YH:t poissa laskuista

Mainitsemasi asiat ovat aivan totta. Erotilanne yh:n kanssa on aivan erillainen kuin yksinäisen naisen kanssa. Siksi yksinhuoltajat ovat usein paljon tarkempia syynäämään suhteen vikoja alusta asti. Ja sitten jos on oikeasti päästy muuttamaan yhteen asti, yh:t monesti ovat valmiita vaikka seisomaan päällään jotta suhde onnistuisi. Joten yksinhuoltajan kanssa voit menettää enemmän, mutta on myös iso mahdollisuus saada enemmän.

Ja tuo lause en etsi lapselleni isää tarkoittaa vain sitä ettei miehen tarvitse säikähtää että hänen oletettaisiin olevan vastuussa myös lapsesta. Usein kuitenkin jos suhde etenee, mies ottaa hiukan vastuuta myös lapsesta omasta halustaan.

Aika sekava sepustus, toivottavasti saat jotain selkoa...

Ihanaa, että joku ajattelee suhdetta vihdoin myös lapsen kannalta -lapsi erityisesti kaipaa turvallista, aikuista ihmistä. Lapselle eroamiset ovat raskaita. Vaikutat melko kypsältä mieheltä, ja sinä jos kuka varmasti olisit yksinhuoltajalle hyvä kumppani. Lycka till!

Olen ainakin huomannut, että kyllä ne YH:t kelpaavat paremmin kuin sinkkuihmiset. Turha ainakaan minulla jupista jotakin Yh:tein huonommuudesta, sillä miski minä olen sinkku? Miksen minä kelpaa kellekään? Mutta kyllä niillä Yh-kavereilla vientiä riitää.

Yhtä hyvin voi tulla ero naisen kanssa jonka kanssa teet omat lapsesi. Eli logiikkasi mukaan älä ikinä tee lapsia, koska siitä tulee ongelmia.

Jos tapailen miestä hän ei heti tutustu lapseeni, vaan katson ensin synkkaako meillä hyvin. Pitkän tuntemisen perusteella tutustutaan vasta lapseeni, ja minä hänen jos hänellä on.

Sitten se ettei hae lapselle isää tarkoittaa sitä että ei vaadi mieheltä vastuuta naisen lapseen. Ja aluksi kun tapaillaan mies ei tapaile lasta. Jos nyt yhteen muutetaan ja suhteesta tulee jotain, niin sitten aika näyttää millaiseksi suhde kehittyy lapsen ja miehen välillä.

En vaadi kuitenkaan poikaystävältäni mitään vastuuta esim rahallisesti lapseeni kun ei ole hänen. Jos hän ajan kanssa tulee isähahmoksi lapselleni niin ei ole mitään sitä vastaan kuitenkaan. Mutta se on lapsen ja miehen päätös...

siitä: Naiset sanovat etteivät halua lapselleen isänkorviketa tms myös sen takia että monilla miehillä (nuoremmilla ainakin) on jonkunlainen kauhukuva ja he eivät yksinkertaisesti uskalla tutustua naiseen jolla on jo lapsi, joten kun heille sanoo nämä maagiset sanat, niin paniikki hälvenee, näin se vaan voi myös olla.. En sitten tiedä mihin nämä paniikkiset miehet luulevat joutuvansa jos alkavat tapailemaan naista jolla on lapsia..

nuo ole sellaisia asioita, jotka tulisi selvittää puhumalla jo suhteen alussa? Tottakai on mahdollista, että kiinnyt yh:n lapseen ja ainakin itsestäni se olisi mahtava juttu. Mitä tulee sitten erotilanteessa vastaan,,,eihän elämässä voi tehdä mitään, jos aina pelkää pahinta. Elämään kuuluu pettymykset, surut, ilot ja naurut kaikkinensa. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että kun miehelläni oli lapsia, kiinnyin heihin todella, ja tulimmekin hyvin toimeen. Eron tullessa en kuitenkaan ihme kyllä jäänyt loputtomasti suremaan. Olin kai miettinyt asioita etukäteen, ja tiedän että niillä lapsilla ei ole mitään hätää.
Näiden asioiden sulattelu ja suunnittelu vaatii kypsyyttä molemmilta osapuolilta.
Uusioperheen arki voi olla myös mielettömän rikasta. En nykyään edes innostu miehistä kenellä ei ole lapsia, niin paljon niistä on iloa ja pilkettä elämään.

