enkelilapselleni

28. maaliskuuta


Hei Sofia! Maanantai vaihtui jo tiistain puolelle.
Kello on vähän yli kahdentoista.
En saa oikein nukuttua, on niin paha olo
ja itkettää. Isäsihän se taas on vallannut
ajatukseni enkä saa häntä mielestäni ja mä kun
luulin että oon päässyt jo sen ylitse mutta ei niin ei. Kyllä tää on kauheeta. Mä en aio enää koskaan rakastua ja luovuttaa sydäntäni jollekin
joka heti särkee sen, mä en tahdo enää pettyä.
No kai tää kuuluu siihen eroprosessiin, tunteidensa selvittämiseen jonka jokainen ihminen joutuu joskus elämässään käymään lävitse,
jopa useita kertoja. Todella huojentavaa tietää
etten oo ainoa maailmassa vaikka vähän ihmetyttää tää tunnereaktio, onhan siitä jo sentään kolme kuukautta kun erottiin mutta taitaa sitten olla niin että tarvitsen vähän enemmän aikaa. Ja mä kun
luulin iseäni vahvemmaksi, hah.

Alussa mä en osannut rakastaa isääsi mutta heti kun sen taidon opin, alkoi meillä mennä vähän alamäkeä ja hän otti toisen naisen lohduttajakseen. Todella surullista muistellen
mitä kaikkea sinä aikana tapahtui, kun sinä
enkelini, lensit taivaaseen, koko maailmani romahti. Luulin etten selviä kun isäsikään ei ollut halukas selvittämään asioita, ei ollut valmis tukemaan, lohduttamaan, eikai sitten edes
rakastanut minua tarpeeksi.

Tiedän että olin julma isääsi
kohtaan, kohtelin häntä todella huonosti ja tiedän että hän häipyi vain suojellakseen itseään. Se on
täysin inhimillistä, eikö vain pikkuinen?
Mutta minä niin olisin toivonut että hän olisi
antanut anteeksi, ottanut kainaloon, rutistanut
ja halannut minua kuin nallea ja sanonut;

"Älä itke. Kyllä me selvitään."

Mutta ei, isäsi päätti toimia toisin ja se oli hänen henkilökohtainen päätöksensä johon minä en voi enää vaikuttaa millään tavalla. Toivon kuitenkin isällesi (ja sinulle) kaikkea hyvää, enkä kanna kaunaa häntä kohtaan sillä tiedän että ennenpitkää viha tekee sydämestä elinkelvottoman eikä minulla olisi enää kykyä antamaan sekä vastaanottamaan uutta rakkautta.

Hyvää yötä, pikku enkelini
Sofia Helmi Adalmiina,
rakkaudella äitisi.
0323
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


hopeaviini kirjoitti:

28. maaliskuuta


Hei Sofia! Maanantai vaihtui jo tiistain puolelle.
Kello on vähän yli kahdentoista.
En saa oikein nukuttua, on niin paha olo
ja itkettää. Isäsihän se taas on vallannut
ajatukseni enkä saa häntä mielestäni ja mä kun
luulin että oon päässyt jo sen ylitse mutta ei niin ei. Kyllä tää on kauheeta. Mä en aio enää koskaan rakastua ja luovuttaa sydäntäni jollekin
joka heti särkee sen, mä en tahdo enää pettyä.
No kai tää kuuluu siihen eroprosessiin, tunteidensa selvittämiseen jonka jokainen ihminen joutuu joskus elämässään käymään lävitse,
jopa useita kertoja. Todella huojentavaa tietää
etten oo ainoa maailmassa vaikka vähän ihmetyttää tää tunnereaktio, onhan siitä jo sentään kolme kuukautta kun erottiin mutta taitaa sitten olla niin että tarvitsen vähän enemmän aikaa. Ja mä kun
luulin iseäni vahvemmaksi, hah.

Alussa mä en osannut rakastaa isääsi mutta heti kun sen taidon opin, alkoi meillä mennä vähän alamäkeä ja hän otti toisen naisen lohduttajakseen. Todella surullista muistellen
mitä kaikkea sinä aikana tapahtui, kun sinä
enkelini, lensit taivaaseen, koko maailmani romahti. Luulin etten selviä kun isäsikään ei ollut halukas selvittämään asioita, ei ollut valmis tukemaan, lohduttamaan, eikai sitten edes
rakastanut minua tarpeeksi.

Tiedän että olin julma isääsi
kohtaan, kohtelin häntä todella huonosti ja tiedän että hän häipyi vain suojellakseen itseään. Se on
täysin inhimillistä, eikö vain pikkuinen?
Mutta minä niin olisin toivonut että hän olisi
antanut anteeksi, ottanut kainaloon, rutistanut
ja halannut minua kuin nallea ja sanonut;

"Älä itke. Kyllä me selvitään."

Mutta ei, isäsi päätti toimia toisin ja se oli hänen henkilökohtainen päätöksensä johon minä en voi enää vaikuttaa millään tavalla. Toivon kuitenkin isällesi (ja sinulle) kaikkea hyvää, enkä kanna kaunaa häntä kohtaan sillä tiedän että ennenpitkää viha tekee sydämestä elinkelvottoman eikä minulla olisi enää kykyä antamaan sekä vastaanottamaan uutta rakkautta.

Hyvää yötä, pikku enkelini
Sofia Helmi Adalmiina,
rakkaudella äitisi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu