmenee näin: Mies ostaa joskus jonkun kakkusen kaappiin. Yleensä en siihen koske (en ole NIIN HIRVEÄN perso makealle), mutta silloin kun olen siitä palan ottanut miehen töissä ollessa, hän kyllä siitä huomauttaa ivalliseen sävyyn. Itse en koskaan osta mitään makeaa, enkä sipsejä. Mies kyllä ostaa sipsejä mutta en syö, niistä jää paha maku suuhun.
Toinen esimerkki: Mies hakee pakkasesta itselleen ja minulle jäätelötötteröt. Jep, jäätelö on hyvää, minähän syön! Siinä ajassa, kun syön yhden tötterön, mies vetää jo toista yli puolessa välissä. Omani syötyäni olen leikilläni haukkaamassa mieheni tötteröstä pienen palasen, mutta hän nostaa metelin: "Et saa saa enää, oot jo ihan tarpeeksi syönyt!" "Ei sitten", totean ja sitten mies on tarjoamassa sitä palasta. Minähän en ota mitään armopaloja ja miehen kunnia on mennyt, kun ei enää tötterö kelpaa, vaikka silkasta armosta tarjotaan.
Näin tapahtuu joka kerta.
Koko muukin syömiseni on suurennuslasin alla. Syön muka liian pieniä annoksia KUNNON RUOKAA ja korvaan sen jollain turhalla. Minun on syötävä vain pieni annos, tai lihoan muodottomaksi. Joskus (kerran, pari viikossa) haluan ruoan päälle juoda kupillisen kaakaota. Silloin mies aina nostaa metelin, että olen korvannut sillä jotain muuta ruokaa..! Olisin juonut sen kupillisen, vaikka olisin syönyt koko huushollin tyhjäksi!!! Mies sanelee usein töihin lähtiessään, mitä syön päivän aikana. Usein siinä on liikaa, ja nakkaan ruokaa menemään, ettei tulisi valitusta.
Mies räpeltelee usein "jenkkakahvojani" arvostelevaan sävyyn, vaikka tietää minun inhoavan sitä. "Tee asialle jotain, jos häiritsee", hän vastaa kieltoihini. Ei ole tarjoutunut lasta hoitamaan, kun pyysin päästä salilla käymään. Ei ehdi, kun itse käy salilla. Hänen salilkäyntinsä on tärkeämpää, kun treenaa voimannostokisoihin. Suurimmaksi osaksi jenkkakahvat on raskaudesta jäänyttä löysää ihoa, joka ei varmaan kiristy ikinä. Juujuu, seliseli, kyllähän siellä rasvaakin välissä on, mutta iho on löysää eikä niin vaan kiinteydy. Huonoksi tuntee itsensä, eikä sänkyhommatkaan maita, kun täytyy hävetä itseänsä. Ja mieshän on timmi kuin mikä, raamikas ja lihaksikas.
Mitenkä tällaista miestä pitää käsitellä? Olen suunnitellut kieltäytyväni kaikista herkuista, pärjään kyllä ilmankin.
Pieniä on mulla murheet, mutta kenties joku löytää tästä tekstistä itsensä, naisen tai miehen :)
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olisko sulla mahdollisuutta viedä lapsi vaikka omille vanhemmillesi, jotta pääsisit harrastamaan jotakin, oletko puhunut jollekkin luotetulle kaverille/ ystävälle kohtelustasi kotona.
Mieti mitä haluat elämältä, haluatko lopun elämääsi tulla kohdelluksi tuolla tavalla vai haluatko itse päättää terveydestäsi, pakkohan ihmisen on syödä kuitenkin.
Jos on isot rinnat niin kyllä sitä rasvaa on muuallakin...
Kiitos vastauksestasi!
Äitini on mielenterveyspotilas, tällä hetkellä laitoshoidossa, joten poissuljettu vaihtoehto. Isäni on vuorotyössä ja väsynyt, hänen alkoholinkäyttönsä arveluttaa minua. Hän ei kunnioita minun vaatimuksiani, että lasta hoitaessa pitää olla ajokunnossa ja selvinpäin.
Ystäväni ovat muuttaneet kauas pois, tai muuten hylänneet lapsen saatuani. Yhdellä ystävälläni on lapsi, mutta he asuvat aika kaukana täältä. Huoh, mitä vuodatusta :)
Lähipiirissä tapahtui niin kauhea tragedia, etten osaa otta oikein mitään kovin vakavasti tällä hetkellä. Silti hälytyskellot soivat ja varoittavat minua, että miehelläni on jokin suurempi tarve kontrolloida minua, "Saat herkkupalan, kun minä annan luvan".
Hän ei ole tippaakaan itseensä tyytyväinen, silloin ei kelpaa muutkaan.
tunnistan kyllä minunkin mieheni hieman noista kommenteista. Hänkin käy salilla, on todella hyvässä kunnossa ja hyvän näköinen.
Mä olen laiha, mutta mullakin on hiukan löysää ihoa, joka menee makkaralle ku istuu. Ni mies aina välillä ottaa kiinni siitä ihomakkarasta ja venyyttää sitä, ja kiusaa mäyräkoiraksi :)
Ei hän ole koskaan sanonut oikeasti pahasti mitään, mutta joskus jos en jaksa mitään tollaisia, ni vituttaa jotkut vitsailukommentitkin. Ite herra vetelee kuitenki puol pakettia keksiä päivässä plus muut namit :D
En tie, kai hänkin on tottunut että hoikat naiset ovat nälkäkurkia, jotka eivät syö...yleensähän Suomessa varsinkin ollaan taipuvaisia lihomaan jos syö herkkuja. Mulla ei näin ole, mutta kai se kiusaaminen on sit miehestä hauskaa...
Ehottomasti sun pitää saada miehes sit hoitamaan lastanne, että pääset sinne salille, että voit sitten miellyttää enemmän miestäsi visuaalisesti. Jos se sulle ja miehellesi paljon merkkaa. Mulla on niin, että haluan kyllä näyttää hyvältä, mutta joka tapauksessa haluan myös, että mieheni hyväksyy minut tällaisena kuin olen, parilla lisäkilolla tai ilman.
Kai se miehes elämäntapa vaikuttaa tässä...monet plösähtävät synnytyksen jälkeen, eivätkä ehdi/jaksa/pysty saattamaan itseään samaan kuntoon tai ulkonäköön joka oli ennen lasta. Kannattaa kans muistaa, että miehille se visuaalisuus merkitsee paljon enemmän kuin naisille yleensä. Se liittyy seksihaluihin jne. Mutta niin liittyy myös sun laskenut itsetuntosi...keskustelkaa miehesi kanssa kunnolla. Sano mitä tarvitset, mitä et halua kuulla, miltä sinusta tuntuu. ja mitä miehesi voi tehdä asian hyväksi. Ehkä näin pääsette kumpaakin miellyttävään ratkaisuun.
Ei sille mies mitään voi, jos ei siedä läskejä naisella.
Toinen juttu on, miten niistä voi naiselle huomauttaa. ( Oikeaa tapaa ei kyllä olekaan )
Itse en myönnä tuollaiseen syyllistyneeni, vaikka vaimon lihominen kismittääkin. Mutta kun mitään ei tapahdu asian korjaamiseksi, se syö miestä.
Omasta mielestäsi murheesi voivat ollakin pieniä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten paljon se toista osapuolta riepoo. ( ilmeisesti jonkin verran, kun ei osaa asiallisesti suhtautua )
miksi sitten väkisin halusi minut omakseen? En ole kun sen kaksi kiloa lihavampi kuin silloin. Nyt minulle on tullut takapuoli, mistä mies on tuntunut tykkäävän. Ennen en omistanut sellaista :D Olisi jättänyt minut aikoinaan rauhaan, jos kerta olin liian lihava. Miten sen selität?
Ei tuota pysty sivullinen selittämään, jos kerran mitään muutosta ei ole tapahtunut.
Onko miehen mieli vain muuttunut, tai aluksi vähäpätöiseltä tuntunut haitta kasvanut mielessä suhteettomiin mittoihin.
... Jolloin ongelma on miehesi pään sisällä, ei sinussa, etkä sitä voi siis ratkaista.
Oma mieheni "kyttää" syönkö riittävästi. Olen hoikka, olen aina ollut hoikka, enkä koskaan ole tarkoituksella laihduttanut tai kikkaillut painollani. En jaksa kuunnella nalkutusta siitä, että on syötävä enemmän. Syön sen verran, että tulen kylläiseksi, piste. Painoa ei vain kerry, kun olen tällainen läpipaskoja.
