Hakeudu hoitoon, on jo selvillä. Olisiko kenelläkään mitään konkreettisia neuvoja?
Ongelmani on siis hillitön mustasukkaisuus. Ajattelen ja tunnen asioita vaikka ne ei aina päälle päin näkyisikään. Suurin ongelmani on siis täydellinen riittämättömyyden tunne ja sen myötä tuleva valtava menettämisen pelko ja hylkäämisen kokemus. Olen jopa suorastaan hysteerinen.
Nyt tälläisena mun pitäis sulattaa se, että vaimollani on hyvä ystävä (voika mies ja nainen olla pelkästään ystäviä?)jonka kanssa hän on päivittäin s-postiyhteydessä ja käy sen mihen kanssa 2-3 krt/vk parin tunnin lenkillä. Mies on ihan ok. Olen tavannut hänet useasti enkä sinänsä pelkää/epäile mitään. Mutta eniten mua kai loukkaa se, että vaimollani on tämä tarve olla yhteydessä ja päästä lenkille, vaikka ehdotin ensin, että mä menisin hänen kanssaan. MÄ ymmärrän, että pitää olla suhteen ulkopuolisiakin ihmisiä, mutta pitääkö niihin ihan oikeesssti olla yhteydessä noin paljon? Missä oikeasti menee raja?
Kovasti hän vakuuttelee, että ei ei ole mitään, ja että hän kunnioittaa mua ja meidän suhdetta jne. Mutta silti musta tuntuu todella pahalta vaikka yritän järjen avulla pähkäillä, että hänellä on oikeus ja vapaus mennä kenen kanssa haaluaa. Vaimo sanoo, että tähän liittyvä ainoa asia mikä voi vaikuttaa meidän suhteeseen on mun mustasukkaisuus.
Sama kahlehtiminen ajoi molemmat edelliset suhteeni karille. JA se lisää vielä pelon noidankehää, koska olen varma, että jos en muutu hän lopulta ajautuu siihen mihin ne kaksi edellistäkin(toisen miehen syliin.)
Mä en halua näitä tunteita, vaikka siihen olis aihettakin. Mikään muu ei revi ja satuta mua itseäni niin paljon kuin nämä tunteet!
Tiedän mistä nämä reaktiot ja tuntteet tulee, mutta mitä voin tehdä niille? En halua kahlita häntä ja vielä vähemmän ITSEÄNI!
Ollaan tunnettu 1,5 vuotta ja oltu naimisissa n.5 kk;ta. Kyseinen mies on ollut hänen tuttunsa jo ennen kuin me tavattiin. Hän oli exänsä kanssa naimisissa kun alettiin olee eli koko suhteemme on alkanut pettämisellä. Eikä sekään lisää mun luottamustani.
Ongelmani on siis hillitön mustasukkaisuus. Ajattelen ja tunnen asioita vaikka ne ei aina päälle päin näkyisikään. Suurin ongelmani on siis täydellinen riittämättömyyden tunne ja sen myötä tuleva valtava menettämisen pelko ja hylkäämisen kokemus. Olen jopa suorastaan hysteerinen.
Nyt tälläisena mun pitäis sulattaa se, että vaimollani on hyvä ystävä (voika mies ja nainen olla pelkästään ystäviä?)jonka kanssa hän on päivittäin s-postiyhteydessä ja käy sen mihen kanssa 2-3 krt/vk parin tunnin lenkillä. Mies on ihan ok. Olen tavannut hänet useasti enkä sinänsä pelkää/epäile mitään. Mutta eniten mua kai loukkaa se, että vaimollani on tämä tarve olla yhteydessä ja päästä lenkille, vaikka ehdotin ensin, että mä menisin hänen kanssaan. MÄ ymmärrän, että pitää olla suhteen ulkopuolisiakin ihmisiä, mutta pitääkö niihin ihan oikeesssti olla yhteydessä noin paljon? Missä oikeasti menee raja?
Kovasti hän vakuuttelee, että ei ei ole mitään, ja että hän kunnioittaa mua ja meidän suhdetta jne. Mutta silti musta tuntuu todella pahalta vaikka yritän järjen avulla pähkäillä, että hänellä on oikeus ja vapaus mennä kenen kanssa haaluaa. Vaimo sanoo, että tähän liittyvä ainoa asia mikä voi vaikuttaa meidän suhteeseen on mun mustasukkaisuus.
