Sitä jäytää pinnan alla surun tunne, ei päästä sitä valloilleen, ei uskalla päästää koska siitä ei selviä...sitten kun on pakko katsoo totuutta silmiin ja päästää suru ja viha valloileen, se tunne valloileen et on oikeesti menettäny...se repii sisukset hajalle. Ei kykene tekeen mitään, ei halua tehdä mitään. Makaa päiviä sängyssä kattoon tuijottaen koska EI JAKSA LIIKKUA, eikä näe mitää syytäkään. Mut oikeesti se menee ohi...kun vain uskaltaa kohdata sen. Mennä sen löpi vaikka se on hirveintä,vaikeinta, mitä on kokenut, tulee ehkä kokemaan.
Suru valloilleen
hyökyaalto
2459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sitä käpertyy muuten kasaan,ulos metsään
olen samaa mieltä..nyt peffa ylös sieltä penkistä tai ruho ulso sängystä ja ulos.. kiertele vaikka kaupoissa ja osta itsellesi jotain mitä olet aina halunnut.. piipahda jonkun tuttavasi tykönä kahvilla ja mene vaikka hierojalle hemmoteltavaksi..
jos oikein ramasee niin mene meren rannalle ja huuda kaikki paha olo ulos..