Joskus ei auta muu kuin todeta ääneen, että nyt riittää. En jaksa kuunnella huomauttelua siitä mitä syön tai miten paljon. Olen aikuinen ihminen ja pidän itse itsestäni huolen. Sinua en tarvitse ravintoterapeutikseni, voit leikkiä sitä itse itsellesi. Jos ulkomuotoni ei kelpaa, antaa heittää...
minunkin mieheni jaksaa napista kaikesta makeasta, en edes syö herkkuja usein. Olen joskus sanonut että etti sitten joku luuviulu jossei kelpaa.Sitten hän yritti vedota huumoriin.
Olen silti huomannut että baareissa usein treenattukroppaiset miehet änkeävät seuraani vaikka olenkin pyöreähkö.Myös mieheni bodaa.Hauska ilmiö.
Mieheni ei bodaa, hän pitää bodareita pelleinä. Voimmannostaja on.
Miten voit katsella tuollaista miestä? Haluatko että lapsestanne tulee SYÖMISHÄIRIÖINEN, voin vakuuttaa että tulee jos oma isä on tuollainen!
On todella kuvottavaa ja ala-arvoista pelleillä ruoan kanssa. Onneksi itsellä on täysipäinen mies. Herätys nyt sullekkin! Ellet itse kohta sairastu bulimiaan, niin lapsenne viimeistään.
Kun mies sanoo, etten syö tarpeeksi kunnon ruokaa, miten voin saada syömishäiriön? Tai lapseni? Luulisi olevan päinvastainen vaikutus. Tietysti, jos laittaisi toisen ahmimaan niin, että täytyisi oksentaa, voisi bulimian saada. Siitä ei nyt kuitenkaan onneksi ole kyse.
Mielestäni elämä on liian lyhyt tuollaiseen syömisen kyttäämiseen. Et syö kunnon ruokaa, vai?
Syöthän sinä. Normaaliin ruokavalioon kuuluu myös herkut. Miehesi on todella lapsellinen. Ihme ettet ymmärrä.
Ymmärrän, että mieheni käyttäytyy kuin täysi pässi. En kai muuten tänne olisi kirjoittanut. Kyseenalaistin vain mielipiteesi, siitä, että voisimme sairastua syömishäiriöön. Voisihan toki niin tapahtuakin, jos tekisi toisin kuin mies käskee. Laihduttaisi keinolla millä hyvänsä.
Ja syön kunnon ruokaa, mutten muka tarpeeksi isoa annosta.
Eipä se syömishäiriön synty nyt ihan niin mene. Riittää kun toinen vanhemmista on erityisen kiinnostunut toisten perheenjäsenten/ omista syömisistä ja arvioi niitä usein. Silloin syntyy mielen jatkuva paine ruuasta, sen syömisestä ja syömättömyydestä, sekä omasta kehosta.
Tuollainen jatkuva kyttääminen ja vahtaaminen on ihan sairasta miehesi puolelta. Jos oman perseen vahtaaminen ei riitä, niin silloin pitänee hakea apua jostain. Sinun ei kropassasi/ tavoissasi tarvise muuttaa yhtään mitään näiden kirjoituksiesi perusteella. Miehelläsi on ihmeellinen tarve kontrolloida sinua (kuin olisit bumpattava barbara) - hankkikoon kuminaisen komenneltavaksi, niin ei tule vastaan sanomisia! Millainen aikuinen ihminen määrää, mitä toisen on syötävä päivän aikana?!
Juu olen samaa mieltä. Kannattaisi ottaa asia ratkaisuun, sillä tommoinen ei ole se tervein mahdollinen kasvuympäristö lapselle.
Jos lapsenne kehittää syömishäiriön voi suuri osa hänen elämästään mennä ohi sairauden takia.....usko minua.
Puhun kokmuksesta.
Aina välillä korvennut kun meillä on toisinpäin, niin kuten on yleisempää. Mutta tätä keskustelua lukiessa huomaa, että on vain onnekas, että on näin normaalisti: Itse yritän laihduttaa lähes ympäri vuoden ja mies kuskaa herkkuja kotiin. Itse yritän tehdä terveellistä ruokaa ja suosia kasviksia, miehelle kotiruoka kelpaa, mutta usein kyllä kelpaa pizzakin.
Nytkin kolme päivää ollut kipeänä ja en ole syönyt kolmeen päivään juuri mitään, isäntä on huolesta soikeana. Eilenkin toi suklaalevyn jäätelöä ja karkkipussin töistä tullessaan, että edes jotain saisin alas.
Harvemmin se mies ruuan perään intoilee.