Kirjoitit erittäin hyvän viestin pohdittavaksi.
Kirjoitit todella tärkeistä asioista.

Minä ei tiedä muiden naisten mielipiteitä, mutta omasta puolestani voin sanoa, että minä toivon omille lapsilleni pysyviä kahden ihmisen välisiä ihmisuhteita.
Tarkoitan, että jokainen ihmisuhde on ainutlaatuinen eikä ihmisuhteelle tarvitse määritellä mitään erityistä nimeä (esim. isä ja poika, isäpuoli ja poikapuoli, ex-isäpuoli ja ex-poikapuoli jne.) Riittää, että Ville-poika ja Kari-mies tulevat aidosti toimeen keskenään.

Olen kanssasi samaan mieletä, että eron ei pitäisi rikkoa tätä hyvää ihmisuhdetta. Lapsen äidiltä on tosi ajattelematonta, rikkoa hyvä suhde. Nykypäivänä ihmisillä on muutenkin pienet ja hajanaiset ystäväverkostot. En ymmärrä miksi kaisen hyvän pitäisi tuhota eron jälkeen?
Ehkä taustalla on KATKERUUS, mikä yleensä tuoaa kaiken ympäriltään.

tilanne päällä , ollaan juuri erottu miehen kanssa , ja hän meni heti iskemään itselleen naisen, ei siinä mitään mutta olin lähdössä töihin ja miehen piti katsoa lapsiamme meidän entisessä asunnossa.
Hän veikin lapset uudelle naiselleen hoitoon ja lähti myös itse töihin, jota minä en sulata ollenkaan ...miksi tutustuttaa edes lapsia uuteen naiseen joka ei ole muutakuin korvike vähäksi aikaa kunnes tulee hänelle taas uusi ja taas uusi...pettäjä kun on luonteeltaan eikä muuksi muutu. Ja tarkoitushan oli että lapset saisivat olla isänsä kanssa, tätä minä en äitinä käsitä, voisitko miehenä hieman valaista asiaa?? Jos minulle tulisi uusi mies en todellakaan ensimmäisenä tutustuttaisi lapsia häneen vaan minä ensin. Silloin ei särkyisi muuta kuin minun sydän...

järkevä perustelu asiaan miksi ei yh-äidin kanssa voisi seurustella, pisteet sinulle siitä. Hyvin kyllä asian perustelit ja tuohon ei kyllä ole paljoakaan vastaan sanomista. Erittäin hyvin lähestyit asiaa lasten näkökohdasta ja siinä osuit kyllä oikeaan.
Siitä huolimatta kuitenkin toisen kanssa suhteen aloittaminen vaatii aina jonkinlaisia riskejä. Lasten äiti tekee kuitenkin se ratkaisun et haluaako hän kyseisen ihmisen lastensa lähelle päästää ja haluaako että lapsetkin tutustuvat häneen. Tuo askel taitaa olla yh:lle aikas iso ja kun tuohon asti on päässyt ni voisin usko et suhde syvenee silloin huomattavasti ? Yksi isoin askel on suoritettu. Miehen kohdalta kysymys vaan on sit et uskaltaako lapsiin tutustumaan mahdollisen eron kannalta, miksi sitä silloin miettisi ? Yhtälailla se ero sattuu jos ihastuu tuohon yh-naiseen tai lapsiin ja äitiin. Tavallaan liian monimutkaisesti ajateltu asia ?