On niin hirvittävän huono olo. Tekee mieli soittaa sulle, haluan huutaa ja potkia-mutta se ei olisi oikein. Haluan käpertyä syliisi, haluan suudella, tuntea tuoksusi ja läheisyytesi. Haluan nähdä iloiset kasvosi ja kuulla ääntesi. Häypyminen tyhjyyteen tuntuu kuin kuolema. Välillä tuntuu etten jaksa, mutta tiedän että on pakko jaksa eteenpäin. Ehkä olisi helpompi jos tietäisin miksi. Tuntuu hirvittävältä ajatella että heitit sitä kaikkea ihanaa pois. Mutta on vaan pakko hyväksyä sen ettei se ollutkaan niin hienoa sulle. Et ehkä tieten tahtosi valehdellut asioista, et vaan luultavasti tiennyt itse että tunteesi olivat kuin ilmalinnoja jotka haihtuvat pois. Kysyn vaan miksi luotin sinuun kun rakensit ilmalinnojasi silmieni edessä? olen muuten niin varovainen, miksi annoin sinulle tilaa sydämessäni? miksi olin niin typerä että rakastuin? taistelin sitä vastaan joten jossain alitajunnassani taisin tietää ettet voinut olla todellinen. Epäilin sinua koko ajan, mutta annoin kuitenkin kaikkeni suhteeseen. Huokauksesi taisivat kuitenkin kertoa miten asiat olivat. Et ollut tyytyväinen, olit ajatuksissasi muualla, et koskaan ollut minun.
Huokaukset
Koira
2485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus niitä luulee ehjemmiksi ja kestävämmiksi kuin olisi hyvä. Ja sitten tulee yhtäkkiä kylmä tuuli, ja puhaltaa ne pois. Huonostihan siinä lopulta käy, eikä kumpikaan ole tyytyväinen Niin kävi meillekin.
Tiedän, se sattuu oman aikansa.
soita?? Odotan soittoasi edelleen, mutta ei ole kuulunut...