Onko siinä jotain vikaa jos tykkää sellaisesta black metallista, jota haukutaan kaupalliseksi? Itse olen sitä mieltä, että black metallin on hyvä olla tietyllä tavalla myös kaunista ja tunnelmallista (=kaupallista???), eikä vain pelkkää aggressioiden purkamiseen tarkoitettua örinää. Olenko pelle? :) Mitä olette mieltä tämmöisestä kannasta?
kaupallisuudesta
ei pelkkää mättöä
9676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ikuisuus kysymys. Jonkun mielestä Gorgoroth on kaupallista.
Jos muita alat kuuntelemaan menee monta hyvää levyä huti.
Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas isästä ja neljäs vetelee kaikkia edellämainittuja. Kyse on siitä, mistä ITSE pitää.
Kaupallisuudessa ei pitäs olla vikaa jos musiikki on hyvää. Ja kyllä tohon black metalliin kuuluu toi tunnelmallisuus ehdottomasti. Kyllähän noi dimmu borgin kaksi ekaa norjan kielistä levyä on tosi tunnelmallisia ja myös kauniita omalla rumalla tavallaan. Tuntuu että suuri osa bändiä haukkuvia ei ole edes kuullut noita levyjä.
Suomen black metal pioneerit kuten beherit ja nazarene on sitten aika erillaisia ei ehkä niin kauniita mutta tunnelmallisia nekin omalla tavallaan.
Yläpuoliseen kirjoittajaan.
Pioneeriksi voitanee vielä lukea myös Barathrum, jonka kaksi ensimmäistä olivat myös loistavia tunnelmaltaan.
Jos yhtyeen musiikin taso pysyy korkeana kaupallisesta läpimurrosta huolimatta, ei ole mitään rationaalista syytä dumpata kyseistä aktia. Ainoastaan homeisissa kaivonpohjissa sun muissa ruostekahletyrmissä viihtyvät überkvltistit hylkäävät entisen suosikkinsa heti sen jälkeen, kun yhtyeen yhteenlaskettu fanimäärä ylittää sata henkeä. Myönnän kyllä, että suhtaudun itsekin tietyllä varauksella esim. Demon Burgeriin, mutta (toisin kuin monet muut) ymmärrän sentään typeryyteni...
esim minä kuuntelin system of a downia jo silloin kun se eka levy tuli eikä se kenenkään mielestä ollut kaupallista.mutta nyt uskon että se on kaupallista niin kaupallista ku se myy!!!
artistit eivät tee kaupallista vaan me kuuntelijat teemme siitä sitä.
Jos nyt puhutaan musiikin kaupallisuudesta, niin mun mielestä se tarkoittaa (siis tosi kaupallinen) sellaista musaa, jota ei jaksa enään muutaman kuukauden päästä ollenkaan kuunnella. Musaa joka on siis pelkkään myyntitarkoitukseen tehtyä. Eli bläkistähän ei sellaista onneksi vielä löydy.
Se on toki sitten eri asia kuinka suuri kaupallisuus on pahasta. Se mitä Dimmulla tai CoF:illa on, ei ole mun mielestä niin vakavan suurta paitsi siinä vaiheessa jos ne rupeekin ihan sell-outeiksi, niin siinä vaiheessa kyllä. Mikä siis liittyy tohon edellämainittuun.
Minusta kaikki musiikkki on kaupallista sen jälkeen, kun levytys-sopimus on tehty. Ja mitä väliä sillä on jos sanoitukset on tehty vain myymään platinaa jos itse löytää "sisältöä" biiseihin.
Tulipa vaikeesti selitettyä mutta kumminkin, toivottavasti joku tajuaa...
tekeekö se bändistä kaupallisen jos bändi menestyy hyvin ja myy paljon?
onko esim NW:kin sitten kaupallinen ja heti samantein paskaa?
millä ja mikä on loppujenlopuksi se kaupallisuuden tarkka määritelmä?
miettikääs kaikki hiljaa itseksenne ja kertokaa mihin tulokseen päädyitte...