Mieheni se meilläkin niitä herkkuja kotiin tuo ja minulle tarjoaa, itse en niitä koskaan osta. Ja teen kyllä terveellisiä ruokia, en edes pullaa leivo. Koko aloituksen pointti taitaa olla lukijoilta mennyt ohi, vika taitaa olla kirjoittajassa.
Sinulla on HIRVEÄ mies!
Todella inhottava asenne sinuun,ei todellakaan ajattele sinun parastasi vaan kiusaa julmasti.
Sinun ei kyllä nyt tarvitse salille mennä miehesi takia!Lapsenhoidossa on varmasti tarpeeksi hommaa nyt.
Miehesi tarvitsisi nyt mennä itseensä,hauku se pystyyn.
Tuo on pahaa henkistä väkivaltaa,älä siedä sitä hyvä ihminen.
Toivotan sinulle tsemppiä ja omanarvontuntoa,miehesi käyttäytymiseen pitää puuttua.
että usein se terveysintoilija ruuan suhteen on nainen ja mies vähät välittää mitä perheenjäsenet syö ja mitä itsekään syö. mahdollisimman paljon epäterveellistä uppoaa monelle miehelle. Meillä siis kun yritän pitää terveellisempää linjaa, niin mies tuputtamalla tuputtaa jotain herkkua väliin. Ja aina urputtaa täsät ikuisesta laihduttamisesta, koskaan ei vahingossakaan ole vihjaillut mitään lihavuudesta, sanonut ääneenkin pitävänsä jos olisin enemmässäkin lihassa. (en ole ylipainoinen, mutta norm. painon ylärajoilla)
Totta, olisi se taatusti äärettömän paljon kurjempaa jos olisi noin päin, että mies vihjailee läskiksi...
tuo miehesi käytös. Jotenkin tuntuu että hän pitää itseään niin täydellisen komeana ja sopivan painoisena, että vaatii vaimoltaankin määrättyä ulkonäköä. Aivan niinkuin se olisi elämän onni onko lihava vai laiha. Kyllä se onni on muuta kuin ulkonäkö. Onko hän muuten kiltti ja ymmärtäväinen sinua kohtaan, vai nipottaako vain tästä syömäpuolesta? Kukaan ei voi perusruumiinrakenteelleen mitään ja isolle ihmiselle ei laihuus edes sovi vaan pieni pyöreys on paljon näyttävämpää.
Ei pidä itseään komeana, mutta timmi on kyllä, ei grammaakaan ylimääräistä. Osaa olla kiltti ja ymmärtäväinen, mutta myös nipottaa joka helvetin asiasta ja torpetoida kaikki minun suunnitelmat. Ja en todellakaan ole pitkä, vaan 157 cm pitkä ja 58 kiloa painava. Hän toivoisi minun pudottavan kuutisen kiloa. Huoh...
Olet todella hyvissä mitoissa siihen nähden, että lapsikin on vasta tehty! Ole ylpeä itsestäsi. Tuntuu, että ehkä miehelläsi on jonkin ihmeellisen kontrollin tarpeen lisäksi syömishäiriö, kun kantaa kotiin herkkuja ja samalla vaatii, että sinun pitää laihtua!?
Eikö hänen pitäisi ennemmin keskittyä lapseenne kuin sinun vahtaamiseesi?
Tuo kuulostaa ihan oikeasti henkiseltä väkivallalta ja alistamiselta mitä pahimmassa määrin. Tuo ei ole mitään huumoria, tai vitsien heittoja! Sinä olet nyt äiti, ja miehei pitäisi olla isä -siis aikuinen, vastuullinen, yhtä lailla vastuunsa kantava ihminen, jotta sinäkin jaksat. Ei vauvan hoito niin helppoa ole.
Ethän vaan alitajuisesti ole valinnut mieleltään sairasta ihmistä puolisoksi lapsuuden perheesi vuoksi (äidin miel.terv. ongelmat, isän alkon kulutus)?
Jokaisen paino on jokaisen oma asia. Jos tiputat painoasi, tee se itsesi takia. Myöhemmin antamiesi mittojesi mukaan voisit kyllä tiputtaa jopa sen kuutisen kiloa ilman terveydellistä haittaa. Mutta se tietysti edellyttää mieheltäsikin joustoa. Kerro, ettei tuo herkkuja kotiin ja että sinunkin on päästävä liikkumaan. Vaihtoehtoja tähän on kaksi, joko menet salille jossa on lapsiparkki tai miehesi on välillä kotona lapsen kanssa. Koska salilla ei mene koko yötä, ehditte kyllä molemmat käydä illan aikana salilla. Toisaalta jos olet mammalomalla, voit mennä salille päivällä ja viedä lapsen salin lapsiparkkiin. Nykyään monilla pikkupaikkakunnillakin on lapsiparkillinen sali.