Sama kahlehtiminen ajoi molemmat edelliset suhteeni karille. JA se lisää vielä pelon noidankehää, koska olen varma, että jos en muutu hän lopulta ajautuu siihen mihin ne kaksi edellistäkin(toisen miehen syliin.)
Mä en halua näitä tunteita, vaikka siihen olis aihettakin. Mikään muu ei revi ja satuta mua itseäni niin paljon kuin nämä tunteet!
Tiedän mistä nämä reaktiot ja tuntteet tulee, mutta mitä voin tehdä niille? En halua kahlita häntä ja vielä vähemmän ITSEÄNI!
Ollaan tunnettu 1,5 vuotta ja oltu naimisissa n.5 kk;ta. Kyseinen mies on ollut hänen tuttunsa jo ennen kuin me tavattiin. Hän oli exänsä kanssa naimisissa kun alettiin olee eli koko suhteemme on alkanut pettämisellä. Eikä sekään lisää mun luottamustani.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anna mennä tuollaisen naisen. Se ei ole sinun. Varastettu on varastettua, eikä sellaisesta suhteesta voi koskaan saada oikeaa onnea. Käy vielä pyytämässä puolisosi exältä anteeksi, jotta saisit rauhan.
Otitko itse eron kahdesta edellisestä suhteestasi vai oletko molemmissa tapauksissa jätetty osapuoli?
Muista, että onni löytyy omista oikeista teoista, sisimmästäsi ja kestävästä arvopohjasta. Kuuntele omantuntosi ääntä. Se vapauttaa.
Ok. Varastettu on varastettua, mutta se nainen oli kyllä "eronnut" jo ennen minua. Sillä oli ollut muitakin suhteita.
Olen pyytänyt anteeksi puolison exältä ja meillä on nykyään hyvät välit. Ainakin päällisin puolin.
Itse olen ollut jätetty molemmis aikaisemmissani ja ensimmäisessä suhteessani en kahlinnut, kun en välittänyt riittävästi ja sitä suraavassa taas kahlitsin kun pelkäsin liikaa.
Tiedän, että onni löytyy omasta ravopohjasta ja oikeista teoista, mutta on niin hirvittävän vaikeaa sanoa niille tunteille stop. Järjen avulla yrittää hallita.
Et voi estää vaimoasi tapaamasta muita miehiä, siitä ei seuraa kuin avioliiton loppu. Ajattele jos vaimosi kertoisi sinulle kenen kanssa saat viettää aikaa ja kenen et... Jos annat (ja vaimosi antaa) nyt itsesi olla mustasukkainen syyttä, löydät itsesi miettimästä vuoden päästä vaimon työsähköposteja ja kahden päästä kieltämästä häntä katsomasta muita miehiä kun kuljette kaupungilla.
Ja et voi järjellä tietää pettääkö vaimosi sinua. Se pitäisi tietää sydämellä. Jos hän pettää, etä voi asialle mitään. Jos ei petä, murehdit täysin turhaan ja tuhoat avioliittoanne.
Auttaako ajatus siitä, että vaimosi on voinut kuitenkin valita aiemmin sinusta ja tuosta toisesta miehestä ja valinnut sinut? Miksi ihmeessä hän nyt vaihtaisi miestä? Olisiko aika saada keskusteluyhteydet puolisoon sellaiseen kuntoon, että näistä asioista voisi vapaasti keskustella kotona?
TIedän, että en voi estää. Tiedän, että en voi muuta kuin hyväksyä, mutta se juuri tässä on niin vaikeaa. Mä tiedän miten hirveetä se kahlehtiminen on, mutta Vaimoni ei ehkä ymmärrä, että en tee tätä "tahallani"! Hän ei ehkä ymmärrä miten nää tunteet repii mua ja miten mä IHAN OIKEASTI TAHDON NIITÄ EROON!
Enkä voi tietää mitä hän kenenkin kanssa tekee, sekin on totta. En voi muuta kuin luottaa. Mutta juuri sitä, en osaa/uskalla tehdä.