"Usein siinä on liikaa, ja nakkaan ruokaa menemään, ettei tulisi valitusta."
Jos syöt määrällisesti liian vähän, aineenvaihduntasi ei välttämättä pelaa normaalisti.
"Suurimmaksi osaksi jenkkakahvat on raskaudesta jäänyttä löysää ihoa, joka ei varmaan kiristy ikinä."
Uusimmassa Sport-lehdessä haastateltiin 55-vuotiasta Heli Tuuttia joka on neljän lapsen äiti ja fitness-kilpailija. Jokaisen raskauden jälkeen kroppa on vaikeampi saada entiseen kuntoon, mutta oikealla ruokavaliolla ja harjoittelulla se kyllä onnistuu jos vain tahtoa löytyy. Ja alkuun viitatakseni, sitä ei ole pakko löytyä. :=)
Et sitten miehes kanssa voi näistä asioista puhua? Ihan selkeehän tapaus tämä on. Mies pitää sua läskinä, eikä missään nimessä halua sun läskistyvän vielä lisää. Ei tossa sen kummempaa logiikkaa.
No miksi sitten syöttää minulle herkkuja, ja vaati syömään isompia annoksia? Ja olen kyllä puhunut.
Minulla on taas niin että aviomieheni kyttää ja määräilee minun syömisiäni.
Hän määrää että en saa käyttää lihaa, vielä jotenkin menettelee jos syön kalkkunamakkaraa, mutta yleensä huomauttaa siitäkin että syön raatoa. Lapsille selittää että hyi söisittekö tota?! Lapsien ei ole koskaan antanut koskea liharuokiin. Kerran kun olimme jouluna vanhempieni kotona, ja äitini otti naudanpaistia uunista ulos, mieheni tokaisi: mihinkähän tautiin tuokin eläin on kuollut! Toisen kerran siellä ollessamme mieheni valitti, että ilmassa on virtsan haju kun äitini teki jotain liharuokaa.
Ennen hän määräsi myös etten saa juoda kolalimsoja. Suhteen alkuaikoina hän vaati että korvakorut ym. korut on jätettävä pois. Hän myös inhosi kuuntelemaani iskelmämusiikkia ja kielsi sen kuuntelun. Edelleenkin on kahvi "pannassa".
Nyt hän suvaitsee kyllä kolalimsojen juonnin ja musiikinkin kuuntelun, tosin itse ei edelleenkään voi sietää iskelmiä. Jumputus kuulemma on kauheaa. Joskus käskee hävittämään jonkun tietyn cd-levyn jossa on hänen inhoamaansa musiikkia. Sitten jos kuuntelen jotain klassista ja rauhallista, hän tulee kysymään mikä ihmeen hautajaistunnelma täällä on?
Yliveto oli kun hän halusi rajoittaa ostamansa marjahyytelön/suklaahyytelön syömistä. Hän oli käynyt norjassa lomareissulla ja ostanut sitä sieltä. Kotiin tullessaan hän sanoi, että me lasten kanssa emme saa ottaa sitä ilman hänen lupaansa. Edes MINÄ (äitinä) en saa ottaa ilman hänen lupaansa ja antaa lapsille. No, me pidimme visusti sormemme erossa siitä. Sitä säilytettiin meidän ns. kakkosjääkaapissa.
Kerran sitten lapset varovasti kysyivät saisiko sitä ottaa jälkiruoaksi. Mies meni kaapille ja ihmetteli miksei yhtään ole niistä syöty! Totesimme vaan että itsehän kielsit! Myöhemmin hän laitteli niitä pakastimeen etteivät pilaantuisi, taisivat olla silloin jo pilaantuneita... Siitäs sai mies nokilleen!
Minä juon nykyään kahvia salaa silloin kun mies ei ole paikalla. Parempi laiha sopukin kuin lihava riita.
Miehesi on siis kasvissyöjä? Minäkin olin aikoinaan. En ole enää, enkä haluaisikaan. Ehkä joskus. Mieheni ei ole suoraan koskaan sanonut, että tarvitsisin hänen lupaansa mihinkään, mutta kyllä joistain asioista neuvotellaan.