Ajatus siitä, että hän on valinnut minut kyllä auttaa. Enkä mä sitä järjellä tietenkään uskokkaan enkä edes epäile, että hän nyt vaihtaisi miestä, mutta kun en osaa järjellä tyynnyttää tunteitani.
Meillä on keksuteluyhteys kunnossa. Me pystytään puhumaan näistä asioista hyvinkin avoimesti, mutta jostain syystä mä en nyt vaan saa käännettyä asioita oiikein päin päässäni. Juuri siksi kirjoitin tänne kysyäkseni, että miten se tehdään jos jollakin olis käytännön kokemusta.
Kerro vaimollesi miltä susta tuntuu. Mun mielestä kyl, aika ystävän kanssa on ok. mut jos seon noin tiivistä tapailua ja yhteyden pitoa, en mäkään välttämättä pitäis asiasta ja alkaisin epäilee. Jos hän sua rakastaa ja arvostaa, hän on valmis vähentämään tapailua &lenkkeilyä "YSTÄVÄNSÄ" kanssa. Onko sinulla ketään naispuolista ystävää? Voisit käydä myös lenkillä ystävän kanssa. On jo paljon kun tiedostat mustasukkaisuutesi ( oli syytä tai ei ). Mut toivoa on, puhu, tiedosta & toimi ja ennen kaikkea: USKALLA RAKASTAA ILMAN JÄTETYKSITULEMISEN PELKOA! KAIKKE HYVÄÄ SULLE! = )
loukata sinua menemällä toisen miehen kanssa lenkille viikottain? Ketä vaimosi ajattelee kun rakastelette? Kysäseppä.
Hän ei näe sitä asiaa niin, että loukkaisi tahallaan. Hän vain sanoo, että hänellä on seuraa ja that's it! Ja niinhän se on. En mä voi määrätä kenen kanssa hän liikkuu ja on.
Enkä tiedä niin kuin sanoin, miksi se minua niin paljon loukkaa, koska todeliisuudessa se ei vaikuta meidän suhteeseen hänen puolelta mitenkään. Vain mun rektiot huonontaa meidän tilanteita. päin vastoin hän on iloisempi kun saa olla vapaasti ja se heijastuu mmyös hellyytenä ja huolenpitona minua kohtaan. Pettävä ihminen ei käyttäydy niin.
Mitä siihen tulee, että ketä hän ajattelee kun me rakastellaan? En tiedä eikä se minu kiinnosta. Näyttää kuitenkin tyydyttyvän mun toimistani ja nauttivan. KEtä hän ajattelee on yhden tekevää. Enhän mä sentään sitä voi rajottaa. Vaikka hän kertoilee märistä unistaan ja niissä olleista muista henkilöistä ja unessa saaduista orgasmeistaan niin enhän MÄ NIILLE MITÄÄN VOI! Ei kai hänkään. Niistä olen lähinnä KATEELLINEN! Mulla ei ole kykyä saada orgasmia unissani!
Olen kertonut hänelle miltä musta tuntuu. Ja olen sanonu, että ei ole mitään väliä jos vaimo käy vaikka 1-2 krt/kk lenkillä hänen kanssaan, mutta jotenkin tuo määrä kiusaa mua myös.
vähän on kyllä outoa jos pitää lenkkeillä ja olla vielä sähköpostis miehen kans...musta tuntuu että sua vedätetään nyt kunnolla..ja pidetään tyhmänä. jätä tollanen nainen, varmasti sua odottaa vielä jossain parempi naisihminen jota ei tarvi epäillä.toivon jaksamista sulle ja voimia.
mutta minä luulen että kolmas kerta toden sanoo...eli nyt onkin aihetta ollakin mustasukkainen? Ja kokemuksestani tiedän, pettäjä nainen on iloinen, nauraa ja vie miehensä sitte sänkyyn.
Ottamatta kantaa siihen, onko vaimosi käytös sallittua vai ei, niin se, että kärsit itse hallitsemattomista mustasukkaisuuden tunteista toistuvasti, olisi varmaan syytä selvitellä.
Pieni mustasukaisuus on normaalia, mutta ei sellainen, josta itse kärsii noin paljon!