Olen nyt jutellut mieheni kanssa tästä aiheesta. Loukkaantui ja sanoi, ettei ole ollut tosissaan missään vaiheessa. Vaikea hänen kanssaan on keskustella, kun häneen kohdistuu kritiikkiä. Taitaa olla vielä vaikeampaa itseni kanssa.
Lynkkausmeininki tässä keskustelussa on päällä nyt ja hänet on julistettu kelvottomaksi yksilöksi. Sitä ei vaan muista ruokasotaa, kun katselee pupukirjoja lapselleen lukevaa isää, jonka syliin lapsi on aina tuomassa ison kasan kirjoja :)
Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ollaan sen verran nuoria vielä, että mistä sitä tietää.
Ehkäpä pudotan muutaman kilon, mutta vaikea kuvitella, kun olen aina ollut tällainen. Kasvoni ovat kaventuneet lapsensaannin jälkeen reilusti, enkä enää pidä niistä. Mieskin sanoi "Sulle on tullut luihut kasvot". Tuskin ne siitä ainakaan pyöristyvät, jos painoa pudotan. Kun kerran jo luihut ovat.
tyyli muutu. Mitä noin kahjolla jätkällä kukaan tekee. Sillä on tosi huono itsetunto tai sitten se pettää sua. Niin tai sitten se pelkää, että joku muu nappaa sut itselleen jos vähänkin "kuvittelet" joltakin näyttäväsi. Hajoita ja hallitse on miehesi metodi. Varmasti näytät hyvältä ja se on miehestäsi pelottavaa.
sietää tuollaista äijää, joka kuvittelee, että hänen asiansa olisi vahtia syömisiäni, olisin sitten lihava tai laiha. Teksisin kyllä hyvin äkkiä todella selväksi sen, että minun syömisiäni ei kukaan vahdi. Onko tuo muka jotain aikuisten ihmisten puuhaa? Mielestäni todella sairasta ja äärimmäisen henkilökohtaisiin asioihin törkeää puuttumista. Ei menisi ollenkaan jakeluun, olisin valmis jopa päättämään suhteen sen takia, vaikka päällisin puolin miehen käytös muuttuisikin, ei se todella kuitenkaan muutu. Kysymys on toisen kontrolloinnista ja alistamisesta tällä keinolla. Mikäs sen tehokkaampaa. Säälin vain naista, joka tällaiseen alistuu. Taitaisin heittää ennen pitkää eväät äijän naamaan ja näyttää ulko-ovea. Ja mitä tahansa.
Avomiehesi haluaa sinun syövän suuria kunnon annoksia, koska on voimailija ja heidän ruokavaliossa tähdennetään suurten kunnon aterioiden merkitystä. Saliharrastajat pitävät kunnon aterioita arvossaan.
Itse olen joskus sortunut yhtä typerään käytökseen avovaimoani kohtaan. Ennen kun hän aloitti kuntoilun, saatoin kiusotella hänen jenkkakahvoistaan niihin tarttumalla. Hän ei pitänyt siitä, mutta se oli minun lapsellinen keino näyttää hänelle, että toivoisin hänen tekevän niille jotain. Sittemmin tajusin että paras keino saada toinen huolehtimaan kunnostaan, oli näyttää hyvää esimerkkiä.
Tuo vain pistää silmääni, ettei hän tarjoudu hoitamaan lastanne sillä aikaa kun ehtisit kuntoilla. Kysy mikä mättää. häh!?
Se nyt on vaan niin kieroutunutta, että naisen syömistä kytätään tarkasti, kun (ei-läski) mies voi syödä mitä huvittaa ja milloin vain. Se on tätä "nykykulttuuria". Ei ole tervettä, mutta minkäs voit.
Puhu hänelle siitä mitä päässäsi liikkuu.
Mieheni on uskovainen/ateisti/maratoonari/mannekiini/kotimainen/ulkolainen/sadisti/hyvä/paha/juoppo/raitis/köyhä/varas/keppikerjäläinen/jne.. jne... Hän vaatii, että minunkin on oltava... Mutta, hahaa, minuahan ei pompoteta!
Miehesi haluaa jatkossakin haluta sinua. Hän ei tahdo, että kadottaa halunsa lihomisen myötä. Minusta miehesi käytös on välittämistä. Eihän se kivaa ole, mutta siinä on vankka pohja.
Silloin, jos on jo luovuttanut, niin ei piittaa toisen tekemisistä. Meille miehille seksi on erityisen tärkeää parisuhteessa ja siihen liittyy haluttava ulkonäkö. Miehesi välittää sinusta.